Ne tärkeät ulkoavut

Keskiviikon vakiotunnilla menin tällä kertaa Rappenilla.

Tunnin aluksi jakaudutiin kahdelle pääty-ympyrälle. Tarkoituksena oli ensin lyhentää ja koota käyntiä, ja tämän onnistuessa antaa käynnin jälleen venyä päästämättä kuitenkaan hevosta valumaan liian pitkäksi ja etupainoiseksi. Ohjat käteen ottaessa Rappen hakeutui ensin nätisti pehmeälle tuntumalle, mutta kun lähdin lyhentämään ja kokoamaan käyntiä muuttui meno väkinäisemmäksi. En löytänyt kokoamiseen oikein mitään kunnollista ideaa, joten unohduin vain hajamielisesti näpertelemään ohjalla ja pohkeella. Tällaisella ratsastuksella en sitten tietenkään saanut Rappenia kokoamaan käyntiä toivotulla tavalla – askel kyllä lyheni ja hidastui, mutta hevonen liikkui pää ylhäällä ja selkä alhaalla. Koko toiminnan ajatus jäi liikaa edestä taakse käsijarru päällä ratsastamiseksi.

Meno muuttui hieman helpommaksi kun työskentelyä jatkettiin kevyessä ravissa. Pysyteltiin edelleen pääty-ympyrällä, ja kierros oli vasen. Rappen oli asettumassa vähän turhankin innokkaasti vasemmalle ja pullauttamassa oikeaa lapaa ulos karkuun. Vaikka viime aikoina olen saanut todeta ulkoapujen suuren merkityksen jokseenkin joka tunnilla, joutui ope jälleen näistä muistuttelemaan. Ohjeena oli vähentää asetusta sisälle ja pyrkiä pikemminkin suoristamaan Rappen kaulastaan. Tehokkaampi ulko-ohjan ja –pohkeen käyttö olikin avain laadukkaampaan liikkumiseen, jossa Rappen tuli suorammaksi sekä pyöristyi tuntumalle. Ulko-ohjaan löytyi sopiva tuntuma kun pyysin Rappenilta kevyttä vasta-asetusta, ja samalla käänsin etuosaa ympyrän uralle hieman edessä olevalla ulkopohkeella sisäpohkeen vaikuttaessa puolestaan vähän taaempana. Ravia sai olla hieman hoputtelemassa eteenpäin, ja tämäkin onnistui parhaiten ulkopohkeella pyytäen. Tässä tekemisessä oli jo jotain ideaakin, harmi vaan että en saanut ajatuksiani pidettyä siinä määrin kasassa että sama fiilis olisi säilynyt tasaisemmin. Jossain vaiheessa havaitsin olkavarsissa tarpeetonta jännitystä, mutta kun tietoisesti rentoutin nämä vaikutti Rappen ohjan päässä heti tyytyväisemmältä.

Kierroksen vaihduttua oikeaksi jatkettiin vielä hetki käyntityöskentelyä kooten ja pidentäen. Eipä sujunut sen paremmin kuin vasemmallekaan. Oikea kierros oli selvästi hankalampi hevosen suoristamista ajatellen, joten ympyrällä harjoitusraviin siirryttyämmekään ei enää löytynyt samanlaisia hyviä hetkiä kuin vasemmassa kierroksessa. Rappen oli todella voimakkaasti puskemassa ympyrältä sisään oikeaa pohjetta vasten, ja oikeaa lapaa en kyllä tainnut oikein missään vaiheessa saada kunnolla kontrolliin. Hetkittäin Rappen saattoi hieman jopa asettua oikealle ja myödätä niskasta, mutta kohta taas jyräsi nokka vasemmalle taittuneena sisäpohjetta vastaan. Huomasin oikean käteni kulkeutuvan hieman vasemmalle päin sään päälle, ja korjailin tätä kunnes hetken päästä ope nimenomaan neuvoi viemään sisäkättä säkää kohti asetusta pyytäessä. Kerrankin siis tein jotain vähän kuin vahingossa oikein. Tällä konstilla asetus oikealle ja etuosan kontrollointi onnistuikin hitusen paremmin.

Lopputunnin kuviona oli pohkeenväistö ravissa keskihalkaisijalta uralle, väistön päättyessä laukannosto, ja lyhyelle sivulle tultaessa pääty-ympyrä laukassa sekä siirtyminen raviin ympyrän jälkeen. Tehtävää ratsastettiin ensin oikeaan kierrokseen. Väistö sujui ensin nihkeästi ja liian loivasti Rappenin karatessa hieman alta, mutta jo toisella kierroksella Rappen malttoi kuunnella ja väistää paljon paremmin. Kaulan suoruudessa vaan oli väistössä ongelmia, eli en ihan osannut pitää sisä- ja ulko-ohjan vaikutusta tasapainoisena. Laukat nousi napakasti, mutta itse laukka oli kiireistä ja hieman holtintonta jyräämistä josta Rappen tiputti helposti raville. Laukan tasapainottamiseksi ope kehotti rauhoittamaan ja pysäyttämään istuntaa sekä rauhoittamaan kättä. Siinä vaiheessa kun istunta leviää niin leviää ihan varmasti Rappenin laukkakin. Laukattiin lopuksi ympyrällä muutama kierros putkeen etsien malttia ja kantoa laukkaan, mutta vaikka muutama parempi askel lopulta löytyikin niin keskeneräiseksi tuntui jäävän.

 

Vasemmassa kierroksessa väistö oli hankalampi, sillä Rappen olisi turhan innokkaasti kaatunut oikealle ulkolavalle jättäen takaosaan jälkeen. Ratkaisun nimi oli jälleen ulkoavut, mutta kaula jäi edelleen aika mutkalle. Vasen laukka oli paljon oikeaa sujuvampaa, ja ympyrällä koettiin ihan hyviäkin hetkiä joissa Rappen malttoi laukata enemmän ylöspäin sekä pyöristyi mukavasti. Onnistumisessa keskeisiä tekijöitä olivat jälleen oman ulkokyljen kasassa pitäminen sekä etuosan kääntäminen ympyrälle ulkopohkeesta. Sisäohjaa ope sen sijaan neuvoi hieman hellittämään, sekä kehumaan sisäkädellä nopeasti kaulalle. Jopa pari siirtymistä laukasta raviin onnistuvat ihan semitasapainoisesti ilman isompia kaahaamisia, kun taas aiemmin oikeassa kierroksessa laukanjälkeinen elämä ravissa oli melkoista jyräämistä. Ravissa kuitenkin pyöreys oli edelleen hukassa.

Loppuun ehdittiin ravata vielä hetki keventäen. Laukan jälkeen Rappenin ravissa oli paljon enemmän energiaa kuin alkutunnista, ja ehkä tämä auttoi siihen että liikkumiseen löytyi ympyröillä taivutellessa nyt paremmin pyöreyttä läpi selän. Kierros oli se helpompi vasen, joten kaarevilla urilla saatoin taas ratsastaa Rappenin ulkoapujen kautta suoremmaksi ja molempien pohkeiden väliin. Edelleen meno oli hieman epätasaista niin että aina välillä Rappen nousi pois tuntumalta, mutta pyöreinä hetkinä liike tuli nyt kuulemma paljon paremmin läpi selän kuin alkutunnista. Paljon paremmalta meno jo tuntuikin, joten taas pääsi käymään vähän niin että tunti loppui juuri kun touhuun alkoi tulla jotain tolkkua.

 

Kokonaisuudessaan tunti ei siis sujunut erityisen loistavasti. Rappen oli oma ihana itsensä ja kuunteli tarkkaavaisesti ratsastajan pyyntöjä, mutta olin helisemässä oikeassa kierroksessa ilmenneen sisäänpuskemisen kanssa. Vasemmassa kierroksessa palaset loksahtivat hetkittäin paremmin kohdilleen, mutta oikealle ratsastaessa olin ihan kuutamolla sen suhteen kuinka saada hevonen suoristumaan. Turhauttavaa oli myös se kuinka huonosti onnistuin keskittymään tänään koko ratsastukseen. Tunnin onnistumiset osuivat juuri niihin hetkiin kun pystyin keskittymään käsillä olevaan asiaan sen 15 sekuntia ja ajatuksen kanssa tekemään järkeviä asioita, mutta suurin osa ajasta meni päättömään huhhailuun jolloin vain harrastelin epämääräistä ja päämäärätöntä ohjalla ja pohkeilla häsläämistä. Tiedostan että ratsastuksessani on juuri nyt henkisiä blokkeja johtuen siitä että yleismielialani on tällä hetkellä melkolailla stressaantunut ja ylikierroksilla käyvä. Kun korvienväliä kiristää liikaa niin ei vaan pysty saamaan itsestään parasta irti, niin hyvää terapiaa kuin ratsastus ja hevosten kanssa oleilu onkin. Epäonnistumisetkin lannistavat tällöin helpommin niin että saattaa helposti lakata edes yrittämästä siinä vaiheessa kun ei heti alkutunnista kaikki mene ihan putkeen. Kun ei muutenkaan kovin hyvin osaa niin ei kyllä yhtään kaipaisi tällaisia lisähidasteita, mutta onneksi ongelman pitäisi olla kausiluontoinen.