keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Kokoamisesta venytykseen ja takaisin

Olinpa sitten vappuaattonakin reippaasti tunnilla treenaamassa Jussin kanssa kisoihin. Tänään ei tunnilla ollut tungosta, eli päästiin ratsastamaan kolmen hengen ryhmässä. Harjoitukset olivat pitkälti samoja kuin sunnuntaina eli vasta- ja myötäasetuksia volteilla.

Ensin työskenneltiin volteilla käynnissä. Ope kehotti jälleen hakemaan Jussilta pientä niiausta takaosalle ja sitä kautta keveyttä ja irtonaisuutta etuosaan sekä pidempää käyntiaskelta. Niiausmielikuvan pohjalta puolipidätteitä tekemällä muoto sekä käynti tuntuivat hetkellisesti parantuvan, mutta yleisesti ottaen meno jäi tässä vaiheessa vielä aika etupainoiseksi ja käynti lyhyen tökkiväksi. Ravissa jatkettiin samalla idealla ensin keventäen. Ohjeena oli tehdä ravin sisällä jatkuvasti pieniä siirtymisiä kokoamisen ja pienen eteenpäin venymisen välillä. Taas jouduin jonkin verran varomaan kuolaimen alle painumista ja välillä kohottamaan Jussin niskaa ylemmäs. Etuosa vaikutti kuitenkin ihan ryhdikkäältä ja kevyeltä. Oikealle asettaminen oli jälleen vähän hankalaa, ja nimenomaan asetusta pyytäessä Jussi pyrki helposti nyökkäämään liian syvään muotoon ja näin välttelemään kunnollista asettumista.

Suunnanvaihdon yhteydessä työstettiin vielä pieni hetki käyntiä, ja nyt alkoi käyntiinkin löytyä ihan oikeanlainen meininki. Tein istunnalla ja ohjalla kohottavia pidätteitä, ja Jussin vastatessa näihin aktivoin käyntiä eteenpäin antamatta etuosan lösähtää lavoille. Hetken aikaa käynti toimi Jussiksi ihan poikkeuksellisen hyvin niin että niska pysyi korkeimpana kohtana ja muoto lyhyenä mutta ei liian syvänä, ja liike eteenpäin tuntui tulevan pehmeämmin läpi selän. Tämä on sinänsä merkittävää että käynti on Jussilla aina se kaikista hankalin askellaji jota en oikein koskaan ole saanut kunnolla toimimaan. 

Vasempaan kierrokseen jatkettiin voltteja ja asetuksia harjoitusravissa. Jussin ravi oli tällä kertaa taas aika pompottavaa, ja omat lonkkani olivat ehtineet palata enemmän normaalitilaansa niin etten päässyt istumaan hevosen ympäri yhtä hyvin kuin sunnuntaina. Pomppimiseksihan se sitten meni, mutta siitä huolimatta meno oli mielestäni parempaa kuin kevyessä ravissa ja Jussin niska pysyi paremmin ylhäällä. Opekin huomasi ravin pomputtavan kuskia pahemman kerran, ja ohjeisti verryttelemään Jussin liikettä ratsastamalla hetken aikaa pidemmässä muodossa keskiravia keventäen. Annoin siis Jussille ihan kunnolla ohjaa ja mentiin uraa pitkin nenä matalalla ja eteen ratsastaen. Silti oli tarkoitus välttää liiallista etupainoisuutta, minkä suhteen oli tärkeää istua itse pystyssä etunojaan kumartumatta. Ohjeena oli ratsastaa suurta ympyrää ja jatkaa keskiravissa vasta-asetuksia oikealle, mutta tämä osoittautui hyvin haastavaksi näin pitkällä ohjalla. Jussi tunki oikea lapa edellä ulospäin niin että ympyrälle kääntäminen onnistui vain hyvin napakkaa ulkopohjetta ja johtavaa sisäohjaa käyttämällä. Vasta-asettaessa heppa meinasi sitten liirata ympyrältä ihan omille teilleen, eli tässä paljastui armotta Jussin vinous. Pieni irrottelu isommassa ravissa ja pidemmässä muodossa kuitenkin selvästi auttoi vetreyttämään Jussin liikettä, ja kun kokosin ohjat lyhyemmäksi ja aloin ratsastaa hevosta takaisin lyhyeen ja koottuun muotoon tuntui ravi huomattavasti joustavammalta ja helpommin istuttavalta. Jussin saatua kroppansa "auki" ongelmaksi jäivätkin ihan vaan omat jumini jotka taas hankaloittivat istumista.

Laukassa mentiin isoilla volteilla melko pitkät pätkät kerrallaan haeskellen asetusta niin ulos kuin sisäänkin. Laukka sujui periaatteessa ihan hyvin, pyöreänä ja hyvässä tahdissa rullaten ja liike oli helppoa istua. Vinoutta oli vaan edelleen havaittavissa niin että yritykset asettaa oikeassa laukassa oikealle johtivat ei-toivottuun niskan linkkuun nyökkäämiseen. Vasemmalle Jussi taas halusi laukata ylitaipuneena, ja mukavuusalueemmehan olisi ollut jäädä laukkailemaan banaanina vasemmalle. Sen sijaan nyt tavoitteena olikin suoruuden parantaminen vasta-asetuksen kautta. Myös laukassa ope käski irrotella Jussia antaen ohjaa eteenpäin ja pyytäen ympyröillä askelta venymään kohti keskilaukkaa. Tähän piti vielä yhdistää vasta-asetus ulos oikealle, ja jopa olikin hankalaa! Oikea pohje ei ollut riittävästi läpi, ja niin Jussi yritti tunkea ympyröiltä ulospäin. Sitkeästi ope jaksoi vaatia laukkaa eteen ja asetusta ulos sekä ulkopohjetta läpi. En tiedä kuinka kauan ehdittiin ympyrällä laukata, mutta vihdoin Jussi antoi oikealta periksi myödäten vasta-asetukseen ja suoristaen samalla tuntuvasti etuosaa niin ettei oikea lapa enää ollutkaan pullahtaneena ulospäin. Ero oli huomattava kun ulospäin tunkeminen loppui.

Vielä loppuravien aikanakin vaihdeltiin muotoa lyhyemmästä ja kootummasta eteen ja alas venytykseen. Ympyrällä etsittiin keskiravia pitäen muoto nyt lyhyempänä ja korkeampana. Ihan helpolla ei Jussi meinannut askelta venyttää vaan lähti eteenratsastaessa helposti vain juoksemaan kovempaa vauhtia. Työjärjestys oli jälleen painon kokoaminen takaosalle ja tämän jälkeen askeleen pidennys eteen. Olisin varmaankin saanut olla vielä napakampi pohkeen ja raipan kanssa, mutta hetkittäin Jussi kuitenkin venytti ravia ihan nätisti. Toki tämän hevosen ravissa olisi vaihteita enemmänkin kuin mitä tällä tunnilla sain siitä esille.

Meno ei mielestäni ollut yhtä hyvää kuin sunnuntaina, sillä ensinnäkään en saanut istuntaa toimimaan yhtä hyvin ja toisekseen asetukset oikealle olivat nihkeämpiä ja oikea lapa huonommin hallittavissa. Kyllähän se jotain kertoo jos hevonen ei vasta-asetuksessa meinaa pysyä laukkaympyrällä. Tällainen jumppa teki kuitenkin varmasti Jussille hyvää kun muotoa vaihdeltiin pitkästä lyhyeen ja liikettä "avattiin" niin ravissa kuin laukassakin. Itsellenikin on oikein hyvää harjoitusta päästä tekemään tällaista erilaisissa muodoissa työskentelyä. Hevosen jumppaamisen ja notkeuttamisen rinnalla pitää vaan muistaa myös omasta kropasta huolehtiminen eli ottaa oikein kunnon venyttelyt lonkkiin ennen kisapäivää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti