sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Kaksi vinoa luontokappaletta

Koulutunnille ratsuksi tuli Eetu, ja ihan positiivisin odotuksin lähdin tunnille kun pari edellistä Eetu-kertaa syksyllä sujuivat melko mukavasti. Kylmähkön kelin (-15 °C) vuoksi harkitsin hetken aikaa satulan pois jättämistä, mutta olin sitten niin tosikko että mentiin ihan satulan kanssa. Hiki tuli joka tapauksessa.

Tunnin aiheena tänään olivat siirtymiset, ja ensimmäisenä tehtävänä pysähdykset käynnistä istunta-apuja painottaen. Eetu tapansa mukaan kuunteli herkästi ratsastajaa, joten istunnalla pysäyttäminen onnistui varsin näppärästi. Paikoillaan Eetu ei vaan olisi malttanut seistä. Tehtävän lomassa pyrin hieman asettelemaan ja taivuttelemaan jotta Eetu olisi tullut pyöreämmäksi, mutta heikolla menestyksellä. Ponin liikkuessa selkä alhaalla yritin sentään itse vältellä notkoselkäisyyttä istunnassa. Ope kuitenkin kehotti hakemaan lantion vielä paremmin vartalon alle sekä avaamaan molempia lonkkia ajatellen polvia vielä enemmän irti satulasta ja kontaktia satulaan takareisillä.

Siirtymisharjoituksia jatkettiin siirtymillä harjoitusravin ja käynnin välillä. Eetu suoritti nämä jopa vieläkin herkemmin kuin äskeiset pysähdykset, ja siirtyminen käyntiin onnistuikin parhaimmillaan jopa pelkällä pitkällä uloshengityksellä ja pienellä istunnan tiivistämisellä. Myös käynnistä raviin siirtyessä ohjeena oli ajoittaa siirtyminen uloshengitykseen. Sain myös kehotuksen välttää istunnalla ennakoimista eli pitää lantion hiljaa kunnes hevonen todella lähtee ravamaan. Eetu liikkui edelleen totaalisen väärinpäin, joten siirtymisissäkään ei tietysti ollut halutunlaista pyöreyttä ja rentoutta vaikka täsmällisiä olivatkin. Eetu oli juuri niin vino kuin se pahimmillaan on, eli pyrki liikkumaan koko ajan pää oikealle kääntyneenä ja vasen lapa ulos pullahtaneena. Asetusta ja taivutusta vasemmalle oli hyvin vaikea pyytää, ja tämä vaati varsin vahvaa otetta vasemmasta ohjasta. En malttanut pitää vasemmalta vastaan riittävän pitkään, vaan myötäsin aina ennen aikojaan ja näin päädyttiin tilanteeseen jossa vasen ohja ottaa ja päästää ja ainoa vaste on ponin pään heiluminen puolelta toiselle. Ravailujen myötä Eetu sentään lopulta alkoi rentoutua ja ravi tuli vähän pehmeämmän oloiseksi, mutta pyöreyttä ei liikkumiseen löytynyt vieläkään.

Lopputunti vietettiin ympyröillä laukka-ravisiirtymisiä hioen. Tehtävänä oli väistättää takaosaa ravissa ympyrältä sisään muutaman askeleen ajan, ja tästä nostaa laukka. Aloituskierros oli oikea. Tähän suuntaan takaosan väistätys oli hieman nihkeää, ja Eetu tietysti jännittyi vaan entistä enemmän kun apujenkäyttö ei pysynyt enää aivan rentona. Takaosa kyllä väisti pohkeesta hieman sisään, mutta samalla tuntui etuosan kontrolli häviävän täysin (jos sellaista nyt varsinaisesti oli ollutkaan), eli vasen ulkolapa oli edelleen omilla teillään eikä näin ollen oikealle taipuminen ollut ihan rehellistä. Asetusta oikealle ei päässyt oikein ratsastamaan kun ponin nenä kenotti jo valmiiksi oikealla. Toki Eetu edelleen kuunteli tarkkaan kaikkea mitä tein, ja varmasti yritti parhaansa mukaan noudattaa kaikkia epämääräisiä pyyntöjä. Laukka nousikin väistöstä oikein näpsäkästi, eli ainakin laukka-avut onnistuin antamaan siinä määrin selvästi että ne erottuivat siitä kaikesta muusta mössöstä.

Jos ei oikeassa kierroksessa tullut oikein valmista pakettia niin eipä tullut vasemmassakaan. Takaosan väistätyksen kannalta tämä oli sekä minulle että Eetulle luontevampi suunta, mutta vasemmasta kyljestä taipumisen suhteen Eetu oli edelleen todella jäykkä. Vieläkään en onnistunut kaivamaan esiin konsteja tilanteen ratkaisemiseksi, joten väistöissä Eetu vain tunki vasen lapa edellä sisäänpäin ja vastusti asettavaa sisäohjaa. Ope kehotti pitämään vasemman ohjan lyhyempänä ja vain pitämään kärsivällisesti vastaan odottaen että Eetu myötää ensin. Pito vaan taisi lipsahtaa liikaa vedoksi, ja sisäohjaan keskittyessäni ulko-ohja unohtui tietysti ihan täysin. Eipä siis näillä eväillä ollut oikein toivokaan saada ponia jäämään tasapainoisesti ja pehmeästi kahdelle ohjalle. Lisähaastetta tilanteeseen toi myös oma vinouteni vasemman kyljen linkkuuntuessa kasaan ja ulkokyljen jäntevyyden puuttuessa. Ope muistutteli taas "hengittämään vasemmalla keuhkolla", ja huomasin kyllä että oman ulkokyljen kontrollointi helpotti hieman myös hevosen suoremmaksi hakemista, mutta siinä monen huomioitavan asian palapelissä en tätä onnistunut koko ajan muistamaan. Taisinpa kuitenkin olla vain liian fiksoitunut siihen vasempaan ohjaan, vaikka pelkän siinä roikkumisen olin jo ainakin 45 minuutin ajan saanut havaita toimimattomaksi. Olisi varmaan kannattanut samalla hartaudella pyrkiä oman kropan suoristamiseen. Paha se on yrittää saada hevosta suoristumaan kun itse on ihan vino.

Pieni palasten paikoilleen loksahtaminen koettiin siinä siirtymätehtävässä ympyrällä vasemmalle ravatessa, kun keskityin pitämään ulkokyljen napakkana ja oikean ohjan tuntumalla, ja samalla vielä kallistin ylävartaloa hieman taakse niin että tuntui kuin olisin ollut hieman enemmän "työntämässä" ravia istuinluilla eteen. Tässä kohtaa Eetu myötäsi asetukseen vasemmalle ja pyöristyi tuntumalle mukavasti. Harmi vain että tämä hetki ei kestänyt kuin muutaman askeleen ajan, sillä kun lähdin pyytämään takaosaa väistöön pakka levisi uudestaan. Yritin vielä uudestaan löytää samaa fiilistä jossa istuntapalikat ikään kuin luiskahtavat paikoilleen ja ulkopuoli on kasassa samalla kun vasen ohja asettaa sopivan napakasti, ja ehkä pari tämänsuuntaista hetkeä vielä lopputunnin aikana löytyikin sekä siirtymätehtävän aikana että loppuverryttelyssä. Liiaksi kuitenkin jumiuduin epätoivoisesti toistamaan samaa vasempaan ohjaan keskittyvää nysväystä.

Tämä oli nyt sitten taas vuorostaan tällainen kerta Eetun kanssa kun sen vinoudesta ja jäykkyydestä ei vaan päästy yli (puhumattakaan siitä kuskin vinoudesta). Näin jälkeenpäin ajateltuna taisin lähteä ratkaisemaan asiaa aivan liian voimakkaalla kädellä, kun taas Eetun kanssa tie rentouteen käy ainoastaan hyvin kevyen ja rennon tuntuman kautta. Toisaalta vasemmasta ohjasta täytyy pystyä myös hieman vahvemmin pitämään jos aikoo vasemmalle asetuksen jumpata läpi, mutta se pito vaan minulla menee liian helposti vedoksi jolloin Eetu vain jännittyy entistä enemmän. Kuten tunnin ainoat onnistuneet hetket osoittivat, Eetu-palapelissä olennaisia palasia ovat myös istunta ja oman kropan suoruus. Lantion asento, keskivartalolla liikkeeseen joustaminen sekä ulkokyljen ja vartalon kiertymisen kontrollointi ovat oman analyysini mukaan niitä tekijöitä jotka olisi pitänyt saada paremmin kohdilleen jotta olisin voinut Eetun liikkumista tästä parantaa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti