Oli hauska yllätys saada pitkästä aikaa tunnille aina niin mainio pikkuponi Osku. Mentyäni viime viikolla Roosalla ei Osku tuntunut edes erityisen pieneltä. Ohjelmassa olikin samoja harjoituksia kuin viime sunnuntaina, eli pyöreyden ja rentouden hakemista asetuksen kautta sekä myötäyksen ajoitukseen keskittymistä.
Oskukin kuuluu siihen kerhoon joka kulkisi mielellään vasemmalle linkussa. Näin ollen aloitus oikeassa kierroksessa myötäasettaen oli aika jäykkää. Ope rohkaisi pitämään asettavasta ohjasta tasaisesti ja kärsivällisesti aina siihen asti kunnes poni myötää ja välttämään minkäänlaista ota ja päästä -tilannetta. Sain neuvoksi myös lyhentää sisäohjaa niin että asettaessa saatoin pitää käden paikoillaan sään vieressä sen sijaan että vetäisin kättä taakse ja sivulle. Kovin selkeää myötäystä ei Oskulta tähän suuntaan heti irronnut, ja takapää tuntui liiraavan ulos vasemmalle mitä sitten koitin vasemmalla pohkeella estellä. Pikkuhiljaa Osku alkoi aavistuksen verran myödätä asetukseen, mutta en näin pientä periksiantoa osannut ihan oikein lukea ja näin oma myötäys tuli aivan liian suurella viiveellä.
Vasemmalle Osku sitten olisikin kääntänyt koko kaulan ihan mutkalle samalla oikean lavan ja kyljen ulos pullauttaen. Sainkin etupäässä keskittyä asetuksen säätelyyn ja suoruuden kontrollointiin ulkoavuilla. Lisähaastetta hommaan toi oma taipumukseni kiertää vartaloa voimakkaasti sisään vasemmalle jolloin ulkoapujen tuki jäi riittämättömäksi. Ope kehotti painamaan ulko-ohjaa hieman kaulaa vasten estämään etuosan karkaamista ulos, ja samalla ulkopohkeella kääntämään etuosaa paremmin takaosan eteen. Harjoitusravissa palaset alkoivat loksahdella kohdilleen paremmin kuin käynnissä, ja onnistuin ainakin välillä ajoittamaan sisäohjasta myötäämisen oikeaan hetkeen jolloin Osku rentoutui niskastaan ja pyöristyi tuntumalle. Ulkoapuihin keskittyminen palkittin ponin suoristumisena, ja huomasin varsin selkeästi sen muutoksen kun Osku lakkasi tunkemasta ulkolapaa ja -kylkeä oikeaa pohjetta vasten ja alkoi liikkua paremmin kahden ohjan ja pohkeen välissä. Tätä kautta liikkumiseen löytyi mukavaa pyöreyttä, ja pätkittäin meno tuntui jo varsin sujuvalta. Toki jouduttiin palaamaan aina uudelleen asetuksen ja ulkoapujen tarkistukseen, mutta kun sekä kuski että poni olivat kertaalleen älynneet homman idean oli sopivan asetuksen ja suoruuden löytäminen jatkossa helpompaa.
Myös oikeaan kierrokseen Osku myötäsi helpommin ravissa, mutta hieman keskeneräiseksi oikealle asettaminen tahtoi kuitenkin jäädä. Vasempaan kierrokseen verrattuna etuna oli luontevampi istunta keskellä hevosta ilman ylimääräisiä kiertymisiä. Ympyrällä oikealle työskennellessä saatiin sentään muutama onnistumisen hetki jolloin Osku antoi asetukseen periksi ja pyöristyi, ja ennen kaikkea olin itse tällöin juonessa mukana myötäämässä oikealla hetkellä. Ihan itsestäänselvää ei oikealle asettuminen kuitenkaan ollut, vaan aina hyvän pätkän jälkeen asetusta sai jonkin aikaa haeskella uudestaan. Ravi pääsi asetusta työstäessä hiipumaan turhan pieneksi hiippailuksi, ja myötäyksen ja pyöristymisen hetkellä olisikin pitänyt saada liikettä aktivoitua paremmin eteen.
Laukassa tuntumaan ei ehkä löytynyt samanlaista pehmeyttä kuin ravissa parhaimmillaan, vaan mielestäni ohjaan jäi vähän turhan paljon vetoa. Muutama pyöreämpi pätkä nähtiin kuitenkin myös laukassa molempiin suuntiin. Vasemmassa kierroksessa ope kehotti pitämään sisäohjan kevyenä ja asetuksen ihan pienenä, ja Oskun myödätessä ja pyöristyessä tuntumalle ratsastamaan laukkaa pohkeesta eteen. Vasemmalle oli edelleen suuria vaikeuksia oman kropan kiertymisen kanssa, sillä jos keskityin asetukseen, myötäyksen ajoitukseen ja ulkoapujen tukeen en samalla pystynyt kontrolloimaan tätä kiertymistä, kun taas keskittyessäni venyttämään vasenta kylkeä pidemmäksi sekä oikeaa hartiaa ja kylkeä taakse ja napakaksi en onnistunut enää hahmottamaan apujenkäyttöäni kovinkaan hyvin. Silloin kun hetkellisesti sain itseäni suoristettua ja jotenkuten pidettyä mukana myös hevoseen vaikuttamisen liikkui Oskukin heti suorempana. Hieman apua suoristautumiseen tuntui löytyvän oikean lonkan paremmasta avaamisesta, mikä tällä kertaa olikin tavallista helpompaa ratsun ollessa näin kapea.
Ihan hyvä mieli jäi tällä kertaa, sillä Oskulla on aina hauska mennä ja jotain pieniä onnistumisiakin pääsin tänään kokemaan. Osku ei taida kovin usein liikkua pyöreänä ja oikeinpäin, sillä enimmäkseen se menee vain lasten tunneilla. Tätä taustaa vasten voi olla ihan tyytyväinen niihin hyviin hetkiin jolloin Osku myötäsi niskasta asetukseen ja suoristui oikeasta lavasta. Uskomattoman paljon keskittymistä kyllä vaatii tällainen perusasia kuin johdonmukainen asetuksen läpiratsastaminen, ja en voi sanoa etteikö tekemisen punainen lanka ja logiikka olisi useinkin kadonnut ajatuksen herpaantuessa. Onneksi sentään välillä palapeli pysyi kasassa ja silloin alkoikin tapahtua ihan oikeansuuntaisia asioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti