Eilisen Hassen kanssa kinaamisen jälkeen oli oikein mukava päästä tutun, turvallisen ja tottelevaisen Jussin kyytiin. Tälläkin kertaa mentiin tehokkaasti viiden ratsukon ryhmässä.
Aloitettiin ratsastaen käynnissä ja kevyessä ravissa voltteja pituushalkaisijalta seinälle päin. Enimmäkseen tein voltteja oikealle, sillä tämä on se Jussin jäykempi puoli. Uralla sen sijaan mentiin aika tasapuolisesti molempiin suuntiin. Jussi oli tälläkin kertaa aluksi raskas edestä, ja pientä vetokilpailun tuntua ohjalla meinasi olla. Hevosen roikkuessa ohjalla meni oma ryhtinikin taas aivan onnettomaksi, ja ope kehottikin useaan otteeseen vetämään lapaluita paremmin yhteen sekä tuomaan omaa niskaa ja leukaa taaksepäin. Jussin reagointi niin pidätteeseen kuin pohkeeseenkin oli aika hidasta, ja huomaamattanikin aloin taas hiertää pohkeella ihan turhaan. Ope ohjeisti että pohkeen kanssa kannattaa olla nyt hyvin "mustavalkoinen", eli jos ei kevyeeseen apuun tule reaktiota niin heti raipalla napautus eikä mitään turhaa jalalla hinkkaamista. Uralla ravatessa ohjeena oli ratsastaa vuoroin hieman eteen ja ottaa kiinni, ja tätä kautta herätellä Jussia kuulolle ja avuille. Yritin pitää mielessä aiemmat opit Jussin ryhdistämisestä ja takaosalle kokoamisesta, ja pikkuhiljaa meno muuttui kevyempään suuntaan. Vähän jähmeä, raskas ja vino kokonaiskuva Jussin alkutunnin liikkumisesta kuitenkin jäi.
Pienen käyntitauon jälkeen jatkettiin pysähdysten ja peruutusten parissa. Päädyissä työstettiin ympyröillä harjoitusravia, ja pitkien sivujen keskelle tehtiin käynnistä pysähdys ja peruutus sekä suoraan peruutuksesta reipas siirtyminen raviin. Jussi on varsin näppärä hevonen peruuttelemaan, joten kahdesti sitä ei tarvinnut käskeä vaan usein peruutukseen tuli ennakointiakin ja pakitus olisi jatkunut vaikka talliin asti. Peruutus vaan tahtoi olla liian kiireistä, eli Jussi ei astellut rauhallisesti apujeni tahdissa vaan meni liian vauhdilla taaksepäin. Tässä taitaa näkyä Jussin tausta lännenratsastuspuolella, eli se on tottunut tekemään peruutukset nimenomaan nopeasti. Nopeudesta huolimatta näillä peruutuksilla tuskin olisi reining-luokassakaan saanut hyviä arvosteluja, sillä liike suuntautui auttamattomasti vinoon vasemmalle. Yritin turhaan töniä vasemmalla pohkeella takaosaa linjalle, ja oikeampi korjaushan onkin siirtää etuosa takaosan eteen eikä toisinpäin. Eipä kyllä sitäkään kautta suoristaminen tuottanut toivottua tulosta. Oikeaan kierrokseen peruuttaessa oli sentään seinä tukena pitämässä liike edes hieman suorempana. Vinoudesta huolimatta peruutukset taisivat auttaa saamaan hevosen painoa takaosalle, ja liikkuminen ravissa muuttui mukavan ryhdikkääksi. Nyt ei enää roikuttu ohjalla, vaan Jussi liikkui sopivan kevyellä tuntumalla olematta kuitenkaan lainkaan tyhjä edestä tai kuolaimen alla. Ope kehui raamia ja totesi Jussin olevan "hyvällä tavalla lyhyt" eli edestä ryhdissä ja lyhyenä mutta ei liian syvässä muodossa tuntumaa vältellen.
Pysähdyksiä ja peruutuksia jatkettiin edelleen, ja lisättiin mukaan laukannosto suoraan peruutuksesta eteen ja laukkatyöskentelyä päädyissä. Peruutuksissa ei oikein päästy yli kiireisyys- ja vinousongelmista, ja laukannostoa oli hankala tehdä suoraan peruutuksesta kun heppa oli niin mutkalla. Yleensä piti ottaa yksi suoristava askel eteen ennen nostoa, vaikka itse nostoapuun Jussi kyllä reagoi nopeasti ja terävästi. Oikea laukka oli vähän jähmeän oloista eikä rullannut eteenpäin niin pehmeästi kuin olisi toivottavaa, vaikka niskasta pyöreänä Jussi säilyikin. Tärkeää oli että istuin satulassa "takaosan päällä" enkä antanut istunnan kallistua etukumaraksi vaikka hevonen ohjan päässä vähän etupainoiseksi yrittikin kiskoa. Ope muistutteli pitämään pohkeet satulavyön kohdalla, sillä yrittäessäni saada lisää energiaa laukkaan pääsivät pohkeet menemään liian taakse ja tällöin istunta keikahti etupainoiseksi. Oikeassa laukassa ope huomautti Jussin olevan niskasta vähän kallellaan ja pyrkivän asettumaan ulos. Itse havaitsin tämän siinä että sisäkäden myödätessä asetuksesta ponnahti nokka heti ulos vasemmalle. Vinkkinä oli käyttää ympyröillä hieman johtavaa ohjaa asettamiseen, mutta en ehtinyt tätä oikein kokeilla ennen kuin vaihdettiin suuntaa ja jatkettiin peruutuksia ja laukkaa vasemmalle.
Vasemmassa laukassa sain tuntumaa työstettyä pehmeämmäksi ja liikettä hieman letkeämmäksi. Ympyrällä oli ohjeena pyytää laukka-askelta vuoroin venymään eteen ja vuoroin kootummaksi, mitä kautta liikkumisen laatu ja raami kohentuivat. Lopulta laukka oli mielestäni ihan kohtuullisen hyvää, vaikka parempiakin laukkapäiviä on Jussin kanssa kyllä nähty. Ehkä siihen suoruuteen olisi varsinkin oikeassa laukassa pitänyt päästä puuttumaan enemmän. Loppuraveissa Jussin liikkuminen olikin sitten mukavan elastista ja pehmeää, ja etuosan ryhtikin pysyi vaikka hieman pidempään muotoon annoinkin venyttää. On se aina mukava tunne kun tunnin päätteeksi saa huomata hevosen liikkumisen muuttuneen näinkin hyväksi verrattuna alkupuolen köpötykseen.
Aika normaalit ongelmat ja normaalit onnistumiset Jussin kanssa tänään. Ravissa liikkuminen tosin oli alkukankeuksien jälkeen niin hyvää että sille voisi antaa pienen erityismaininnan. Harmi ettei laukka toimi yhtä hyvin. Peruutukset voisivat kyllä olla oikein hyvä "korjaava liike" käytettäväksi useamminkin silloin kun Jussia pitää saada paremmin takaosalle ja pois etupainoisesta jyräämisestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti