keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Toimiva hevonen, tyytyväinen kuski

Ilokseni ope oli laittanut minulle tänään Jussin. Ohjelmassa oli kankitunti ja minunkin kohdalleni oli listaan kirjoitettu että voisin kangilla mennä. Hetken tätä harkitsin mutta päätin lopulta ratsastaa ihan normaalilla nivelsuitsituksella. En ole koskaan kangilla ratsastanut, ja olen vähän ollut sillä kannalla että opetellaan nyt ensin ratsastamaan edes niillä nivelillä ennen kuin lyödään hepalle lisää rautaa suuhun. Kaiken lisäksi kun minulla on suuria ongelmia käden pehmeyden ja hiljaa pitämisen kanssa niin kankisuitsitus ei kuulosta hyvältä idealta, ja muinaisuudessa melko paljon gramaaneilla ratsastaneena tiedän että kun toiset ohjat tulee käteen niin käsi muuttuu vain entistä tönkömmäksi ja kovemmaksi. Toisaalta olisi tietysti voinut luottaa myös opettajan harkintakykyyn tässä asiassa, mutta ehkä rohkenen kankia kokeilemaan joku toinen kerta.

Alkuverryttelynä työskenneltiin käynnissä ja kevyessä ravissa hevosia ympyröillä taivutellen. Jussi oli reippaan oloinen tänään, liikkui mukavasti pohkeen edessä eikä tarvinnut punkea eteenpäin missään vaiheessa. Eipä myöskään lähtenyt painumaan alas etupainoiseksi vaan oli aika ryhdikkään oloinen mentiinpä sitten pyöreällä kaulalla tai ei. Toki pyrin myös kantamaan oman käden ja ratsastamaan hevosta edestä ylös. Oikealle asetus ei ihan rehellinen, niska vaan pullahti oikealle sen sijaan että silmäkulma ja sierain olisivat tulleet näkyviin vaikka hevonen niskasta myötäsikin. Meininki oli sama kuin Oskun kanssa eilen eli oikealle asettuminen oli jähmeää ja hevonen kaatumassa lapa edellä sisään - sillä erotuksella vaan että Jussi kyllä veti kaulaa pyöreäksi melkein saman tien kun otin ohjat käteen. Open kehotuksesta väistätin ympyrällä takaosaa ulos sisäpohkeen läpi saamiseksi, ja tämä taisikin auttaa saaman sisälapaa paremmin kontrolliin ja asetusta rehellisemmäksi. Tässä vaiheessa tuntia oli jo sellainen fiilis että hyvä tästä tulee.

Ravi oli helpoin askellaji niin kuin Jussin kanssa aina. Ravissa hevonen pyöristyi mukavasti, kaulan muoto oli ainakin hyvä mutta selkä ei ehkä toiminut vielä kunnolla. Ohjilla oli mukavan oloinen tuntuma, sopivan napakka mutta suhteellisen rento ja joustava. Ihan reippaasti ravattiin ja Jussia sai pikemminkin jarrutella kuin hoputella eteen. Taisin kyllä itsekin taas reippaasti ylikeventää mutta tästä ei tänään sanottu mitään. Vasempaan kierrokseen olisi helposti tullut yliasettumista, ja oikea lapa yritti edelleen karkuun. Hain vähän parempaa suoruutta vasta-asetuksen kautta (ai että on ihana ja helppo asettaa kun hevonen kulkee nenä luotiviivalla, ainakin verrattuna siihen että se katsoo yläkautta silmiin). Toimiva kombo tuntui olevan oikea pohje hieman edempänä kontrolloimassa ulkolapaa sekä vasen pohje taempana estämässä takaosan liirausta sisään.

Juuri edellispäivänä pikku-Oskulla ratsastaneena huomasin kyllä selkeästi sen kuinka näin leveän hevosen selässä ei tahdo saada lonkkia tarpeeksi auki, ja seurauksena alaselkä vetäytyy notkolle. Ihme ja kumma tämä ongelma tuntui kuitenkin helpottavan tunnin edetessä ja kuskin vertyessä. Opelta tuli jossain vaiheessa (olisikohan ollut harjoitusravia ratsastaessa) kommenttia että lantio on aika hyvässä asennossa mutta lapaluita voisi vetää hieman lähemmäs toisiaan hartioiden ryhdin parantamiseksi, samalla kuitenkin notkoselkää varoen. Leukaa myös taaksepäin (pää vartalon yläpuolella eikä etukumarassa), ja tämä korjaus tuntuikin melkein riittävän myös hartioiden ryhdistämiseen. "Leuka taaksepäin" voisikin olla hyvä ensitoimenpide aina kun huomaan lösöttäväni huonossa ryhdissä.

Omaa vinoutta sain taas korjailla, vasempaan kierrokseen ravatessa ohje oli lyhentää omaa oikeaa kylkeä ja pitää se jäntevänä. Hevosenkaan oikea kylki ei pääse valumaan niin pitkäksi silloin kun laittaa oman kylkensä paremmin kasaan ja töihin. Oman vartalon suoristaminen saikin välittömästi aikaan positiivisia muutoksia hevosen suoruudessa ja liikkumisessa.

Päivän varsinainen tehtävä oli jatkoa viime viikolta eli pohkeenväistö uralta kohti keskihalkaisijaa. Tarkoitus oli ratsastaa väistöä porrasmaisesti aina muutama askel väistäen ja sitten taas hetkeksi suoristaen. Jussi väisti hyvin mutta varsinkin käynnissä tuli apujenkäyttööni taas liikaa jännittyneisyyttä. Ravissa väistöt sujuivat paremmin kun ei ollut niin aikaa yliratsastaa ja jäädä kiskomaan ohjista. Ravissa saatiin jopa ihan rentoa ja pyöreääkin väistöä, vaikka pidätteen läpimenossa (ja sen ratsastamisessa rennolla kädellä ja istunnalla) olikin pieniä vaikeuksia. Vasemman pohkeen väistössä Jussi olisi halunnut kaatua liikaakin sivulle joten ulkolapaa sai toppuutella. Alkuun mentiin ravissa vielä vähän selkä alhaalla ja "takajalat taaksepäin potkien" kuten ope huomautti, ja toki tämän huomasin itsekin siitä että ravi oli vielä aika töksöttävää istua - tämä on varma merkki siitä että Jussi ei vielä ole pyöristynyt kunnolla selästä vaikka kaula onkin kaarella. Tehtävän myötä alkoi sitten selkäkin pyöristyä pikkuhiljaa niin että ravi muuttui joustavamman oloiseksi.

Loivia väistöaskeleita tultiin vielä laukassa molempiin suuntiin. Jussin kanssa loiva sivuttaisliike onnistui laukassakin ihan näppärästi. Vasemmassa kierroksessa liike oli kyllä pikemminkin sulkutaivutusta hevosen asettuessa ja taipuessa liikkeen suuntaan, mutta tulipahan kerrankin mentyä askeleita ihan kelvollista laukkasulkua ja vieläpä ilman seinän tai aidan tukea. Alkuun vaan laukka oli liian pitkää niin että hevonen ehti hieman juosta väistöstä karkuun, mutta sain askelta kyllä sitten lyhennettyä istunnalla ja ohjalla pidättämällä ja samalla pohkeella laukkaa ylläpitäen. Otin jonkin verran askelpituuden muuntelua laukassa (pidempi askel ja muoto pitkällä sivulla, takaisin lyhyemmäksi väistötehtävään tullessa). Jussi kyllä osaa hyvin koota ja lyhentää, ja sen laukka on niin ihanan tasapainoista. Oma lantioni liikkui laukan mukana liikaa edestakaisin, ope kehotti jälleen jäntevöittämään keskivartaloa. Vartaloa jämäköittämällä ja istuntaa rauhoittamalla sainkin laukkaa hieman paremmin lyhennettyä. Ongelmana laukassa oli myös se että en saanut kättä ja ohjastuntumaa kovin rennoksi ja joustavaksi, vaan ohjasotteet jäivät kovan oloisiksi. Varsinkin väistössä tuli ohjaan hurjasti vetoa. Välillä mentiin pyöreämpänä ja välillä taas ei. Kädet lähti laukassa helposti värkkäämään kun hevosen kaula ei ollutkaan yhtä automaattisest kaarella kuin ravissa. Jussi tipautti muutamia kertoja raville omia aikojaan, mutta en lähtenyt sitä tästä rankaisemaan sillä luulen että olin joko ohjalla tai istunnalla tehnyt itse liian vahvan pidätteen. Nämä yllätyssiirtymiset olivat myös oikein tasapainoisia, eli mitään kiitoravia ei jyrätty vaan ulkopuolisesta varmaan olisi näyttänyt että kyseessä oli siirtymä ratsastajan toiveesta.

Loppua kohti alkoi laukka toimia paremmin ja vasemmassa laukassa esitimme ihan hienojakin pätkiä jolloin tuntuma tuli pehmeämmän oloiseksi ja hevonen eteni pyöreänä lyhyessä aktiivisessa laukassa. Toki olisin toivonut tasaisempaa menoa niin että nämä hienot laukkahetket eivät olisi olleet pelkkiä väläyksiä.

Laukan jälkeen loppuverryttelyssä Jussi liikkui ravissa oikein hienosti. Muoto oli mukavan pyöreä ja nyt hevonen kulki jo selästäänkin kunnolla oikeinpäin. Muotoa oli helppo säädellä lyhyemmäksi ja pidemmäksi, ja kaikin puolin hevonen oli varsin notkean ja irtonaisen oloinen. Yritin keskittyä pitämään kädet hiljaa ja antamaan hevoselle rauhan ohjalla. Ravin sai pohkeella pyytämällä mukavan aktiiviseksi. Eihän tällaisesta hetkestä olisi millään raskinut lopettaa.

Kylläpä oli oikein mukava ja nautittava tunti kun hevonen oli näin toimiva. En ollut mennyt Jussilla sitten kesäkuun, ja kiva sen satulaan oli palata pienen tauon jälkeen. Joskus meillä on Jussin kanssa laukka toiminut paremminkin kuin tänään, mutta ei pöllömpää menoa noin kokonaisuudessaan. Tämä vähän paikkaili sunnuntain henkisiä kolhuja, ja taisipa varmistua että Jussi on toiveratsuni myös syyskauden koulukisoihin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti