Keskiviikkona jatkettiin sunnuntain tunnilta tutulla teemalla eli asetuksilla ja sulkutaivutuksilla. Hevonenkin oli sama eli Pera. Ryhmässä oli jälleen mukavan väljää sillä mukana oli vain neljä ratsukkoa.
Tunti aloitettiin työskennellen pääty-ympyröillä myötäasettaen ja takaosaa hieman ulos väistättäen sekä käynnissä että ravissa. Peran kanssa esiintyi jälleen aktiivisuusongelmaa sekä kiemurtelua. Oikeaan kierrokseen takaosaa oli hankala saada väistämään eikä pidäte mennyt kunnolla läpi. Onnistuttiin kyllä menemään jännittynyttä sivuttaisliikettä ympyrän kaarella, mutta hevonen ei ollut rehellisesti apujen välissä eikä myötäämään kunnolla päässyt. Vasempaan kierrokseen takaosa väisti käynnissä nätisti, mutta asetus olisi pitänyt saada niskasta rehellisemmäksi niin ettei Pera olisi kulkenut pää kallellaan ulko-ohjan tuntumaa vältellen. Ravissa takajalkojen ristiastunta oli nihkeämpää, ja ope kehottikin naputtelemaan varovasti raipalla takasia nopeampaan liikkeeseen. Sitkeän aktivoinnin kautta ristiaskellus muuttui terävämmäksi ja koko ravi jäntevämmäksi. Kun takaosan moottori käynnistyi niin kiemurtelu (ja nurkkien pällistely) väheni ja muoto tasoittui pyöreäksi. Eteenratsastus tuntuu Peran kanssa olevan ratkaisu hyvin moneen asiaan, ja ope totesikin että Pera jää ravissa usein vaivihkaa "leijailemaan" sen sijaan että käyttäisi kroppaansa kunnolla. Tästä leijailusta se pitää saada heräteltyä liikkumaan vähän isommalla vaihteella.
Sulkutaivutuksia työstettiin tänään huolellisesti käynnissä ratsastaen jälleen kaksi volttia toiselle pitkälle sivulle ja näiden väli sulkua uraa pitkin. Päätyyn tullessa nostettiin laukka, ja laukassa taivuteltiin hevosia volteilla sekä keskiympyrällä. Käyntiin ei oikein missään vaiheessa löytynyt riittävää eteenpäinpyrkimystä, ja varsinkin sulkutaivutuksissa meno hiipui kovin hitaaksi. Pera kyllä poikitti ja taipui ihan kiitettävästi, mutta askellus olisi saanut olla paljon tarmokkaampaa ja sujuvampaa. Täytyy myöntää että jäin varsinkin oikeassa kierroksessa pusertamaan sulkutaivutuksissa sen verran että jarrua varmasti tuli jo ihan omasta puolestani. Ope kehotti pitämään taas etuosan lyhyenä ja ryhdikkäänä, ja muistutti että sulkutaivutuksessa pitääkin tulla tunne siitä että etuosa alkaa kohota ylöspäin. Vasen ohja olisi saanut olla vielä paremmin pitämässä kaulaa suorassa, ja asetukseen olisi pitänyt päästä myötäämään paremmin. Nyt taisin välillä suorastaan roikkua sisäohjassa.
Oikea laukka tuntui ensin pyörivän vähän huonosti ja kulmikkaasti, mutta isommilla ympyröillä meno muuttui rullaavammaksi. Laukassa oli tärkeää saada Pera suoristumaan eli ottamaan etuosa takaosan eteen, mihin ohjeistuksena oli puolipidätteitä ulko-ohjalla kaulaa suoristamaan samalla kun sisäkäsi antaa enemmän vapautta. Näillä ohjeilla Pera tulikin paremmin ulko-ohjan tuntumalle, ja laukka muuttui pyöreämmäksi. Lisää sujuvuutta ja energiaa jäin kuitenkin oikeaan laukkaan kaipaamaan, sillä pientä puskemisen makua jäi vaikka ihan nätisti pyöreänä Pera laukkasikin.
Sulkutaivutus käynnissä vasemmalle onnistui suhteellisen kevyillä avuilla, sillä olin ottanut edelliskerrasta opikseni ja sain oman painon pidettyä satulassa oikein. Takaosa poikitti hyvin ja hevonen asettui ja taipui, ja ope tuumasi että Perallahan on pää asetuksessa ihan suorassa eikä kallellaan. Toden totta, nyt asetus sulkutaivutuksessa tuli luontevasti "oikeasta saranasta"eikä Pera kenottanut niskasta mutkalla kuten oli tilanne alkutunnin asetus- ja väistötehtävissä. Jotain tuli siis tehtyä oikein! Tähänkin suuntaan Pera jäi kuitenkin aika hitaaksi sulkutaivutuksissa, ja itse sorruin liikaan puskemiseen. Peralla on upea käynti mutta sitä on vaan niin kovin hankala saada esiin.
Vasemmassa laukassa Pera oli varsin mainio. Laukka rullasi paremmin tähän kierrokseen, ja löysin istuntaan hyvän vakaan tuntuman. Kun vaan etuosa pysyi suorana eli kaula ei lähtenyt volteilla ja ympyröillä ylitaipumaan niin muoto laukassa oli oikein nätti ja hevonen myös melko hyvin kuulolla pohkeelle. Lopuksi tehtiinkin ympyrällä pientä laukan säätelyä eteen ja taakse, mikä onnistui tässä moodissa liikkuvan Peran kanssa oikein kivasti. Loppuraveissa Pera liikkui aluksi ihan lennokkaan oloisella askeleella mutta hieman epätasaisena edestä. Erehdyin ensin heittämään ohjaa liikaa pois ilman että hevonen seurasi mukana eteen ja alas venyttäen, ja tällöin tuntuma tietenkin katosi ja Pera nosti niskan ylös. Ratkaisuna oli jälleen tehokkaampi ratsastus takaa eteen, ja myös istunnan tarkkailu niin etten kallistellut hevosen kaulan mukana eteen. Päästiin menemään hetki hieman tasaisemmin pyöreänä venyttäen kun otin pohkeet kunnolla käyttöön, istuin pystyssä ja säilytin tuntuman myös Peran liikkuessa pidemmällä kaulalla.
Peran kanssa oli tälläkin kertaa mukava työskennellä. Sulkutaivutukset onnistuivat nyt mielestäni paremmin kuin sunnuntaina, ja selvästi meno taas parani loppua kohden. Asettuminen päätä kallistamatta on Peran kanssa jo aika hyvä saavutus. Puskemisfiilistä olisi vaan pitänyt saada vähennettyä, eli herkistettyä Pera reagoimaan pohkeeseen terävämmin ja liikumaan vielä isommin etenkin käynnissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti