Kevään ensimmäiset koulukisatkin on tässä aivan piakkoin käsillä, ja ope oli huomaavaisesti laittanut minulle koulutunnille Jussin jota jälleen kaavailen kisaratsukseni. Päivän tehtävätkin oli suunniteltu vähän kisoja silmälläpitäen.
Ensimmäisenä vuorossa oli hieman käyntityöskentelyä. Toiselle pitkälle sivulle ratsastettiin tötteröillä rajattu kymmenen metrin voltti ja toiselle keskikäyntiä. Kuten tavallista oli käyntityöskentelymme Jussin kanssa aika jähmeää. Jussi liikkui pitkänä ja selkä alhaalla, ja käynti eteni lyhyellä mutta kiireisen oloisella askeleella. Aloituskierros oli oikea, ja asetuksen kanssa oli hankaluuksia etenkin voltin aikana. Ohjastuntumaan ei tahtonut löytyä keveyttä ja pehmeyttä, ja ope kehottikin etsimään tuntumaan paitsi rentoutta myös vakautta. Varsinkin ulokäsi tuntui soutavan epätahtia hevosen liikkeeseen nähden. Parhaat hetket käynnissä koettiin kun keskikäyntiä valmistellessa tein istunnalla puolipidätteeen ja tästä ratsastin saman tien kevyesti eteen. Näissä kohdissa Jussi tuntui ryhdistäytyvän ja pyöristyi hetkellisesti. Itse keskikäynti jäi kuitenkin aika olemattomaksi sillä askeleen venymisestä ei juuri voida tässä yhteydessä puhua.
Samaa kuviota jatkettiin oikealle kevyessä ravissa. Ravissa elämä oli odotetusti helpompaa ja tuntuma muuttui hiukan kevyemmäksi ja pehmeämmäksi Jussin hakeutuessa pyöreäksi. Tässä vaiheessa oli kuitenkin vielä havaittavissa jonkinlaista ohjalla makaamista, ja ehkäpä tästä etuosan raskaudesta johtui se että ope sai muistutella pitämään kyynärpäät napakasti kylkien vieressä niin ettei käsi lähtisi ohjan perässä valumaan eteenpäin. Uralla ravityöskentely sujui ihan kohtuullisen hyvin ja Jussi lähti mielellään pohkeesta eteen pyytäessäni pitkälle sivulle askeleen pidennystä. Muutoinkin tuntui tänään olevan kivasti eteenpäinpyrkimystä niin että Jussia sai jopa ennemminkin jarrutella kuin puskea eteen.Voltilla oli hankalampaa, sillä oikealle asettuminen ja taipuminen oli edelleen nihkeää enkä saanut näitä ratsastettua riittävän pehmeästi niin ettei hevonen olisi jännittynyt vastustelemaan. Ope kehotti kiinnittämään huomiota myötäyksen oikea-aikaisuuteen, ja tosiaan osa ongelmaa taisi olla se että välillä heitin Jussille ohjaa pois ihan turhanpäiten kun taas hevosen myödätessä asetukseen en hoksannut tähän lainkaan vastata. Taipumisen kankeudesta huolimatta Jussi liikkui alusta lähtien melko pehmeän ja joustavan oloisesti, eikä pahinta töksötysravia koettu tänään lainkaan.
Samat voltit ja askeleenpidennykset ratsastettiin vielä käynnissä ja harjoitusravissa vasempaan kierrokseen. Käynti oli vasemmallekin hankalaa, mutta ravissa meno alkoi olla aika mukavaa. Jussia ei tosiaan tarvinnut tänään työntää eteenpäin, vaan pikemminkin pääsi tekemään kokoavia ja tasapainottavia puolipidätteitä. Voltilla kun vaan muisti pitää ulkoavuilla oikean lavan kurissa niin hevonenhan tuntui liikkuvan suorastaan kahden ohjan ja pohkeen välissä. Ope muistutteli vielä pitämään paremman tuen omasta oikeasta lavasta niin ettei ulkokylki ja olkapää pääsisi ihan lösähtämään ja päästämään vartaloa sisäkiertoon. Lisäksi ohjeena oli hieman vähentää alaselän liikettä ravin mukana ja ennemmin ajatella lantion liikettä ikään kuin häntää jalkojen väliin kääntäen. Uskoisinkin päässeeni tästä ideasta kärryille niin että onnistuin ainakin hetkellisesti istuntaani korjaamaan. Viimeinen voltti tähän suuntaan oli oikein nappisuoritus Jussin ravatessa tahdikkaasti ja reippaasti mutta samalla hyvin ulkoavuista kääntyen ja sopivasti sisäpuolelta taipuen. Istunnankin taisin saada pidettyä suunnilleen kurissa ja suorana, ja open palaute oli että radalla tuo olisi hyvinkin ollut kasin arvoinen voltti ja hevonen näytti mukavan suoralta.
Laukkatyöskentely tahtoo usein olla Jussin kanssa hankalaa, ja tänään nämä hankaluudet vaikuttivat tavallistakin suuremmilta. Jatkettiin edelleen samaa volttia ja askeleenpidennystä aloittaen oikeasta laukasta. Laukka tuntui tosi jäykältä eikä pyöreyttä ja rentoutta löytynyt sitten millään. Ulko-ohjan tuntuma oli hyvin hankala säilyttää tasaisena, ja taas ulkokäsi heijasi epätahtia hevosen liikkeeseen nähden niin että Jussin pää heilui puolelta toiselle. Oikea laukka tuntui tänään myös jotenkin omituiselta aivan kuin liikkeessä olisi ollut jokin lisäpomppu, ja kun asiaa opelle kommentoin niin todettiin että etu- ja takapää eivät laukkaa oikein samassa tahdissa. Kuulemma Jussin vasen takajalka on ollut tosi jäykän oloinen viime aikoina, mikä sitten heijastuu laukan jähmeydeksi varsinkin oikeassa kierroksessa.
Vasen laukka tuntui normaalimmalta ja Jussi jopa hieman pyöristyi, mutta painui liian matalaksi ja etuosa oli todella raskas niin että ohjan päässä tuntui olevan ainakin 100 kg painoa. Jonkin sortin vetokilpailuksi se sitten meni niin että tuntuma ei varmasti ollut mukava kummallekaan osapuolelle. Yritin kyllä saada kättä kevyemmäksi ja pehmeämmäksi mutta en tässä onnistunut hevosen vetäessä vastaan minkä ehti, ja toisaalta taas tuntuman kovuus ja jäykkyys varmasti lisäsi Jussin taipumusta painaa ohjalle. Jussi osoitti tyytymättömyyttään pudistelemalla hieman päätään, ja samaa olisi tehnyt mieli tehdä itsekin sillä niin epätoivoista oli senhetkinen meno. Kaiken lisäksi lähdin volteilla kallistelemaan vasemmalle niin rankasti että paino tippui ulos oikealle ja näin hevonenkin ajautui voltin uralla pois tasapainosta.
Tuskaisten laukkatehtävien jälkeen loppuverryttely kevyessä ravissa sujui jopa yllättävän hyvin, ja yhtäkkiä kaikki olikin jälleen helppoa ja kivaa. Jussi oli kuin eri hevonen askellajin vaihtuessa, ja ravasi tasaisen pyöreänä ja kevyen mutta ei tyhjän oloisena edestä. Tästä oli helppo aktivoida ravia pohkeella kohti tuntumaa, ja pohkeeseen Jussi myös hyvin tällä kertaa vastasi. Ratsastettiin vielä laajoja voltteja, ja hevosen kääntyminen, taipuminen ja suoristuminen olivat nyt helposti pohkeilla kontrolloitavissa. Mentiin vielä pitkällä sivulla parit keskiravit, ja Jussi venytti aika mukavan oloisesti samalla pyöreänä ja ryhdikkäänä säilyen.
Hyvistä ravipätkistä huolimatta ei tunnista jäänyt kovin hienoja tunnelmia, sillä niin epätoivoisen hankalaa oli tänään laukkatyöskententelymme. Oikean laukan omituisuus kielii siitä että jotain jumia Jussilla liikkumisessaan on, ja sen meno on kuulemma tosiaan ollut nyt melko jäykän oloista. Paljon tietysti voi laittaa myös ihan oman taitamattomuuden piikkiin, vaikka toki hyvinä päivinä monin verroin toimivampaakin laukkaamista olen päässyt Jussin kanssa kokemaan. Viime sunnuntaina kuitenkin näin Jussin menevän hyvällä kuskilla laukassakin oikein hienosti, joten ei sen mahdoton temppu pitäisi olla kunhan vaan jotenkin keksii miten tällä hevosella ratsastetaan muitakin askellajeja kuin sitä ah niin ihanan helppoa ravia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti