sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Mukavaa menoa vasta-asetusten kera

Kentän kuivuttua päästiin tänään ensimmäistä kertaa tänä keväänä ulos ratsastamaan. Sain mennä tälläkin kertaa Jussilla valmistautuen ensi viikon koulukisoihin. Jussi jatkoi suoraan edeltävältä tunnilta, joten se oli jo valmiiksi vetreä ja homma sujui alusta asti mukavasti. Itsekin olin aamun istuntatunnin jälkeen tavallista vetreämpi, eli lonkat vaikuttivat harvinaisen irtonaisilta. Pääsinkin istumaan Jussin "ympäri" paremmin kuin ehkä koskaan aikaisemmin.

Treeniaiheena tänään olivat vasta- ja myötäasetukset volteilla eri askellajeissa. Käynnissä Jussi liikkui aluksi vähän jähmeästi, mutta ei kuitenkaan ollut tänään erityisen raskas edestä eikä vetokilpailua päässyt syntymään. Oikeassa kierroksessa vasta-asetus johti aluksi siihen että sisälapa pääsi liikaa pullahtamaan voltin keskustaa kohti, mutta asetusta pienentämällä ja oikealla ohjalla kaulan suoruudesta huolehtimalla meno suoristui paremmin kahden ohjan väliin. Ope kehottikin tarjoamaan hevoselle kahden ohjan välissä "tunnelin" jota pitkin se kulkee nojailematta kummallekaan puolelle. Oikealle asettaessa haasteena oli tietenkin taas kaulan suoruus ja asettuminen kunnolla niskan kohdalta. Voi kuitenkin olla että asetus oikealle oli nimenomaan helpompi ratsastaa vasta-asetuksena voltilla, sillä tällöin Jussi ei niin voimakkaasti alkanut taittaa kaulaansa asetuksen suuntaan.

Ravissa Jussille löytyi hyvä muoto, joka oli edestä ryhdikäs ja kevyt ja askeleessa oli joustoa. Kun omat lonkat olivat vähän vähemmän jumissa kuin yleensä niin hyvin liikkuvan Jussin selässä oli lähestulkoon miellyttävää ja luontevaa istua harjoitusravissa. Ope muistutti säilyttämään Jussin niskan korkealla koko ajan ja estämään kuolaimen alle painumiset sekä etupainoiseksi lavoille lösähtämiset. Ohjeena oli tarvittaessa kohottaa niskaa ulkokädellä, ja etuosan ryhdistäytyessä pois lapojen päältä pyytää askelta pidentymään eteenpäin. Jonkin verran sain näitä kohotuksia tehdä, ja taisinpa vähän liikaakin tuijotella hevosen niskaa vahtiessani ettei muoto sukeltanut liian syväksi. Pääsääntöisesti Jussi kuitenkin pysyi korrektissa muodossa aika hyvin, ja mikä hienointa tuntuma ei ollut lainkaan raskas vaan sopivan kevyt ja pehmeä olematta silti millään lailla tyhjä. Kaikin puolin meno vaikutti ravissa oikein toimivalta ja hyvältä.

Tässä voisi hevosen niska olla vähän korkeammallakin. Mutta kuski istuu pystyssä!

Samoja voltteja vasta-asetuksilla tehtiin myös laukassa. Laukka nostettiin käynnistä uralla ennen volttia, ja voltin jälkeen palattiin ravin kautta käyntiin ennen nostoa seuraavalle voltille. Jussin oikea laukka oli jälleen vähän kankean oloista, mutta vasta-asetuksista oli tässäkin apua. Taidan usein jäädä oikeassa laukassa roikkumaan sisäohjaan aivan liikaa, mutta vasta-asetuksissa näin ei pääse käymään. Niin mukavaksi ei tuntuma tullut kuin ravissa, vaan jännitin kättä liikaa ja Jussi tietenkin "veti" takaisin. Kun sain kättä rentoutettua niin Jussikin tuntui paremmalta. Myötäasetuksiakin ehdittiin oikealle tehdä, ja niiden suhteen jäi vielä tunne että turpa ponnahtaa takaisin vasemmalle heti kun oikeasta ohjasta myötää. Ei ollut kuitenkaan nyt sellaista pään sivulta toiselle vispaamista kuin monesti aiemmin, ja laukka rullasi ihan hyvin ja mukavassa pyöreässä muodossa vaikkei kaikista vinouksista oltukaan päästy eroon.

Laukkavoltti vasta-asettaen.
Perinteinen kasaankäpertymisistunta...

Vasemmassa laukassa oli vasta-asetuksen kanssa luonnollisestikin enemmän tekemistä. Ulkopohje sai olla vahva jotta Jussi kääntyi voltille asetuksen ollessa ulos. Nyt taisi tulla myös vähän sitä pään vispausta puolelta toiselle kun asetus ei ihan rehellisesti pysynyt oikealla. Vielä olisi pitänyt saada myös painoa siirrettyä enemmän takaosalle, eli vähän pitkäksi ja etupainoiseksi meno tahtoi jäädä. Ope kehotti haeskelemaan puolipidätteillä "niiausta" takaosalle, ja etuosan kohotessa ja keventyessä ratsastamaan pohkeesta eteen liikettä isommaksi.

Vasen laukka.
Istunta pysyi paketissa kun istuin harjoitusravissa, mutta keventäessä pääsi leviämään.

Loppuraveissa päästettiin muotoa hieman pidemmäksi ja otettiin pari keskiravipätkää. Jussi pääsi nyt valahtamaan ehkä vähän liikaa "nenälleen" niin että pidätteitä ei ihan kuunneltu ja eteenratsastuksen jälkeen oli aina hieman hankala ottaa kiinni. Sinänsä ravi oli kyllä edelleen hyvän oloista, Jussi liikkui reippaasti ja elastisella askeleella selkäänsä käyttäen. Kokeiluni istua satulassa keskiravin aikana onnistui ihan hyvin, mikä kertoo siitä että ei ravi ihan kehnoa ollut. Itse asiassa keventäen keskiravi oli jopa hankalampi ratsastaa, sillä kevennyksen suhteen istunta oli vielä hukassa ja kenotin huonossa ryhdissä etukumarassa lonkat suljettuina.



Kokonaisuutena ei lainkaan hullumpaa menoa tänään! Tunnin alkupuolella ravissa Jussi oli suorastaan älyttömän hyvä, ja laukkatyöskentelykin oli mielestäni huomattavasti parempaa kuin parilla edellisellä kerralla. Jos tällaista menoa pystyttäisiin esittämään kisoissa niin kyllä kelpaisi. Fiilistelin myös sitä miten hyvin pystyin tänään harjoitusravissa istumaan. Kyllä vaan Jussillakin olisi selvästi paljon helpompi ratsastaa jos ei oma kroppa olisi aina niin jumissa. Tunnin jälkeen kyllä lonkat kertoivat että venymään oli tänään joutunut oikein urakalla, ja hyvä niin! Pitäisi varmaan päästä istumaan tunti tai pari koulusatulassa joka ikinen päivä niin ehkä alkaisi pahimmat jumit lonkista helpottaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti