keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Kannattaa muistaa ne pohkeetkin

Keskiviikon tunnilla jatkettiin esteharjoituksia kavalettitehtävillä, ja olin mielissäni kun sain taas Elmon. Sunnuntain kohelluksen jälkeen päätin että haluan oppia hyppäämään Elmolla vähän paremmin (siinä samalla kun Elmon esteratsun taidot karttuvat koko ajan), ja kavalettitreeni oli tietenkin sopiva aloitus tälle projektille. Elmon kunto ja jaksaminen joutui tällä kertaa pieneen testiin, sillä se oli mukana myös edeltävällä tunnilla hyppäämässä hieman korkeampia esteitä. Alkuverryttelyssä en kuitenkaan huomannut ponissa mitään väsymisen merkkejä, vaan Elmon liikkuminen oli ehkä jopa reippaampaa kuin normaalisti. Laukkatyöskentely oli parempaa kuin koskaan tähän asti Elmon kanssa, sillä laukka pysyi suhteellisen helposti yllä vaikka toki jonkin verran sai liikettä olla pohkeella aktivoimassa. Elmo hakeutui myös mukavan pyöreäksi sekä ravissa että laukassa.

Verryttelyn jälkeen aloitettiin yksittäisellä kavaletilla oikeassa laukassa. Tehtävänä oli pyrkiä ratsastamaan ponnistuspaikka lähelle puomia eikä päästää hevosta ponkaisemaan liian kaukaa. Ensimmäisellä kierroksella tulimme kavaletille sellaista hissuttelulaukkaa että tämä onnistuikin hyvin, mutta seurauksena oli raville putoaminen heti kavaletin jälkeen. Seuraavilla kierroksilla pyysin Elmoa vähän energisempään laukkaan, mutta nyt loikattiin kavaletin yli kauempaa kuten Elmo tuntuisi mieluiten tekevän. Parannusta sunnuntailta oli kuitenkin se että osasin ennakoida Elmon ratkaisut niin etten jäänyt turhaan odottamaan viimeistä pikkuaskelta ja siten myöhästynyt hypystä.

Seuraavaksi tehtävään lisättiin kaksi lävistäjäkavalettia joilla piti saada laukanvaihdot ensin oikeasta vasempaan ja sitten takaisin vasemmasta oikeaan. Perusongelmamme oli edelleen riittämätön laukka, sillä jotenkin taas kuvittelin Elmon etenevän ihan riittävällä energialla todellisuuden ollessa jotain ihan muuta. Ponnistuspaikat ajautuivat näin ollen liiankin lähelle, ja laukanvaihdoista ei näin flegmaattisessa menossa ollut toivoakaan. Emme sitten lopulta esittääneet tänään yhtäkään onnistunutta vaihtoa hypyssä. Toki on varmaan niin että Elmo vaihtaa luontevammin kun esteellä on korkeutta hieman enemmän kuin 30-40 cm, sillä sunnuntaina Elmo kyllä teki parit ihan näppärät vaihdot.

Lopuksi tultiin kavalettirata ensin lyhyempänä (numerot 1-5) ja sitten pidempänä (1-7) versiona. Ensimmäisellä radalla jatkui sama hissuttelu, minkä seurauksena kavaletit ylittyivät aika tahmaisesti ja kaarteissa tipahdeltiin raville. Erityisen hankalia olivat lävistäjäkavaletit, sillä kuten ope totesi seinän tuki näyttäisi lähestymisissä auttavan Elmoa tulemaan esteelle suorempaan. Muutoin palaute oli että laukkaan tarvitaan paljon lisää terävyyttä, ja pohkeet on muistettava kaarteissa ja lähestymisissä pitää kiinni etenkin silloin jos joutuu vähänkään ottamaan ohjasta. Viimeiselle radalle otin sitten itseäni niskasta kiinni ja ratsastin laukkaan vähän lisää kierroksia, sekä muistin pitää pohkeet koko ajan napakasti mukana. Suoritus olikin nyt huomattavasti parempi, eikä radalla tipahdeltu tahattomasti raville. Laukan vaihtumattomuus lävistäjillä tosin hieman rikkoi rytmiä kun joudutiin korjailemaan ravin kautta. Joka tapauksessa sain hyvän demonstraation siitä että Elmoa pitää vaan muistaa ja jaksaa koko ajan ratsastaa eikä saa tuudittautua siihen valheelliseen tuntemukseen että sen laukka muka rullaa itsekseenkin ihan riittävästi. Kummasti elämä helpottui heti kun ei jäänyt matkustelemaan pohkeet irti hevosesta vaan kaarteissa ja lähestymisissä oli koko ajan valmiina muistuttamaan Elmoa siitä että laukataan nyt vaan. Elmo kyllä estetehtävissä pohkeeseen vastaa, eli ei se ole mikään reagoimaton tahmo, mutta ei se autopilotilla etene vaan on vähän väliä kysymässä että hidastetaanko ja tällöin on oltava pohkeella kertomassa että vielä pitäisi jatkaa eteen.

Open loppupalaute oli joka tapauksessa että tekemiseni oli nyt parempaa ja johdonmukaisempaa kuin sunnuntaina. Osaksi tähän varmaan vaikutti se että "esteet" olivat tänään niin matalia ettei tarvinnut jännittää ja siksi sortua sähläämiseen. Esitin toiveen saada Elmo myös ensi viikon estetunnille. Silloin toivottavasti muistan sitten ratsastaa rohkeasti eteen alusta alkaen enkä havahdu vasta lopputunnista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti