Pääsin ilokseni jatkamaan tiistain tunnilla Sulon kanssa siitä mihin sunnuntain treenissä jäätiin. Sunnuntain vaikutukset olivat kropassa havaittavissa edelleen, eli lonkat eivät olleet niin pahasti jumissa ja huomasin koulusatulassa istumisen olevan alusta asti tavallista helpompaa. Normaalisti enemmän jumittava oikea lonkka tuntui olevan tänään todella hyvin "auki", kun taas vasemmalla tuntui enemmän kiristystä. Tästä johtunee se että tällä kertaa oikeaan kierrokseen kaikki toimi paremmin ja vasen oli hankalampi menosuunta.
Aloitettiin kevyessä ravissa hevosia taivutellen, ja huomasin asentoni olevan nyt myös keventäessä parempi. Yleensä kippaan Sulon satulassa kevennellessä tahattomasti eteenpäin niin että koko ratsukon painopiste menee aivan kummalliseksi, mutta nyt kykenin keventämään luontevammin ja pystymmässä kun ei kireät lonkat niin kovasti laittaneet vastaan. Välillä kyllä lähdin valumaan etukumaraan ja päästin leukaa tipahtamaan eteen, mutta open puuttuessa asiaan pystyin istuntaa korjaamaan. Nyt ei siis ollut kyse siitä että oikea asento olisi ollut fyysisesti mahdoton, vaan virheet olivat pinttyneitä huonoja tapoja joita pystyin asian huomatessani korjaamaan.
Parempi istunta näkyi myös Sulon liikkumisessa. Sulo oli rennon ja tyytyväisen oloinen, ja vaikkei varsinaisesti pyöreänä liikkunutkaan niin ei myöskään juossut hirvimoodissa selkää alas jännittäen vaan pää oli levollisesti alempana. Tällaisesta tilanteesta saattoi yrittää taivutellakin ilman että Sulo vain jännittyi ohjasotteista. Pientä myötäystäkin tuli niskasta, mutta en saanut tuntumaa pidettyä tarpeeksi vakaana ja takaosaa aktivoitua niin että Sulo olisi alkanut liikkua pyöreänä tuntumaa kohti. Ennen laukkaverryttelyä istuin vielä hetkeksi harjoitusraviin. Harjoitusravissakin kykenin olemaan nyt ihan mukavasti, toki jalat tuppasivat nousemaan mutta sain lantion asennon hyväksi ja pystyin istumaan vaivattomasti ravin mukana. Ehkä tässä vihdoin ja viimein alkaa pikkuhiljaa näkyä istunnan eteen tehty työ: vatsalihaksia on vahvistettu pilateksessa, ja nyt kun vielä lonkkia on venytetty niin vatsalihakset pystyy ottamaan oikealla tavalla käyttöön. Kun olo oli näinkin jämäkkä istunnan puolesta niin pystyin tarjoamaan Sulolle tasaisen ja rennon tuntuman, ja asetusten kautta sekä ravia aktivoimalla Sulo alkoi pyöristyä ja liikkua varsin mukavan oloisessa muodossa. Ope kommentoikin että Sulo kyllä alkaa toimia heti kun se tuntee olonsa mukavaksi ratsastajan alla. Tähän asti olen tahtomattani ollut Sulolle useimmiten aika epämukava kyytiläinen, ja se on sitten näkynyt jännittyneessä hirvimoodissa liikkumisena.
Oikeassa laukassa toimiva meno jatkui, tosin sain kyllä tehdä töitä ettei istunta kallistunut etupainoiseksi. Varsinkin Sulon pyöristyessä lähdin tavanomaiseen tapaan kumartumaan eteenpäin hevosen kaulan mukana. Laukka oli vähän ponnetonta, ja ope toivoikin lisää energiaa ja samanlaista sähinää kuin estetunneilla on parhaimmillaan ollut niin että takaosa alkaa kunnolla polkea. Liian rauhallinen meno näkyi tietenkin myös muodon ajoittaisena epätasaisuutena. Herättelin sitten Suloa napakammalla pohkeella, mutta liikkeeseen ei kyllä löytynyt lähellekään sellaista säpäkkyyttä kuin esteillä on nähty.
Vasemmassa laukassa olin taas vaikeuksissa oman suoruuteni kanssa. Ympyröillä kallistelin niin hurjasti sisäänpäin että Sulo laukkasi lapa edellä sisälle kaatuen. Tämä on kyllä mielenkiintoinen ilmiö, sillä tottahan tunnen tämän kallistuksen ja toispuoleisuuden oikein selvästi mutta en sitä kykene kunnolla korjaamaan. Aluksi Sulo jännittyikin hirvimoodiin kun istuntani oli näin pahasti retuperällä ja kädetkin jännittyivät, mutta heti kun pääsin edes hieman keskemmäs satulaan ja sain hartioita rennommaksi alkoi Sulo laukata jälleen rentona ja pyöreänä. Ihan rehellistä asetusta ei vasemmalle tullut vaan sisälapa tunki vieläkin vähän karkuun, ja otan tämän merkkinä siitä että edelleen painoni oli liikaa vasemmalla häiritsemässä hevosen tasapainoa. Ope kommentoi että tosi kaunis muoto mutta hevonen katselee ympyrältä pihalle eikä asetu pätkän vertaa.
"Alkuverryttelyt" eli askellajien läpikäynti ja taivuttelu veivät tänään ihan reilusti aikaa, mutta sepä ei haitannut vaan oli vain hyvä että pääsin rauhassa työstämään istuntaa ja hevoseen vaikuttamista ilman sen monimutkaisempia tehtäviä. Lopputunnista oli sitten vuorossa lisää taivuttelua, sillä mentiin harjoitusravissa kolmikaarista kiemurauraa ratsastaen voltit jokaisen kaaren pohjukkaan. En ihan löytänyt Suloon samaa hyvää otetta kuin alkutunnista, ja niinpä mennä lönköteltiin pää pitkällä ja hieman laiskasti. Edelleen Sulo oli rento ja pystyin istumaan ihan järkevästi, mutta nyt olisi kaivattu asetuksia kunnolla läpi, taipumista rungosta ja takajalkoja töihin. Näin löperöllä asettamisella ja ulko-ohjan tuntumalla sekä lötköllä liikkumisella oli turha kuvitella hevosen tulevan pyöreäksi. Osittain ehkä arkailin vaatia Sulolta enempää, sillä halusin säilyttää sen rentona ja välttää jännittymiset. Ensimmäinen tehtävä oli saada ravi etenemään aktiivisena, eli napakoittaa pohkeenkäyttöä. Kun eteenpäinpyrkimys parani tuli taivuttamisestakin helpompaa. Oikealle sain kaarilla ja volteilla ihan oikeaa ideaa asetuksesta ja ulko-ohjasta sekä näitä tukevista pohjeavuista, mutta vasemmalle esiintyi taas kallisteluongelmaa ja hankaluutta löytää hevonen kahden ohjan väliin. Myötäyksen ajoituksessa olisi myös ollut paljon toivomisen varaa niin että olisin kyennyt luomaan selkeän systeemin vastaanpitämisen ja palkitsemisen suhteen. Volteilla oikealle sain Sulon lopulta taipumaan ja pyöristymäänkin ihan nätisti, mutta aina seuraavalla kaarella vasemmalle hyvä tunne katosi ja Sulo jännittyi hieman vastustelemaan asetusta. Selkeästi kyse oli jälleen siitä etten vasemmalle mennessä hallinnut omaa suoruuttani ja sisä- ja ulkoapujen yhteensovittamista.
Lopuksi ravattiin vielä uralla ja isommilla ympyröillä keventäen, ja haeskeltiin venytystä eteen ja alas. Rentona liikkuva Sulo venyttelikin kaulaansa ihan hyvin, mutta itse tietenkin lähdin valumaan sen mukana eteenpäin. Vielä piti siis olla tarkkana että pysyin pystyssä enkä alkanut pyöristyä selästäni hevosen puolesta. Hymy oli kuitenkin herkässä kun tunti kokonaisuudessaan oli sujunut näin kivasti. Tämä oli ehdottomasti parhaita koulutunteja mitä olen Sulolla mennyt, ja istuntaan löytyi etenkin harjoitusravissa aivan erilainen helppous ja luontevuus kuin koskaan aiemmin. Kuten olen aina tiennyt, istunnan ongelmat ovat olleet pääasiallinen syypää siihen että Sulon kanssa on menty enimmäkseen hirvimoodissa. Kun pystyn istumaan asiallisemmin niin Sulo on heti rento ja vastaanottavainen. Toimivampi istunta ja hevosen rentous ovat tietenkin ensimmäiset askeleet oikeaan suuntaan ja edellytys mielekkäälle ratsastamiselle. Seuraava askel olisi yhdistää rentouteen riittävä liikkumisen aktiivisuus ja energia. Hienoa että ollaan ilmeisesti vihdoin pääsemässä tälle oikealle polulle kaiken sen epätoivoisen haahuilun jälkeen mitä Sulolla ratsastaminen on viime syksyn ja talven ajan tuntunut usein olevan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti