Möhlintää jumppasarjalla

Tiistaina jatkettiin esteharjoituksia Sulon kanssa. Lauantailta jäi oikein mukava fiilis Sulon hyppäämisestä, ja kun alla oli vielä sunnuntain kisatkin nostattamassa itseluottamusta niin oli kiva lähteä hyppäämään. Toki tiedostin kieltojen mahdollisuuden, mutta en jännittänyt niitä niin paljon etukäteen. Harjoituksena oli tänään pitkästä aikaa jumppasarja. Sarjat ovat viime aikoina tuottaneet Sulon kanssa siinä määrin ongelmia että ihan läpihuutojuttuna en tätä pitänyt, mutta ainakin ponnistuspaikoista stressaaminen jäi tänään hyvin pitkälti pois kuvioista.

Sulo tuntui laukkaverryttelyssä niin hyvältä, että odotin hyppäämisenkin sujuvan tänään hyvin. Etenkin vasemmassa laukassa Sulolla oli todella hyvä energia, jota kuitenkin sai sopivasti koottua myös ylöspäin, joten säädeltävyys ja aktiivisuus olivat kohdillaan ja ryhdikästä pyöreyttäkin löytyi. Ei tarvinnut paljon eteenpäin hevosta patistella vaan isot vaihteet löytyivät ihan pyytämättäkin. Kun oli laukattu sileällä molempiin suuntiin alettiin ylittää päivän jumppasarjaa pituushalkaisijalla ensin ihan kavalettikorkeudella. Neljän esteen sarjaan kuuluivat innariväli, yhden laukan väli ja kahden laukan väli, kaikki lyhyehköjä joten kaahata ei tarvinnut vaan sarjalla oli tarkoitus päästä keskittymään rytmiin ja istuntaan. Kavalettikorkeudella tultiin sarjaa ensin kaksi kierrosta oikeassa laukassa ja sitten kaksi kierrosta vasemmassa laukassa. Sulolla oli edelleen hyvä imu eteen, ja pikkuesteet ylittyivät helposti ja sujuvasti. Aluksi taisin jäädä väleissä irti satulasta ja etukumaraan, mutta toistojen myötä löysin vatsalihaksia käyttöön siinä määrin paremmin että yhden ja kahden laukan väleissä pääsin ryhdistäytymään pystympään.

Esteitä nostettiin hieman, ja hypättiin sarja kaksi kertaa putkeen vaihtaen molemmilla kierroksilla suuntaa eli viimeiselle esteelle piti saada aina laukanvaihto. Sulo hyppäsi edelleen hyvällä imulla, ja tuntui että väleissä sai ottaa jopa vähän kiinnikin. Sarjan jälkeen kulmiin kaartaessa Sulo oikein nakkeli niskojaan "kuumumisen" merkkinä. Laukatkin vaihtuivat ongelmitta molempiin suuntiin. Seuraavalle hyppykierrokselle sarjan viimeinen este muuttui okseriksi, mutta edelleen hurautimme sarjan kahteen kertaan ilman epäröintejä. Okserin jälkeen en tosin ehtinyt tarpeeksi nopeasti suoristaa itseäni pystyyn, ja niinpä kenotin kurvit etunojassa ja vähän huonossa tasapainossa.

Sulo oli hypännyt sarjan tähän asti niin innokkaan oloisena, että uskalsin lähteä vielä lopuksi hyppäämään korotetuilla esteillä. Kolmas pysty nousi noin 80 senttiin ja okseri 70 senttiin, joten ei nämä nyt mitään valtavia esteitä kuitenkaan olleet. Viimeisellä hyppykierroksella sarja tultiin putkeen peräti neljä kertaa, joka kierros laukkaa vaihtaen. Ensimmäisellä kerralla sarja ylittyi vielä ihan hyvin, joskin Sulo hieman jarrutti etenkin okseria kohti eli aavistuksenomaista epäröintiä oli ilmassa esteiden noustua. Laukka sujui kuitenkin eteen edelleen niin hyvällä energialla, että ajattelin välien jäävän helposti ahtaiksi ja niinpä suunnitelmani oli lähinnä istua ja odottaa eikä ratsastaa eteen. Tässä kohtaa homma meni sitten metsään, sillä pohkeethan unohtuivat matkasta kokonaan. Toisen kerran sarjalle tullessamme päästiin sisään niin varovaisilla ja pienillä hypyillä että yhden laukan väli jäikin jo vähän pitkäksi. Sulo kuitenkin hyppäsi pystyn, mutta kolautti puomin mukanaan ja okserille tulikin sitten stoppi. Olin siis jättänyt Sulon yksin tilanteessa jossa se jo valmiiksi vähän epäröi, ja siihenpä homma sitten kaatui. Kun päivän ensimmäinen kielto oli otettu niin kaikki muuttuikin heti paljon epävarmemmaksi ja hermostuneemmaksi. Uudella yrityksellä Sulo stoppasi heti innarin jälkeen kolmospystylle, eli nyt en tainnut enää itse olla menossa riittävän tosissani ja jämäkästi esteiden yli. Kolmannella yrityksellä päästiin sentään koko sarja läpi, kun pidin nyt pohkeet oikein napakkana ja ennen esteitä napautin myös kevyesti raipalla lavalle.

Sitten piti sarja selvittää vielä kahteen kertaan. Ensimmäisellä Sulo hyppäsikin, kun kannustin sitä taas joka esteellä pohkeella ja tarvittaessa raipalla. Viimeistä kertaa sarjalle lähestyessä askel ensimmäiselle esteelle ei näyttänyt ihan sopivan, ja epähuomiossa tein perinteisen tuuppaus&sukellus-ratkaisun yrittäessäni välttää miniaskeleen esteen eteen. En ollut yhtään ajatellut Sulon kieltävän heti sarjan ensimmäiselle osalle, sillä tämähän oli noin 30 cm korkea kavaletti. Vaan eipä hevonen tullutkaan mukana, ja niin olin miniesteellä jo aika lähellä sukeltaa kokonaan kaulan yli. Onneksi en kuitenkaan hevosen selästä poistunut, ja vähän jo meinasi naurattaakin kielto ja lähestulkoon tippuminen maahankaivetulle puomille. Sitten vaan äkkiä uusi lähestyminen, ja hyppäsihän se Sulo kun joka ikisen esteen edessä pohje oli mukana enkä sukellellut.

Kyllä harmitti ja ärsytti kun hyvinsujuneen alun jälkeen mentiin kieltoja taas ottamaan ja näin kasvatettiin molempien epävarmuutta. Aika selkeistä virheistä kiellot kuitenkin tulivat, eli joko en ollut pohkeella lähettämässä hyppyyn tai lähdin tämän lisäksi vielä sukeltamaan liikkeen edelle. Moni hevonen kyllä jumppasarjan läpi hyppelisi ihan itsekin ilman jatkuvaa pohkeella rohkaisua, mutta Sulo kysyy joka esteen edessä mennäänkö ja jos en todella selkeästi vastaa KYLLÄ niin sitten ei mennä. Pohjetta ei siis passaa unohtaa vaikka hevonen tuntuisi sujuvan eteen kuinka hyvin. Vaikuttaisi vaan siltä että pohkeen käyttö aivan esteen edessä saa istuntani leviämään ja painon pois jalustimilta, jolloin hypyssä kantapäät pääsee nousemaan ja keikahdan alastulossa eteenpäin. Näin tuntui okserilla käyvän lähes joka kerta. Istunnan kanssa olisi siis tekemistä, jotta paino pysyy siellä missä kuuluu eikä jalat lähde pohjetta käyttäessä nousemaan. Ennen kaikkea tympii se miten paljon teen ihan hölmöjä virheitä, ja se miten kamalan herkästi Sulo niihin nyt reagoi. Seurauksena on hirmuisen epävarma ratsukko, ja epävarmuus tietenkin kasvattaa ratsastajan alttiutta virheisiin sekä hevosen herkkyyttä ottaa niistä nokkiinsa. Hetkittäin sitä saattaa kuvitella että nyt toimii, mutta kun päivän ensimmäinen kielto tulee niin siihen murenee vähäinenkin luottamus ja varmuus.