Suoristamisen yritystä

Lauantain koulutunnille ratsukseni osui tällä kertaa Flower, joka tähän asti oli minulle entuudestaan tuttu vain puomi- ja estetunneilta. Lore on herkkä ja kuuliainen hevonen, mutta ei nimestään huolimatta mikään kukkanen rakenteensa puolesta eikä mikään kaikkein letkein ja notkein kouluratsu. Aiemmilta kerroilta mieleeni oli jäänyt Loren hankalasti istuttavat askellajit, etenkin laukka.
 
Tunti aloitettiin käynnissä ratsastamalla lävistäjiä joista ensimmäinen neljännes pohkeenväistöä, sitten suoristus ja keskikäyntiä ajatellen eteen ja viimeinen neljännes ennen uralle paluuta jälleen väistättäen. Varsinkin ihan alkuun Lorea sai ratsastaa todella pienillä avuilla ja kevyellä kädellä. Suoralla uralla ja volteilla se jopa hieman pyöristyi kaulasta, mutta väistöissä en saanut itseäni ja apujenkäyttöäni pidettyä tarpeeksi rentona vaan hevonen jännittyi todella voimakkaasti ja väistöt menivät sellaiseksi kaula milloin minnekin suuntaan mutkalla kiemurteluksi. Käynnissä väistöt nyt vielä sujuivat ehkä jotenkuten, mutta kun tehtävää jatkettiin ravissa tuli ongelmaksi lisäksi oman istunnan jännittyneisyys ja levottomuus aina kun yritin istua alas harjoitusraviin väistöä varten. Ei tainnut tulla yhtäkään raviväistöä jossa Lore ei olisi vain jännittynyt ja juossut apuja karkuun. Ravin lisääminen väistön jälkeen toimi hyvin, mutta en saanut siitä hevosta enää rentona kiinni jälkimmäistä väistöpätkää varten vaan tässä tuli vieläkin pahempaa kiemurtelua ja/tai alta pois juoksemista. Lävistäjien välillä ratsastettiin pääty-ympyröitä keventäen, ja niillä oli oma istunta ja apujenkäyttö helpompi saada rentoutettua ja Lorekin oli heti rennompi ja laski päätä alemmas. Jossain vaiheessa tuli opettajalta kehuja siitä että onnistuin myötäämään juuri oikein silloin kun Lore vähäsen pyöristyi kaulastaan, tosin itseltäni tämä pyöristyminen jäi kyllä huomaamatta ja myötäyskin taisi tulla ihan vahingossa. 

Tunnin varsinainen teema oli suoruuden löytäminen, ja tähän pyrittiin ratsastamalla pääty-ympyrällä ensin käynnissä vasta-asetuksia samalla etuosaa sisälle johtaen. Sain Loren joitakin kertoja myötäämään vasta-asetukseen ihan hyvin, mutta etuosa olisi saanut siirtyä vielä paremmin takaosan eteen. Kuskikin taisi istua taas aivan vinossa, joten yritä siinä sitten hevosta suoristaa kun itsekin on ihan vino. Vasta- ja myötäasetuksia jatkettiin ympyrällä vielä laukassa. Laukassa Lore tuntui aluksi viskovan päätään koko ajan vaikka pidinkin kädet niin rentona kuin vain pystyin enkä oikein uskaltanut lähteä sitä asetustakaan kunnolla pyytämään. Opettaja käski minua säilyttää paremman kulman kyynärpäissä, jolloin käden pitäisi automaattisesti tulla pehmeämmäksi ja joustavammaksi kuin liian suoralla käsivarrella ratsastaessa. Tässä olikin itua sillä kun korjasin kyynärpäät lähemmäs kylkiä ja kiinnitin huomiota kyynärkulman säilyttämiseen tuntui Loren päänviskely loppuvan. Päivän ahaa-elämys tuli siis tässä kohtaa. Vasempaan kierrokseen Lore kulki laukassa ilmeisestikin ihan hyvin, sillä opettajan mukaan se laukkasi mukavasti takajalkoja alleen koukisten kun taas sille ominaista olisi laukata ihan suorilla ja tönköillä takajaloilla. Oikea laukka ei toiminut aivan yhtä hyvin, ja hevosen toispuoleisuus kyllä tuntui selkään aika selkeästi verratessa helposti istuttavaa vasenta laukkaa ja oikeaa laukkaa jossa nimenomaan takaosan liike tuntui heittävän kuskia satulassa paljon voimakkaammin. Yleisesti ottaen Lorella oli kuitenkin tänään paljon helpompi istua kuin aikaisemmilla kerroilla jolloin varsinkin laukassa minulla on ollut suuria vaikeuksia pysyä kiinni satulassa. Kai tämä on nyt merkki siitä että oman keskivartalon käyttö on kehittynyt niin ettei tällaisessa vähän keinauttavammassakaan laukassa tarvitsee enää heittelehtiä mukana kuin räsynukke.

Loppuraveissa en saanut Lorea enää kovin hyvin rentoutumaan, vaan laukan jälkeen se oli vähän liikaa juoksemassa alta eikä enää malttanut taipua ympyröille. Joka tapauksessa täytynee olla tuntiin ihan semityytyväinen kun niitä parempiakin hetkiä mahtui mukaan. Ottaen huomioon hevosen kouluratsuominaisuudet ja kuskin taidot ei ihan kamalan suuria voi Kaisa&Lore-ratsukolta vaatia, vaan onnistumisia on ne pienet hetket kun molemmat ovat rentoja, hevonen myötää ihan pikkaisen niskasta niin että turpa tulee lähemmäs luotiviivaa, ja käyttää niitä takajalkojaan laukassa vähän paremmin.