perjantai 4. marraskuuta 2016

Hyviä korjauksia

Artsin valmennuksessa menin taas Vakella, joka oli pakkaspäivänä mukavan reipas. Tunnin aiheena oli väistöjä ja vastalaukkaa.

Pohkeenväistöjä ratsastettiin ravissa pitkän sivun alusta pituushalkaisijalle, johon tuli suoristus. Ensin väistöt tehtiin oikealle, ja niiden myötä tuntimme sai tosi hyvän alun. Vake väisti vasenta pohjetta oikein näppärästi, pääsin vasemmasta ohjasta hyvin irti ja väistö tuli nätisti oikeaa ohjaa kohti. Väistöä aloittaessa saattoi mennä pari askelta sopivaa poikitusta hakiessa, mutta etenkin väistön lopulla tuli oikein letkeitä ristiaskeleita, ja Vake pysyi koko ajan pyöreänä pehmeällä tuntumalla. Väistäminen myös jumppasi liikkumista koko ajan paremmaksi.

Vasemmalle väistäminen oli tuttuun tapaan paljon hankalampaa. Tässä väistössä vasen lapa lähti kiilaamaan karkuun takaosan jäädessä jälkeen, eli Vake pääsi menemään vasemman ohjan läpi. Vasemmasta ohjasta vastaan vetäminen ei oikein auttanut, mutta väistö alkoi tulla paremmin raiteilleen, kun sain ohjeeksi tehdä vasemmalla ohjalla paljon pieniä pidätteitä pelkän tasaisen pitämisen sijaan. Samoin apua oli asetuksen hienoisesta kääntämisestä menosuuntaan. Elävämmän vasemman ohjan kautta väistöön alkoi löytyä parempaa ristiastuntaa, mutta vähän jännittyneeksi tämä väistö vielä jäi. Muuten Vake kyllä kulki ravissa oikein nätisti.

Laukassa ratsastimme kuviota, jossa pitkän sivun alussa nostettiin uralle vastalaukka, ja kaarrettiin loivasti kentän poikki siten, että vastalaukkakaaren puolivälistä käännettiinkin myötälaukkavoltti ulospäin. Vaken kanssa vastalaukkalinjoja ei ajateltu niinkään kaarevasti, vaan ikään kuin suorina viistoina linjoina, joiden leikkauspisteeseen myötälaukkavoltti sijoittui. Ensin tahkosimme hankalaa oikeaa laukkaa. Vake nosti kuuliaisesti halutun laukan, ja vaikka vauhti hiipuikin, onnistuttiin pysymään oikeassa laukassa juuri ja juuri voltin alkupisteeseen saakka. Voltilla sitten sain taas aktivoida laukkaa eteen, ja samalla piti yrittää estää Vaken sisään puskemista ja voltin pienentämistä. Paluu uralle vastalaukassa oli aika työlästä tuuppausta, ja Vake pääsikin aina putoamaan raville juuri kun ura oli saavutettu. Ohjeena oli olla tökkimästä pohkeella tai tuuppaamasta istunnalla eteen, ja sen sijaan uran lähestyessä piti kannustaa maiskutuksella laukkaa jatkumaan vielä eteenpäin. Maiskutusta vahvemmat avut nimittäin saivat Vaken vain aloittamaan hännän pyörityksen ja samalla vaihtoon valmistautumisen. Näillä ohjeilla päästiinkin uralle energisemmällä ja vähemmän jarruttavalla laukalla, vaikka uraa pitkin laukka ei sitten enää pitkälle säilynytkään.

Vasemmassa laukassa kuvio oli periaatteessa helpompi. Vake kuitenkin lähti vastalaukassa kaatumaan lapa edellä oikealle niin vahvasti, että oli jo sotkeutua omiin jalkoihinsa. Minun piti taas rauhoittaa omaa kroppaani ja olla heilumatta ja tuuppaamatta laukan mukana. Kummasti meno sitten tasapainottui, kun keskityin istumaan satulassa kuin tatti hevosta häiritsemättä. Maiskutuksella rohkaisin Vakea eteen, mutta muuten annoin sille rauhan tehtävän suorittamiseen. Näin sitten laukattiin onnistuneesti kuvion läpi ihan hyvässä tasapainossa pysyen ja ilman oikealle lavalle kaatumista, vaikka pyöreys laukasta jäikin vielä uupumaan.

Olin tyytyväinen menoomme tänään. Ravityöskentely oli varsin toimivaa, ja raviväistöt oikealle sujuivat aivan erityisen hienosti. Kuvittelisin, että nyt oli ponissa jotenkin enemmän energiaa kuin viimeksi. Myös vaikeamman suunnan tehtävissä eli väistöissä vasemmalle ja oikeassa vastalaukassa tapahtui pieniä parannuksia, kun korjasin ratsastusta ohjeiden mukaisesti. Laukassa noin ylipäänsä voisi auttaa yliratsastamisen välttäminen, niin etten suoranaisesti hätistele Vakea pois tasapainosta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti