Hieman lötköä hyppelyä

Keskiviikon tunnilla oli vuorossa lisää esteharjoituksia, ja pääsin jatkamaan Peran kanssa kuten olin toivonutkin. Treeniaiheena tänään oli tekniikkatehtäviä matalilla esteillä, ja sehän sopi tälle arkajalalle paremmin kuin hyvin.

Tehtiin ihan perusteellinen raviverryttely ylittäen puomeja ympyrällä. Pera ei vaikuttanut tässä vaiheessa mitenkään erityisen laiskalta, vaikka enemmän sitä sai herätellä kuin jarrutella ja muodon epätasaisuus kertoi omaa kieltään takajalkojen toiminnasta. Vasempaan kierrokseen oli hankala löytää vakaata ulko-ohjan tukea, mutta oikealle meno oli luontevampaa. Verryteltiin vielä laukassa ylittäen pariin kertaan ympyrällä hieman maasta nostetut puomit. Kahden puomin väli ympyrän kaarella oli noin neljälle laukka-askeleelle mitoitettu, ja suoritimme Peran kanssa tehtävän varsin sujuvasti ja asiallisesti.

Hyppäämiset aloitettiin edelläkuvatun kaltaisella ympyrätehtävällä esteiden ollessa jossain 50 sentin tuntumassa. Oikeassa laukassa hypeltiin ympyrällä kolme kierrosta putkeen. En saanut Peran laukkaan nyt ihan riittävää energiaa, ja esteitä kohti tultiin vähän liikaa tuupaten. Kertaalleen suunnan tiedotus epäonnistui ja Pera vaihtoi laukan ensimmäisellä esteellä, mutta silloin kun menosuunta oli selvä pyrki Pera tunkemaan oikealle esteiden välillä. Näin ollen kaareva tie esteiden välissä lyheni ja kävi neljälle askeleelle hiukan ahtaaksi. Seuraavaksi vaihdettiin suuntaa ja hypättiin ympyrän esteet vasemmassa laukassa. Tähän suuntaan kaareva tie olikin helpompi ratsastaa kun Pera ei ollut kaatumassa sisäpohjetta vasten. Ympyrältä jatkettiin heti perään lävistäjälle, jolla hypättiin suora 17 metrin linja. Edelleen tuntui siltä että Peraa sai koko ajan tuupata estettä kohti jottei vauhti hyytynyt ja hyppy mennyt ihan juureen. Sen verran sain lävistäjällä kuitenkin Peraa etenemään että väli oli viidellä askeleella juuri sopiva.

Seuraavaksi hypättiin samanlainen ympyrä+lävistäjä -kuvio oikealle. Pera pääsi ympyrällä kaatumaan sisälle niin että päädyimme oikaisemaan kaarteen kolmella askeleella. Tälläkin askelmäärällä tie kuitenkin onnistui. Lävistäjällä tuli alkuun pieni mutka kun Pera kuvitteli matkan jatkuvan ensimmäiseltä esteeltä oikealle, mutta kun ohjasinkin sen suoraan eteenpäin erehtyi Pera tekemään ihan puhtaan laukanvaihdon lennosta. Pienestä mutkasta huolimatta suhteutettu väli meni viidellä askeleella ihan mukavasti. Edelleen vaan kaipailin Peran laukkaan lisää terävyyttä ja ennen kaikkea ryhtiä.

Seuraava harjoitus oli kahden lävistäjäesteen ylitys vinottain, eli tarkoitus oli ratsastaa pitkän sivun suuntaisesti ja hypätä viistosti vastaan tulevat esteet suoraa linjaa pitkin. Mentiin kerta molempiin suuntiin. En rohjennut tuoda Peraa esteille ihan riittävän viistolla tiellä, vaan helpotin tehtävää tekemällä esteiden väliin pientä kaarta eli mentiin ikään kuin loivaa kiemurauraa. Tällaisella tiellä Pera vaihtoi laukan ensimmäisellä esteellä, kun taas ihanne olisi ollut säilyttää sama laukka koko linjan ajan.

Lopuksi hypättiin kaikki päivän tehtävät kymmenen esteen ratana, johon kuuluivat ympyrä ja lävistäjä oikealle, viistohypyt vasemmassa laukassa ja vielä ympyrä ja lävistäjä vasemmalle. Vielä tässäkään vaiheessa en saanut Peraa kunnolla hereille, vaan edettiin vähän lötkösti ja tuupaten sekä esteiden väleissä etupainoiseksi valuen. Ensimmäinen ympyrä alkoi tuuppauksella ja laiskalla minihypyllä aivan esteen juuresta. Lävistäjä oikeasta vasempaan oli onneksi ihan asiallinen ja sujuva viiden askeleen suoritus, ja laukkakin vaihtui. Tämän jälkeen kaarteessa Pera lähti kyntämään etupainoisena, ja videollakin näkyy selvästi kuinka se sai minua kiskottua mukanaan. Yritin epätoivoisesti saada nenää ylös, mutta viistohypyille tultiin aika etupainoisena. Nyt keskityin tekemään suoremman tien esteiden yli, ja päästiinkin etenemään varsin suoraa linjaa viistosti hypäten ja laukkaa vaihtamatta. Kaarteessa Pera kiskoi jälleen edestä, ja viimeiselle ympyrälle tullessa vauhti pääsi hiipumaan. Hypyistä tuli pienet, ja kun ympyrän kaarikin valui vähän laajaksi niin otimme esteiden väliin peräti viisi laiskaa laukka-askelta. Viimeiselle lävistäjälle tultiin hyytyen sisään, mutta välissä pyysin Peraa napakasti eteen ja näin viimeiselle esteelle venyttiin sujuvasti viidellä askeleella. Kokonaisuutena päivän ratatehtävä tuntui vähän kehnolta suoritukselta minihyppyineen, etupainoisuuksineen ja hyytymisineen.



Vaikka periaatteessa ihan asiallisesti päivän tehtävät suoritimmekin niin en ollut erityisen tyytyväinen kun meno oli näin lötköä. Peralla ei ollut sellaista energiaa kuin edelliskerroilla, enkä saanut etuosaa ryhdistettyä yhtään. Tällaisessa moodissa esteille oli heti hankalampi tulla, ja tänään ei ehkä olisi kovin isoista esteistä yli päästy. Videolla meno sentään näyttää vähän paremmalta kuin miltä se tuntui. Onneksi Pera kuitenkin hyppäsi nämä pikkuesteet mukisematta vaikka välillä tuuppaamiseen sorruinkin.

Ylikierroksilla

Tiistaina oli tällä kertaa estetunnin vuoro, ja etukäteen jännitti ihan käsittämättömän paljon. Kaksi ja puoli viikkoa ehti vierähtää edellisestä hyppykerrasta Sulon kanssa, ja silloin oli vauhtia ja jännitystä sen verran että nyt mietitytti mitä tällä kertaa mahtaisi olla luvassa. Sulo oli viettänyt oikein kunnon pääsiäisloman, eli ollut vapaalla peräti viisi edeltävää päivää. Yleensä Sulolla on kuulemma taipumusta olla vapaiden jälkeen vähän unelias ja laiska, ja nimenomaan uneliaalta meno vaikuttikin vielä alkuverryttelyjen ajan. Takajalat eivät olleet ihan kunnolla töissä ja reagointi oli hitaammanpuoleista. Laukkaverryttelyn aikana ylitettiin pari kertaa pikkuruinen pystyeste. Sulo laukkasi esteen yli vähän laiskan oloisesti mutta varsinaisesti jarruttelematta. Tässä vaiheessa epäilin mahtaisiko tänään tulla esteillä ongelmia puutteellisen energian vuoksi, mutta aika pian selvisi että ongelmat olivat pikemminkin päinvastaisia.

Tehtävä 1

Tänään ratsastettiin kääntämistehtäviä lähestyen esteille niin ympyröillä kuin volteillakin (yritin epätoivoisesti piirrellä jonkinlaiset havainnolliset esitykset kuvioista). Ehdittiin hypätä mukavasti monta kierrosta tehtävän kolmea eri variaatiota niin oikeasta kuin vasemmastakin laukasta. Aloitettiin aivan pienillä esteillä, ja parin ensimmäisen kierroksen jälkeen tehtävän aloittava ja päättävä este nousivat noin 60-senttisiksi. Pienemmällä voltilla hypättävät kaksi estettä pysyivät turvallisesti aivan minikorkeudella koko tunnin ajan. Ensimmäisen tehtävän pikkuesteillä suoritimme Sulon kanssa sujuvasti ja helposti. Silti itselläni oli pieni tutina ja paniikki päällä, ja huomasin että Sulolla alkoivat kierrokset nousta niin että energiaa oli laukassa melkein liikaakin. Kohta ope sai jo toppuutella kaahaamasta. Sulo hyppäsi pikkuesteet kuitenkin kuuliaisesti juuri siitä paikasta mihin sen toin, eli päätökseni mukaisesti joko kauempaa tai läheltä.

Tehtävä 2

Kakkosvariaatio tehtävästä oli viiden esteen pätkä, jossa mukaan tuli tiukempaa kääntämistä voltilla. Edelleen hosuin itse liikaa, ja esteiden jälkeen jäin keikkumaan etukenoon irti satulasta niin että kääntäminen voltilla vaikeutui. Ope huutelikin ryhtiä heti esteen jälkeen, ja myös katse olisi saanut kääntyä seuraavalle esteelle huomattavasti nopeammin. Ketterä Sulo toki kääntyi hyvin, mitä nyt välillä vähän sudittiin kurveissa, ja pienet esteet ylittyivät huonommistakin paikoista. Sulo tuntui kuumuvan kuumumistaan, ja eteenpäin ei ainakaan tarvinnut patistella vaan pikemminkin sai olla tarkkana että hevonen tuli esteen jälkeen kontrolliin.

Tehtävä 3

Kuviota vaikeutettiin vielä kolmannelle tasolle, eli voltin sijaan ratsastettiinkin volttikahdeksikko ja näin ollen mukaan tuli pari laukanvaihtoakin. Oltiin edelleen henkisesti ylikierroksilla niin minä kuin Sulokin, ja tämän seurauksena tehtävän aloittavalla 60 cm esteellä kävi pieni työtapaturma ponnistuspaikan jäädessä epäselväksi. Sulo hyppäsi kuin hyppäsikin tällaisesta tilanteesta, mutta itse olin menossa aivan eri tahdissa hevosen kanssa ja horjahdin kaulalle. Jatkettiin eteenpäin ja hypeltiin volttikahdeksikko vähän hermostuneesti läpi. Sulo vaihtoi kuitenkin laukat näppärästi. Viimeiselle esteelle laajemmalla kaarteella lähestyessä "nukahdin" ja päästin kontrollin herpaantumaan tuhoisin seurauksin. En pitänyt laukkaa tarpeeksi kasassa, vaan annoin Sulon lähteä vaivihkaa hieman kiihtymään, ja estelinjalle päästyämme Sulo sitten lähtikin nopeasti kiihdyttämään estettä kohti täysin pidätteistä välittämättä. Näin kyllä että sopivaan ponnistuspaikkaan päästäksemme on laukkaa otettava ihan kunnolla kiinni, mutta kun ei Sulo vastannut pidätteeseeni lainkaan niin lamaannuin pelkäksi matkustelijaksi. Kun ratkaisut jäivät näin ollen täysin Sulon harteille niin eihän se sitten uskaltanutkaan hypätä edes tätä 60 sentin pystyä. Kovasta vauhdista tuli nopea stoppi esteen eteen, ja onneksi en tällä kertaa ollut sukellellut hyppyyn ennen hevosta sillä olisinpa tehnyt varmaan aikamoisen kuperkeikan. Silti en tällaisessa äkkipysäyksessä onnistunut pysymään tasapainossa, vaan keikahdin satulasta. Sain tarrattua Sulon kaulasta kiinni niin että loppujen lopuksi laskeuduin suhteellisen hitaasti lapaa pitkin liukuen ja nätisti jaloilleni maahan. Harmitti että en kyydissä pysynyt, mutta onneksi tippuminen oli tällä kertaa näin hallittu eikä käynyt kuinkaan. Sulokin jäi kiltisti paikalle niin ettei mennyt montaa sekuntia kun ope olikin jo puntannut minut takaisin satulaan. Sitten vaan paremmalla kontrollilla uudestaan esteelle ja sen yli antamatta Sulolle mahdollisuutta rynnätä holtittomasti.

Tämän töpeksinnän jälkeen hypättiin samaa kuviota vielä joitakin kertoja molemmista suunnista. Emme Sulon kanssa juuri rauhoittuneet kumpikaan, mutta hevonen pysyi nyt kuitenkin hanskassa kun olin koko ajan skarppina. Oikeasta kierroksesta lähestyessä otettiin tehtävän ensimmäiselle esteelle yksi kielto, perinteinen "apua en näe paikkaa joten en tee ratkaisua vaan heitän ohjat pois ja kumarrun eteen" -tapaus. Vaikka este olisi kuinka pieni niin Sulo ei sitä yksinään hyppää vaan minun on ratkaisut tehtävä sen sijaan että jäädyn missään tilanteessa. Ope muistutteli koko ajan hengittämään ja olemaan satulassa ihan rauhassa, ja raippakin jätettiin pois kädestä kun se sivulle sojottaessaan saattoi lisätä Sulon hermostuneisuutta. Päivän toisen kiellon jälkeen en kuitenkaan tehnyt enää suuria mokia, vaan hypeltiin esteet ihan sujuvasti. Volteilla meno olisi ehkä saanut olla rauhallisempaa ja hallitumpaa, mutta ainakin Sulo oli tehtävän juonessa mukana ja kurvaili niin että hyvä kun ehdin mukaan. Kontrolloivia pidätteitä sai tehdä joka välissä, mutta homma pysyi lapasessa ja "isommillekin" esteille sain tuotua Sulon järkeviin paikkoihin. Viimeinen hyppykierros tälle päivälle oli mielestäni varsin asiallinen, ja volttikahdeksikkokin onnistui jo kohtuullisen tasapainoisesti ja hallitusti.

Vähän vähempikin höyry kyllä riittäisi näin pienille esteille, eli käytiin niin minä kuin Sulokin ihan ylikierroksilla tänään. Sulo on ollut viime aikoina ylipäänsä aika "kuuma", ja varmasti sen kierrokset nousevat entisestään sitä mukaa kun itse hermoilen ja panikoin selässä. Sulo jos kuka imee itseensä ratsastajan mielentilat ja käyttäytyy juuri niiden mukaisesti. Varmasti Sulo huomaa jännitykseni sillä sekunnilla kun kävelen sen karsinaan, ja silloin kun se esteillä tarvitsisi tukeani ja rohkaisuani ei se voi minuun tarpeeksi luottaa. Energiaa saa olla ja pitääkin olla, mutta niin hevoselle kuin ratsastajallekin pitäisi saada hyppäämiseen rentoutuneempi ja rauhallisempi mielentila ja "positiivinen energia" tällaisen hermostuneen energian sijaan. Jotenkin olisi nyt vaan kertakaikkiaan päästävä yli tästä Sulolla hyppäämiseen liittyvästä hurjasta jännittämisestä niin varmasti alkaisi Sulokin ottaa touhun lunkimmin.

Hikoilua perusasioiden parissa

Jussi ja Jukka

Suunnitelmakseni 4.5. koulukisoihin on vakiintunut Helppo B:0 Jussilla. Tänään sitten treenailtiinkin Jussin kanssa perusasioiden parissa. Aurinkoisen iltapäivän lämpötila oli noin kahdeksan astetta, ja maneesissa oli vielä hurjan paljon lämpimämpää. Olisi varmaan hyvin tarjennut ratsastaa T-paidassa, ja kyllä oli hevonen hikinen tunnin jälkeen vaikkei tänään mitenkään erityisen rankasti mentykään.

Tänään keskityttiin asetuksiin, kokoamiseen ja askeleen pidentämiseen. Toiselle pitkälle sivulle tuli kymmenen metrin voltti, ja toisella sivulla oli tarkoitus ratsastaa askelta pidemmäksi keskittyen erityisesti siihen että ennen lisäystä hevonen oli koottuna ja takaosalla.  Heti alkuun nostettiin jalustimet kaulalle ja mentiin tehtävää käynnissä oikealle. Jussi käveli aluksi kovin pitkänä ja etupainoisena, vaikkei varsinaisesti ollut kovin raskas edestä. En vaan saanut sitä mitenkään lyhenemään ja siirtämään painoa taaksepäin, ja niinpä lompsittiin menemään kaula pitkällä ja selkä alhaalla. Lopulta etuosa alkoi hieman keventyä asetusten sekä puolipidätteiden ja pidätteiden kautta. Ope muistutteli käyttämään pidätteissä tehokkaasti vatsalihaksia. Asetuksissa ja voltille taipuessaan Jussi myötäsi kyllä niskasta pyöreäksi, mutta huomasin jo tässä vaiheessa tuntia että asetus oikealle ei tapahtunut kunnolla niskasta vaan pää kääntyi "asetukseen" pikemminkin kaulan puolen välin paikkeilta.

Jalustimet jätettiin edelleen kaulalle ja jatkettiin harjoitusravissa. Kuten arvata saattaa, Jussin ravi oli juuri niin pompottavaa kuin se aina tunnin alkupuolella on siinä vaiheessa kun selkä ja takaosa eivät ole kunnolla käytössä. Minähän sitten pompin, ja yritin välttää reisillä puristamista. Kädet sain mielestäni kuitenkin fiksattua aika hyvin paikoilleen, mitä auttoi Jussin tasainen muoto. Pystyin kyllä ratsastamaan, mutta vähän epäilin häiritsinkö istunnallani Jussin liikkumista ja selän käyttöä. Välillä kokeilin ottaa jalustimet jalkaan, mutta totesin että istuminen ei ollut oikeastaan yhtään helpompaa vaan pohkeet saattoivat jalustimien kanssa heilua jopa enemmän. Niinpä jatkoin ilman jalustimia. Tuli ainakin vatsalihaksille kunnon treeniä tänään ja ilman jalustimia en ehkä voinut kaikkia tavanomaisia istuntavirheitäni toteuttaakaan vaan jouduin mm. istumaan etukumaraan nojailematta.

Ope kehotti haeskelemaan Jussille ravissa korkeampaa ja ryhdikkäämpää raamia niska korkeimpana kohtana, ja rohkaisi ratsastamaan hetkellisesti pois pyöreästä muodosta eli niskasta ylös ja turpa luotiviivan yläpuolelle. Ohjeena oli pitää käsi kevyenä silloin kun Jussi lähti kohottamaan etuosaa ja niskaa, ja näin palkita sitä muodon korjaantuessa oikeaan suuntaan. Näillä ohjeilla ihan mukava raami alkoi löytyäkin. Niska pysyi korkealla eikä Jussi rullannut itseään liian linkkuun vaikka olikin niskasta ja kaulasta pyöreä, ja tuntuma pysyi sopivan kevyenä. Resepti oli yksinkertaisesti se että uskalsin ratsastaa hetkellisesti nenää ylös ja luopua siitä ajatuksesta että kaulan on joka hetki oltava mahdollisimman kaarella. Ravi pomputti kyllä vieläkin, mutta oli jo selvästi helpommin istuttavaa ja tunsin kyllä hevosen liikkuvan oikein päin. Ope kommentoi pomputtavuuden olevan merkki siitä että niin minulla kuin hevosellakin on lantiossa jäykkyyttä. Askeleen pidennykset jäivät aika maltillisiksi jotta pysyin satulassa edes jotenkuten.

Laukka olikin sitten taas oma lukunsa. Oikeassa laukassa meno oli aivan yhtä hankalaa kuin torstaina, eli hevonen oli vino ja laukka tökkivää. Yritin löytää samaa "loksahdusta" jonka kautta sain Jussin viimeksi suoristumaan, mutta turhaan. En vaan saanut asetusta oikealle toimimaan, ja vinolla hevosella laukan laatu oli sitten juuri tätä. Jalustimet olin laukkaa varten ottanut jalkaan, sillä tiesin laukassa olevan tarpeeksi tekemistä ilman että istunnan kanssa tarvitsisi miettiä mitään ekstraa. Ope ohjeisti jälleen pitämään pohkeet satulavyön kohdalla niin että kykenisin pitämään istunnalla vastaan Jussin yrittäessä kiskoa mukanaan etupainoiseksi. Kovasti ne jalat vaan pyrkivät nousemaan taaksepäin pitkin hevosen kylkiä. Pari kertaa sain Jussin myötämään niskasta ja lyhentämään kroppaansa kun ratsastin ympyröillä johtavalla ohjalla asettaen ja samalla ulko-ohjan kädessä pitäen. Ihan toimivaa reseptiä rehelliseen asetukseen ja hevosen suoristamiseen ei vaan löytynyt, ja asettumisen sijaan Jussi taivutti vain kaulaansa oikealle samalla turpa vaivihkaa vasemmalle kääntyneenä.

Vasemmassa laukassa oli vähän helpompaa. Tuntumalla oli kyllä liikaa vetoa ja jännitystä, mutta laukka rullasi hieman letkeämmän oloisena ja pyöreämpänä. Ryhtiä vaan olisi tarvittu lisää etupainoisen vyörymisen sijaan. Ope kannusti edelleen kohottamaan niskaa ylös ja rentouttamaan käden aivan kevyeksi silloin kun Jussi hoksasi etuosaa kohottaa. Pientä vasta-asetustakin tehtiin ulkolavan suoristamiseksi, mutta tässä sai olla varovainen ettei Jussi taas ylitaivuttanut kaulaansa oikealle ja näin ollen pullauttanut puolestaan vasenta lapaa karkuun. Tunnin lopuksi ope totesi menomme näyttäneen vasemmassa laukassa ihan hyvältä, mutta itsestäni se ei niin kovin hyvältä tuntunut kun tuntuma jäi liian jännittyneeksi ja laukasta puuttui sellainen sujuva letkeys mitä Jussin laukassa on parhaimmillaan ollut.

Vaikka ravissa mentiin tänään ihan kivasti ja ryhdikkäästi ohjalla roikkumatta niin laukkaongelmat jäivät taas kovasti kaivelemaan. Vielä viime viikolla laukka toimi niin paljon paremmin, ja nyt on taas menty monta askelta taaksepäin etenkin oikean laukan kanssa. En nyt ihan ole varma onko tämä Jussilla yleisempikin suuntaus vai olenko vain menettänyt tatsin siihen miten Jussia laukassa ratsastetaan. Ravissa ja pätkittäin jopa käynnissäkin saan painoa takaosalle ja etuosaa keveäksi ylös, mutta laukassa sama ei onnistu. Toki Jussin kanssa pitäisi ehkä ihan ensimmäisenä keskittyä ratsastamaan laukkaa isommaksi eteen niissä rajoissa kuin se onnistuu ilman lavoille kaatumista, ja ennen kaikkea suoristaa koko hevonen niin että laukka voi ylipäänsä toimia eivätkä etu- ja takaosa ole aivan eri linjassa. Vasen takajalka on Jussilla heikompi, ja sitä pitäisi oikeassa laukassa aktivoida paremmin kuten tänäänkin ope välillä muistutteli. Ensi kerralla taas sitten uusi yritys. 

Tutustumistunti Oulunsalossa

Pääsiäisviikonlopulle piti tietenkin keksiä jotain tavallisuudesta poikkeavaa, ja niinpä vierailimme Noran kanssa Oulunsalon Ratsastuskoulun tunnilla. Oulunsalo oli minulle aivan uusi paikka, mutta tämänpäiväisen opettajan tunnilla olen ollut kerran aikaisemminkin. Tuntia varatessa en maininnut mitään toivomuksia ratsun suhteen, ja vähän pelkäsin saavani jonkun aivan väärän kokoisen jättiläismöhköhevosen. Hevosjako osui kuitenkin omalla kohdallani ihan nappiin, sillä sain pikkutamma Alastran. Nettisivujen mukaan 10-vuotiaan Alastran säkäkorkeus on noin 156 cm, mutta mielestäni hevonen oli jopa tätä pienempi. Varsinkin selästä käsin Alastra vaikutti suorastaan ponilta, ja myös ratsastettavuudeltaan se oli hauskan ponimainen hevonen.

Alkajaisiksi tutusteltiin Alastran kanssa hetken aikaa kevyessä ravissa ja laukassa. Ensin jäätiin jäkittämään miniravissa paikalleen, mutta kun hoksasin alkaa pyytää rohkeasti eteenpäin niin Alastra kyllä pidensi askelta ja vähän pyöreämpää muotoakin löytyi. Ope korjaili tietenkin tavallisia istuntavirheitäni eli lantiota pystyyn, jalkoja rennoiksi alas ja kyynärpäitä kylkien viereen. Laukassakin Alastra jäi ensin "pomppimaan" paikoilleen kun himmailin itse aivan liikaa enkä uskaltanut vaatia hevoselta kunnolla mitään. Eteenratsastus oli tietenkin jälleen ratkaisu tilanteeseen, ja laukassakin meno muuttui ihan mukavaksi kun ratsastin vähän topakammin.

Alkulämmittelyjen jälkeen jatkettiin päivän varsinaisten harjoitusten parissa. Päädyissä ratsastettiin voltit vasta-asetuksessa ja keskiympyrällä väistätettiin takaosaa ulos muutaman askeleen pätkissä. Tehtävää mentiin hetki käynnissä ja sitten harjoitusravissa. Molemmissa askellajeissa väistön suhteen oli etenkin oikeassa kierroksessa hankaluuksia. Alastra alkoi väistössä usein viskellä päätään, ehkäpä prostestina epäselviin apuihin ja/tai jännittyvään käteen, ja hämmennyin tästä niin etten osannut kunnon väistöä enää vaatiakaan. Tuntuma ylipäänsä oli liian epävakaa, eli ohja lerppui välillä, mutta suurin haaste väistöissä oli jälleen kerran keskellä satulaa istuminen. Mielenkiintoisesti tosin tällä kertaa painoni tipahti väkisinkin vasemmalle. Väistö ympyrällä on kyllä tässä mielessä poikkeuksellisen pirullinen tehtävä, sillä se saa minut pakostakin kallistelemaan minne sattuu sen sijaan että pystyisin istumaan hallitusti keskellä satulaa. Vasemmassa kierroksessa väistöt onnistuivat hiukan helpommin, tosin loiviksi ne jäivät tähänkin suuntaan ja ihan kunnolla en saanut hevosta väistämään ulko-ohjan ja sisäpohkeen välissä. Uralla ja päätyvolteilla Alastra liikkui pääsääntöisesti ihan nätisti, joskin ajoittain esiintyi päänviskelyä. Epätasaisuus edestä oli selvä merkki puuttellisesta ravin energiasta, ja ope kehottikin ratsastamaan takaosaan kunnolla lisää liikettä. Suurimman osan tuntia taisin ratsastaa Alastraa aivan liian varovaisesti, enkä tohtinut vaatia siltä asioita tarpeeksi napakasti. Toisaalta pohkeella eteen ratsastaessa pusersin liian jännittyneellä jalalla, ja ohjeena olikin välttää hevosen "ahdistamista" reisillä puristaen ja käyttää sen sijaan vain rentoa pohjetta kylkiin.

Lopuksi työskenneltiin hyvä tovi laukassa molempiin suuntiin. Päätyvoltit mentiin myötäasetuksessa ja keskiympyrä vasta-asetuksessa. Taas meni hetki ennen kuin sain Alastran etenemään hieman isommalla askeleella paikallaan pomppimisen sijaan, mutta lopulta laukka oli mielestäni ihan kohtuullisen hyvää ja muotokin mukavan pyöreä ainakin niskasta ja kaulasta. Läpi selän ei pyöreys tainnut kuitenkaan oikein tulla, vaan vähän notkoselkäiseksi liikkuminen jäi kaikissa askellajeissa. Takajalat olisi siis pitänyt saada laukassakin vielä paremmin töihin. Volteilla sain olla tarkkana että oikeasti pidin ulko-ohjalla kunnollisen tuen koko ajan. Jos ulkotuki ei ollut riittävä niin laukan tasapaino vähän kärsi ja muotokin levisi pään heittelyksi. Laukassa sain joka tapauksessa pidettyä tuntuman tasaisempana kuin ravissa, ja niinpä etuosan levottomuutta esiintyi vähemmän. Laukan jälkeen ehdittiin ravata keventäen jokunen minuutti, ja Alastra esitti tässä vaiheessa oikein mukavaa liikkumista. Laukkojen jälkeen ravi sujui energisemmin eteen kohti tuntumaa, ja Alastra venytti tuntumalla pidempään ja matalampaan muotoon.



Tunnin jälkeen tunsi kyllä hommia tehneensä, sillä lähes koko aika ravattiin ja laukattiin. Alastra ei tosin ollut läheskään yhtä hikinen kuin ratsastajansa. Yleisesti ottaen jäi ihan positiiviset fiilikset, vaikka vähän kesken homma Alastran kanssa jäikin. Loppua kohti parannettiin kun aloin hieman hoksata miten tällä hevosella ratsastetaan, mutta olisin saanut olla napakampi niin istunnan korjausten kuin hevoselle esitettyjen pyyntöjen suhteen. Nyt jäätiin vielä liikaa hiippailemaan ja himmailemaan. Alastra oli joka tapauksessa todella kiva ratsu, kuuliainen ja hyvällä tavalla säpäkkä. Päänviskelyyn ja moneen muuhunkin ongelmaan lääke olisi selkeästi ollut aktiivisempi liike eteenpäin sekä pehmeämpi ja tasaisempi tuntuma. Jäi kyllä sellainen kutina että tällä hevosella pitäisi päästä menemään toistekin.

Päämääränä ryhti ja keveys

Kiirastorstain iltana oli B-tunnilla sopivasti tilaa, ja niinpä otin ylimääräisen treenikerran pääsiäisloman alun kunniaksi. Ratsukseni sain seuraavia kisoja silmälläpitäen Jussin. Päästiinkin hieman kertailemaan viime viikolla harjoiteltuja asioita pysähdysten ja peruutusten parissa.

Pysähdyksiä ratsastettiin pitkillä sivuilla käynnistä ja päädyissä työskenneltiin ympyröillä ravissa ja myöhemmin laukassa. Pysähdyksestä mentiin askel tai pari peruutusta aina tarpeen mukaan, eli mikäli etuosa tuntui kaipaavan parempaa ryhtiä ja pidäte tehokkaampaa läpimenoa. Usein kehotuksena oli hakea pysähdyksessä vain kevyt niiaus takaosan päälle, ja ratsastaa tästä eteen ennen kuin hevonen lähti varsinaisesti peruuttamaan. Pysähdykset Jussin kanssa eivät olleet kovin kevyitä, vaan yleensä tultiin enemmän tai vähemmän kättä vasten eikä hevonen todellakaan pysähtynyt istunnalla. Pysähdyksessä olikin sitten tarpeen pyrkiä saamaan painoa pois etuosalta, ja ainakin joitain kertoja onnistuin "niiauttamaan" Jussia takaosalle. Välillä otin ihan peruutusaskeleitakin, mutta Jussi oli tänään huomattavasti viimeviikkoista nihkeämpi peruuttamaan. Ainakaan Jussi ei nyt ennakoinut pakitusta, mutta liikaa jouduin peruutuksiinkin ottamaan kädellä. Ratsastus tuntui näin ollen sisältävän epämiellyttävän paljon ohjasta kiskomista.

Vaikka pysähdyksissä pidätteen läpimeno olikin kehnoa, ei Jussi silti ravissa ollut tänään kovinkaan raskas kädelle. Suhteellisesta keveydestä huolimatta liikkuminen olisi kuitenkin saanut olla huomattavasti ryhdikkäämpää ja muoto lyhyempi ja korkeampi sen sijaan että hevonen röhnötti lavoillaan etupainoisena. Ope kehotti tekemään kohottavia pidätteitä painon siirtämiseksi takaosalle, ja ryhdistäytymisen tapahtuessa ratsastamaan ravia isommaksi eteen. Tarkkana sai olla myös ettei Jussi painunut liian syvään muotoon kuolaimen alle vaan säilytti niskan korkeimpana kohtana. Etenkin tunnin alussa kevennellessä tätä pilkkimistä tapahtui turhan paljon ja ravi oli todella selättömän oloista. Kun Jussi oli hieman lämmennyt ja notkistunut alkoi liike tuntua paremmalta, ja harjoitusravissa työskennellessä muotokin alkoi kohentua ryhdikkäämpään suuntaan. Lopulta raami oli ravissa mielestäni ihan ok, ja kun ope kyseli miltä nyt tuntuu vastasin että sopivan kevyeltä mutta vielä ravi pompottaa turhan paljon. Ravin pomputtavuutta pidin merkkinä siitä että liike olisi saanut tulla vielä paremmin läpi selän.

Laukan suhteen tänään oli huonompi päivä. Nostoja tehtiin viime viikon tapaan suoraan peruutuksesta, eikä niissä ollut ihmeempiä ongelmia, mutta oikea laukka oli aluksi kammottavan kankeaa. Hevosen pää vispasi puolelta toiselle niin kuin se oikeassa laukassa Jussilla tapaa usein tehdä, ja tuntumalta puuttui kaikki pehmeys ja keveys. Laukka-askelkin oli lyhyttä ja tökkivää. Ope auttoi hoksaamaan että Jussi tosiaan meni vähän pää vinossa niska oikealla ja nokka vasemmalla, ja tavoitteena oli saada Jussi asettumaan rehellisesti pää suorassa. Asettavan käden piti tietenkin olla vakaa eikä edestakaisin ottava ja myötäävä, ja kokeilinkin ratsastaa hieman johtavalla ohjalla säilyttäen samalla ulko-ohjan huolellisesti tuntumalla. Ope kehotti aktivoimaan samalla ulkotakajalkaa, ja istumaan oma painopiste hevosen takaosan päällä ja jalat pitkänä etureidet rentouttaen. Yritin myös saada kättä rentoutettua ja kevennettyä vaikka Jussi roikkuikin ohjalla. Tästä kovan yrityksen sekamelskasta oikeat nappulat lopulta löytyivätkin, vaikka en ole ihan varma mitkä ne olivat. Jussi suoristui ja lakkasi vispaamasta päätä sivusuunnassa, laukan laatu parani heti rullaavammaksi ja muoto tuli pyöreäksi ja tuntuma kevyemmäksi. En voinut olla huomaamatta tätä selkeää eroa Jussin liikkumisessa, ja ope kehui että nyt hevonen todella suoristui, mutta hieman hämärän peittoon jäi kuinka sen suoristamisen loppujen lopuksi onnistuin tekemään.

Vasemmassa laukassa Jussi oli jo hiukan pehmeämmän oloinen, mutta painoa olisi edelleen pitänyt saada paremmin takaosalle. Mentiin pyöreänä mutta liikaa lavoille kaatuen. Pysähdykset alkoivat kuitenkin näin tunnin lopuksi onnistua hiukan paremmin niin että Jussi oikeasti kuunteli pidätettä. Ope kehotti etsimään laukassakin tunnetta takaosan niiauksesta samaan tapaan kuin pysähdyksissä. Jälleen tarvittiin siis paljon kohottavia pidätteitä, ja taisi sieltä joku pieni niiaus jossain välissä tullakin. Pidemmäksi aikaa en kuitenkaan saanut Jussia jäämään takaosalle, vaan kohta valuttiin takaisin etupainoiseksi. Loppuraveissa jatkettiin vielä etupainoisuuden vähentämistä ja saman niiausidean haeskelua. Sain ajoittain tunteen painon siirtymisestä paremmin takaosalle, ja tästä hetkestä aktivoin liikettä isommaksi eteen. Aika loppui kuitenkin vähän kesken juuri kun tekemisessä alkoi olla ideaa.

En ollut menoomme tänään kovin tyytyväinen, sillä toivotunlaista ryhtiä ei ihan löytynyt vaan liikkuminen oli kautta linjan hiukan liian etupainoista. Esimerkiksi viime viikolla sain Jussin mielestäni parempaan raamiin. Pidätteiden läpimenossa oli ongelmia, ja laukka oli tänään aika huonoa. Ravissa toki esitimme ihan kelvollista liikkumista, mutta vielä ahkerammin saisin tehdä niitä kohottavia pidätteitä. Ehkä en vaan ollut tänään tarpeeksi skarppina ja napakkana. Oikeassa laukassa toki tapahtui merkittävä vinouden korjaus jonka vaikutukset olivat ainakin hetkellisesti tuntuvat. Ei ihan parasta Jussia tänään, mutta joskus sitä on vaan huonompia päiviä.

Kertausharjoitukset lävistäjäesteillä

Keskiviikon tunnilla pääsin jatkamaan esteharjoituksia Peran kanssa. Tehtävät olivatkin hyvin pitkälti samoja kuin sunnuntaina, mutta kertaus ei ollut lainkaan pahitteeksi. Tutuista ja helpoista tehtävistä huolimatta hyppääminen meinasi taas jännittää ihan liikaa. En käsitä mistä tämä nynnyilymieliala on tullut, mutta haluaisin siitä kyllä äkkiä eroon. Paras lääke lienee hypätä mahdollisimman paljon.

Verryteltiin ensin ravissa ylittäen puomisarjoja pitkän sivun suuntaisesti. Vasemmassa kierroksessa sai vähän tarkkailla ettei Pera valunut vaivihkaa puomien oikeaa reunaa kohti ja etten itse kiertänyt vartaloa vasemmalle. Lisää aktiivisuutta Peran liikkumiseen olisi varmasti taas tarvittu, sillä muoto tuppasi olemaan aika epätasainen. Laukattiin hetki oikeassa kierroksessa haeskellen jälleen tuntumaa kevyeeseen istuntaan. Samalla yritin ratsastaa Peraa ryhdikkäämmäksi edestä silläkin uhalla että pyöreys katosi. Sunnuntailta olin painanut mieleen ennen kaikkea sen että esteitä varten Pera on saatava vähemmän etupainoiseksi ja laukkaamaan paremmin takaosan päällä.

Tälläkin kertaa hypyt aloitettiin ravilähestymisillä ponnistuspuomille ja ristikolle. Pera imi estettä kohti niin hyvin että ravissa sai tehdä ihan kunnolla pidätteitä. Aluksi tuli pientä ennakointia niin että laukka nousi jo ennen ristikkoa, mutta itse hypyt sujuivat hyvin. Kierroksen ollessa vasen Pera vaan laskeutui yleensä väärässä laukassa, mikä kertoo varmaankin siitä että annoin vartaloni kiertyä hypyssä vasempaan pudottaen painon oikealle.

Lopputunti hypeltiinkin sunnuntailta tuttuja lävistäjäesteitä. Tällä kertaa mukana oli ponnistuspuomit lähestymisten avuksi. Ensin otettiin pari hyppyä ristikolle oikeasta vasempaan laukkaan. Yritin pitää Peraa lyhyenä ja kasassa, mutta pokka petti esteen edessä niin että viimeisillä askelilla päästin Peran valahtamaan pitkäksi. Tällaisesta hieman etupainoisesta hypystä ei laukka vaihtunut. Toisella hyppykierroksella koikkelehdittiin ristikon yli aivan epämääräisesti, sillä yritin yhtäkkiä tuupata Peraa lyhyestä laukasta pidempään ponnistuspuomia kohti vaikka oikeampi ratkaisu olisi ollut pitää vaan askel lyhyenä loppuun asti. Kun ristikko tämän jälkeen nousi pieneksi pystyksi alkoi hyppääminen jo sujua paremmin ja laukkakin vaihtui. Ope kuitenkin huomautti että hevonen pitäisi saada pidettyä edelleen lyhyempänä esteen edessä niin ettei ponnistuspuomin ja esteen väli jäisi näin ahtaaksi.

Seuraavaksi hypättiin kahden lävistäjäesteen kahdeksikkoa. Pera pääsi edelleen valumaan esteitä kohti liian pitkänä, minkä seurauksena ajoittain oli hankaluutta sovittaa askel ponnistuspuomille eivätkä vaihdot onnistuneet. Toisella hyppykierroksella aloin saada juonesta kiinni, ja oikeasta laukasta vasempaan hypättävälle esteelle saatiin jo nappilähestyminen ja hyppy vaihtoineen kun maltoin pitää laukan kasassa loppuun asti enkä antanut periksi intuitiolle päästää hevonen venymään estettä kohti. Viimeiselle kierrokselle ponnistuspuomit otettiin pois ja esteet nostettiin 70 senttiin. Ponnistuspaikat olikin tänään helpompi hahmottaa ilman apupuomeja (eli olin koko alkutunnin tuijottanut ja kytännyt ponnistuspuomeja aivan liikaa). Vasemmasta laukasta oikeaan en vieläkään saanut Peraa vaihtamaan, sillä oikea lapa pääsi vähän pullahtamaan hypyssä karkuun. Muutoin lähestyminen ja hyppy olivat kuitenkin ihan hyvät. Oikeasta laukasta vasempaan hypättävälle esteelle sain Peran tuotua lyhyenä ja hätäilemättä, joten päätimme illan hyppelyt varsin mallikkaaseen suoritukseen laukanvaihdon kera. Alkoihan tämä hyppääminen sentään loppua kohden jo sujuakin alun kangertelujen jälkeen. 

Positiivista on että Pera oli tänään vähemmän etupainoinen kuin sunnuntaina, eikä esteiden välilläkään pahemmin kiskonut kuskia etukenoon ja irti satulasta. Ope myös totesi että Pera ei tänään hypännyt kaula rullalla ja niska linkussa, ja näinhän asia olikin vaikken ollut siihen kiinnittänyt huomiota. Toki ponnistuspuomit auttoivat tässä, sillä Pera ei ajautunut esteille niin juureen. Päivän opetus oli että lähestymisissä pitää vaan säilyttää maltti eikä antaa laukan valahtaa viimeisillä askelilla etupainoiseksi ja pitkäksi. Ryhdikäs Pera tekee paljon parempia hyppyjä, vaikka tokihan tällaisista pikkuesteistä yli päästäänkin lähes millaisesta laukasta hyvänsä. Pienistä esteistä puheen ollen, lopuksi hypätyt 70-senttiset todellakin näyttivät ja tuntuivat pikkuisilta, mikä on oikein hyvä juttu. Joskus tämänkin kokoiset esteet ovat näyttäneet valtavilta. Ehkä mukavuualueeni estekorkeuksien suhteen on siis pikkuhiljaa hilautumassa ylöspäin siitäkin huolimatta että nynnyilykausi on pahimmoilleen päällä.

Huonoja ja hienoja hetkiä

Tällä kertaa sain Sulon koulutunnille. Luvassa oli perusratsastusta ja ympyrätyöskentelyä, mikä kuulosti oikein sopivalta teemalta meille.

Aloitimme Sulon kanssa ihan normimeiningillä eli ravissa hirvimoodissa. Meno tuntui jokseenkin kamalalta kun istuin aivan järkyttävässä etukenossa, mutta kroppa pisti vastaan niin etten suoristautumaankaan päässyt. Yritin asettaa ja taivutella Suloa ympyröillä, mutta hevosen liikkuessa hirvenä ja istunnalla vaikuttamisen ollessa pois pelistä ei tämä ollut kovin tuloksekasta. Turhauttavaa kun selkeästi tietää missä vika on muttei asialle pysty mitään tekemään. Välillä siirryin käyntiin korjailemaan asentoa paremmaksi ja painopistettä taaksepäin, mutta kun palattiin raviin niin kellahdin jälleen toivottomasti eteenpäin. Ehdin jo epäillä mahtaisiko tänään tulla koko tunnista mitään kun kroppa oli näin pahasti jumissa, mutta onneksi tilanne helpotti hieman kun päästiin laukkaamaan. Laukassa sain istunnan hieman luontevammaksi ja ohjastuntumaa pehmeämmäksi ja vakaammaksi. Sulo tuntui aluksi laukkaavan aika veltosti, ja ratsastinkin pohkeella melko voimakkaasti kunnes hevosen moottori käynnistyi. Tämän jälkeen ei enää eteen tarvinnutkaan pyytää, ja kun laukan energia oli kunnossa muuttui ratsastaminen helpommaksi. Oikealle laukatessa olin kuitenkin vielä vähän pallo hukassa enkä saanut ulko-ohjan tuntumaa säilymään tarpeeksi tasaisena, ja näin ollen Sulon muoto oli myös aika epätasainen ja vaihteleva.

Vasemmassa laukassa ope kehotti keskittymään ensin vain yhteen palaseen eli käsien tasaisena ja rennon joustavana pitämiseen. Käsivarret kun tuppasivat aina jännittymään yrittäessäni oikaista itseäni parempaan ryhtiin, ja tuntuman mennessä kovaksi jännittyi Sulo tietenkin heti. Kun sain luvan kanssa istua niin kuin helpoimmalta tuntuu (eli huonossa ryhdissä ja etukumarassa) pystyin säilyttämään hyvän ja rennon tuntuman, ja Sulo pyöristyi tällöin kauniisti. Haasteena olikin sitten säilyttää tuntumalla tämä pehmeys samalla kun istunta ryhdistäytyy ja napakoituu. Eipä se ihan onnistunutkaan, vaan kädet jännittyivät liikaa kun aloin korjata istuntaa, ja Sulo kääntyi heti väärinpäin. Käsien rentouden ja tasaisen mutta joustavan ulkotuen palauttamisella päästiin aina takaisin mukavampiin tunnelmiin. Sulo laukkasi kyllä nätisti pyöreänä mutta kovin etupainoisena, eli seuraavaksi olisi liike pitänyt saada paremmin takaosan päälle. Tämä nimenomaan olisi vaatinut pystyä ja jämerää istuntaa.

Pidettiin reilu käyntitauko, jonka jälkeen jakaannuttiin kahdelle pääty-ympyrälle ensin vasemmassa kierroksessa ja jatkettiin työskentelyä laukassa. Tauon jälkeen olimme Sulon kanssa molemmat jostain syystä todella jännittyneitä, ja niinpä laukka oli aluksi pinkeää kipitystä pää ylhäällä ja sisäpohjetta vastaan kaatuen. Hevosen jännittäessä en osannut olla itsekään rentona, ja niin jännityskierre oli valmis. Istuntakin keikkui taas toivottoman etukumarassa. Aikamme laukkailtuamme rentouduttiin hieman ja onnistuin rentouttamaan tuntumaa sekä asetusten kautta saamaan Sulon myötäämään niskasta. Aika epätasaisesti kuitenkin vielä mentiin, ja unohduin liikaa kiinni sisäohjaan. Kun laukassa saavutettiin hieman parempi hetki jatkettiin ympyrällä reippaassa harjoitusravissa. Koska palaset eivät olleet ihan kunnolla loksahtaneet laukassakaan kohdilleen niin ravi jatkui hirvimoodissa.

Vaihdettiin ympyröillä vielä suuntaa ja työskenneltiin harjoitusravissa oikealle. Open kehotuksesta otin ohjia hieman lyhyemmäksi, ja keskityin oikein huolella pitämään kädet vakaina ja rentoina niin että tuntuma ei lerppunut mutta en myöskään vetänyt ohjasta. Sulo alkoi tällöin liikkua hiukan rennommassa muodossa ja olla vastaanottavaisempi ohjasotteille. Ohjeena oli ratsastaa ympyröillä oikein reilua ravia eteen, ja kun liikkeessä oli nyt enemmän ytyä niin Sulo alkoi ravata paremmin "tuntumaa kohti". Asettaen ja huolellisesti ulko-ohjan tuen säilyttäen tuli jo pientä myötäystä niskasta. Tässä vaiheessa siirryttiin jälleen laukkaan, ja viimeiset palaset loksahtivat paikoilleen heti ensimmäisillä laukka-askelilla. Sulo tuli kauniisti pyöreäksi ja tuntuma oli tällöin helppo pitää rentona ja tasaisena. Istuntakin alkoi pelittää paremmin hevosen liikkuessa oikeinpäin ja lonkkien saatua tunnin mittaan venytystä. Nyt sain laukkaa koottua jo vähemmän enemmän takaosallekin, ja kylläpä vaan oli mahtava tunne kun Sulo alkoi todella liikkua oikein. Kaikesta tuli yhtäkkiä kevyttä ja helppoa, ja kuskilla oli varmasti hymy korvasta korvaan. Sama hyvä meno jatkui vielä laukan jälkeen kevyessä ravissa. Sulo liikkui tasaisen pyöreänä ja rentona kevyellä tuntumalla, ja muuta ei juuri tarvinnut tehdä kuin kevennellä ja yrittää istua pystyssä. Tässä vaiheessa naamaltani paistoi varmaan hämmästys, sillä eipä Sulo ole minulla mennyt luultavasti koskaan ravissa näin hyvin. Nyt se jokin vain loksahti kohdilleen.

Lopputunnin hienojen hetkien jälkeen ei voinut kuin leijua vähän aikaa puoli metriä maanpinnan yläpuolella. Ehkä tässä on sittenkin toivoa että opin Sulolla joku päivä ihan oikeasti ratsastamaan. Tänään huomasin ainakin selkeästi hyvän tuntuman merkityksen. Jos käsi on jännittynyt tai epätasainen niin Sulolta on turha odottaa muuta kuin jännittynyttä hirvimoodissa juoksentelua. Tuntumaongelmat tietenkin juontavat juurensa istunnan ongelmista. Laukassa pystyn istumaan paremmin liikkeen mukana, jolloin pystyn tarjoamaan tasaisen ja rennon tuntuman ja Sulo alkaa toimia. Ravissa istunnan kanssa onkin sitten tuskastuttavan paljon hankaluuksia jotka kasvavat eksponentiaalisesti silloin kun istuimena on tällainen kuppimainen ja hyvää lonkan liikkuvuutta vaativa koulusatula. Tänään sain vähän esimakua siitä miten ihanaa Sulolla voisi olla ratsastaa jos vaan saisin istuntani kuntoon, joten motivaatio harjoitella ja ratkoa oman kropan ongelmia tietenkin vain kasvoi.