Sunnuntain tunnilla mentiin puomeja, ja sain tunnin aiheeseen nähden hieman yllättävän hevosen eli Jussin. Tämä olikin ensimmäinen kerta kun olen Jussin kanssa harrastanut mitään esteratsastukseen viittaavaa.
Alkuverryttely tehtiin kevyessä ravissa ja ratsastettiin muutamaan kertaan molemmista suunnista ympyrälle viuhkaksi asetetun kolmen puomin sarjan yli. Puomit ylittyivät ilman isompia koheltamisia, tosin Jussi tuntui puomisarjalla hieman hitaalta ja vähän kolautteli kavioitaan puomeihin. Ravi olisi saanut siis olla aktiivisempaa ja sujuvampaa. Alkuun ravi olikin aika kammottavaa lyhyttä tökötystä, mutta verryttelyn myötä Jussi alkoi lämmetä niin että ravi tuntui jo pehmeämmältä ja notkeammalta. Kaulaa Jussi kyllä veti kaarelle, mutta varsinkin alkuun oli helposti huomattavissa että pyöreys ei lähtenyt selästä asti. Oikeassa kierroksessa asetuksen ja taivutuksen läpi jumppaamisen myötä meno muuttui mukavamman oloiseksi, ja Jussi liikkui jo ehkä vähän rehellisemmin pyöreänä.
Ensimmäisenä puomiharjoituksena ratsastettiin pääty-ympyrällä yksittäisen laukkapuomin yli, ja tehtävänantona oli laskea ääneen kolme viimeistä askelta ennen puomia. Yllättäen saimme Jussin kanssa useimmilla kierroksilla askeleen sattumaan puomille juuri sopivasti. Laskemisen kanssa olikin sitten hankalampaa, ja useimmiten aloitin laskemisen askelta liian myöhään. Kertaalleen laskin neljäkin askelta, mutta yleensä vain ne kaksi. Erikoista on että pystyin kyllä yleensä näkemään sen pari-kolme askelta ennen puomia että nyt tullaan oikeaan paikkaan, mutta en ehtinyt tajuta kuinka monta niitä askeleita oli vielä jäljellä. Ihan ei etäisyyksien hahmotus ole siis kohdallaan vaikka jotain hajua onkin. Niillä kerroilla kun aloin laskea kolmanneksi viimeisellä askeleella ei enää puomille sopivasti satuttukaan vaan viimeinen askel jäi puolikkaaksi. Tällaisen tilanteen Jussi ratkaisi pudottamalla raville. Taidettiin onnistua tasan yksi kerta niin että askel osui nappiin ja onnistuin lisäksi laskemaan kolmannesta askeleesta alkaen.
Seuraava tehtävä alkoi ylittämällä kertaalleen sama yksittäinen puomi, minkä jälkeen laajennettiin isommalle ympyrälle jolla vuorossa oli kolmen puomin innarisarja kevyessä istunnassa. Ensimmäinen puomi meni nyt ravailuksi ponnistuspaikan epäonnistuessa, mutta sarja puolestaan onnistui melko nappiin (tähän ei tarvinnut laskea askeleita). Ope muistutteli pitämään laukan riittävän aktiivisena mutta samalla lyhyenä jotta oikea ponnistuspaikka olisi helpompi löytää, sekä rauhoittamaan istuntaa. Nyt lähdin liikaa heijaamaan lantiosta laukan mukana ja ikään kuin työntämään hevosta eteenpäin. Tämä istuntaongelma on esiintynyt Jussilla laukatessani aiemminkin, ja jossain vaiheessa jo onnistuin siitä pääsemään aika hyvin eroon. Puomeja lähestyessä ja ponnistuspaikkaa kuumeisesti hakiessa sama vanha virhe vaan sitten puski pinnalle.
Seuraava variaatio oli aloitus kolmen puomin sarjalla ympyrällä, nyt lähestymisessä askeleet laskien. Ympyrältä jatkettiin kahden puomin suoralle linjalle 21 metrin välillä, ohjeena ratsastaa tämä kuuteen laukka-askeleeseen. Puomisarjalle ympyrällä Jussi joutui nyt venyttämään vähän kauempaa, eikä kuski ihan ollut valmistautunut tähän, mutta kaikki kolme puomia selvitettiin lopulta ihan kunnialla. Suoralla linjalla ekalle puomille ei askel sattunut kohdilleen, ja Jussi ratkaisi tilanteen jälleen raville siirtyen. Väliin tuli jotkut epämääräiset seitsemän askelta, ja ope huomautti että Jussillahan tosiaan on pieni laukka joten välissä tarvittaisiin askeleeseen parempaa venymistä. Toisella kierroksella kävi vähän sama juttu, eli köntysteltiin eka puomi miten sattuu ja näin ollen pasmat meni sekaisin koko välin kanssa. Juuri ja juuri riitti se seitsemän askeltakaan.
Viimeisenä tehtävänä tultiin toinen kahden puomin linja, 17,5 metriä viiteen laukkaan. Ennen linjalle ratsastusta sai ottaa verryttelyksi ympyrällä yksittäisen puomin. Kahdella ensimmäisellä kierroksella hutiloimme yksittäispuomin taas huonosta paikasta raville tippuen. Lähdin linjalle lähestyessä ratsastamaan isompaa laukkaa eteen jotta Jussi venyisi viiteen askeleeseen, ja tämä aiheutti sen että askel oli entistäkin hankalampi saada osumaan puomille sopivaksi. Ekalla puomilla sitten epäonnistuttiinkin ponnistuspaikan suhteen molemmilla kierroksilla, ja seurauksena meni tietysti koko linja pipariksi. Kuten ope huomautti, Jussi mielummin tiputtaa raville kuin lyhentää askelta puomin eteen. Laukasta tosiaan tuntuikin auttamatta puuttuvan säädeltävyys tarpeen mukaan lyhyemmäksi ja pidemmäksi, ja näin ollen oli lähinnä tuuripeliä onnistuttiinko sillä vakiolaukalla osumaan juuri oikeaan ponnistuspaikkaan. Saatiin tulla sakkokierroksena sama tehtävä vielä kolmanteen kertaan. Yksittäispuomi ylittyi nyt oikein, mutta linjalle sisään tultiin taas hieman huonosta paikasta ja Jussi vaihtoi puomilla ristilaukkaan. Onneksi ristilaukka kuitenkin vaihtui välissä pois, ja näin päästiin kuin päästinkin kuuteen askeleeseen Jussin ponnistaessa jälkimmäiselle puomille vähän kauempaa. Ei mikään kaunis ja vaivaton suoritus vieläkään, mutta ainakin Jussilla oli jo yritystä. Itse keikuin mukana vähän miten sattuu.
Puomitehtävät sujuivat siis Jussille ominaiseen tapaan hieman kömpelösti. Aika kömpelö vaikutelma tuli omasta ratsastuksestanikin. Keskeiseksi ongelmaksi tulkitsin nimenomaan laukan säädeltävyyden puuttumisen, mikä johti hankaluuksiin oikeaan ponnistuspaikkaan pääsemisen kanssa. Todistettavasti Jussilta sitä säädeltävyyttä löytyy, sillä ovathan sillä taitavat kuskit hypänneet onnistuneesti jopa 70-80 cm ratoja, mutta minä en tätä säätövaraa onnistunut kaivamaan esille. Niinpä ponnistuspaikat jäivät aivan liikaa tuurin varaan. Onneksi tosiaan puomit olivat tänään turvallisesti maassa eivätkä kannattimilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti