Avotaivutuksia Lorella

Ehdinpä välillä tunnille kotitallillekin ja sain tällä kertaa ratsuksi Loren. Koulutunnin teemana oli hevosen suoristaminen avotaivutusten kautta.

Ratsastettiin avoja uraa pitkin ensin käynnissä, ja avosta siirryttiin pitkän sivun lopulla raviin ja kevenneltiin välissä pääty-ympyröitä. Seuraava variaatio tehtävästä oli avot harjoitusravissa ja sen jälkeen askeleenpidennys ravissa, ja lopuksi nostettiin avotaivutuksesta laukka. Läpi tunnin ongelmana oli hevosen jännittyminen avoissa, sillä en saanut apujenkäyttöä taaskaan pidettyä tarpeeksi rentona ja pehmeänä ja Lore herkkänä hevosena reagoi tällaiseen heti. Opettaja tosin jossain vaiheessa huomautti että ei pidä liikaa hermostua hevosen pienestä jännittymisestä vaan ajatella tilannetta ennemminkin työvaiheena joka tulee kun ruvetaan hevoselta jotain pyytämään ja jotain muuttamaan. Käynnissä avot onnistuivat vielä ihan kohtuullisesti kunhan vain muistin rentouttaa käden, mutta ravissa homma oli aika toivotonta kun en vaan osaa Loren ravissa istua lainkaan. Loren liikkeet eivät muutenkaan ole tasaisimmasta päästä, ja kun se vielä jännittyy vetäen pään ylös ja selän alas niin ei siellä kovin tiiviisti ja hiljaa istuta, eikä heppa voi ainakaan rentoutua kun kyytiläisessä on niin mahdottoman paljon liikkuvia osia. Kyllähän Lore avoissa kiltisti poikitti, mutta hyvin jännittyneenä ja kaulakin oli ihan miten sattuu mutkalla. Opettajan sanoja lainaten, ei ole helppoa kun hevonen on vino ja ratsastaja on vino. Ravia olisi pitänyt saada avoihin hidastettua ja lyhennettyä, minkä luonnollisestikin tulisi tapahtua istunnalla, mutta kun ei keskivartalossa rahkeet riitä niin kuski vaan tarraa ohjaan ja taas hevonen jännittyy lisää. Ravityöskentely oli siis jokseenkin epic fail. Kuvioissa mukana oli tietysti normaalit perusvirheeni, eli paha paha vinous vasemman kyljen linkkuuntuessa, käsien leviäminen, polven puristuminen satulaan, etukumaruus ja ohjastuntuman epätasaisuus ja jännittyneisyys. Alan kyllä pikkuhiljaa hikeentyä itseeni näiden ikuisuusongelmien kanssa.

Siinä missä ravityöskentely oli yhtä suurta ongelmaa sujui laukassa jo paljon paremmin, arvatenkin koska laukassa pystyn istumaan hiljaa ja rentona satulassa hölskymättä niin kamalasti. Varsinkin vasempaan laukkaan saatiin ympyrällä ihan mukavia pätkiä jolloin tuntuma pysyi tasaisena ja rentona niin että Lore saattoi siihen luottaa, ja laukka rullasi vaivattoman ja rennon oloisesti. Lore jopa vähäsen pyöristyi laukassa. Toki se olisi saanut vielä paremmin asettua ja taipua, mutta muutoin ei hassumpaa menoa. Laukannostotkin tulivat mukavan napakasti. Minulle on edelleen arvoitus miten Loren laukka tuntui vielä viime syksynä suorastaan mahdottomalta istua kun taas nykyään sillä on oikein miellyttävä laukata, melkein kuin keinuhevosen selässä istuisi. Kai selitys on se että istuntani on kehittynyt siinä määrin ettei Loren keinutus tunnu enää missään. Vielä kun joskus oppisi istumaan siellä ravissakin.