Kisapäivän päätteeksi oli pienen hengähdystauon jälkeen vuorossa vielä koulutunti. Tämänkertainen ratsu olikin vaikeusasteeltaan aivan toiselta planeetalta kuin uljas kisaheppani Jussi, sillä ope oli nyt laittanut parin kuukauden tauon jälkeen minulle Lennin. Lennikin oli aamulla näyttäytynyt kisaradalla mutta sen jälkeen käynyt mutaisessa tarhassa piehtaroimassa. Kuolaimet sujahtivat tällä kertaa Lennin suuhun ilman herkuilla lahjontaa.
Päivän teemana oli hevosten jumppaaminen pitkillä sivuilla loivia avo- ja sulkutaivutuksia vuorotellen. Odotusteni mukaisesti tämä oli melko haasteellista hommaa Lennin kanssa. Käynnissä ongelmana oli liikkeen jumittuminen niin että sivuttaisliikkeessä askel kävi hyvin hyvin hitaaksi ja liike eteenpäin sammui lähes täysin. En ole aivan varma siitä kuinka hyvin Lenni avot ja sulut hallitsee, joten ehkäpä se vain tarvitsi hieman enemmän miettimisaikaa jalkojensa asetteluun. Kovasti Lenni kyllä tuntui tehtävään keskittyvän ja yrittävän ymmärtää mitä siltä koetin pyytää. Mukaan mahtui jokunen onnistunut askel suurinpiirtein kolmella uralla, mutta enimmäkseen taisi olla niin että sekä kuski että hevonen olivat jokseenkin kuutamolla raajojensa käytöstä. Luultavasti Lenni olisi kyllä homman hanskannut jos vain olisin onnistunut antamaan sille selkeät ohjeet sekä pitämään avut rentoina.
Pitkillä sivuilla ratsastettavien avojen ja sulkujen välillä hengähdettiin ravaamalla pääty-ympyröillä. Ympyröillä Lennin liikkuminen oli rennompaa, ja pyöreäksikin se hakeutui. Ope kehotti etsimään parempaa suoruutta väistättämällä kevyesti takaosaa ympyrältä ulos samalla etuosaa ulkopohkeella sisäänpäin kääntäen ja sisäpuolelle asettaen. Jämäkät ulkoavut myötäasetuksen tukena vaikuttivatkin olevan se juju jolla hevonen löytyi paremmin ohjan ja pohkeen väliin. Ympyröillä esitimme ihan mukavia pätkiä jolloin Lenni ei sen enempää juminut kuin kiihdytellytkään vaan ravasi suhteellisen rennon oloisena tuntumalla. Opelta tuli kehuja että Lenniksi ravi näytti varsin mukavalta.
Ympyrältä poistuessa meno muuttui heti jännittyneemmäksi ja kiireisemmäksi, ja pitkille sivuille tultaessa Lenni tuppasi nostamaan pään ylös ja juoksemaan alta pois. Tästäpä olikin sitten aika mahdotonta lähteä tekemään avoja ja sulkuja ravissa. Harjoitusravissa istuminen oli huono idea hevosen vetäessä selkää alas, ja pidätteet ohjalla tuntuivat vain lisäävän Lennin jännittyneisyyttä. Keskityin suosiolla tehtävän helpompaan osaan eli avotaivutuksiin jättäen sulkutaivutukset vähemmälle. Sisä- ja ulkoapujen yhteispeliä en kuitenkaan saanut toimimaan yhtä näppärästi kuin ympyröillä ratsastaessa, joten onnistumiset avotaivutuksen parissa jäivät aika olemattomiksi. Taidettiin oikeaan kierrokseen ravatessa onnistua tekemään yksi muutaman askeleen pätkä kelvollista avotaivutuksen kaltaista liikettä. Vasemmassa kierroksessa vaikeudet sen sijaan korostuivat lähtiessäni kiertymään istunnasta vinoon samalla kun yritin pohkeella nyhjätä hevosta avotaivutukseen. Ope kehottikin tarkkailemaan omaa suoruutta ja pitämään painon mahdollisimman neutraalina keskellä hevosta. Tämä oli kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, joten ei ihme jos Lenni oli vähän pihalla.
Lopuksi treenailtiin vielä laukannostoja. Lyhyille sivuille pyöräytettiin käynnissä voltit, ja kulman jälkeen pitkälle sivulle tultaessa nostettiin vuoroin myötä- ja vuoroin vastalaukka. Pitkän sivun lopussa jarruteltiin ravin kautta takaisin käyntiin. Odotin Lenniltä mahdollista paikoilleen jumittumista ja protestointia edelliskertojen tapaan, mutta tänään ei onneksi tällaiseen stoppailuun ajauduttu lainkaan. Ensimmäinen laukannosto tosin oli aivan pannukakku eikä Lenni selvästikään ymmärtänyt laukka-apujani, mutta kunhan sain apujani selkeytettyä ja Lenni pääsi jyvällä tehtävästä nousi laukka ongelmitta. Sekä myötä- että vastalaukka nousivat toivotusti, eli sen puoleen kommunikaatio oli kunnossa. En kuitenkaan onnistunut säilyttämään rentoutta ja apujen pehmeyttä nostoa valmistellessa, ja näin Lenni aina jännittyi nostoon. Noston jälkeenkin edettiin laukassa pää ylhäällä ja selkä alhaalla. Ope kehotti laukkaamaan välillä muutaman kierroksen pääty-ympyrällä jotta laukkaan löytyisi paremmin pyöreyttä. Ympyrällä meno tasoittuikin niin että hetkittäin laukassa välähti ihan oikeansuuntaista liikkumista. Asetus ja sen tukeminen vakailla ulkoavuilla olivat asian ydin aivan samaan tapaan kuin ravissa.
Laukkatehtävästä siirryttiin keventämään hetki ravissa, ja laukkaaminen oli saanut Lennin sen verran kierroksille että alkuun vain mennä posotettiin jännittyneenä ja kiirehtien kättä vasten. Jouduin ottamaan ohjalla hieman reilumpia pidätteitä, mutta näistä Lenni vain jännittyi lisää. Pikkuhiljaa ympyrällä ravatessa Lenni alkoi rauhoittua niin ettei sillä enää ollut kiire pois kuskin alta, ja näin pääsin ratsastamaan taas pohkeella sekä kevyellä tuntumalla. Myös harjoitusravissa istuminen kevennyksen sijaan tuntui saavan Lennin paremmin kuulolle.
Vaikka tunti taisi sisältää enemmän ongelmia kuin onnistumisia niin Lennin kanssa ei tällaisista niin masennu kun tietää miten haastava hevonen se on ratsastaa. Pikemminkin ne hyvät hetket ilahduttavat aivan erityisesti. Tällä kertaa kun kaikkein pahimmat kommunikaatiokatkokset vältettiin (tai Lennillä oli hyvä päivä niin ettei se vetänyt herneitä nenään ihan pienistä) oli Lennin kanssa kaikista vaikeuksista huolimatta oikein mukava tehdä töitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti