Sunnuntaina oli estetunnin vuoro ja sain Peran. Pera taitaa olla mutakylpyjen suuri ystävä, sillä tälläkin kertaa se löytyi tarhasta yltä päältä rapaisena. Ehdin kuitenkin harjailla sen suurin piirtein puhtaaksi ennen kuin suuntasimme maneesiin.
Mentiin lyhyehkö verryttely ravissa, minkä jälkeen laukkailtiin uralla vaihdellen perusistunnan ja kevyen istunnan välillä. Pera vaikutti aika hyvältä, hieman jouduin sitä herättelemään mutta laukka rullasi ihan sujuvasti eteen. Vakaa kevyt istunta löytyi helposti. Lonkat olisivat ehkä voineet olla hieman paremmin ulkokierrossa niin ettei polvi vahingossa puristaisi missään vaiheessa. Hypyt aloitettiin ravilähestymisillä ponnistuspuomilla varustetulle ristikolle. Puomilta oli tarkoitus nousta kevyeeseen istuntaan ja myödätä reilusti hevosen ponnistaessa esteen yli. Ensimmäisillä kierroksilla Pera nosti laukan ponnistuspuomilla, ja yli mentiin helposti ja sujuvasti. En ehkä kovin isosti ehtinyt myödätä kädellä, mutta eipä Perakaan kovin paljon kaulaansa venyttänyt. Kolmannella hyppykierroksella maltettiin ravata loppuun asti, ja edelleen ristikko ylittyi mallikelpoisesti.
Seuraavaksi jatkettiin päivän päätehtävään, johon kuului kaksi lävistäjäestettä, tässä vaiheessa molemmat pystyinä. Ratsastettiin siis kahdeksikkona kaksi lävistäjää molemmilla esteillä laukkaa vaihtaen, ja tarkoituksena oli säilyttää läpi koko tehtävän sama tasainen laukan rytmi ja askelpituus. Ensimmäisellä kierroksella Pera oli kovin etupainoinen, ja laukka pääsi valumaan liian pitkäksi. Tällaisesta laukasta ponnistuspaikkaa oli hankala saada kohdilleen, ja ensimmäiselle esteelle menimmekin pikkuaskeleella juureen. Laukkakaan ei vaihtunut, ja esteen jälkeen Pera kiskoi minua irti satulasta niin että kesti tovin ennen kuin sain sen jarruteltua raviin laukanvaihtoa varten. Toisellakin lävistäjällä kyttäilin vähän liian hermostuneena ponnistuspaikkaa, ja Pera kiemurteli itsensä niin monelle mutkalle ettei laukanvaihdosta tullut mitään. Koko hevonen olisi kuulemma pitänyt saada koottua lyhyemmäksi ja ennen kaikkea takaosan päälle pois etupainoisesta vyörymisestä. Toinen hyppykierros meni aika lailla samoissa merkeissä, eli etupainoinen hevonen kiskoi esteiden välillä kuskiakin etukenoon ja meno oli niin kiemurtelevaa etteivät vaihdot vieläkään onnistuneet. Tässä vaiheessa alkoi jo turhauttaa se miten hankalalta touhu tänään tuntui.
Jatkettiin lävistäjien parissa vielä pidempi tehtävä hypäten ensin kahdeksikkona lävistäjäpysty, lävistäjäokseri ja uudestaan lävistäjäpysty, sekä lopuksi vielä pieni kavalettijumppasarja. Nyt sain Peran laukan koottua paremmin ennen ensimmäiselle esteelle lähestymistä, ja heti kun laukka oli paremmalla mallilla niin ponnistuspaikka ja vaihto onnistuivat nappiin. Yhtä hienosti suoritimme myös seuraavan okserin. Vihdoin alkoi siis sujua! Uudestaan pystylle tullessa laukka pääsi ehkä vähän leviämään, ja hieman kaukaa lähteneessä hypyssä en saanut laukkaa vaihtumaan. Ennen kavaleteille kaartamista piti taas palautella Peran laukkaa kootummaksi ja etuosaa ylöspäin, mutta kavalettijumppasarja ylittyi ihan siististi mitä nyt lopussa hieman oikeaan reunaan valuen.
Vaikka viimeisin hyppykierros matalilla esteillä sujuikin oikein kivasti niin hieman arvelutti lähteä hyppäämään viimeistä kierrosta (pysty+okseri kertaalleen) 80 cm korkeudessa. En ollut ihan vakuuttunut että Pera oli nyt kunnolla hanskassa ja pystyisin tuomaan sen riittävän lyhyenä sopivaan ponnistuspaikkaan. Ope kuitenkin oli sitä mieltä että ilman muuta hypätään isompana, vaikka itse olinkin nynnyilytunnelmissa. Ei siis muuta kuin menoksi open sanaan luottaen. Ensimmäiselle esteelle pääsimme mielestäni ihan hyvässä laukassa valumatta liian pitkäksi, ja näin ajoissa ponnistuspaikan joka tosin meni hieman lähelle. Perahan osaa pohjasta hypätä varsin ketterästi, joten sillä ei ollut ongelmia esteen ylityksessä. Laukankin Pera vaihtoi vaikken itse ehtinyt vaihtoa juuri miettiä. Päädyn kautta okserille kaartaessa oli pientä hermostuneisuutta havaittavissa, mikä näkyi siinä että aloin tuupata Peraa varmuuden vuoksi eteen niin pohkeella kuin istunnallakin. Ope muistutteli istumaan rennosti ja puskematta, ja pitämään puolipidätteillä laukan tarpeeksi lyhyenä. Okserille lähestyttiin ihan hyvin, mutta viimeiseen askeleeseen ratsastin ehkä liikaa eteen niin että Pera harppasi isomman kiihdytysaskeleen ennen hyppyyn ponnistamista. Niinpä ei tasainen laukka säilynyt okserille tullessa kun pikkaisen hätäilin, tosin voi olla että ilman tätä askeleen isommaksi harppausta olisi ponnistuspaikka jäänyt hieman kauas. Pera vaihtoi jälleen laukan hienosti, vaikka hypyssä jopa käänsin sen päätä vasempaan eli pois uudesta menosuunnasta. Joka tapauksessa kasikymppiset esteet ylittyivät oikein sujuvasti vaikka rytmin säilymisessä olikin toivomisen varaa.
Loppujen lopuksi olin ihan tyytyväinen kun kaksi viimeistä hyppykierrosta menivät kohtuullisen mukavasti. Peran kanssa tärkeää on saada tosiaan etupainoisuutta vähennettyä ja koko hevonen lyhyemmäksi mutta samalla teräväksi niin homma alkaa sujua ihan eri malliin. Tunnin päätteeksi kyselin vielä opelta myötäänkö hypyissä tarpeeksi kun Pera tuntuu aina hyppäävän niska linkussa, ja vastaus oli että myötäys on riittävä ja Peralla on tällainen tyyli hypätä kaula liioitellun pyöreänä. Samalla toivoin Peraa myös keskiviikon estetunnille, sillä sen kanssa olisi kiva jatkaa nyt kun taas pienen tauon jälkeen alkoi punainen lanka löytyä. Suurimpana haasteena tässä tuntuisi olevan jälleen kerran oma arkailu, kun nyt on tällainen typerä nynnyilykausi menossa. Peraan en osaa ihan täysin luottaa, vaikka sen kanssa hyppääminen pääsääntöisesti mukavasti sujuukin eikä sille tämän kokoiset esteet ole vielä kummoisiakaan. Oma varmuus toki varmaankin lisääntyisi jos saisin Peran paremmin kontrolliin eli laukkaamaan lyhyempänä sekä suorana apujen välissä. Tänään sain hallitummasta menosta kuitenkin jo pieniä maistiaisia, joten tästä on hyvä jatkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti