keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Vähän isompia pikkuesteitä

Esteharjoitukset Peran kanssa saivat jatkoa. Pimeässä ja sateisessa syysillassa ratsastettiin maneesissa, ja tulipa testattua uuden upottavan pohjan ominaisuudet hypätessä.

Mentiin lyhyet alkuverkat ravissa ja laukassa. Pera tuntui laukassa liikkuvan paljon energisemmin kuin viime kerralla, ja ope kommentoikin että hyvä kun on imua. Laukan lyhentämisessä vaan oli edelleen ongelmia, hevonen tahtoi painua pitkäksi ja matalaksi. Ei muuta kuin päätä ylös senkin uhalla että näennäinen pyöreys häviää, ei tässä kaula kaarella menosta lisäpisteitä jaeta. Jälleen tuli muistutusta käsien kantamisesta sekä oikean lonkan avaamisesta niin ettei oikea pohje työnny eteen. Verkan jälkeen vaihdoin pitkän raipan lyhyeen esteraippaan kun tuntui että liikettä hevosesta löytyy tänään ihan mukavasti.

Ensimmäisenä estetehtävänä tultiin kahden pikkuristikon suoraa linjaa 20 m välillä. Suositus näillä minikorkeuksilla oli 6 askelta. Peran energisyys tuntui hävinneen kuin taikaiskusta, ja ensimmäinen kierros tultiin veltosti kuudella ja puolella askeleella sekä kuskin että hevosen nukkuessa. Toiselle kierrokselle ratsastin lisää kierroksia laukkaan ja linja onnistui nyt ihan nätisti kuudella askeleella. Edelleen olisi laukka saanut olla terävämpää, ja tosiaan maneesin pohja taisi syödä vähän laukkaa pois. 

Tunnin ainoa erikoiseste oli aaltolankku, joka ylitettiin ensin maapuomina. Lankku oli lävistäjällä joten samalla tuli pyrkiä vaihtamaan laukka vasemmasta oikeaan. Askel ei puomille sattunut ihan nappiin ja Pera kolauttikin sitä takajaloilla melkein kuin mielenosoituksena että mitä pelleilyä tämmöiset maahankaivetut jutut oikein on. Toisella kierroksella aaltolankku nousi pieneksi esteeksi, ja ylittyi nyt paremmin mutta laukka jäi kunnollisen johtamisen puuttuessa vieläkin vaihtumatta. Ope toivoi edelleen lisää terävyyttä laukkaan, mentiin aika pitkänä ja varsinkin esteen jälkeen hevonen pääsi vyörymään pitkänä ja matalana. Ohje oli että vähän pienempikin myötäys riittää näillä korkeuksilla jotta saa paremmin pidettyä hevosen kasassa myös esteen jälkeen.

Seuraava tehtävä oli 20 m linja nyt noin 50-60 cm pystyiksi nostettuna, sekä perään äskeinen aaltolankku lävistäjällä. Linjan pyrin nyt ratsastamaan viiteen askeleeseen esteiden ollessa hitusen korkeampia. Viidellä mentiinkin, tosin jäätiin toisesta esteestä hieman kauas kun en ihan tarpeeksi ratsastanut eteen ja syytän myös vähän sitä upottavaa pohjaa. Ihan sujuvasti mentiin yli kauempaakin, mutta laukan jouduin seuraavassa kaarteessa korjaamaan ravin kautta. Aaltolankulle ohje oli ratsastaa oikea pohje läpi ja kohti esteen vasenta reunaa jotta laukka vaihtuisi, ja tällä kertaa saatiinkin esteellä tyylikäs vaihto oikeaan laukkaan. Ope kehui hyvästä johtamisesta. Ehkäpä myös Pera oli tässä vaiheessa hoksannut homman idean kun oli samaa lävistäjäestettä tultu jo pari kertaa alle ja tiesi vaihtaa omia aikojaankin.

Tultiin vielä sama pätkä uudestaan ja lisättiin perään yhden askeleen sarja pienillä ristikoilla. Nyt tiesin ratsastaa 20 m linjalla tarmokkaammin eteen, joten viisi askelta sattuivat aika nappiin. Aaltolankulla taas hyvä vaihto, ja tämän jälkeen ope huuteli kasaamaan hevosta edestä ennen sarjaa. Sarjan väli oli lyhyehkö joten toiveena oli pienet mutta pyöreät hypyt. Tämä onnistuikin varsin hyvin, sillä tultiin melko lähelle sarjan ekaa osaa, ja ristikot ylittyivät näppärästi.

Loppuun otettiin samaa "rataa" vielä toinen kierros, jolla sarjaa oli täydennetty kolmannella esteellä eli tultiin ikään kuin kolmen esteen jumppasarja yhden askeleen väleillä. 20 m linjasta ja aaltolankusta suoriuduttiin aika lailla samaan tapaan kuin ekalla kierroksella. Sarjalle tultiin sisään hieman isommalla hypyllä ja tuntui siltä kuin välit olisivat käyneet ahtaiksi, mutta Pera klaarasi homman hienosti ja näin ylittyi sarjakin ihan kunnialla. Itse vaan heitin sarjalla ohjaa turhan paljon pois. Open huomio oli että kun hevonen tulee vähän vahvaksi edestä ja painuu matalaksi en onnistu säilyttämään lonkkakulmaa ideaalina, ja tämän seurauksena vartalo lähtee heijaamaan. Tästä johtuen ei sitten hevonen jää kunnolla alle ja lyhennä laukkaa vaan karkaa pitkäksi. 

Tänään hyppelyt Peran kanssa tuntuivat jotenkin toimivammilta kuin sunnuntaina. Yhteistyö pelitti paremmin ja onnistuneet laukanvaihdot lämmittivät mieltä. Tunnin jälkeen totesin että taisin tänään alkaa jo paremmin luottaa Peraan. Luotto hevoseen taas sitten auttaa vähentämään hermostuneisuudesta johtuvaa sähläämistä mikä on tietysti ensiarvoisen tärkeää. Eiköhän me Peran kanssa se 60 cm selvitetä kisoissa, on se ainakin hevoselle ihan naurettavan pieni korkeus jonka ylittää vaikka pelkkää kiltteyttään vaikka kuski tekisikin jotain tyhmää. 

Jonkinlaisen videokoosteen sain kasaan vaikka keinovalaistussa maneesissa kuvanlaatu ei ole ihan paras mahdollinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti