keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Kevyen istunnan treenausta

Keskiviikkoillan ohjelmassa oli tällä kertaa puomiharjoituksia ja ratsunani Lore. Tunnin teemana olivat kevyt istunta ja myötäämiset, ja lyhyen raviverryttelyn jälkeen aloitettiinkin heti istuntaharjoitukset ravipuomeilla. Puomeja oli suoralla linjalla muistaakseni neljä kappaletta ja niiden yli ravattiin koko ajan kevyessä istunnassa pysytellen. Lisäksi ratsastettiin uralla kevyttä ravia jääden kahden askeleen ajaksi ylös jalustimille (ylös-ylös-alas-ylös-ylös-alas jne). Aluksi sain kehotuksen rentouttaa kättä puomeilla paremmin ja antaa hevoselle enemmän tilaa ohjalla. Muutoin ei istuntaan tullut suurempia korjauksia, ja olo tuntui suhteellisen tasapainoiselta. Kahden askeleen kevennyksessä oli vähän vaikeuksia löytää rytmiä mutta pikkuhiljaa sekin alkoi hahmottua paremmin. Mielenkiintoista oli että harjoitukset eivät tuntuneet reisilihaksissa tippaakaan mutta sen sijaan rasitus tuntui sääressä/pohjelihaksen etuosassa/penikoissa, enkä kyllä ollenkaan käsitä miten tämä näin meni.

Samaa puomilinjaa jatkettiin laukassa ja edelleen kevyessä istunnassa, mielikuvalla "maneesin katto on tosi alhaalla" ylävartaloa eteen kallistaen samaan asentoon kuin hypyssä esteen päällä. Puomien välit olivat 3 metriä eli innarivälit. Ensimmäisellä kerralla Lore tahtoi vähän rynnätä puomeille niin etten ehtinyt kunnolla keskittyä istuntaan ja laukkakin vaihtui puomeilla vääräksi, mutta seuraavilla kierroksilla laukkasimme puomit hyvin tasapainossa ja opettajalta tuli kehuja suorituksesta.

Viimeisenä harjoituksena tultiin kolmen puomin/pikkukavaletin linjaa yhden laukka-askeleen väleillä. Tarkoituksena oli tehdä ensimmäiselle puomille pieni "automaattimyötäys"/käden rentoutus, seuraavalle pikkukavaletille lyhyt myötäys ja viimeiselle pikkukavaletille pitkä myötäys kädet hevosen kaulan puoleenväliin vieden. Linjalle tultiin nyt oikeassa laukassa kun taas edellinen tehtävä suoritettiin vasemmassa laukassa, ja jostain syystä Lore ei kulkenut oikeaan kierrokseen yhtä sujuvasti eteen. Yritin kyllä pitää kädet rentona ja pehmeänä mutta jonkin verran esiintyi pään viskelyä, ja puomilinjalle tultiin ensin useampaan kertaan vähän huonoon paikkaan jolloin Lore otti ennen ensimmäistä puomia ylimääräisen pikkuaskeleen. Tämä sitten johti siihen että ensimmäiset kaksi puomia ylittyivät vähän epämääräisesti koikkelehtien enkä voinut keskittyä eriasteisiin myötäämisiin. Viimeiselle puomille sain kuitenkin ihan mukavasti ne pitkät myötäämiset. Opettajan mukaan jäin turhan paljon kiinni ohjaan ennen puomeja ikään kuin varmistelemaan, ja ohjeena oli antaa hevoselle ohjasta enemmän vapautta laukata jotta se lähtisi puomeille rohkeammin. Neljännellä kierroksella Lore sitten uskalsikin ponnistaa ensimmäiselle puomille kauempaa ja linja ylittyi sujuvammin. En kuitenkaan ehtinyt erityisemmin kiinnittää huomiota "automaattimyötäyksen" ja "lyhyen myötäyksen" aste-eroihin vaan molemmille puomeille myötäykset tuli lähinnä ihan selkäytimestä siten kuin ne itsestään tulee, ja vasta viimeiselle puomille ratsastin tietoisemmin pitkän myötäyksen.

Kevyessä istunnassa sinänsä ei siis tänään ilmennyt mitään kovin suuria ongelmia. Harjoitukset olikin oikeastaan juuri mukava tehdä Lorella jonka laukka keinuttaa niin että heikommat voi pahoin - olipahan vähän enemmän tasapainohaastetta. Ongelmana tuntui olevan käden rentouttaminen laukassa niin että Lore laukkaisi eteen pidemmällä askeleella. Lore on herkkä ratsu, joten se on heti liikkeestä pois jos vahingossa jää vähänkin liikaa ohjaan kiinni ja seurauksena on sitten liian lyhyt laukka ja puomille juureen ajautuminen.

(Sivuhuomautuksena todettakoon että ehdin ennen omaa tuntia katsoa hieman edellisen ryhmän estetuntia jossa osa ratsastajista hyppäsi rataa siinä maagisessa kasikympin korkeudessa, ja alan olla vakuuttunut että senttimetrin määritelmä on muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Ei kasikymppi silloin ennen ollut todellakaan mikään iso este. Nyt on.)

2 kommenttia:

  1. Terveisiä satunnaiselta sennulukijalta! Täytyy todeta ihan sama, kuin kirjoitit tuohon loppuun: 80 cm on 2000-luvulla kasvanut 100cm näköiseksi. Eipä tarvi hakea adrealiinia kovin korkeilla esteillä :)

    VastaaPoista
  2. Kyllä maailma vaan on ihan toinen tätiratsastajan silmin! Onneksi minulla on ratsastaessakin päässä noin -8 vahvuiset likinäkörillit joiden läpi katsellessa kohteet vähäsen pienenee, ei hirvitä ihan niin paljon kun esteen koosta häviää taikalaseilla hyvässä lykyssä ehkä 10% :)

    VastaaPoista