torstai 13. joulukuuta 2012

Koulutunti esteratsulla

Ilmoittauduin ylimääräiselle tunnille torstain B-ryhmään, sillä ohjelmassa piti olla esteitä. Päädyttiin kuitenkin pienen sekaannuksen vuoksi menemään koulua, vaikka ope olikin selvästi jakanut tunnille hyppyhevoset eli minulle Peran. Onni onnettomuudessa oli siis se että tuli kerrankin mentyä koulua Peralla. Perallahan toki hyppään usein mutta koulutunnin olen sillä muistaakseni mennyt vain kerran aikaisemminkin ja siitäkin on yli vuosi aikaa.

Tunnin aiheena oli hevosen muodon säätely pidemmän ja matalamman sekä lyhyemmän ja kootumman välillä. Aloitettiin käynnissä tavoitellen pyöreää eteen-alas muotoa jossa hevosen korvat ovat säkää alempana. Ohjeena oli pitää ohja hieman tavallista pidempänä ja tuntuma mahdollisimman kevyenä, sekä pyrkiä ympyröillä asettamaan johtavalla ohjalla. Tämä aloitus sujuikin ihan mukavasti, sillä Pera oli helppo ratsastaa alas pyöreäksi kevyellä kädellä asettaen. Peran myödätessä niskasta eteen ja alas tarvittiin vain vielä käynnin aktivointia pohkeesta eteen jotta pyöreys tuli läpi selän ja muoto säilyi tasaisena. Ihan kunnolla pohkeen edessä Pera ei ollut, ja jäin vähän liikaa kaivamaan pohkeella ilman kunnon reaktiota. Kuten ope huomautti, Peralla on luonnostaan niin laadukas käynti että satulassa ei aina ihan hoksaakaan että meno ei ole tarpeeksi aktiivista. Niinpä siellä saattaa helposti unohtua vain tyytyväisenä istuskelemaan kun hevonen on pyöreällä kaulalla eikä huomaa pyytää lisää terävyyttä liikkumiseen.

Myös ravityöskentely aloitettiin pidemmällä ohjalla ja eteen-alas muodossa. Aika samat sävelet kuin käynnissä, eli lisää aktiivisuutta liikkeeseen jotta muoto pysyy tasaisena. Jälleen sain muistuttelua keventää pystymmällä vartalolla sen sijaan että lähden itsekin kumartumaan eteen ja alas. Oikeassa kierroksessa ope kehotti varomaan sisäpohkeen valumista liian eteen estämään hevosen etuosan kääntymistä ympyröillä. Oikealle ympyrää ratsastaessa sain myös kehotuksen kääntää itseäni paremmin menosuuntaan, kun taas vasemmalle ongelmana oli liiallinen sisäpuolelle kenotus. Ei siis mitään uutta auringon alla istunnan suhteen.

Ravissa alettiin pikkuhiljaa kerätä ohjia lyhyemmäksi ja hevosia lyhyempään työskentelymuotoon samalla harjoitusraviin istuen. Alkuun ongelmanani oli liian levoton käsi, mihin tietysti Pera reagoi muuttumalla edestä levottomaksi niin että välillä mentiin pyöreällä kaulalla ja välillä taas "avoimessa muodossa". Sainkin ohjeeksi käyttää Peran kanssa melko hitaita ohjasotteita, ja kun keskityin pitämään kättä hiljaa ja tuntumaa tasaisena samalla raviin lisää aktiivisuutta pyytäen oli Perakin heti paljon tasaisempi ja liikkui varsin mukavassa pyöreässä muodossa kevyen oloisena. Ope muistutteli vielä kontrolloimaan vartalon vasemmalle kiertymistä, ja apuna tähän oli mielikuva hengittää vasemmalla keuhkolla enemmän kuin oikealla. Tämä olikin varsin toimiva mielikuva jota hyödyntäen sain hetkellisesti itseni suorempaan. Tätä kautta myös Pera suoristui ja päästiin tunnin "palaset loksahtaa kohdilleen" -hetkeen jolloin meno ravissa oli kaikin puolin oikein toimivaa.

Myös laukassa työstettiin ympyröillä hevosen muotoa lyhyemmäksi ja pidemmäksi. Laukattiin pari-kolme ratsukkoa kerrallaan open silmien alla pääty-ympyrällä, ja muualla työskenneltiin omaan tahtiin kaikissa askellajeissa. Laukassa Pera hakeutui helposti pyöreään eteen-alas muotoon, mutta aina kun pääsimme ympyrälle open tarkkailuun aloin liikaa sählätä kaikenlaista jolloin homma vähän levisi ja pyöreys ja rentous katosivat. Ohjeena oli pitää käsi kevyenä ja liiallisen sisäohjassa roikkumisen sijaan huolehtia että hevosen kaula pysyy suorana ja asetus tulee vain niskasta, ajatuksena siis sarana hevosen niskan kohdalla. Laukassakin ohjeena oli suoristaa omaa kroppaa ajatellen vasemmalla keuhkolla hengittämistä ja kiertäen hieman vartaloa oikealle. Näihin keskittyen sainkin itseni suoremmaksi, ja tällöin sain automaattisesti omaa ulkokylkeä napakammaksi ja ulko-ohjan tuntuman luontevammaksi. Perakin alkoi näillä eväillä toimia paremmin, ja sanoisinpa että myös laukassa koettiin tänään jonkinlainen palasten kohdalleen loksahtaminen jonka jälkeen meno oli oikein mukavaa. Opeltakin tuli kehuja kauniista laukasta.

Loppuverryttelyssä laukkojen jälkeen Pera oli hieman kiireisen oloinen, ja alkuun oli pyöreys ja rentous hukassa. Ajauduin takaisin levottomaan käteen sekä istunnan vinouteen, mikä ei tietysti johtanut hyviin lopputuloksiin. Vasta kun istuin takaisin harjoitusraviin sain touhuun paremman otteen. Keventäessä minulla on selvästikin erityisen suuria ongelmia pitää istuntapalikat kasassa ja vartalon kiertymiset kurissa. En saanut Peraa enää ihan sellaiseen eteen-alas-muotoon kuin olisi ollut loppuverryttelyn tarkoitus, mutta ravattiin kuitenkin pyöreänä ja rentona joten ihan hyviin tunnelmiin pääsin tunnin lopettamaan.

Koulutunti Peran kanssa oli oikein miellyttävä kokemus. Kivaahan se on mennä näin "helpolla" ja toimivalla hevosella. Toki Peran saa kulkemaan vielä paljon paremminkin kunhan osaa ratsastaa, mutta ihan mukavia pätkiä sain minäkin siitä irti. Pera oli myös oikein hyvä havainnollistamaan tasaisen tuntuman sekä suorassa istumisen merkitystä, sillä kun nämä tekijät sain kohdalleen oli palkintona hyvin liikkuva hevonen. Tuo vartalon kiertyminen vaan on sellainen juttu jonka onnistun pitämään kurissa silloin kun asiaan keskityn, mutta heti kun keskittyminen kääntyy johonkin muuhun tekijään kierähdän taas takaisin vinoon. Ei auta kuin jatkaa asian korjaamista sinnikkäästi tunnista toiseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti