Mainio onnistuminen koulukisoissa

Sunnuntain "superkisapäivä" alkoi Oulu-Ridersin koulukisoilla. Harkinnan jälkeen olin päätynyt osallistumaan Jussilla B-merkin kouluohjelmaan, vaikka A-merkkikin oli vaihtoehtona. Jussi ei muita ratoja kisoissa mennytkään, ja vähän pelkäsin ettei se ehtisi kunnolla "lämmitä" käytettävissä olevan verryttelyajan puitteissa. Jussi oli kuitenkin ehtinyt ulkoilla jo tarhassa, ja hämmästyksekseni se ei verryttelyssä kovin jähmeä ollutkaan. Eteenpäinpyrkimystäkin tuntui olevan ihan sopivasti, tosin näin on kisaverryttelyssä ollut usein ennenkin vaikka sitten radalle päästyämme onkin tapahtunut totaalinen hyytyminen. Tällä kertaa kuitenkin osasin verryttelyssä välttää käsijarru päällä ratsastamisen sekä jännittyneellä istunnalla pusertamisen, ja Jussilla nyt ylipäänsä taisi olla hyvä päivä. Verryttelin lähinnä kevyessä ravissa sekä laukassa, ja tein hieman siirtymisiä tarkistaakseni Jussin hereilläolon. Kaikki vaikutti toimivan aika lailla ongelmitta. Paketti pysyi kasassa vielä kouluaitojen sisäpuolelle siirryttyämmekin, sillä pystyin ratsastamaan suhteellisen rennosti ja jännittämättä. Jussin liikkuessa näin kivasti saattoi radan aloittaa hyvillä mielin.

Verryttelemässä. Kaikki kuvat otti Anni Savolainen.

Ohjelma käynnistyi hyvissä merkeissä Jussin ravatessa sopivalla energialla eteen. Ravi oli vieläpä ihan mukavasti istuttavaa, eli pyöreyttä löytyi läpi selän. Toki niin verryttelyssä kuin radan aikanakin havaitsin etenkin ravissa kuolaimen alle painumista, mutta keskityin ihan suosiolla muihin asioihin kuin muodon säätämiseen tämän asian suhteen. Aika linkkuun Jussi välillä niskaa veti, mutta pysyi kuitenkin enimmäkseen ryhdikkäänä eikä kyntänyt niin pitkänä ja matalana kuin aiemmin kisoissa on päässyt käymään. Hevosen kulkiessa tuntumalla pohkeen ja ohjan välissä olikin sitten hyvä keskittyä ratsastamaan täsmälliset pituushalkaisijat sekä ravivoltit asetuksineen ja suoristuksineen. Keskiravia ei Jussilta oikein irronnut, mutta onneksi tässä ohjelmassa ei ollut kuin yksi keskiravilävistäjä. Käynnissä meno oli etupainoista, mutta Jussi ei käyntiosioissakaan pahemmin jumittunut. Pohkeenväistöissä oli pientä haparointia, sillä Jussi tuntui pullauttavan ulkolapaa karkuun ja päädyin kompensoimaan tätä pyytämällä turhankin jyrkkää ristiastuntaa. Tämä vähän rikkoi käynnin tahtia ja väistön sujuvuutta.

Etukäteen olin arvellut radan vaikeimmaksi kohdaksi käyntiväistön jälkeistä laukannostoa, mutta Jussi oli hyvin hereillä pohkeelle ja nosti laukan oikein täsmällisesti ja kuuliaisesti. Muistin vieläpä olla keikauttamatta itseäni nostossa eteenpäin, ja nostosta tulikin peräti seiska, jes! Laukassa esitimme ehkä jopa parempaa menoa kuin ravissa, sillä Jussi ei painunut niin syvään muotoon vaan niska pysyi paremmin ylhäällä. Oikeassa laukassa tultiin lyhyelle sivulle sen verran reippaasti että Jussi kolautti vahingossa jalkansa kouluaitaan ja seurauksena oli tahtirikko ja vaihto väärään laukkaan. Päästiin kuitenkin ravin kautta nopeasti takaisin myötälaukkaan, joten tämä työtapaturma ei päässyt vähentämään kuin ehkä pisteen tai puolikkaan. Radan loppupuolella alkoi tapahtua pientä hiipumista, ja jälkimmäiseen laukannostoon tullessa Jussi jarrutteli puolipidätteestä turhan reilusti. Nosto oli hidas ja tahmea, mutta keskilaukkaa irtosi lävistäjälle vielä ihan kohtalaisesti. Loppuhuipennuksena tehtiin vielä melko suora ja reipas pituushalkaisija pysähtyen tasajaloin lopputervehdykseen, ja mielessäni hihkuin riemusta hyvin onnistunutta rataamme.

Tämä oli ehdottomasti paras Jussilla menemäni kisarata. Jussi liikkui ryhdikkäänä ja sopivalla energialla jumittelematta, ja ratsastin tehtävät huomattavasti täsmällisemmin esimerkiksi eiliseen verrattuna. Oikeiden teiden seuraamisesta tulikin seiska, ja muutoinkin kaikki yleisvaikutelmapisteet olivat 6,5-7. Toki Jussi liikkui ajoittain liian syvässä muodossa, mutta näin hyvässä ryhdisssä en ole sitä aiemmin saanut kisoissa menemään. Istunnan kanssa on tietysti ikuisuusongelmana pohkeiden heiluminen ja pieni etukumara, mutta nyt en kuitenkaan tainnut istunnan puristuksella jarruttaa Jussia radan aikana vaan pystyin ratsastamaan suunnilleen samalla lailla kuin tunnillakin. Mahtavaa että kerrankin päästiin Jussin kanssa näyttämään parasta osaamistamme kisoissa! Olin tähän rataan oikein tyytyväinen, ja hymyni sen kuin levisi kun pisteiksi tuli oma kaikkien aikojen ennätykseni 64,78 %. Yli 60 %:n suorituksia luokassa nähtiin useampiakin, mutta lopulta pisteeni riittivät viiden ratsukon luokassa voittoon. Kaksi vuotta Jussilla helppoa B:tä tahkottuani tavoitteet täyttyivät niin pisteiden, sijoituksen kuin ennen kaikkea suorituksen tasonkin suhteen, joten eipä kisat olisi voineet enää juuri paremmin onnistua! Tämän jälkeen kelpaakin siirtyä seuraavaksi kokeilemaan Jussilla helppo A -ratoja oman seuran pikkukisoissa.

Kisakauden avaus

Kilpailuviikonloppu alkoi lauantaina Sulon kanssa ABC-Ratsastajien seurakoulukisoissa. Luokkana oli tällä kertaa C-merkin kouluohjelma. Olimme lähtövuorossa luokan viimeisenä, ja ehdimme verrytellä maneesin verryttelyalueella aika sopivasti. Ope käski jättää ravihölköttelyt välistä ja aloittaa suoraan laukassa, sillä laukka on varmin tapa saada niin itseni kuin Sulokin rentoutumaan ja toimimaan. Sulo ei kisatilannetta erityisemmin jännittänyt vaan oli aika lailla oma itsensä. Mottoni tälle päivälle oli "muista ulko-ohja", ja kun ulko-ohja pysyi tuntumalla niin Sulo lähtikin laukassa pyöristymään ihan mukavasti. Laukan jälkeen myös ravissa koettiin muutamia hyviä hetkiä jolloin Sulo liikkui pyöreämpänä, vaikka enimmäkseen ravi toki menikin tutussa hirvimoodissa. Verryttelyn perusteella meno vaikutti siis ihan lupaavalta kun Sulo oli näinkin rento. Oman kroppani kanssa tuskailin tavanomaisia ongelmia, eli kykenemättömyyttä löytää luonteva ja hyvä asento jossa olisin pystynyt istumaan hölskymättä ja heilumatta.

En ehtinyt oikein missään vaiheessa jännittää, mutta pieni jännitys olisi kuitenkin saattanut tehdä terää sillä nyt en saanut suoritukseen riittävää latausta ja keskittymistä. Ohjelman aloitus ei mennyt ihan putkeen, sillä huomasin pituushalkaisijamme olevan hieman sivussa linjalta ja Sulo vieläpä liiraili takaosaa vasemmalle. Yleensä suorat ja tarkat pituushalkaisijat ovat olleet koulukisoissa bravuurini, mutta nyt tuli sitten tämäkin sössittyä. Ravissa Sulo liikkui pää ylhäällä ja selkä alhaalla eli vähän jännittyneenä, mutta samalla kuitenkin turhan veltosti. Liikkumiseen olisi siis kaivattu sekä lisää rentoutta että lisää energisyyttä. Väärinpäin kulkevaa hevosta oli tietenkin hankala taivuttaa korrektisti, joten puutteellisista taivutuksista tuli noottia. Laukkaympyröillä Sulo lähti pyöristymään, mutta koska keskityin niin kovasti ulko-ohjaan jäivät asetus ja taivutus myös laukassa riittämättömiksi ja epätasaisiksi. Suunnitelmanani oli tietenkin ollut esitellä parasta osaamistamme laukassa ja ottaa laukkaympyröistä hyvät pisteet, mutta ratsastin teiden puolesta huolimattomasti niin että kävimme ympyröillä liian syvällä kulmissa. Näin ollen ei laukkaympyröistäkään tullut kuin 5,5 ja 6. Ylipäänsä en keskittynyt ratsastamaan tarpeeksi huolellisia teitä, mikä rokotti pisteitä. C-tason ohjelmassa kun ne täsmälliset tiet ja siirtymiset ovat keskeisimpiä arvosteltavia asioita niin olisihan niihin pitänyt panostaa enemmän. Teiden tarkkuus oli suorituksessamme se puute johon olisin realistisesti pystynyt tänään vaikuttamaan olemalla vähän skarpimpi, joten tämä jäi tietenkin harmittamaan. Muut asiat kuten istunta ja hevosen muoto ovatkin sitten perustavammanlaatuisia juttuja joiden korjaaminen ei niin helpolla onnistu.

Pisteitä tuli 58,61 %:n edestä, ja sijoitus tuloslistalla oli yhdentoista ratsukon luokassa puoleenväliin eli kuudenneksi. Näihin prosentteihin ei tietenkään voi C-ohjelmassa olla kovin tyytyväinen, ja edelleen täytyy todeta että paremmilla teillä olisi varmaankin siihen 60 %:iin päästy. Olin kuitenkin tyytyväinen siihen että Sulo liikkui radalla ihan rennolla mielellä, ja että laukassa mentiin jopa vähän pyöreämpänäkin eikä niin jännittyneenä hirveillen kuin viime kisoissa. Tosiasia kuitenkin on että minulla on vielä paljon treenattavaa monilla osa-alueilla ennen kuin voin odottaa meneväni Sulolla kovin hienoja kouluratoja, ja kun tämä oli jo valmiiksi hyvin tiedossa niin ei tämä kisasuoritus tuottanut mitään valtavaa pettymystä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että on hyvä käydä helpoissa luokissa harjoittelemassa koulukisatilannetta vaikkei kovin hyviin suorituksiin vielä pystykään. Sitten kun joskus tulevaisuudessa toivottavasti oppii ratsastamaan niin kisaaminen on jo valmiiksi tuttua ja luontevaa puuhaa.

Annelle kiitos videoinnista!

Vielä lisää B-merkin tehtäviä

Otin ylimääräisen tunnin perjantai-illalle viimeisiä kisavirityksiä varten, ja toivoin tietenkin Jussia. Ratsaille pääsy auttoikin unohtamaan kisajännitykset (koulukisat ei toki jännitä mutta esteet senkin edestä!), ja teki myös hyvää päästä Jussin selkään koulusatulaan venyttämään lonkkia ennen huomisaamun koulukisakoitosta. Tunnin piti yllätyksekseni sijaisope, mutta eipä se menoa haitannut sillä opetus oli oikein kelpoa. B-merkin radan tehtäviin painottui tämäkin tunti, eli ohjelma oli hyvin samankaltainen kuin edelliskerroilla.

Aloitettiin ratsastaen huolellisia kulmia sekä kulmavoltteja käynnissä ja harjoitusravissa. Jussi oli mennyt edellisellä tunnilla, joten se oli jo lämmin ja niinpä ravikin lähti melko notkeasti liikkeelle. Jussi oli kyllä kaulasta pyöreä, mutta selkä ei kuitenkaan ollut vielä aivan kunnolla mukana sillä ravi oli tässä vaiheessa vielä melko pomputtavaa. Niinpä hytkyin satulassa aika lailla vaikkei tämä toki ollut läheskään pahinta selkä alhaalla juoksemista. Volteilla sorruin taas hieman sisäohjaan tarrautumiseen, ja tämä on mahdollisesti yksi syy siihen että Jussi sukelteli ajoittain kuolaimen alle.

Seuraavana vuorossa oli käyntiväistöjä pitkällä sivulla, laukannostot päädyssä ja keskiympyrät laukassa. Aloituskierros oli oikea, mihin suuntaan väistöt olivat hiukan nihkeitä ja oikeaa lapaa sai jarrutella. Laukannostot käynnistä Jussi teki taas oikein napakasti, ja laukka rullasi mukavan pyöreänä. Laukassa Jussi ei myöskään ollut niin taipuvainen painumaan liian syvään muotoon kuin ravissa. Vieläkin pehmeämpi olisi tuntuma saanut laukassa olla, sillä käsi pääsi vähän jännittymään.

Samat väistöt sekä laukannostot ja laukkaympyrät tehtiin vielä vasemmalle. Nyt ympyrällä oli tarkoitus ratsastaa laukkaa eteen keskilaukan suuntaan. Tämä suunta oli väistöjen kannalta tuttuun tapaan helpompi, joskin asetus tuppasi kääntymään välillä menosuuntaan vasemmalle. Poikitusta tahtoi tulla välillä jopa liikaa. Nostot ja laukkaympyrätkin sujuivat mukavan mutkattomasti, mutta ympyrältä uralle palatessa oli laukkaa hieman hankala saada tarpeeksi kiinni Jussin jäädessä jyräämään pidätettä vastaan. Pientä vyörymistä oli havaittavissa myös laukasta raviin siirtymisissä, ja jouduin tekemään siirtymisen liian voimakkaasti kädellä. Siirtymisiä lukuunottamatta Jussi kuitenkin oli niin laukassa kuin ravissakin varsin kevyt edestä, ja laukka toimi mielestäni aivan yhtä hienosti kuin keskiviikkona. Toki ajoittain sitä keveyttä oli liikaakin eli Jussi harrasti pientä pidätteen välttelyä vetämällä niskaa liian linkkuun.

Ehdittiin mennä vielä kunnon loppuravit ja siinä sivussa pari keskiravilävistäjääkin. Jussilla oli hyvä energia, mutta keskiraveissa se pääsi painumaan liian matalaksi. Ravin elastisuudesta tunsi selvästi kuinka hevosella oli nyt koko kroppa käytössä selkää ja takajalkoja myöten, eli alkutunnin pomppuravi oli vaihtunut oikealla vaihteella liikkumiseen. Korjattavana vaan olisi ollut se ajoittainen liian syvään muotoon painuminen niin että niska olisi pysynyt korkeimpana kohtana. Toki lopuksi annoin Jussin venyttääkin hieman pidempään ja matalampaan muotoon.

Oikein kivasti Jussi meni tänäänkin, vaikkei ollutkaan niin valmiiksi viritelty kuin keskiviikkona. Istuntaan en löytänyt tällä kertaa aivan kunnollista otetta vaan jäin liikaa etukumaraan ja ratsastelemaan lonkat suljettuina. Jussin liikkumisessa olisin voinut aktiivisemmin korjailla sitä kuolaimen alle painumista. Kokonaisuudessaan homma toimii Jussin kanssa nyt niin hyvin että kyllä kelpaa kisoihin lähteä.

Letkeää ja mukavaa

Kisoja silmälläpitäen sain mennä jälleen Jussilla. Edeltävän tunnin ratsastaja oli tehnyt Jussin kanssa todella hienoa työtä, ja niinpä Jussi oli suorastaan poikkeuksellisen hyvä ratsastaa heti alusta alkaen. Alkutunnista tuntui jopa siltä että mikä tahansa mitä teen veisi hevosta vain huonompaan suuntaan, mikä tietysti oli vähän lannistava ajatus.

Tunti aloitettiin työskentelemällä käynnissä ja kevyessä ravissa. Jussi oli nyt tosiaan varsin kevyt edestä ja tavallista suorempi, ja ravissa oli joustoa ja letkeyttä. Muistin ottaa istunnan mukaan pidätteisiin, ja Jussi jopa kuunteli istunnalla tekemiäni pidätteitä ihan mukavasti. Jäin kuitenkin ensin ratsastamaan liian pientä ravia käsijarru päällä pelätessäni että muutoin meno muuttuisi taas etupainoiseksi lavoille vyörymiseksi. Ope kehotti ympyrällä ratsastaessamme aktivoimaan ravia isommaksi ja askelta pidemmäksi, ja Jussihan lähti pyydettäessä ravaamaan oikein muhkean tuntuista ravia eteen. Kyllä Jussin ravista näköjään niitä vaihteita löytyy vaikkei se varsinaisesti mikään liikeihme olekaan. Pidätekin itse asiassa toimi hyvin aktiivisemmasta etenemisestä huolimatta, sillä Jussi liikkui nyt ryhdikkäänä ja paino takaosalla. Jussin liikkuessa näin hienosti ainoa merkittävä ongelma tuntui löytyvän omasta kropasta, sillä hirvittävässä jumissa olevia lonkkia särki ja kiristi siitä hetkestä alkaen kun Jussin satulaan nousin. Näin ollen istunta ravia keventäessä oli aluksi jotain aika kamalaa. Ope antoi tutut ohjeet ojentaa selkää, vetää lapaluita taakse ja yhteen, painaa takareidet kiinni hevoseen ja laittaa etureidet venymään. Hartioiden kääntäminen taakse parempaan ryhtiin oli ainoa istunnan korjaus joka ei nykinyt ja repinyt lonkissa.

Myös tänään harjoiteltiin B-merkin radan laukannostoja harjoitusravista pääty-ympyrällä. Jussi liikkui siinä määrin oikein päin ja läpi selän että harjoitusravissa oli suhteellisen helppo istua. Jussi myöskin reagoi apuihin tavallista herkemmin ja eteenpäinpyrkimystä oli tarpeeksi, joten laukannostot oli helppo ratsastaa. Harjoitusravissa vaan pääsi käymään etenkin vasemmassa kierroksessa niin että jäin liikaa roikkumaan sisäohjaan, ja niinpä Jussi oli laukannostotehtävän aikana hieman levoton edestä. Toisaalta pyrkiessäni keventämään sisäkättä heitin ohjan liian löysäksi. Myöhemmin tunnin aikana Jussin muoto kuitenkin tasoittui ja tuntumaongelmat ratkesivat. Oikeassa kierroksessa tehtiin laukannostoja käynnistä lyhyellä sivulla, ja pitkällä sivulla mentiin keskilaukkaa. Jussi toimi edelleen todella mukavasti, ja ihan kivaa keskilaukkaakin siltä irtosi. Myös laukan kiinniotto lisäyksen jälkeen onnistui aika hyvin istunnalla jarruttaen. Laukasta raviin siirtymisissä Jussi kuitenkin pääsi usein lösähtämään etupainoiseksi lavoille, ja tällöin siirtymisestä tuli töksähtävä.

Lopuksi työskenneltiin harjoitusravissa ratsastaen kymmenen metrin voltteja. Jussi ravasi nyt todella pehmeästi, ja muoto ja tuntuma pysyivät erittäin tasaisina. Ohjalla ei tarvinnut tehdä juuri muuta kuin kevyesti asettaa volteille sekä ajoittain kohottaa niska ylemmäs mikäli Jussi lähti sukeltamaan liian syvään muotoon. Omat lonkkani olivat päässeet venymään tunnin mittaan sen verran että pääsin jo vähän paremmin istumaan hevosen ympäri ilman että lonkat nykivät vastaan joka askeleella. Kaksi keskiravilävistäjääkin ehdittiin vielä ottaa, ja Jussihan venytti ravia hyvin mutta itse pompin satulassa aivan hillittömästi. Toisella keskiravilävistäjällä Jussi nosti ensin vahingossa laukan. Ohjeena laukan välttämiseksi oli tehdä lävistäjälle parempi suoristus ja pitää molemmat ohjat tasaisemmin tuntumalla. Harvemminhan Jussi erehtyy keskiraveissa laukalle rikkomaan, nyt vaan taisi olla tavallista säpäkämmässä mielentilassa ja reagoi epämääräisiin eteenajaviin apuihin herkemmin.

Olipa oikein mainiota menoa tänään, Jussi teki todella hienosti hommia ja ihan hetkeen se ei ole näin hyvä ollut. Tokihan sain sen alleni valmiiksi tällaiseen moodiin ratsastettuna eli en voi ottaa kunniaa itselleni. Niin usein ratsastus on aivan kamalan vaikeaa että onhan se tervetullutta vaihtelua kun homma onkin joskus näin helppoa.

Psykologinen peli jatkuu

Onneksi kävi niin hyvä tuuri että juuri tänä tiistaina oli estetunnin vuoro. Sunnuntaiaamun tapahtumien jälkeen oli ehdottoman välttämätöntä päästä vielä hyppäämään ennen kisoja, ja ylipäänsä oli hyvä juttu etten päässyt hautomaan epäonnistumisia kahta päivää pidempään ennen seuraava hyppykertaa. Täytyy myöntää että nyt jännitti ennen tuntia ihan poikkeuksellisen paljon, mutta onneksi jännitys kuitenkin vähän helpotti samalla kun laitoin Suloa valmiiksi ja kun pääsin ratsaille.

Ratatehtäviä oli vuorossa myös tänään. Mentiin nopeahkot verryttelyt ravissa ja laukassa molempiin suuntiin, ja Sulo vaikutti mielestäni vähemmän pinkeältä kuin viimeksi. Ope totesi että laukka oli sopivan energistä mutta kuitenkin rentoa, vaikkei Sulo oikein kunnolla pyöristymään lähtenytkään. Itse taisin kyllä olla satulassa kuin suolapatsas, ja jännitys näkyi kuinkas muutenkaan kuin etukumarana istuntana. Ensimmäinen verryttelyesteemme oli simppeli pieni pysty, jota hypeltiin vasemmassa laukassa kolme kertaa. Helpotuksekseni Sulo hyppäsi pystyn epäröimättä ja vaikutti jopa ihan imevän esteelle. Oma hermostuneisuuteni näkyi kuitenkin siinä että estettä edeltävässä kaarteessa sorruin hieman tuuppaamaan, ja ylipäänsä ajoin Suloa vähän turhan kiireiseksi. Pohkeet oli nyt ainakin kiinni, ja ehkä Sulo siksi meni niin säpäkästi estettä kohti.

Verryttelyhyppynä otettiin vielä pari kierrosta pienelle n. 50 cm okserille. Nyt Sulo sitten jarrutteli jo monta askelta ennen estettä, ja kun en ollut riittävän nopea pohkeen ja raipan kanssa niin vauhti tyssäsi esteen eteen kielloksi. Näin tuli kielto otettua tällekin päivälle, mutta uusintayrityksellä päästiin okserin yli kun nohitin Suloa pohkeella ja kevyellä raipan kosketuksella lavalle. Sulo otti tilanteesta sen verran painetta että lähti liikaakin kiihdyttämään estettä kohti ja sen jälkeen, mutta eipä ainakaan jarrutellut enää. Seuraava hyppykierros okserille sujuikin jo mutkattomammin vaikka edelleen olisi ratsastukseen kaivattu rentoutta ja rauhallisuutta.

Päivän rataa ehdittiin tulla kaksi kierrosta. Aloitettiin 55 cm korkeudella, joka näytti vielä mukavalta ja sopivalta. Rataan kuului okseri kahdesti ja lisäksi hieman tiukempaa kurvailua. Etenkin tie nelosesteeltä kapealle viitoselle ja viitosen jälkeinen tiukka käännös vasempaan olivat tarkkuutta vaativia kohtia. Aloitimme suorituksen valitettavan hermostuneesti. Kolmella ensimmäisellä esteellä oli epävarmaa haparointia ja epäselvyyttä ponnistuspaikoista, ja en ollut hypyissä kovin hyvin mukana. Neloseste tuli kulman jälkeen turhan nopeasti, ja kun askel ei oikein passannut niin näin sähläävällä ratsastuksella tuli tähän "turha kielto". Ope käski hetkeksi ympyrälle rauhoittamaan menoa ennen kuin saatiin jatkaa. Loppurata sujui onneksi asiallisemmin niin että oltiin Sulon kanssa yhtä mieltä ponnistuspaikoista eikä epäröintejä pahemmin tullut. Laukanvaihdot onnistuivat kaikki, ja niinpä selvitimme kinkkiseltä vaikuttaneen reitin esteillä 4-6 varsin helposti. Sulohan on superketterä kääntymään kunhan sille muistaa kertoa mihin ollaan menossa. Open palaute oli että menomme oli aivan liian hätäilevää, ja tein kuulemma koko ajan vähän liikaa mikä sai sitten Sulon epävarmaksi ja hermostuneeksi.

Toinen ratakierros mentiin 70 cm korkeudella. Edelleen jännitti aika paljon, mutta ope muistutteli ratsastamaan ihan kaikessa rauhassa. Ohjeena oli olla vähän passiivisempi ja "nukuksissa" hevosen selässä (sain luvan vaikka kuorsata) eikä yliratsastaa. Samalla kuitenkin pitäisi olla menossa hevosen kanssa eli pohje ja ohja mukana niin ettei Sulolle tule liian orpo olo. Jostain kummasta onnistuin kuin onnistuinkin kaivamaan sen mitä tarvittiin eli riittävän reippaan ja päättäväisen mutta rauhallisen ja sähläämättömän ratsastuksen. Radan ensimmäisillä esteillä taisi olla vielä pieniä hermoilemisen merkkejä, mutta sen jälkeen homma lähti rullaamaan niin kuin pitääkin. Sulo liikkui mukavasti eteen ja vastasi nopeasti pohkeeseen, joten tuuppaustilanteita ei päässyt syntymään. Otin ponnistuspaikat suosiolla ennemmin hieman lähelle estettä kuin lähdin usuttamaan Suloa kaukaa, ja radan edetessä pääsi tekemiseen syntymään oikeanlaista varmuutta ja fiilistä. Sulo toimi oikein kivasti, ja vaikutti että se oli paljon luottavaisemmin menossa esteiden yli kun en enää itse sählännyt ja panikoinut vaan ratsastin järkevästi. Laukatkin vaihtuivat kuin itsestään. Parilla esteellä (varsinkin okserilla) huomasin sukeltavani hypyn mukana vähän turhan reilusti eteenpäin, mutta ohjaa en heittänyt pois. Kokonaisuutena rata oli kuitenkin juuri sitä mitä piti, eli jännittämisen sijaan keskityin ratsastamaan. Olin hurjan tyytyväinen siihen että sain kaiken jännityksen keskeltä koottua itseni ja laitettua päälle tekemisen meiningin. Kun sain oman henkisen tilan oikealle mallille niin johan Sulokin hyppäsi kuin ei mitään ongelmaa olisi koskaan ollutkaan.

Tunnin päätteeksi kyselin vielä opelta mielipidettä kisakorkeuden suhteen, ja vastaus oli että ei muuta kuin siihen 70 cm:iin alkuperäisen suunnitelman mukaan. Jos saan kisaradalle pääni kasaan samalla lailla kuin tänään niin 70 cm:n ei pitäisi olla mikään ongelma. Valitettavasti vain odotettavissa on että kisatilanne aiheuttaa lisäjännitystä niin itselleni kuin Sulollekin. Open evästys oli että jos jännittää niin ei muuta kuin rauhoitetaan menoa eikä hätäillä ja häslätä niin kaikki sujuu hyvin. Oma ratkaisuni jännitykseenhän tahtoo olla vauhdin lisääminen, mutta sillä ei tässä tapauksessa saavuteta mitään. Ratsastajan ylimääräinen hosuminen saa Sulon kuvittelemaan että esteissä ja koko tilanteessa on jotain jännittämisen ja pelkäämisen aihetta, joten yliratsastamiseen ei tämän hevosen kanssa passaa sortua. Tänään kyllä sain huomata erittäin selvästi kuinka kaikki on loppuviimeksi lähtöisin ratsastajan mielentilasta, asenteesta sekä "henkisestä tasapainosta" ja hevosen toiminta ja suhtautuminen on heijastusta näistä, ainakin silloin kun kyseessä on Sulon kaltainen herkkä tapaus. Eipä siis muuta kuin opettelemaan kuinka tätä psykologista peliä pelataan.

Parhaat laukannostot pitkiin aikoihin

Sunnuntain ohjelmassa oli aamun estetrillerin jälkeen vielä leppoisampi koulutreeni Jussin kanssa. Kisaohjelmamme viikon kuluttua tulee olemaan B-merkin kouluohjelma, ja tähän ohjelmaan pohjautuivat tänään harjoiteltavat tehtävät.

Tunti aloitettiin käyntityöskentelyllä hakien jälleen etuosaan ryhtiä ja kokoamista. Jussin kokoaminen meni kylläkin lähinnä liikkeen hidastamiseksi ilman että etuosa todellisuudessa keveni yhtään. Vatsalihakset ja istunta ylipäänsä olisi pitänyt aktivoida paremmin käyttöön sen sijaan että ratsastin pidätteet pelkällä ohjalla. Kokoamisharjoitusten jälkeen siirryttiin verryttelemään suoraan laukassa. Jussin laukka oli aluksi todella selätöntä ja jäykkää, ja laukkailtiinkin ensin kevyessä istunnassa selän saamiseksi mukaan liikkeeseen. Joitakin minuutteja laukattuamme Jussi alkoi lämmetä sen verran että laukka alkoi pyöriä paremmin ja muotokin tulla vähän pyöreämmäksi. Ope muistutteli taas istunnasta, ja kehotti ojentamaan selkää niin että vatsalihakset tulisivat paremmin käyttöön enkä päästäisi omaa selkää pyöristymään. Siinä vaiheessa kun Jussi alkoi olla laukassa kevyempi ja ryhdikkäämpi eikä enää kiskonut kuskia satulassa eteenpäin löytyi istuntaan hetkittäin ihan mukava ote. Jussikin toki liikkui paremmin silloin kun istunta oli vakaa ja rauhallinen mutta jämäkkä ylimääräisen satulassa soutamisen sijaan.

Kisaradan tehtävistä treenattavina olivat toivomuksestani pohkeenväistöt käynnissä uraa pitkin sekä laukannostot. Aloitettiin vasemmassa kierroksessa ratsastaen väistöä pitkällä sivulla yksi kirjainväli sekä nostaen laukka harjoitusravista pääty-ympyrällä kuten B-merkin ohjelmaan kuuluu. Tähän suuntaan Jussi väisti helposti, mutta asetuksen kanssa sai olla tarkkana. Ope vinkkasi että kannattaa jopa pyrkiä taivuttamaan Jussia vähän oikealle jottei pohkeenväistö vasemmalle mene liian sulkutaivutusmaiseksi. Lisäksi väistättävän pohkeen käyttö kannattaa rytmittää askelten tahtiin niin että koko väistön ajan säilyy tasainen tahti. Radalla ei kuulemma haittaa vaikka väistö olisi vähän hitaammanpuoleinenkin, kunhan vain tahti pysyy samana koko liikkeen ajan.

Laukannostot ravista olivat hiukan hitaita, ja Jussin reagointiviiveen huomioiden avut olisi kannattanut ajoittaa hieman aikaisemmaksi jotta nosto olisi tapahtunut juuri oikeassa pisteessä radan keskellä. Harjoitusravissa istumisessa oli ongelmia, sillä tässä vaiheessa tuntia Jussi ravasi aika selättömästi ja pompotti näin ollen kovasti. Tämä tietenkin hankaloitti täsmällisen ja kauniin noston ratsastamista. Kaula oli kyllä yleensä kaarella, mutta selvästikään pyöreys ei tullut ravissa kunnolla läpi selän. Oikeaan kierrokseen tehtiin vielä samat väistöt sekä laukannostoja käynnistä lyhyen sivun keskipisteessä. Tähän suuntaan väistö oli vähän nihkeämpi, eli poikitusta sai pyytää napakammin ja etuosaa jarrutella enemmän. Vähän jähmeän oloiseksi Jussi jäi näissä väistöissä. Laukannostoon sen sijaan marssittiin mukavan energistä käyntiä, ja Jussi oli oikein hyvin hereillä nostoavuille. Niinpä laukka nousi terävästi heti merkistä eikä tavanomaista "nostoviivettä" esiintynyt. Enpä muista milloin olisin tehnyt Jussilla tai millään muullakaan hevosella näin asiallisia laukannostoja. Kaiken a ja o oli tietenkin se etten lähtenyt kippaamaan nostossa omaa vartaloani eteenpäin vaan maltoin istua pystyssä. Kertaalleen sorruin tekemään ylimääräisen keikahduksen eteenpäin, ja tämä kostautui heti hitaana ja kömpelönä laukannostona.

Lopuksi työskenneltiin vielä hetki ravissa. Jussi alkoi liikkua ravissakin paremmin selkää käyttäen (tai ainakin niin että liike muuttui kuskille miellyttävämmäksi) kunhan vaan muistin välillä ratsastaa eteenkin enkä unohtunut tekemään pelkkiä pidätteitä. Pohkeella pyytäessä Jussi alkoi liikkua hieman pidemmällä ja joustavammalla askeleella eikä enää töksöttänyt selkä notkolla. Tässäkin ravissa oli istunnan kanssa kovasti ongelmia, enkä saanut polvilla puristamista loppumaan oikein mitenkään. Olin ehkä tavallistakin pahemmin jumissa kun en tällä viikolla ollut voinut sairastelun vuoksi venytellä. Pohkeet siis heiluivat ja istunta oli muutenkin epävakaa, mutta tästä huolimatta Jussi kulki melko kivasti ja ope kommentoi lopuksi että ravissa menomme oli vaivattoman näköistä. Vielä Jussi kuitenkin jäi liian etupainoisen oloiseksi, vaikka loppua kohti edestä kevenikin. Painoa olisi saatava vielä reilusti pois lavoilta takaosalle.

Jos Jussi menisi kisoissa edes näin mukavasti niin olisin jo tyytyväinen. Kisoissa Jussi vaan on tavannut muuttua aivan eri hevoseksi, eli siinä missä tunneilla pidäte ei tahdo oikein mennä läpi ja hevonen vyöryy eteenpäin niin kisaradalla puolestaan pohje ei toimi ja Jussi jumiutuu. Silti jaksan olla varovaisen toiveikas että jospa tällä kertaa jumittumiset kuitenkin vältettäisiin. Tätä tietenkin voin edesauttaa ratsastamalla niin verryttelyssä kuin radallakin järkevästi, eli välttämällä istunnan jännittymisestä johtuvaa jarruvaikutusta ja liian vahvaa ohjalla ratsastamista. Ainakin täytyy ottaa ennen kisaviikonloppua perusteelliset venyttelytuokiot pahimpien jumien avaamiseksi.

Epävarmuuden noidankehässä

Viikko aikaa kisoihin, ja sopivasti päästiin Sulon kanssa vielä treenaamaan hyppäämistä kahden hengen tunnille Annen ja Pupen seurassa. Valitettavasti juuri kisojen alla Sulon yleismieliala on taas kääntynyt jostain syystä jännittyneempään ja epävarmempaan suuntaan. Edellisillä tunneilla on otettu yksittäisiä kieltoja, mutta tänään sitten jouduttiin todellisiin ongelmiin.

Jo alkuverkassa huomasin Sulon olevan taas jännittyneen pinkeä. Ravissa Sulo oli jopa hidas, mutta sekin oli sellaista jännittynyttä jumittamista. Laukassa puolestaan edettiin vähän turhan kiireisesti. Tärkeintä olisi tietenkin ollut saada Sulo rentoutumaan ja keskittymään apuihin, mutta en tässä tehtävässsä onnistunut. Jäin liikaa matkustelemaan kuvitellen Sulon rentoutuvan jos jätän sen omiin oloihinsa (ei toimi!), ja toisaalta taas itsekin hieman jännityin hevosen mukana.

Hypyt aloitettiin suoralla pysty-okseri-linjalla, jossa esteiden väliin pyöräytettiin ympyrä. Aloitimme aika varoen niin että Sulo hieman jarrutteli esteen edessä ja etenkin okserilla esiintyi pientä epäröintiä. Kaikesta kuitenkin mentiin yli vaikkakaan ei niin rohkeasti ja sujuvasti kuin olisi ollut toivottavaa. Vaihdettiin suuntaa ja tultiin samaa tehtävää vielä okserilta pystylle. Pystylle saatiin nyt parempia hyppyjä ja tarvittaessa kauempaakin ponnistaen, mutta okserin kanssa jäi sellainen olo että joka kerta piti hieman hidastaa ja miettiä hypätäänkö nyt varmasti. Pohkeet olisivat luonnollisestikin saaneet olla paremmin kiinni, mutta pyrkiessäni välttelemään liiallista tuuppausta estettä kohti jäin pohkeiden suhteen vähän turhankin passiiviseksi.

Verryttelyhyppyjen jälkeen tultiin ratatehtävää kaikkiaan kolme kierrosta. Sulon kanssa hyppäsimme rataa suunnitellussa kisakorkeudessa eli noin 70 cm:ssä. Lähdin matkaan muistutellen itseäni maltillisen ja hätäilemättömän ratsastuksen tärkeydestä. Tästä huolimatta aloin pohkeella ja istunnalla puskea jarruttelevaa Suloa radan aloittavalle okserille, ja kieltohan siitä sitten tuli. Päivän ensimmäinen kielto nosti molempien epävarmuuden heti kymmenen pykälää ylös, ja kun vielä toisellakin yrityksellä tuli okserille stoppi alkoi pieni epätoivokin hiipiä mieleen. Vähän tomerammin komentaen okserista päästiin kolmannella yrityksellä yli. Niin minulla kuin Sulollakin oli kuitenkin nyt liiaksi paniikki päällä, ja seuraava kielto tuli heti radan kolmantena esteenä olevan sarjan b-osalle. Niin kovasti oli liikeessä jarrua ettei Sulo uskaltanut venyttää sarjaa yhdellä askeleella, vaan toisella yrityksellä mentiin yhden askeleen väli kahdella minilaukalla. Matka jatkui aina viitosesteelle asti, mutta tämä olikin sitten hurjan pelottava aaltolankku johon piti taas tökätä siitäkin huolimatta että ponnistuspaikka olisi ollut hyvä. Tässä vaiheessa taisin jo niin kovasti odottaa kieltoa etten enää ollut tosissani menossa ja rohkaisemassa Suloa pohkeella erikoisesteen yli. Tämän jälkeen Sulo alkoikin stoppailla jo reilusti ennen estettä niin aaltolankulle kuin sitä seuraaville pystylle (kaksi kertaa), okserille (kerran) ja sarjalle (kaksi kertaa). Homma meni siis ihan lekkeriksi kun hevonen ei muka päässyt enää yksinkertaisimmastakaan pikkuesteestä yli. Iso tekijä tässä tietysti oli se että itseltäni loppui usko kesken ja aloin vain minimoida vahinkoja eli lähestymisissä ennakoida kieltoja ja varmistella kyydissäpysymistä. Niinpä en sitten tarpeeksi topakasti käskenyt Suloa menemään, vaan ratsastin täysin luovutusmielialalla. Tämä rata oli minun ja Sulon yhteisellä taipaleella ehdoton low-point tähän asti: kymmenen kieltoa kymmenen esteen pikkuradalla.

Toinen ratakierros tultiin ihan samalla korkeudella, ja lähtikin käyntiin lupaavammin. Ensimmäisen okseri-pysty-linjan sain ratsatettua ihan napakasti ilman stoppeja. Sarjalla Sulo ei uskaltanut vieläkään venyä vaan jäi välissä jarruttelemaan, mutta loikkasi b-osan kuitenkin omituisella tasajalka-kenguruhypyllä. Huh huh. Otin varmuuden vuoksi ylimääräisen ympyrän, jonka jälkeen okseri ylittyi nätisti. Aaltolankulle tuli pieni epäröinti mutta yli mentiin. Tämän jälkeen en sitten ollutkaan enää riittävän topakkana, vaan kuvittelin Sulon hyppäävän nyt itsekseen. Eipä hypännyt, vaan suoralla linjalla tuli kielto okserille kun unohduin välissä matkustelijaksi. Uusittiin koko linja, ja nyt tökättiin jo heti pystylle. Tämä kielto oli taas ihan omaa nössöilyä, ja ope totesikin ettei Sulo ota minua nyt oikein tosissaan. Vielä otettiin yksi kielto okserille ennen kuin päästiin koko linja läpi, ja tämän jälkeen hypättiin sarja kielloitta mutta edelleen kahteen askeleeseen jarrutellen. Kolmen kiellon rata oli toki parannusta edelliseen verrattuna, mutta kovin jännittynyttä, pinkeää ja epävarmaa oli meno edelleen. Luottamus ja rentous oli täysin kadoksissa.

Kolmas ratakierros aloitettiin kiellolla ensimmäiselle okserille, mutta tämän jälkeen ei kieltoja radalla enää tullut. Tyytyväinen ei voinut olla oikein tähänkään, sillä epävarmuus näkyi ja tuntui edelleen vaikka nyt sainkin patisteltua Sulon esteiden yli. Sarja tultiin molemmilla kerroilla edelleen kahdella pikkuaskeleella, joten otettiin lopuksi sakkokierros tähän. Vihdoin Sulo venytti välin yhdellä askeleella, vaikka hyppyyn b-osalle jouduttiinkin lähtemään vähän kaukaa eikä suoritus ollut sieltä sujuvimmasta päästä.



Että tällaista tällä kertaa. Kuten ope totesi, tartutimme Sulon kanssa toinen toisiimme epävarmuutta, ja siitä noidankehästä ei sitten oikein irti päästykään. Riittävän monen kiellon jälkeen en enää uskonut itseeni enkä hevoseen, ja niin alkoi tulla täysin turhanpäiväisiäkin stoppeja kun en enää ollut tosissani menossa esteiden yli. Pitäisi löytää sopiva tasapaino jossa olen päättäväisesti hyppäämässä, mutta en kuitenkaan sukeltele hevosen edelle tai tuuppaa sitä istunnalla. Nyt kun pyrin välttelemään jälkimmäistä en sitten ratsastanutkaan tarpeeksi tomerasti estettä kohti. Kun taas yritin välttää ylimääräistä sähläämistä ja säätämistä tulin monessa tilanteessa jättäneeksi Sulon liikaa yksin, ja kun sillä taas on tällainen epävarmempi jakso meneillään ei virheitä saanut anteeksi vaan omista mokista lähti lumipalloefekti liikkeelle. Ehkä kuitenkin loppua kohti sain itseäni vähän niskasta kiinni ja aloin kertoa Sulolle selkeämmin että nyt mennään eikä meinata, vaikka suuri epävarmuus toki kalvoikin mieltä koko ajan. Olisin saanut ehkä vähän enemmän komentaa Suloa, sillä lopulta se alkoi kiellellä jo ihan huvikseen.

Tästä ei suunta ole kuin toivottavasti ylöspäin. Harmittaahan se ja kovasti kun paremmin sujuneen jakson jälkeen ottettiin näin reilusti takapakkia ja palattiin lähtöruutuun. Seuraava estetunti on heti tiistaina, ja silloin pitää tosissaan yrittää paikkailla tämän kerran virheitä eikä antaa omalle epävarmuudelle liikaa sijaa. Tällainen katastrofitunti viikko ennen kisoja pakottaa tietenkin myös harkitsemaan kisasuunnitelmia uusiksi. Katsotaan nyt miten tiistain tunnilla menee, ja sen jälkeen voin päättää jätänkö kisat kokonaan välistä vai hyppäisinkö suunnitellun 70 cm luokan sijaan vain 50 cm luokan. Eipä tässä taida oikoteitä onneen olla, vaan ihan pienillä esteillä on harjoiteltava vielä paljon lisää perusasioiden parissa. Pieni lohtu tässä on se, että ehkä Sulo todella opettaa minut ratsastamaan kun ei se näköjään ilmaiseksi mitään anna.