Hikoilua perusasioiden parissa

Jussi ja Jukka

Suunnitelmakseni 4.5. koulukisoihin on vakiintunut Helppo B:0 Jussilla. Tänään sitten treenailtiinkin Jussin kanssa perusasioiden parissa. Aurinkoisen iltapäivän lämpötila oli noin kahdeksan astetta, ja maneesissa oli vielä hurjan paljon lämpimämpää. Olisi varmaan hyvin tarjennut ratsastaa T-paidassa, ja kyllä oli hevonen hikinen tunnin jälkeen vaikkei tänään mitenkään erityisen rankasti mentykään.

Tänään keskityttiin asetuksiin, kokoamiseen ja askeleen pidentämiseen. Toiselle pitkälle sivulle tuli kymmenen metrin voltti, ja toisella sivulla oli tarkoitus ratsastaa askelta pidemmäksi keskittyen erityisesti siihen että ennen lisäystä hevonen oli koottuna ja takaosalla.  Heti alkuun nostettiin jalustimet kaulalle ja mentiin tehtävää käynnissä oikealle. Jussi käveli aluksi kovin pitkänä ja etupainoisena, vaikkei varsinaisesti ollut kovin raskas edestä. En vaan saanut sitä mitenkään lyhenemään ja siirtämään painoa taaksepäin, ja niinpä lompsittiin menemään kaula pitkällä ja selkä alhaalla. Lopulta etuosa alkoi hieman keventyä asetusten sekä puolipidätteiden ja pidätteiden kautta. Ope muistutteli käyttämään pidätteissä tehokkaasti vatsalihaksia. Asetuksissa ja voltille taipuessaan Jussi myötäsi kyllä niskasta pyöreäksi, mutta huomasin jo tässä vaiheessa tuntia että asetus oikealle ei tapahtunut kunnolla niskasta vaan pää kääntyi "asetukseen" pikemminkin kaulan puolen välin paikkeilta.

Jalustimet jätettiin edelleen kaulalle ja jatkettiin harjoitusravissa. Kuten arvata saattaa, Jussin ravi oli juuri niin pompottavaa kuin se aina tunnin alkupuolella on siinä vaiheessa kun selkä ja takaosa eivät ole kunnolla käytössä. Minähän sitten pompin, ja yritin välttää reisillä puristamista. Kädet sain mielestäni kuitenkin fiksattua aika hyvin paikoilleen, mitä auttoi Jussin tasainen muoto. Pystyin kyllä ratsastamaan, mutta vähän epäilin häiritsinkö istunnallani Jussin liikkumista ja selän käyttöä. Välillä kokeilin ottaa jalustimet jalkaan, mutta totesin että istuminen ei ollut oikeastaan yhtään helpompaa vaan pohkeet saattoivat jalustimien kanssa heilua jopa enemmän. Niinpä jatkoin ilman jalustimia. Tuli ainakin vatsalihaksille kunnon treeniä tänään ja ilman jalustimia en ehkä voinut kaikkia tavanomaisia istuntavirheitäni toteuttaakaan vaan jouduin mm. istumaan etukumaraan nojailematta.

Ope kehotti haeskelemaan Jussille ravissa korkeampaa ja ryhdikkäämpää raamia niska korkeimpana kohtana, ja rohkaisi ratsastamaan hetkellisesti pois pyöreästä muodosta eli niskasta ylös ja turpa luotiviivan yläpuolelle. Ohjeena oli pitää käsi kevyenä silloin kun Jussi lähti kohottamaan etuosaa ja niskaa, ja näin palkita sitä muodon korjaantuessa oikeaan suuntaan. Näillä ohjeilla ihan mukava raami alkoi löytyäkin. Niska pysyi korkealla eikä Jussi rullannut itseään liian linkkuun vaikka olikin niskasta ja kaulasta pyöreä, ja tuntuma pysyi sopivan kevyenä. Resepti oli yksinkertaisesti se että uskalsin ratsastaa hetkellisesti nenää ylös ja luopua siitä ajatuksesta että kaulan on joka hetki oltava mahdollisimman kaarella. Ravi pomputti kyllä vieläkin, mutta oli jo selvästi helpommin istuttavaa ja tunsin kyllä hevosen liikkuvan oikein päin. Ope kommentoi pomputtavuuden olevan merkki siitä että niin minulla kuin hevosellakin on lantiossa jäykkyyttä. Askeleen pidennykset jäivät aika maltillisiksi jotta pysyin satulassa edes jotenkuten.

Laukka olikin sitten taas oma lukunsa. Oikeassa laukassa meno oli aivan yhtä hankalaa kuin torstaina, eli hevonen oli vino ja laukka tökkivää. Yritin löytää samaa "loksahdusta" jonka kautta sain Jussin viimeksi suoristumaan, mutta turhaan. En vaan saanut asetusta oikealle toimimaan, ja vinolla hevosella laukan laatu oli sitten juuri tätä. Jalustimet olin laukkaa varten ottanut jalkaan, sillä tiesin laukassa olevan tarpeeksi tekemistä ilman että istunnan kanssa tarvitsisi miettiä mitään ekstraa. Ope ohjeisti jälleen pitämään pohkeet satulavyön kohdalla niin että kykenisin pitämään istunnalla vastaan Jussin yrittäessä kiskoa mukanaan etupainoiseksi. Kovasti ne jalat vaan pyrkivät nousemaan taaksepäin pitkin hevosen kylkiä. Pari kertaa sain Jussin myötämään niskasta ja lyhentämään kroppaansa kun ratsastin ympyröillä johtavalla ohjalla asettaen ja samalla ulko-ohjan kädessä pitäen. Ihan toimivaa reseptiä rehelliseen asetukseen ja hevosen suoristamiseen ei vaan löytynyt, ja asettumisen sijaan Jussi taivutti vain kaulaansa oikealle samalla turpa vaivihkaa vasemmalle kääntyneenä.

Vasemmassa laukassa oli vähän helpompaa. Tuntumalla oli kyllä liikaa vetoa ja jännitystä, mutta laukka rullasi hieman letkeämmän oloisena ja pyöreämpänä. Ryhtiä vaan olisi tarvittu lisää etupainoisen vyörymisen sijaan. Ope kannusti edelleen kohottamaan niskaa ylös ja rentouttamaan käden aivan kevyeksi silloin kun Jussi hoksasi etuosaa kohottaa. Pientä vasta-asetustakin tehtiin ulkolavan suoristamiseksi, mutta tässä sai olla varovainen ettei Jussi taas ylitaivuttanut kaulaansa oikealle ja näin ollen pullauttanut puolestaan vasenta lapaa karkuun. Tunnin lopuksi ope totesi menomme näyttäneen vasemmassa laukassa ihan hyvältä, mutta itsestäni se ei niin kovin hyvältä tuntunut kun tuntuma jäi liian jännittyneeksi ja laukasta puuttui sellainen sujuva letkeys mitä Jussin laukassa on parhaimmillaan ollut.

Vaikka ravissa mentiin tänään ihan kivasti ja ryhdikkäästi ohjalla roikkumatta niin laukkaongelmat jäivät taas kovasti kaivelemaan. Vielä viime viikolla laukka toimi niin paljon paremmin, ja nyt on taas menty monta askelta taaksepäin etenkin oikean laukan kanssa. En nyt ihan ole varma onko tämä Jussilla yleisempikin suuntaus vai olenko vain menettänyt tatsin siihen miten Jussia laukassa ratsastetaan. Ravissa ja pätkittäin jopa käynnissäkin saan painoa takaosalle ja etuosaa keveäksi ylös, mutta laukassa sama ei onnistu. Toki Jussin kanssa pitäisi ehkä ihan ensimmäisenä keskittyä ratsastamaan laukkaa isommaksi eteen niissä rajoissa kuin se onnistuu ilman lavoille kaatumista, ja ennen kaikkea suoristaa koko hevonen niin että laukka voi ylipäänsä toimia eivätkä etu- ja takaosa ole aivan eri linjassa. Vasen takajalka on Jussilla heikompi, ja sitä pitäisi oikeassa laukassa aktivoida paremmin kuten tänäänkin ope välillä muistutteli. Ensi kerralla taas sitten uusi yritys. 

Tutustumistunti Oulunsalossa

Pääsiäisviikonlopulle piti tietenkin keksiä jotain tavallisuudesta poikkeavaa, ja niinpä vierailimme Noran kanssa Oulunsalon Ratsastuskoulun tunnilla. Oulunsalo oli minulle aivan uusi paikka, mutta tämänpäiväisen opettajan tunnilla olen ollut kerran aikaisemminkin. Tuntia varatessa en maininnut mitään toivomuksia ratsun suhteen, ja vähän pelkäsin saavani jonkun aivan väärän kokoisen jättiläismöhköhevosen. Hevosjako osui kuitenkin omalla kohdallani ihan nappiin, sillä sain pikkutamma Alastran. Nettisivujen mukaan 10-vuotiaan Alastran säkäkorkeus on noin 156 cm, mutta mielestäni hevonen oli jopa tätä pienempi. Varsinkin selästä käsin Alastra vaikutti suorastaan ponilta, ja myös ratsastettavuudeltaan se oli hauskan ponimainen hevonen.

Alkajaisiksi tutusteltiin Alastran kanssa hetken aikaa kevyessä ravissa ja laukassa. Ensin jäätiin jäkittämään miniravissa paikalleen, mutta kun hoksasin alkaa pyytää rohkeasti eteenpäin niin Alastra kyllä pidensi askelta ja vähän pyöreämpää muotoakin löytyi. Ope korjaili tietenkin tavallisia istuntavirheitäni eli lantiota pystyyn, jalkoja rennoiksi alas ja kyynärpäitä kylkien viereen. Laukassakin Alastra jäi ensin "pomppimaan" paikoilleen kun himmailin itse aivan liikaa enkä uskaltanut vaatia hevoselta kunnolla mitään. Eteenratsastus oli tietenkin jälleen ratkaisu tilanteeseen, ja laukassakin meno muuttui ihan mukavaksi kun ratsastin vähän topakammin.

Alkulämmittelyjen jälkeen jatkettiin päivän varsinaisten harjoitusten parissa. Päädyissä ratsastettiin voltit vasta-asetuksessa ja keskiympyrällä väistätettiin takaosaa ulos muutaman askeleen pätkissä. Tehtävää mentiin hetki käynnissä ja sitten harjoitusravissa. Molemmissa askellajeissa väistön suhteen oli etenkin oikeassa kierroksessa hankaluuksia. Alastra alkoi väistössä usein viskellä päätään, ehkäpä prostestina epäselviin apuihin ja/tai jännittyvään käteen, ja hämmennyin tästä niin etten osannut kunnon väistöä enää vaatiakaan. Tuntuma ylipäänsä oli liian epävakaa, eli ohja lerppui välillä, mutta suurin haaste väistöissä oli jälleen kerran keskellä satulaa istuminen. Mielenkiintoisesti tosin tällä kertaa painoni tipahti väkisinkin vasemmalle. Väistö ympyrällä on kyllä tässä mielessä poikkeuksellisen pirullinen tehtävä, sillä se saa minut pakostakin kallistelemaan minne sattuu sen sijaan että pystyisin istumaan hallitusti keskellä satulaa. Vasemmassa kierroksessa väistöt onnistuivat hiukan helpommin, tosin loiviksi ne jäivät tähänkin suuntaan ja ihan kunnolla en saanut hevosta väistämään ulko-ohjan ja sisäpohkeen välissä. Uralla ja päätyvolteilla Alastra liikkui pääsääntöisesti ihan nätisti, joskin ajoittain esiintyi päänviskelyä. Epätasaisuus edestä oli selvä merkki puuttellisesta ravin energiasta, ja ope kehottikin ratsastamaan takaosaan kunnolla lisää liikettä. Suurimman osan tuntia taisin ratsastaa Alastraa aivan liian varovaisesti, enkä tohtinut vaatia siltä asioita tarpeeksi napakasti. Toisaalta pohkeella eteen ratsastaessa pusersin liian jännittyneellä jalalla, ja ohjeena olikin välttää hevosen "ahdistamista" reisillä puristaen ja käyttää sen sijaan vain rentoa pohjetta kylkiin.

Lopuksi työskenneltiin hyvä tovi laukassa molempiin suuntiin. Päätyvoltit mentiin myötäasetuksessa ja keskiympyrä vasta-asetuksessa. Taas meni hetki ennen kuin sain Alastran etenemään hieman isommalla askeleella paikallaan pomppimisen sijaan, mutta lopulta laukka oli mielestäni ihan kohtuullisen hyvää ja muotokin mukavan pyöreä ainakin niskasta ja kaulasta. Läpi selän ei pyöreys tainnut kuitenkaan oikein tulla, vaan vähän notkoselkäiseksi liikkuminen jäi kaikissa askellajeissa. Takajalat olisi siis pitänyt saada laukassakin vielä paremmin töihin. Volteilla sain olla tarkkana että oikeasti pidin ulko-ohjalla kunnollisen tuen koko ajan. Jos ulkotuki ei ollut riittävä niin laukan tasapaino vähän kärsi ja muotokin levisi pään heittelyksi. Laukassa sain joka tapauksessa pidettyä tuntuman tasaisempana kuin ravissa, ja niinpä etuosan levottomuutta esiintyi vähemmän. Laukan jälkeen ehdittiin ravata keventäen jokunen minuutti, ja Alastra esitti tässä vaiheessa oikein mukavaa liikkumista. Laukkojen jälkeen ravi sujui energisemmin eteen kohti tuntumaa, ja Alastra venytti tuntumalla pidempään ja matalampaan muotoon.



Tunnin jälkeen tunsi kyllä hommia tehneensä, sillä lähes koko aika ravattiin ja laukattiin. Alastra ei tosin ollut läheskään yhtä hikinen kuin ratsastajansa. Yleisesti ottaen jäi ihan positiiviset fiilikset, vaikka vähän kesken homma Alastran kanssa jäikin. Loppua kohti parannettiin kun aloin hieman hoksata miten tällä hevosella ratsastetaan, mutta olisin saanut olla napakampi niin istunnan korjausten kuin hevoselle esitettyjen pyyntöjen suhteen. Nyt jäätiin vielä liikaa hiippailemaan ja himmailemaan. Alastra oli joka tapauksessa todella kiva ratsu, kuuliainen ja hyvällä tavalla säpäkkä. Päänviskelyyn ja moneen muuhunkin ongelmaan lääke olisi selkeästi ollut aktiivisempi liike eteenpäin sekä pehmeämpi ja tasaisempi tuntuma. Jäi kyllä sellainen kutina että tällä hevosella pitäisi päästä menemään toistekin.

Päämääränä ryhti ja keveys

Kiirastorstain iltana oli B-tunnilla sopivasti tilaa, ja niinpä otin ylimääräisen treenikerran pääsiäisloman alun kunniaksi. Ratsukseni sain seuraavia kisoja silmälläpitäen Jussin. Päästiinkin hieman kertailemaan viime viikolla harjoiteltuja asioita pysähdysten ja peruutusten parissa.

Pysähdyksiä ratsastettiin pitkillä sivuilla käynnistä ja päädyissä työskenneltiin ympyröillä ravissa ja myöhemmin laukassa. Pysähdyksestä mentiin askel tai pari peruutusta aina tarpeen mukaan, eli mikäli etuosa tuntui kaipaavan parempaa ryhtiä ja pidäte tehokkaampaa läpimenoa. Usein kehotuksena oli hakea pysähdyksessä vain kevyt niiaus takaosan päälle, ja ratsastaa tästä eteen ennen kuin hevonen lähti varsinaisesti peruuttamaan. Pysähdykset Jussin kanssa eivät olleet kovin kevyitä, vaan yleensä tultiin enemmän tai vähemmän kättä vasten eikä hevonen todellakaan pysähtynyt istunnalla. Pysähdyksessä olikin sitten tarpeen pyrkiä saamaan painoa pois etuosalta, ja ainakin joitain kertoja onnistuin "niiauttamaan" Jussia takaosalle. Välillä otin ihan peruutusaskeleitakin, mutta Jussi oli tänään huomattavasti viimeviikkoista nihkeämpi peruuttamaan. Ainakaan Jussi ei nyt ennakoinut pakitusta, mutta liikaa jouduin peruutuksiinkin ottamaan kädellä. Ratsastus tuntui näin ollen sisältävän epämiellyttävän paljon ohjasta kiskomista.

Vaikka pysähdyksissä pidätteen läpimeno olikin kehnoa, ei Jussi silti ravissa ollut tänään kovinkaan raskas kädelle. Suhteellisesta keveydestä huolimatta liikkuminen olisi kuitenkin saanut olla huomattavasti ryhdikkäämpää ja muoto lyhyempi ja korkeampi sen sijaan että hevonen röhnötti lavoillaan etupainoisena. Ope kehotti tekemään kohottavia pidätteitä painon siirtämiseksi takaosalle, ja ryhdistäytymisen tapahtuessa ratsastamaan ravia isommaksi eteen. Tarkkana sai olla myös ettei Jussi painunut liian syvään muotoon kuolaimen alle vaan säilytti niskan korkeimpana kohtana. Etenkin tunnin alussa kevennellessä tätä pilkkimistä tapahtui turhan paljon ja ravi oli todella selättömän oloista. Kun Jussi oli hieman lämmennyt ja notkistunut alkoi liike tuntua paremmalta, ja harjoitusravissa työskennellessä muotokin alkoi kohentua ryhdikkäämpään suuntaan. Lopulta raami oli ravissa mielestäni ihan ok, ja kun ope kyseli miltä nyt tuntuu vastasin että sopivan kevyeltä mutta vielä ravi pompottaa turhan paljon. Ravin pomputtavuutta pidin merkkinä siitä että liike olisi saanut tulla vielä paremmin läpi selän.

Laukan suhteen tänään oli huonompi päivä. Nostoja tehtiin viime viikon tapaan suoraan peruutuksesta, eikä niissä ollut ihmeempiä ongelmia, mutta oikea laukka oli aluksi kammottavan kankeaa. Hevosen pää vispasi puolelta toiselle niin kuin se oikeassa laukassa Jussilla tapaa usein tehdä, ja tuntumalta puuttui kaikki pehmeys ja keveys. Laukka-askelkin oli lyhyttä ja tökkivää. Ope auttoi hoksaamaan että Jussi tosiaan meni vähän pää vinossa niska oikealla ja nokka vasemmalla, ja tavoitteena oli saada Jussi asettumaan rehellisesti pää suorassa. Asettavan käden piti tietenkin olla vakaa eikä edestakaisin ottava ja myötäävä, ja kokeilinkin ratsastaa hieman johtavalla ohjalla säilyttäen samalla ulko-ohjan huolellisesti tuntumalla. Ope kehotti aktivoimaan samalla ulkotakajalkaa, ja istumaan oma painopiste hevosen takaosan päällä ja jalat pitkänä etureidet rentouttaen. Yritin myös saada kättä rentoutettua ja kevennettyä vaikka Jussi roikkuikin ohjalla. Tästä kovan yrityksen sekamelskasta oikeat nappulat lopulta löytyivätkin, vaikka en ole ihan varma mitkä ne olivat. Jussi suoristui ja lakkasi vispaamasta päätä sivusuunnassa, laukan laatu parani heti rullaavammaksi ja muoto tuli pyöreäksi ja tuntuma kevyemmäksi. En voinut olla huomaamatta tätä selkeää eroa Jussin liikkumisessa, ja ope kehui että nyt hevonen todella suoristui, mutta hieman hämärän peittoon jäi kuinka sen suoristamisen loppujen lopuksi onnistuin tekemään.

Vasemmassa laukassa Jussi oli jo hiukan pehmeämmän oloinen, mutta painoa olisi edelleen pitänyt saada paremmin takaosalle. Mentiin pyöreänä mutta liikaa lavoille kaatuen. Pysähdykset alkoivat kuitenkin näin tunnin lopuksi onnistua hiukan paremmin niin että Jussi oikeasti kuunteli pidätettä. Ope kehotti etsimään laukassakin tunnetta takaosan niiauksesta samaan tapaan kuin pysähdyksissä. Jälleen tarvittiin siis paljon kohottavia pidätteitä, ja taisi sieltä joku pieni niiaus jossain välissä tullakin. Pidemmäksi aikaa en kuitenkaan saanut Jussia jäämään takaosalle, vaan kohta valuttiin takaisin etupainoiseksi. Loppuraveissa jatkettiin vielä etupainoisuuden vähentämistä ja saman niiausidean haeskelua. Sain ajoittain tunteen painon siirtymisestä paremmin takaosalle, ja tästä hetkestä aktivoin liikettä isommaksi eteen. Aika loppui kuitenkin vähän kesken juuri kun tekemisessä alkoi olla ideaa.

En ollut menoomme tänään kovin tyytyväinen, sillä toivotunlaista ryhtiä ei ihan löytynyt vaan liikkuminen oli kautta linjan hiukan liian etupainoista. Esimerkiksi viime viikolla sain Jussin mielestäni parempaan raamiin. Pidätteiden läpimenossa oli ongelmia, ja laukka oli tänään aika huonoa. Ravissa toki esitimme ihan kelvollista liikkumista, mutta vielä ahkerammin saisin tehdä niitä kohottavia pidätteitä. Ehkä en vaan ollut tänään tarpeeksi skarppina ja napakkana. Oikeassa laukassa toki tapahtui merkittävä vinouden korjaus jonka vaikutukset olivat ainakin hetkellisesti tuntuvat. Ei ihan parasta Jussia tänään, mutta joskus sitä on vaan huonompia päiviä.

Kertausharjoitukset lävistäjäesteillä

Keskiviikon tunnilla pääsin jatkamaan esteharjoituksia Peran kanssa. Tehtävät olivatkin hyvin pitkälti samoja kuin sunnuntaina, mutta kertaus ei ollut lainkaan pahitteeksi. Tutuista ja helpoista tehtävistä huolimatta hyppääminen meinasi taas jännittää ihan liikaa. En käsitä mistä tämä nynnyilymieliala on tullut, mutta haluaisin siitä kyllä äkkiä eroon. Paras lääke lienee hypätä mahdollisimman paljon.

Verryteltiin ensin ravissa ylittäen puomisarjoja pitkän sivun suuntaisesti. Vasemmassa kierroksessa sai vähän tarkkailla ettei Pera valunut vaivihkaa puomien oikeaa reunaa kohti ja etten itse kiertänyt vartaloa vasemmalle. Lisää aktiivisuutta Peran liikkumiseen olisi varmasti taas tarvittu, sillä muoto tuppasi olemaan aika epätasainen. Laukattiin hetki oikeassa kierroksessa haeskellen jälleen tuntumaa kevyeeseen istuntaan. Samalla yritin ratsastaa Peraa ryhdikkäämmäksi edestä silläkin uhalla että pyöreys katosi. Sunnuntailta olin painanut mieleen ennen kaikkea sen että esteitä varten Pera on saatava vähemmän etupainoiseksi ja laukkaamaan paremmin takaosan päällä.

Tälläkin kertaa hypyt aloitettiin ravilähestymisillä ponnistuspuomille ja ristikolle. Pera imi estettä kohti niin hyvin että ravissa sai tehdä ihan kunnolla pidätteitä. Aluksi tuli pientä ennakointia niin että laukka nousi jo ennen ristikkoa, mutta itse hypyt sujuivat hyvin. Kierroksen ollessa vasen Pera vaan laskeutui yleensä väärässä laukassa, mikä kertoo varmaankin siitä että annoin vartaloni kiertyä hypyssä vasempaan pudottaen painon oikealle.

Lopputunti hypeltiinkin sunnuntailta tuttuja lävistäjäesteitä. Tällä kertaa mukana oli ponnistuspuomit lähestymisten avuksi. Ensin otettiin pari hyppyä ristikolle oikeasta vasempaan laukkaan. Yritin pitää Peraa lyhyenä ja kasassa, mutta pokka petti esteen edessä niin että viimeisillä askelilla päästin Peran valahtamaan pitkäksi. Tällaisesta hieman etupainoisesta hypystä ei laukka vaihtunut. Toisella hyppykierroksella koikkelehdittiin ristikon yli aivan epämääräisesti, sillä yritin yhtäkkiä tuupata Peraa lyhyestä laukasta pidempään ponnistuspuomia kohti vaikka oikeampi ratkaisu olisi ollut pitää vaan askel lyhyenä loppuun asti. Kun ristikko tämän jälkeen nousi pieneksi pystyksi alkoi hyppääminen jo sujua paremmin ja laukkakin vaihtui. Ope kuitenkin huomautti että hevonen pitäisi saada pidettyä edelleen lyhyempänä esteen edessä niin ettei ponnistuspuomin ja esteen väli jäisi näin ahtaaksi.

Seuraavaksi hypättiin kahden lävistäjäesteen kahdeksikkoa. Pera pääsi edelleen valumaan esteitä kohti liian pitkänä, minkä seurauksena ajoittain oli hankaluutta sovittaa askel ponnistuspuomille eivätkä vaihdot onnistuneet. Toisella hyppykierroksella aloin saada juonesta kiinni, ja oikeasta laukasta vasempaan hypättävälle esteelle saatiin jo nappilähestyminen ja hyppy vaihtoineen kun maltoin pitää laukan kasassa loppuun asti enkä antanut periksi intuitiolle päästää hevonen venymään estettä kohti. Viimeiselle kierrokselle ponnistuspuomit otettiin pois ja esteet nostettiin 70 senttiin. Ponnistuspaikat olikin tänään helpompi hahmottaa ilman apupuomeja (eli olin koko alkutunnin tuijottanut ja kytännyt ponnistuspuomeja aivan liikaa). Vasemmasta laukasta oikeaan en vieläkään saanut Peraa vaihtamaan, sillä oikea lapa pääsi vähän pullahtamaan hypyssä karkuun. Muutoin lähestyminen ja hyppy olivat kuitenkin ihan hyvät. Oikeasta laukasta vasempaan hypättävälle esteelle sain Peran tuotua lyhyenä ja hätäilemättä, joten päätimme illan hyppelyt varsin mallikkaaseen suoritukseen laukanvaihdon kera. Alkoihan tämä hyppääminen sentään loppua kohden jo sujuakin alun kangertelujen jälkeen. 

Positiivista on että Pera oli tänään vähemmän etupainoinen kuin sunnuntaina, eikä esteiden välilläkään pahemmin kiskonut kuskia etukenoon ja irti satulasta. Ope myös totesi että Pera ei tänään hypännyt kaula rullalla ja niska linkussa, ja näinhän asia olikin vaikken ollut siihen kiinnittänyt huomiota. Toki ponnistuspuomit auttoivat tässä, sillä Pera ei ajautunut esteille niin juureen. Päivän opetus oli että lähestymisissä pitää vaan säilyttää maltti eikä antaa laukan valahtaa viimeisillä askelilla etupainoiseksi ja pitkäksi. Ryhdikäs Pera tekee paljon parempia hyppyjä, vaikka tokihan tällaisista pikkuesteistä yli päästäänkin lähes millaisesta laukasta hyvänsä. Pienistä esteistä puheen ollen, lopuksi hypätyt 70-senttiset todellakin näyttivät ja tuntuivat pikkuisilta, mikä on oikein hyvä juttu. Joskus tämänkin kokoiset esteet ovat näyttäneet valtavilta. Ehkä mukavuualueeni estekorkeuksien suhteen on siis pikkuhiljaa hilautumassa ylöspäin siitäkin huolimatta että nynnyilykausi on pahimmoilleen päällä.

Huonoja ja hienoja hetkiä

Tällä kertaa sain Sulon koulutunnille. Luvassa oli perusratsastusta ja ympyrätyöskentelyä, mikä kuulosti oikein sopivalta teemalta meille.

Aloitimme Sulon kanssa ihan normimeiningillä eli ravissa hirvimoodissa. Meno tuntui jokseenkin kamalalta kun istuin aivan järkyttävässä etukenossa, mutta kroppa pisti vastaan niin etten suoristautumaankaan päässyt. Yritin asettaa ja taivutella Suloa ympyröillä, mutta hevosen liikkuessa hirvenä ja istunnalla vaikuttamisen ollessa pois pelistä ei tämä ollut kovin tuloksekasta. Turhauttavaa kun selkeästi tietää missä vika on muttei asialle pysty mitään tekemään. Välillä siirryin käyntiin korjailemaan asentoa paremmaksi ja painopistettä taaksepäin, mutta kun palattiin raviin niin kellahdin jälleen toivottomasti eteenpäin. Ehdin jo epäillä mahtaisiko tänään tulla koko tunnista mitään kun kroppa oli näin pahasti jumissa, mutta onneksi tilanne helpotti hieman kun päästiin laukkaamaan. Laukassa sain istunnan hieman luontevammaksi ja ohjastuntumaa pehmeämmäksi ja vakaammaksi. Sulo tuntui aluksi laukkaavan aika veltosti, ja ratsastinkin pohkeella melko voimakkaasti kunnes hevosen moottori käynnistyi. Tämän jälkeen ei enää eteen tarvinnutkaan pyytää, ja kun laukan energia oli kunnossa muuttui ratsastaminen helpommaksi. Oikealle laukatessa olin kuitenkin vielä vähän pallo hukassa enkä saanut ulko-ohjan tuntumaa säilymään tarpeeksi tasaisena, ja näin ollen Sulon muoto oli myös aika epätasainen ja vaihteleva.

Vasemmassa laukassa ope kehotti keskittymään ensin vain yhteen palaseen eli käsien tasaisena ja rennon joustavana pitämiseen. Käsivarret kun tuppasivat aina jännittymään yrittäessäni oikaista itseäni parempaan ryhtiin, ja tuntuman mennessä kovaksi jännittyi Sulo tietenkin heti. Kun sain luvan kanssa istua niin kuin helpoimmalta tuntuu (eli huonossa ryhdissä ja etukumarassa) pystyin säilyttämään hyvän ja rennon tuntuman, ja Sulo pyöristyi tällöin kauniisti. Haasteena olikin sitten säilyttää tuntumalla tämä pehmeys samalla kun istunta ryhdistäytyy ja napakoituu. Eipä se ihan onnistunutkaan, vaan kädet jännittyivät liikaa kun aloin korjata istuntaa, ja Sulo kääntyi heti väärinpäin. Käsien rentouden ja tasaisen mutta joustavan ulkotuen palauttamisella päästiin aina takaisin mukavampiin tunnelmiin. Sulo laukkasi kyllä nätisti pyöreänä mutta kovin etupainoisena, eli seuraavaksi olisi liike pitänyt saada paremmin takaosan päälle. Tämä nimenomaan olisi vaatinut pystyä ja jämerää istuntaa.

Pidettiin reilu käyntitauko, jonka jälkeen jakaannuttiin kahdelle pääty-ympyrälle ensin vasemmassa kierroksessa ja jatkettiin työskentelyä laukassa. Tauon jälkeen olimme Sulon kanssa molemmat jostain syystä todella jännittyneitä, ja niinpä laukka oli aluksi pinkeää kipitystä pää ylhäällä ja sisäpohjetta vastaan kaatuen. Hevosen jännittäessä en osannut olla itsekään rentona, ja niin jännityskierre oli valmis. Istuntakin keikkui taas toivottoman etukumarassa. Aikamme laukkailtuamme rentouduttiin hieman ja onnistuin rentouttamaan tuntumaa sekä asetusten kautta saamaan Sulon myötäämään niskasta. Aika epätasaisesti kuitenkin vielä mentiin, ja unohduin liikaa kiinni sisäohjaan. Kun laukassa saavutettiin hieman parempi hetki jatkettiin ympyrällä reippaassa harjoitusravissa. Koska palaset eivät olleet ihan kunnolla loksahtaneet laukassakaan kohdilleen niin ravi jatkui hirvimoodissa.

Vaihdettiin ympyröillä vielä suuntaa ja työskenneltiin harjoitusravissa oikealle. Open kehotuksesta otin ohjia hieman lyhyemmäksi, ja keskityin oikein huolella pitämään kädet vakaina ja rentoina niin että tuntuma ei lerppunut mutta en myöskään vetänyt ohjasta. Sulo alkoi tällöin liikkua hiukan rennommassa muodossa ja olla vastaanottavaisempi ohjasotteille. Ohjeena oli ratsastaa ympyröillä oikein reilua ravia eteen, ja kun liikkeessä oli nyt enemmän ytyä niin Sulo alkoi ravata paremmin "tuntumaa kohti". Asettaen ja huolellisesti ulko-ohjan tuen säilyttäen tuli jo pientä myötäystä niskasta. Tässä vaiheessa siirryttiin jälleen laukkaan, ja viimeiset palaset loksahtivat paikoilleen heti ensimmäisillä laukka-askelilla. Sulo tuli kauniisti pyöreäksi ja tuntuma oli tällöin helppo pitää rentona ja tasaisena. Istuntakin alkoi pelittää paremmin hevosen liikkuessa oikeinpäin ja lonkkien saatua tunnin mittaan venytystä. Nyt sain laukkaa koottua jo vähemmän enemmän takaosallekin, ja kylläpä vaan oli mahtava tunne kun Sulo alkoi todella liikkua oikein. Kaikesta tuli yhtäkkiä kevyttä ja helppoa, ja kuskilla oli varmasti hymy korvasta korvaan. Sama hyvä meno jatkui vielä laukan jälkeen kevyessä ravissa. Sulo liikkui tasaisen pyöreänä ja rentona kevyellä tuntumalla, ja muuta ei juuri tarvinnut tehdä kuin kevennellä ja yrittää istua pystyssä. Tässä vaiheessa naamaltani paistoi varmaan hämmästys, sillä eipä Sulo ole minulla mennyt luultavasti koskaan ravissa näin hyvin. Nyt se jokin vain loksahti kohdilleen.

Lopputunnin hienojen hetkien jälkeen ei voinut kuin leijua vähän aikaa puoli metriä maanpinnan yläpuolella. Ehkä tässä on sittenkin toivoa että opin Sulolla joku päivä ihan oikeasti ratsastamaan. Tänään huomasin ainakin selkeästi hyvän tuntuman merkityksen. Jos käsi on jännittynyt tai epätasainen niin Sulolta on turha odottaa muuta kuin jännittynyttä hirvimoodissa juoksentelua. Tuntumaongelmat tietenkin juontavat juurensa istunnan ongelmista. Laukassa pystyn istumaan paremmin liikkeen mukana, jolloin pystyn tarjoamaan tasaisen ja rennon tuntuman ja Sulo alkaa toimia. Ravissa istunnan kanssa onkin sitten tuskastuttavan paljon hankaluuksia jotka kasvavat eksponentiaalisesti silloin kun istuimena on tällainen kuppimainen ja hyvää lonkan liikkuvuutta vaativa koulusatula. Tänään sain vähän esimakua siitä miten ihanaa Sulolla voisi olla ratsastaa jos vaan saisin istuntani kuntoon, joten motivaatio harjoitella ja ratkoa oman kropan ongelmia tietenkin vain kasvoi.

Kokoa ja säilytä rytmi

Sunnuntaina oli estetunnin vuoro ja sain Peran. Pera taitaa olla mutakylpyjen suuri ystävä, sillä tälläkin kertaa se löytyi tarhasta yltä päältä rapaisena. Ehdin kuitenkin harjailla sen suurin piirtein puhtaaksi ennen kuin suuntasimme maneesiin.

Mentiin lyhyehkö verryttely ravissa, minkä jälkeen laukkailtiin uralla vaihdellen perusistunnan ja kevyen istunnan välillä. Pera vaikutti aika hyvältä, hieman jouduin sitä herättelemään mutta laukka rullasi ihan sujuvasti eteen. Vakaa kevyt istunta löytyi helposti. Lonkat olisivat ehkä voineet olla hieman paremmin ulkokierrossa niin ettei polvi vahingossa puristaisi missään vaiheessa. Hypyt aloitettiin ravilähestymisillä ponnistuspuomilla varustetulle ristikolle. Puomilta oli tarkoitus nousta kevyeeseen istuntaan ja myödätä reilusti hevosen ponnistaessa esteen yli. Ensimmäisillä kierroksilla Pera nosti laukan ponnistuspuomilla, ja yli mentiin helposti ja sujuvasti. En ehkä kovin isosti ehtinyt myödätä kädellä, mutta eipä Perakaan kovin paljon kaulaansa venyttänyt. Kolmannella hyppykierroksella maltettiin ravata loppuun asti, ja edelleen ristikko ylittyi mallikelpoisesti.

Seuraavaksi jatkettiin päivän päätehtävään, johon kuului kaksi lävistäjäestettä, tässä vaiheessa molemmat pystyinä. Ratsastettiin siis kahdeksikkona kaksi lävistäjää molemmilla esteillä laukkaa vaihtaen, ja tarkoituksena oli säilyttää läpi koko tehtävän sama tasainen laukan rytmi ja askelpituus. Ensimmäisellä kierroksella Pera oli kovin etupainoinen, ja laukka pääsi valumaan liian pitkäksi. Tällaisesta laukasta ponnistuspaikkaa oli hankala saada kohdilleen, ja ensimmäiselle esteelle menimmekin pikkuaskeleella juureen. Laukkakaan ei vaihtunut, ja esteen jälkeen Pera kiskoi minua irti satulasta niin että kesti tovin ennen kuin sain sen jarruteltua raviin laukanvaihtoa varten. Toisellakin lävistäjällä kyttäilin vähän liian hermostuneena ponnistuspaikkaa, ja Pera kiemurteli itsensä niin monelle mutkalle ettei laukanvaihdosta tullut mitään. Koko hevonen olisi kuulemma pitänyt saada koottua lyhyemmäksi ja ennen kaikkea takaosan päälle pois etupainoisesta vyörymisestä. Toinen hyppykierros meni aika lailla samoissa merkeissä, eli etupainoinen hevonen kiskoi esteiden välillä kuskiakin etukenoon ja meno oli niin kiemurtelevaa etteivät vaihdot vieläkään onnistuneet. Tässä vaiheessa alkoi jo turhauttaa se miten hankalalta touhu tänään tuntui.

Jatkettiin lävistäjien parissa vielä pidempi tehtävä hypäten ensin kahdeksikkona lävistäjäpysty, lävistäjäokseri ja uudestaan lävistäjäpysty, sekä lopuksi vielä pieni kavalettijumppasarja. Nyt sain Peran laukan koottua paremmin ennen ensimmäiselle esteelle lähestymistä, ja heti kun laukka oli paremmalla mallilla niin ponnistuspaikka ja vaihto onnistuivat nappiin. Yhtä hienosti suoritimme myös seuraavan okserin. Vihdoin alkoi siis sujua! Uudestaan pystylle tullessa laukka pääsi ehkä vähän leviämään, ja hieman kaukaa lähteneessä hypyssä en saanut laukkaa vaihtumaan. Ennen kavaleteille kaartamista piti taas palautella Peran laukkaa kootummaksi ja etuosaa ylöspäin, mutta kavalettijumppasarja ylittyi ihan siististi mitä nyt lopussa hieman oikeaan reunaan valuen.

Vaikka viimeisin hyppykierros matalilla esteillä sujuikin oikein kivasti niin hieman arvelutti lähteä hyppäämään viimeistä kierrosta (pysty+okseri kertaalleen) 80 cm korkeudessa. En ollut ihan vakuuttunut että Pera oli nyt kunnolla hanskassa ja pystyisin tuomaan sen riittävän lyhyenä sopivaan ponnistuspaikkaan. Ope kuitenkin oli sitä mieltä että ilman muuta hypätään isompana, vaikka itse olinkin nynnyilytunnelmissa. Ei siis muuta kuin menoksi open sanaan luottaen. Ensimmäiselle esteelle pääsimme mielestäni ihan hyvässä laukassa valumatta liian pitkäksi, ja näin ajoissa ponnistuspaikan joka tosin meni hieman lähelle. Perahan osaa pohjasta hypätä varsin ketterästi, joten sillä ei ollut ongelmia esteen ylityksessä. Laukankin Pera vaihtoi vaikken itse ehtinyt vaihtoa juuri miettiä. Päädyn kautta okserille kaartaessa oli pientä hermostuneisuutta havaittavissa, mikä näkyi siinä että aloin tuupata Peraa varmuuden vuoksi eteen niin pohkeella kuin istunnallakin. Ope muistutteli istumaan rennosti ja puskematta, ja pitämään puolipidätteillä laukan tarpeeksi lyhyenä. Okserille lähestyttiin ihan hyvin, mutta viimeiseen askeleeseen ratsastin ehkä liikaa eteen niin että Pera harppasi isomman kiihdytysaskeleen ennen hyppyyn ponnistamista. Niinpä ei tasainen laukka säilynyt okserille tullessa kun pikkaisen hätäilin, tosin voi olla että ilman tätä askeleen isommaksi harppausta olisi ponnistuspaikka jäänyt hieman kauas. Pera vaihtoi jälleen laukan hienosti, vaikka hypyssä jopa käänsin sen päätä vasempaan eli pois uudesta menosuunnasta. Joka tapauksessa kasikymppiset esteet ylittyivät oikein sujuvasti vaikka rytmin säilymisessä olikin toivomisen varaa.



Loppujen lopuksi olin ihan tyytyväinen kun kaksi viimeistä hyppykierrosta menivät kohtuullisen mukavasti. Peran kanssa tärkeää on saada tosiaan etupainoisuutta vähennettyä ja koko hevonen lyhyemmäksi mutta samalla teräväksi niin homma alkaa sujua ihan eri malliin. Tunnin päätteeksi kyselin vielä opelta myötäänkö hypyissä tarpeeksi kun Pera tuntuu aina hyppäävän niska linkussa, ja vastaus oli että myötäys on riittävä ja Peralla on tällainen tyyli hypätä kaula liioitellun pyöreänä. Samalla toivoin Peraa myös keskiviikon estetunnille, sillä sen kanssa olisi kiva jatkaa nyt kun taas pienen tauon jälkeen alkoi punainen lanka löytyä. Suurimpana haasteena tässä tuntuisi olevan jälleen kerran oma arkailu, kun nyt on tällainen typerä nynnyilykausi menossa. Peraan en osaa ihan täysin luottaa, vaikka sen kanssa hyppääminen pääsääntöisesti mukavasti sujuukin eikä sille tämän kokoiset esteet ole vielä kummoisiakaan. Oma varmuus toki varmaankin lisääntyisi jos saisin Peran paremmin kontrolliin eli laukkaamaan lyhyempänä sekä suorana apujen välissä. Tänään sain hallitummasta menosta kuitenkin jo pieniä maistiaisia, joten tästä on hyvä jatkaa.

Jussin länkkäriperuutukset

Eilisen Hassen kanssa kinaamisen jälkeen oli oikein mukava päästä tutun, turvallisen ja tottelevaisen Jussin kyytiin. Tälläkin kertaa mentiin tehokkaasti viiden ratsukon ryhmässä.

Aloitettiin ratsastaen käynnissä ja kevyessä ravissa voltteja pituushalkaisijalta seinälle päin. Enimmäkseen tein voltteja oikealle, sillä tämä on se Jussin jäykempi puoli. Uralla sen sijaan mentiin aika tasapuolisesti molempiin suuntiin. Jussi oli tälläkin kertaa aluksi raskas edestä, ja pientä vetokilpailun tuntua ohjalla meinasi olla. Hevosen roikkuessa ohjalla meni oma ryhtinikin taas aivan onnettomaksi, ja ope kehottikin useaan otteeseen vetämään lapaluita paremmin yhteen sekä tuomaan omaa niskaa ja leukaa taaksepäin. Jussin reagointi niin pidätteeseen kuin pohkeeseenkin oli aika hidasta, ja huomaamattanikin aloin taas hiertää pohkeella ihan turhaan. Ope ohjeisti että pohkeen kanssa kannattaa olla nyt hyvin "mustavalkoinen", eli jos ei kevyeeseen apuun tule reaktiota niin heti raipalla napautus eikä mitään turhaa jalalla hinkkaamista. Uralla ravatessa ohjeena oli ratsastaa vuoroin hieman eteen ja ottaa kiinni, ja tätä kautta herätellä Jussia kuulolle ja avuille. Yritin pitää mielessä aiemmat opit Jussin ryhdistämisestä ja takaosalle kokoamisesta, ja pikkuhiljaa meno muuttui kevyempään suuntaan. Vähän jähmeä, raskas ja vino kokonaiskuva Jussin alkutunnin liikkumisesta kuitenkin jäi.

Pienen käyntitauon jälkeen jatkettiin pysähdysten ja peruutusten parissa. Päädyissä työstettiin ympyröillä harjoitusravia, ja pitkien sivujen keskelle tehtiin käynnistä pysähdys ja peruutus sekä suoraan peruutuksesta reipas siirtyminen raviin. Jussi on varsin näppärä hevonen peruuttelemaan, joten kahdesti sitä ei tarvinnut käskeä vaan usein peruutukseen tuli ennakointiakin ja pakitus olisi jatkunut vaikka talliin asti. Peruutus vaan tahtoi olla liian kiireistä, eli Jussi ei astellut rauhallisesti apujeni tahdissa vaan meni liian vauhdilla taaksepäin. Tässä taitaa näkyä Jussin tausta lännenratsastuspuolella, eli se on tottunut tekemään peruutukset nimenomaan nopeasti. Nopeudesta huolimatta näillä peruutuksilla tuskin olisi reining-luokassakaan saanut hyviä arvosteluja, sillä liike suuntautui auttamattomasti vinoon vasemmalle. Yritin turhaan töniä vasemmalla pohkeella takaosaa linjalle, ja oikeampi korjaushan onkin siirtää etuosa takaosan eteen eikä toisinpäin. Eipä kyllä sitäkään kautta suoristaminen tuottanut toivottua tulosta. Oikeaan kierrokseen peruuttaessa oli sentään seinä tukena pitämässä liike edes hieman suorempana. Vinoudesta huolimatta peruutukset taisivat auttaa saamaan hevosen painoa takaosalle, ja liikkuminen ravissa muuttui mukavan ryhdikkääksi. Nyt ei enää roikuttu ohjalla, vaan Jussi liikkui sopivan kevyellä tuntumalla olematta kuitenkaan lainkaan tyhjä edestä tai kuolaimen alla. Ope kehui raamia ja totesi Jussin olevan "hyvällä tavalla lyhyt" eli edestä ryhdissä ja lyhyenä mutta ei liian syvässä muodossa tuntumaa vältellen.

Pysähdyksiä ja peruutuksia jatkettiin edelleen, ja lisättiin mukaan laukannosto suoraan peruutuksesta eteen ja laukkatyöskentelyä päädyissä. Peruutuksissa ei oikein päästy yli kiireisyys- ja vinousongelmista, ja laukannostoa oli hankala tehdä suoraan peruutuksesta kun heppa oli niin mutkalla. Yleensä piti ottaa yksi suoristava askel eteen ennen nostoa, vaikka itse nostoapuun Jussi kyllä reagoi nopeasti ja terävästi. Oikea laukka oli vähän jähmeän oloista eikä rullannut eteenpäin niin pehmeästi kuin olisi toivottavaa, vaikka niskasta pyöreänä Jussi säilyikin. Tärkeää oli että istuin satulassa "takaosan päällä" enkä antanut istunnan kallistua etukumaraksi vaikka hevonen ohjan päässä vähän etupainoiseksi yrittikin kiskoa. Ope muistutteli pitämään pohkeet satulavyön kohdalla, sillä yrittäessäni saada lisää energiaa laukkaan pääsivät pohkeet menemään liian taakse ja tällöin istunta keikahti etupainoiseksi. Oikeassa laukassa ope huomautti Jussin olevan niskasta vähän kallellaan ja pyrkivän asettumaan ulos. Itse havaitsin tämän siinä että sisäkäden myödätessä asetuksesta ponnahti nokka heti ulos vasemmalle. Vinkkinä oli käyttää ympyröillä hieman johtavaa ohjaa asettamiseen, mutta en ehtinyt tätä oikein kokeilla ennen kuin vaihdettiin suuntaa ja jatkettiin peruutuksia ja laukkaa vasemmalle.

Vasemmassa laukassa sain tuntumaa työstettyä pehmeämmäksi ja liikettä hieman letkeämmäksi. Ympyrällä oli ohjeena pyytää laukka-askelta vuoroin venymään eteen ja vuoroin kootummaksi, mitä kautta liikkumisen laatu ja raami kohentuivat. Lopulta laukka oli mielestäni ihan kohtuullisen hyvää, vaikka parempiakin laukkapäiviä on Jussin kanssa kyllä nähty. Ehkä siihen suoruuteen olisi varsinkin oikeassa laukassa pitänyt päästä puuttumaan enemmän. Loppuraveissa Jussin liikkuminen olikin sitten mukavan elastista ja pehmeää, ja etuosan ryhtikin pysyi vaikka hieman pidempään muotoon annoinkin venyttää. On se aina mukava tunne kun tunnin päätteeksi saa huomata hevosen liikkumisen muuttuneen näinkin hyväksi verrattuna alkupuolen köpötykseen.

Aika normaalit ongelmat ja normaalit onnistumiset Jussin kanssa tänään. Ravissa liikkuminen tosin oli alkukankeuksien jälkeen niin hyvää että sille voisi antaa pienen erityismaininnan. Harmi ettei laukka toimi yhtä hyvin. Peruutukset voisivat kyllä olla oikein hyvä "korjaava liike" käytettäväksi useamminkin silloin kun Jussia pitää saada paremmin takaosalle ja pois etupainoisesta jyräämisestä.