Tänään olikin treeneissä hieman eri kuviot, sillä tunnin piti sijaisope (toki entuudestaan tuttu sellainen) ja ratsunakin oli pitkästä aikaa joku muu kuin Jussi. Vaihtelu virkistää ja itse asiassa olinkin ihan tyytyväinen että näin kisoja edeltävänä päivänä en mennyt kisaratsullani Jussilla. Jussin kanssa kun on nyt alla useampi varsin onnistunut kerta, niin parempi jättää asia silleen eikä enää viimeisenä päivänä ruveta viime hetken vääntöön pakko-onnistua-huomenna-kisat -paniikkiasenteella. Ratsukseni oli siis tällä kertaa merkitty rehti ja reipas suokkiputte, syksyllä tallille saapunut Atte (Atesta ei ole vielä esittelyä tallin sivuilla mutta Sukupostista löytyy muutama kuva), joka on kuuleman mukaan startannut aikaisemmin jopa helppo A -tasolla. Atella olinkin ehtinyt ratsastaa vasta kerran aikaisemmin, tammikuun alussa, ja siltä kerralta hevosesta jäi ihan positiivinen kuva vaikka sillä onkin taipumusta olla hieman "jyrä" ja pääsin kokemaan sen kanssa myös niitä Vermon takasuoralla -fiiliksiä. Hurjan vino Atte myös oli ainakin vielä tammikuussa, silloin se painoi niin vahvasti vasemmalle ohjalle koko tunnin että sain sormuksestani hiertymän vasempaan nimettömään. Tällä kertaa harkitsin vahingosta viisastuneena sormuksen laittamista taskuun (tai oikeaan käteen) tunnin ajaksi, mutta jätinpä sen kuitenkin paikoilleen ihan piruuttanikin.
Tuttuun tapaansa Atte harppoi jo alkukäynnit innokkaan reippaasti ja pitkällä askeleella niin että maneesi meinasi käydä ahtaaksi kahdeksan ratsukon ryhmässä. Ohjia käteen kootessa ruuna olisikin ollut jo rientämässä heti raviin. Alkuverryttely kevyessä ravissa meni kuskilta vähän matkustaessa ja humputellessa, mutta olin kuitenkin huomaavinani että Atte tuntui edestä kevyemmältä ja vähemmän toispuoleiselta kuin edellisellä kerralla. Opettaja huomautti että keventäessä ylävartaloni kierähti voimakkaasti vasemmalle (myös oikeaan kierrokseen ympyrällä ratsastaessa, mikä on jo vähän huolestuttavaa), ja huomasin kyllä eron selvästi itsekin kun korjasin kevennyksen ja istunnan suoraan. Läpi tunnin sain myös kehotuksia kantaa käteni paremmin sekä ottaa ohjat vähän lyhyemmäksi jotta kädet pysyisivät oikealla kohdallaan ja jotta saisin hevosta kasattua etukenosta vähän ryhdikkäämmäksi.
Tunnin varsinainen tehtävä oli viisikaarinen kiemuraura, jonka avuksi keskihalkaisijalle oli asetettu jokaiselle kaarelle kaksi puomia joiden väliin tuli hevosen suoristus. Kiemuran ratsastus aloitettiin käynnissä ja jatkettiin pian joka toinen kaari harjoitusravissa. Sain Aten kanssa ihan kivoja hetkiä sekä käynnissä että ravissa kun se taipui molempiin suuntiin ja tuntui olevan pidätteillekin jopa ihan kuulolla. Toki ravista käyntiin siirtymiset Atte jyräsi välillä vähän pitkiksi ja ne tulivat hyvin voimakkaasti ohjalla vaikka yritin kyllä istunnallakin siirtymiset ratsastaa. Siirtymisten välillä tuli sitten niitä mukavia pätkiä jolloin pystyin ratsastamaan kevyellä kädellä ja hevonen liikui suht pyöreänä ja rentona.
Seuraavaksi siirryimmekin ratsastamaan kiemurauralla laukka-käynti-siirtymisiä (tämän kuullessani meinasin jo parkaista "voi ei", sillä Aten mahduttaminen laukassa viisikaariselle kiemurauralle ja laukasta käyntiin siirtäminen kuulosti jokseenkin... haastavalta). Laukkaa ratsastettiin aina joka toinen kaari ja joka toinen mentiin käynnissä. Vaikeudeksi osoittautui paitsi se piiiiitkä jarrutusmatka jonka Atte vaati laukan ja käynnin välillä, myös kunnolliseen laukkaan pääsemisen hitaus. Laukannostosta siis lähdettiin etenemään pitkää nelitahtista laukkaa jossa takajalat raahasi mukana jossain kilometrin päässä puoliksi ravaten, ja ennen kuin ehdin laukkaa saada tästä kuntoon tulikin jo vastaan käyntiin siirtyminen joka odotettavasti ei sitten sujunutkaan niin kovin hyvin... Otin myös tilan salliessa muutaman pidemmän laukkapätkän pääty-ympyrällä, ja tällöin saimmekin ihan hienoja pätkiä jolloin Atte laukkasi ryhdikkäämmin ja napakan kolmitahtisesti, jopa pyöreänä. Lopulta sain myös kiemurauralle molempiin suuntiin muutamia ihan napakoita nostoja (avaintekijä tuntui olevan ainakin pidätteiden läpimeno juuri ennen nostoa ja ennen kaikkea oman ylävartalon pysyminen nostossa paikallaan - ei heijaamista nostoon!!), ja näistä pääsin ratsastamaan seuraavalle kaarelle hyvää tasapainoista laukkaa josta olisi periaatteessa ollut mahdollista saada käyntiin siityminen edes jotenkin järkevästi suoritettua. Kaarevalla uralla huomasin jälleen kuinka tärkeää on antaa sisäohjalla hevoselle tilaa laukata sen sijaan että jää vahingossa siihen roikkumaan. Käyntiin siirtymiset sujuivat aika vaihtelevalla menestyksellä, välillä tuli 15 metriä ravia ja välillä vain 5 metriä, mutta tuo 5 m taisikin jäädä ennätykseksi... Opettaja ohjeisti käyttämään seinää apuna eli ratsastamaan siirtymisen kirjaimellisesti seinää päin, mutta tämäkään ei kovin hyvin onnistunut sillä mielikuva seinästä läpi juoksevasta Atesta rupesi naurattamaan minua niin paljon että ei siinä hihitellessä voinut pitää enää omaa keskivartaloa kovin jämäkkänä. Tyydyttiin siis tänään niihin "vähän parempiin" siirtymisiin vain 5 metrin ravilla.
Lopuksi kevyessä ravissa Atte liikkui taas ihan mukavasti, välillä meinasi iskeä jyrävaihe päälle mutta pidätteet ravin sisällä menivät perille sekä istunnalla että suht kevyillä ohjasavuilla. Jos siis laukasta käyntiin siirtymiset jäivät tänään onnistumatta niin paljon positiivistakin tunnista jäi mieleen. Kaikkiin kolmeen askellajiin mahtui hyviä hetkiä jolloin hevonen kulki pyöreänä ja tahdikkaasti. Atte myös taipui molempiin suuntiin eikä tänään ollut enää havaittavissa niin voimakasta toispuoleisuutta - en saanut hiertymiä vasempaan nimettömään vaikka sormuksen siinä tunnin aikana pidinkin! Oikein mielelläni menen kyllä Atella uudelleenkin, kiva hevonenhan se on.
Kirjaanpa tähän loppuun vielä lyhyesti tavoitteeni huomisiin kisoihin. Sekä ohjelma (Helppo C:1) että tuomari ovat samat kuin viime kerralla marraskuussa, jolloin tuloksemme Jussin kanssa oli varsin mukavat 61%. Tavoitellaan siis tällä kertaa vähintään 62% tulosta, ja kun viimeksi kaikista yleisvaikutelmakohdista sain numeron 6 niin pyritään tällä kertaa saamaan kaikista näistä (tai vähintäänkin istunnasta) 6.5. Lisäksi tavoitteena olisi hevosen liikkuminen energisemmin, viimeksi meno oli aika kammottavan tahmeaa ja askeleenpidennykset eivät tahtoneet irrota sitten millään. Ja jospa sitä tällä kertaa ei tarvitsisi kuskin olla niin jännittyneen kankea siellä radalla, viimeksi kun tuli todistettua itselleen että kyllä sitä vielä kisoistakin selvitään ihan kunnialla niin tällä kertaa vois vaikka vähän jo rentoutua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti