Hiljaa istumisen vaikeus

Koulutunnille sain tällä kertaa Epperin. Edelliskerta Epperillä ei sujunut kovin hyvin ja osasin odottaa ainakin omalta osaltani hikistä tuntia.

Tunti aloitettiin hieman epätavallisella verryttelyllä, sillä heti lyhyen käyntityöskentelyn jälkeen verryteltiin hevoset ravin sijasta laukassa. Laukassa käytettiin vaihdellen perus- ja kevyttä istuntaa pyrkien saamaan hevoset käyttämään kunnolla myös selkäänsä. Käynnissä Epper pyöristyi saman tien ja oli melko kevyen oloinen ohjalla vaikka toki suhteellisen etupainoisena liikuttiinkin. Yritin säilyttää tämän alun mukavan olotilan pitämällä apujenkäytön kevyenä, mutta ennen pitkää ajauduin kantapäillä kaivamiseen ponin tahmaillessa pohkeen takana.

Tästä aloitettiin. Epper hakeutui pyöreälle kaulalle heti alusta lähtien, mutta haasteena oli saada muoto vähemmän etupainoiseksi ja ennen kaikkea poni pohkeen eteen.

Laukassa pehmeä ohjastuntuma ja pyöreys eivät säilyneet, ja edelleen sain olla jatkuvasti pyytämässä Epperiä eteenpäin pohkeella ja raipalla. Ope muistutteli jalan pitkänä alhaalla säilyttämisestä ja lonkkien avaamisesta. Kyllähän Epper taisi vähän paremmin liikkuakin kun en puristanut reisillä kiinni satulaan ja nostanut kantapäitä nälkäkuoppaan asti pohjetta käyttäessä.  Kevyeeseen istuntaan nouseminen tuntui myös hieman auttavan asiaa ja saavan laukkaan lisää tarmoa. Verryttelyn loppupuolella laukka rullasikin jo paremmin ja ympyröillä saatiin ihan pyöreitäkin hetkiä.

Laukkaverryttelyä kevyessä istunnassa. Kevyt istunta koulujalustimilla ei näytä ihan optimaaliselta.

Molempiin suuntiin laukattuamme siirryttiin tunnin varsinaiseen tehtävään eli pohkeenväistöihin ja ravisiirtymiin. Väistöä tultiin käynnissä uralta pituushalkaisijalle, ja väistöstä siirryttiin lopuksi raviin. Myöhemmin raviin siirtyminen oli tarkoitus tehdä väistön sisällä. Käynnissä Epper kulki mukavasti pyöreänä, mutta väistöissä pyöreys ja rentous ei säilynyt. Ilmiselvä syy tähän oli istuntani ja apujenkäyttöni jännittyminen väistöön tullessa, vaikka Epperin kanssa tämä jännittyminen ei ollutkaan aivan yhtä korostunutta kuin monilla muilla hevosilla ratsastaessani. Epper kun väisti varsin helposti (ennakoi väistöön ihan itsekseen kun näki muiden hevosten menevän edellä) eikä juossut alta pois, ja näin ollen oli ratsastajallakin aikaa vähän rentoutua ja antaa väistöavut kaikessa rauhassa. Siltikin mukaan jäi vielä liikaa epämääräistä puristusta ja tönköllä kädellä ohjista vetämistä. Vaikeuksia oli erityisesti tehdä pidätteitä sekä säilyttää kaula suorana ulko-ohjalla mutta samalla asettaa toisella ohjalla pois liikkeen suunnasta, kaikki tämä vieläpä rennolla ja pehmeällä tuntumalla. Oikean ja vasemman käden yhteispeli ei oikein toiminut, ja ponin pää heiluikin puolelta toiselle kun yritin vuoroin pidättää ulko-ohjalla ja vuoroin asettaa sisäohjalla. Olin myös helposti hoputtamassa Epperiä väistössä liikaa eteenpäin, ope ohjeisti että voi kävellä ihan kaikessa rauhassa ja mielellään saisi Epperin käyntiä vähän lyhentääkin väistöön jotta ehditään ottaa kunnollisia ristiaskeleita. Kiire ei väistössä ole mihinkään.

Käynnissä edettiin mukavan pyöreänä kunhan vaan muisti olla tuuppimatta lantiolla ponia eteen ja ratsastaa sen sijaan pohkeella.

Väistöissä ei rentous ja pyöreys säilynyt. Ulkopohje jännittyy eteen.

Aina väistön jälkeen Epper taas pyöristyi, mutta raviin siirtymiset olivat aikamoisen hitaita. Tässä kohtaa lähdin omaa lantiota heijaamalla tuuppimaan ponia eteen, mikä ei tietenkään asiaa auta vaan pikemminkin päinvastoin. Keskityttiinkin sitten erityisesti istunnan hiljaa pitämiseen ja keskivartalon jäntevyyden säilyttämiseen siirtymisessä. Tämä oli yllättävän vaikeaa, sillä heti jos poni ei välittömästi reagoinut pohkeeseen lähti lantioni automaattisesti heilumaan ees taas. Välillä onnistuin tarkkaan keskittymällä istumaan siirtymisissä paremmin hiljaa, ja silloin ravi käynnistyikin paremmin vaikka toki hieman hitaasti edelleen. Läheskään täydellisesti siirtymiset eivät onnistuneet, mutta jotain parannusta sain sentään aikaan. Selvää on että istunnalla tuuppiminen vain häiritsee ja hidastaa Epperiä, joten sille linjalle ei pidä sortua vaan kärsivällisesti pyytää eteen pohkeella ja tarvittaessa raipalla. Sama ilmiö näkyi jo alkutunnista laukannostoissa, jotka menivät ihan pipariksi silloin kun erehdyin epätoivoisesti heijaamaan vartaloa laukan toivossa kun taas hiljaa istuen laukan kyllä sai nousemaan napakalla sisäpohkeella.

Tunnin parhaat hetket mahtuivat harjoitusravipätkille väistöjen väliin. Lonkat vaan vielä paremmin auki ulkokiertoon niin että saa  jalat pitkäksi alas sekä polven ja reiden irti satulasta.

Ravipätkät väistöjen välissä olivat tunnin parasta antia, Epper liikkui hienosti pyöreänä kunhan maltoin istua hiljaa ja ilman jatkuvaa eteen puskemista. Ope kehotti lyhentämään ohjia sekä ajattelemaan liikettä ylämäkeen ja niskaa ylöspäin (alakaulaa pyöreämmäksi), ja kun tein näin sainkin Epperin liikkuman ryhdikkäämmässä muodossa. Tämä oli yllättävän helppoa, onnistumisen ainekset olivat rento jäntevä istunta ilman ylimääräistä tuuppimista (Epperillä onkin periaatteessa helppo istua hiljaa koska sillä on niin tasaiset liikkeet), pohkeet pitkänä ja rentona kylkiä pitkin ja nopeat selvät pohjeavut ravia aktivoimassa ilman kantapään jännittämistä ylös, polvi/reisi irti satulasta ja kädet hiljaa kannettuna ponin niskaa hienovaraisesti ylöspäin nostaen. Toisin sanoen poni tulee jättää enimmäkseen rauhaan ja vain antaa sen ravata tasaisella tuntumalla pyytäen pohkeella hieman pidempää ja tarmokkaampaa askelta.

Lopuksi otettiin vielä hetki kevyttä ravia. Epper tuntui jälleen hirmuisen hitaalta reagoimaan pohkeeseen ja kevennykseni meni ylitarmokkaaksi tuuppimiseksi. Kädet värkkäsivät ihan liikaa ohjista, joten ratsastajassa ei oikein muuta ollutkaan kuin heiluvia osia. Kun istuin alas harjoitusraviin oli taas helpompi pitää paketti kasassa, ja taisipa Epperkin heti liikkua paremmin eteen sekä säilyttää pyöreyden ilman jatkuvaa ohjien värkkäystä. Ratsastinkin loppuun vielä harjoitusravia ympyräkierroksen verran jolloin päästiin lopettamaan työskentely hyvään hetkeen.

Tämä oli ehkä paras tunti mitä olen Epperillä koskaan mennyt, ja päällimmäiseksi jäi ihan kiva fiilis. Epper on kömpelöstä ja laiskanpulskeasta olemuksestaan huolimatta yllättävän mukava ratsu, ja kun vaan ratsastaa ajatuksella ja välttää pahimpia ylimääräisiä heilumisia ja pohkeella kaivamisia toimii tämä poni aika kivasti. Haasteena vaan olisi saada Epper herkistettyä paremmin pohkeen eteen ja reippaampaan liikkumiseen. Tunti oli ainakin hyvä muistutus siitä kuinka tärkeää on lantiolla heijaamisen ja tuuppimisen välttäminen tällaisella hitaalla hevosella ratsastaessa.