sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Poni joka pelasti päivän

Kisojen jälkeen piti vääntäytyä tallille vielä vakiotunnille. Ohjelmassa koulutunti ja ratsukseni oli merkitty Eetu, joten ennakko-odotukseni oli melko kevyttä ja leppoisaa humputtelua kuuliaisella mutta selkä alhaalla ja pää ylhäällä jolkottelevalla ponilla. Ihan sopivaa ohjelmaa kisa-angstin jälkeen.

Tunti aloitettiin käyntityöskentelyllä. Eetun kanssa lähdettiin etsimään asetuksia läpi, niskasta myötäämistä ja rentoutta. Ope ohjeisti ratsastamaan ympyrällä sisälle asettaen ja takaosaa ulos väistättäen. Aloitettiin oikeassa kierroksessa, ja tähän suuntaan Eetu oli kääntämässä päätä jo valmiiksi. Haasteena oli näin ollen ulkopuolen kontrollointi ponin mennessä helposti mutkalle kaulasta ja pullauttaessa vasemman lavan ulos. Heti alkuun sain palauttaa mieleen sen että Eetulla täytyy pitää tuntuma todella kevyenä ja pehmeänä, sillä pienestäkin taaksepäin vedosta se jännittyy heti ja vetää pään ylös ja selän alas. Alkuun meinasikin väistättäessä käsi jännittyä liikaa, sillä Eetu oli kaatumassa ulkolavalle karkuun. Ei muuta kuin ulkokylki haltuun vasemmalla pohkeella ja pidätteet istunnasta sekä kevyemmällä kädellä. Ope muistutteli pitämään nyrkit pystyssä ja kulman kyynärpäissä jotta käsi ei menisi kovaksi. Pian palaset loksahtivatkin kohdalleen siinä määrin että Eetu tuli paremmin apujen väliin ja myötäsi niskasta. Tästä sitten heti myötäys kädellä ja rentoa pitkää käyntiä suoraan eteenpäin. Näin päästiin heti alkuun rennompaan ja pyöreämpään liikkumiseen pois jäykkäniskajäkityksestä ja selän alas jännittämisestä. Ihan tasaisessa muodossa ei liikuttu, mutta ope neuvoi että aina ponin jännittyessä ylös kannattaa hakea myötäys asetukseen kevyellä takaosan väistätyksellä. Samaa jatkettiin ravissa, alkuun keventäen. Väistätys oli keventäessä vähän hankalampaa mutta hyviä pätkiä saatiin ravissakin ponin rentoutuessa ja pyöristyessä asetusten kautta.

Suunnanvaihdon yhteydessä käveltiin ihan hetki pitkin ohjin, ja tässä ope kehotti minua pitämään ohjat "puolipitkinä" kevyesti tuntumalla hakien ponia käynnin aikana pyöreään eteen-alas-muotoon. Tämä onnistuikin ihan kivasti, ja käveltiin mukavan pyöreän ja rennon oloisena. Rentous katosi hetkellisesti kun otin ohjat taas kunnolla tuntumalle. Vasempaan asetus oli hankalampaa, mutta sekin alkoi pikkuhiljaa toimia ja onnistuin ratsastamaan sen verran pehmeällä otteella että Eetu uskalsi pyöristyä ohjastuntumalle. Tähän kierrokseen väistättäessä sai tarkkailla oikean pohkeen säilymistä oikealla paikallaan, sillä tavoilleen uskollisena se tahtoi helposti lennähtää turhan eteen. Muita vasemman kierroksen vakio-ongelmia oli tietenkin oman vasemman kyljen linkkuuntuminen ja painon siirtyminen satulassa liiaksi oikealle, etenkin ympyräuraa ratsastaessa. Väistöissä tuli joitain hyviä askeleita jolloin poni tuntui jopa lyhenevän ja nousevan vähän korkeampaan muotoon jännittymättä, ja antoi ottaa vähän napakampaakin tuntumaa. Tosiaalta harha-avut johtivat helposti niskan jännittymiseen ylös ja selän putoamiseen alas, mutta tästä päästiin taas takaisin asetusten ja väistätysten kautta. Pikkuhiljaa Eetu alkoi myödätä paremmin jo pelkkään asetukseen ilman väistöä. Ope kehotti kehumaan Eetua aina välillä sen liikkuessa luottavaisena ohjastuntumalla, sillä sen ei ole aina ihan helppo uskaltaa myödätä niskasta ja pyöristyä tuntumalle.

Tunnin loppupuolen tehtävänä oli loivan sulkutaivutuksen ratsastus ravissa ympyrällä ja tästä laukannosto siinä vaiheessa kun on saatu sisätakajalka kunnolla alle. Sulkutaivutuksissa esiintyi samaa ilmiötä kuin alkutunnin väistätyksissä, eli periaatteessa ponin takaosa oli helposti siirreltävissä, mutta mikäli tätä ei onnistunut tekemään täysin rennoilla avuilla ja istunnalla Eetu jännittyi ja yritti juosta alta pois. Ihan kelpo sulkutaivutusta kuitenkin saatiin molempiin suuntiin niin että Eetu tuntui oikeasti taipuvan sisäpohkeen ympäri, asettui ja pyöristyi. Näistä hetkistä saatiin myös ihan kivat laukannostot, tosin olin itse hieman liian hidas nostamaan aina juuri siitä parhaimmasta askeleesta. Laukka oli vähän nelitahtisen oloista eikä liikuttu ihan pyöreänä, mutta Eetu oli kuitenkin rennon oloinen. Oikeassa laukassa ongelmana oli kaulan linkkuuntuminen mutkalle ja ponin liirailu vasen lapa edellä ulos ympyrältä. Jämäkämpiä ulkoapuja olisi siis kaivattu. Laukkojen jälkeen Eetu oli taas hetken jännittyneempi ja selkä alhaalla, mutta loppuravien aikana sain sitä taas pyöristymään ja rentoutumaan eteen-alas ja jäämään hyvin tuntumalle.

Koulutunti Eetun kanssa sujui siis aivan hämmästyttävän hyvin. Aiemmat kerrat kun olen koulua sillä vääntänyt on ollut suuria vaikeuksia nimenomaan rentouden ja pyöreyden löytämisessä. Ope kommentoi myös että tosi kivasti meni ja Eetu liikkui aivan harvinaisen hyvin. Kuulemma Eetu työskenteli nyt nimenomaan "hyvässä hengessä" sen sijaan että olemus olisi ollut sille tyypillinen "kyllä mä menen mutta vain koska on pakko". Olin tietysti tosi tyytyväinen että yhteistyö Eetun kanssa sujui tänään näin hyvin, varsinkin kun edellytys Eetun kanssa onnistumiselle on nimenomaan RENTOUS ja pehmeys, juuri ne asiat joiden suhteen minulla tyypillisesti riittää haasteita. Yhyyolenmaailmansurkein-kisaharmituskin lieveni heti huomattavasti kun tunti meni näin hyvin, joten Eetu kyllä pelasti päiväni. Liekö niin että ratsastan aina parhaiten silloin kun on aamulla ollut kisat ja olen niiden jälkeen sopivan väsytetyssä mutta stressittömässä olotilassa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti