Ilmoittauduin mukaan perjantai-illan pienryhmätunnille neljänneksi ratsastajaksi, ja toivoin ratsukseni Jussia paitsi lähestyvien kisojen vuoksi myös keskiviikkoisista laukkaongelmista harmistuneena. Toiveeni toteutui, joten ei muuta kuin testailemaan missä järjestyksessä Jussin jalat laukkaisivat tällä kertaa.
Päivän teemana olivat voltit, joita pyöriteltiinkin oikein koko rahan edestä. Alkuun ratsastettiin käynnissä kymmenen metrin voltit joka kulmaan, ja lisäksi pitkien sivujen alusta pohkeenväistöä pituushalkaisijaa kohti ja takaisin uralle. Pian jatketiin voltit ravaten ja väistöt käynnissä, ja lopulta myös väistöt ravissa. Käynti meni taas vähän epämääräiseksi nyhertämiseksi josta ei oikein valmista tullut. Ope muistutteli käyttämään nopeaa ja napakkaa pohjetta jatkuvan pienen kaivamisen sijaan, ja rauhoittamaan ulko-ohjan tuntumaa. Vasen käsi siis eli jälleen omaa elämäänsä. Väistöissäkin väistättävä pohje (ja raippa) olisi saanut olla nopeampi sen sijaan että jäin liiaksi punkemaan koko pohkeen noustessa jonnekin satulahuovan liepeille. Väistöihin saatiin ihan hyviäkin askeleita kunhan vaan onnistuin pitämään istunnan ja apujenkäytön edes suunnilleen rentona niin ettei Jussinkaan tarvinnut tehtävässä jännittyä. Kovin helposti vaan istunta vääntyi mutkalle etenkin vasenta pohjetta väistättäessä ja käsi unohtui vetämään, jolloin Jussikin tietysti nousi heti jännittyneenä ylös. Parhaat väistöt saatiin kun en yrittänytkään ähertää mahdollisimman pitkää väistöä vaan tyydyin vähempiin mutta laadukkaampiin ristiaskeleihin.
Voltteja ravatessa alkoi varsinkin vasempaan kierrokseen kulkea ihan mukavasti, mistä kertoi se kuinka pehmeä harjoitusravissa oli istua. Vasemmalle oli myös paljon helpompaa löytää tasainen ulko-ohjan tuki. Siinä missä oikeaan kierrokseen pyrin volteilla estämään ulkopohkeella takaosan pullahtamisen ulospäin, vasemmassa kierroksessa puolestaan kiinnitin huomiota etuosan kääntymiseen oikeasta pohkeesta voltin uralle estäen samalla hieman taaempana olevalla vasemmalla pohkeella takaosaa työntymästä sisälle. Tätä kautta sainkin Jussia ainakin omasta mielestäni suoremmaksi. Ope kehotti vielä vähän rauhoittamaan kättä sekä pohjetta (joka tosin aika paljon heilui ihan omia aikojaan ravin tahdissa kuten Jussilla ratsastaessani tuppaa käymään), sekä pyrkimään hieman korkeampaan ja ryhdikkäämpään muotoon Jussin ravatessa kyllä hyvinkin pyöreänä mutta melko matalassa muodossa. Kädet tahtoivat myös jälleen valua liian suoriksi kyynärpäiden irrotessa vartalon vierestä, vaikka tällä kertaa Jussi ei mielestäni juurikaan roikkunut ohjalla vaan oli kohtuullisen kevyt edestä.
Laukkatehtäviin siirtyessämme jännitti nähdä olisivatko laukkaosuudet tällä kertaa yhtään viimekertaista sujuvampia. Volttitehtävää jatkettiin ratsastamalla edelleen kaikkiin kulmiin voltit harjoitusravissa, mutta näiden väliin lyhyille sivuille vielä lisäksi hieman laajempi voltti laukassa noston tapahtuessa lyhyen sivun keskellä. Aloitettiin siitä helpommasta eli vasemmasta kierroksesta, ja suureksi ilokseni Jussi oli laukassa aivan eri hevonen keskiviikkoiseen verrattuna eikä painanut lainkaan ohjalle. Tuntuma pysyi näin ollen melko kevyenä ja pehmeänä, ja Jussi jopa pyöristyi laukkavolteilla. Kun vielä vähän aktivoin pohkeella ja raipan kosketuksilla lisää energiaa liikkeeseen niin kuulemma näki kuinka Jussi työskenteli hyvin selällä ja vatsalihaksilla. Nostoihin jäi vielä petrattavaa sillä ne jäivät hieman hitaiksi ja tämän seurauksena Jussi nousi hetkellisesti pois hyvästä pyörestä muodosta jossa oli nostoon asti ravattu. Laukkapätkien välillä ravissa oli elo varsin letkeää. Alkuun tosin Jussi tuppasi jännittymään pitkillä sivuilla kun tuntui kuvittelevan että sielläkin olisi pitänyt laukata, mutta hoksattuaan tehtävän luonteen ravasi tahdikkaasti ja tasaisessa muodossa myös volttien ulkopuolella.
Sain yllättyä iloisesti myös oikeassa laukassa, sillä laukka tuntui rullaavan ihan normaalisti eikä keskiviikkona ihmettelemääni lisäpomppua askelluksessa enää esiintynyt. Vähän jäykkää tosin oli, enkä heti löytänyt ulko-ohjaan tasaista ja pehmeää tuntumaa vaan hevosen pää heilui sivusuunnassa vasemman ohjan levottomuudesta kielien. Open ohje oli että käden voi kyllä pitää laukassa paljon hiljempaa eikä sen tarvitse näin paljon myödätä liikeen mukaan, sillä loppujen lopuksi varsinkaan hevosen liikkuessa pyöreänä ei pää niin mahdottoman paljon laukassakaan liiku. Tästä valaistuneena pyrin pitämään ulkokäden pikemminkin passiivisena sallien ihan pienen mukautumisen vain sen verran kuin hevosen pään liike automaattisesti toi mukanaan. Jokin oivallus tässä kohti pääsi tapahtumaan, sillä sain kuin sainkin ulko-ohjan rauhoitettua ja tuntuman muutettua vakaaksi ja pehmeäksi. Samalla vielä kevyttä asetusta sisäohjalla ja kääntämistä ulkopohkeella niin palaset pääsivät loksahtamaan paikoilleen ja Jussi hakeutumaan pyöreäksi. Välillä harhauduttiin pois tästä hyvästä olotilasta, mutta näiden katkosten jälkeen onnistuin palauttamaan menon oikeille raiteille ja näin esitimme oikeassakin laukassa oikein mukavia pätkiä.
Lopuksi ravailtiin vielä hetki keventäen molempiin suuntiin, ja tehtiin omaan tahtiin muutamia ravilisäyksiä uralla ja lävistäjillä. Jussi liikkui mukavan letkeän oloisena ja hyvällä energialla edeten. Keskiraveihinkin se venytti varsin innokkaasti niin että liike tuntui jopa lennokkaalta siinä määrin kuin se näin vaatimattomat liikkeet omaavalla hevosella on mahdollista. Taas olisi voinut jäädä ravailemaan vaikka loppuillaksi, sillä niin vaivatonta ja mukavaa oli tässä vaiheessa istuskella kyydissä.
Olin tunnin päättyessä oikein tyytyväinen Jussiin ja joiltain osin jopa itseeni. Oli helpottavaa että laukkatyöskentely onnistui näinkin hyvin ja viimekertaiset ongelmat olivat lähinnä muisto vain. Jotakin taisin myös oikeasti hoksata ulko-ohjan tuntumasta oikeassa laukassa, ja toivottavasti tämä taltioitui riittävän hyvin selkäytimeen. Nyt voi ensi viikon kisojakin odotella paremmalla mielellä. Kun vaan Jussi vielä liikkuisi kisaradalla yhtä mukavan reippaasti ja letkeästi kuin tänään loppuraveissa niin kyllä kelpaisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti