Menin vielä viimeiselläkin kurssitunnilla Kallella. Toisaalta olisi ollut kiva päästä kokeilemaan kurssin aikana useampaakin tallin poneista, mutta oikeastaan oli juuri optimaalista että sai mennä melkein koko viikon samalla ratsulla johon pääsi sitten tutustumaan vähän paremmin.
Kalle tuli nyt tunnille tallista, mutta aiemmin päivällä se oli mennyt ainakin yhden estetunnin. En tiedä mitä muuta sillä oli ollut tänään ohjelmassa, mutta jostain syystä Kalle oli tänään rauhallisemmalla tuulella ja näin ollen yhteistyömme lähti alusta alkaen toimimaan paremmin. Ehdin ottaa pari volttia ja pysähdystä käynnissä ennen kuin aloitettiin kevyessä ravissa ratsastaen volttikahdeksikkoa sekä kolmikaarista kiemurauraa. Ihme ja kumma Kalle ravasi ihan maltillisesti ja sopivan rauhallisessa tempossa, jolloin ei kuskikaan ajautunut ylettömästi kiskomaan ohjista. Oma ylävartaloni tahtoi edelleen itsepäisesti mennä etukenoon, ja sen suoristaminen auttoi ehkä edelleen rauhoittamaan ponin liikkumista. Vasemmalle Kalle asettui ja taipui hyvin, kun taas voltit ja kaarteet oikealle tuottivat hankaluuksia ponin kaatuessa lapa edellä sisäänpäin. Yhtään tomerammat yritykset asettaa oikealla ohjalla ja taivuttaa oikeaa kylkeä sisäpohkeella johtivat vauhdin kiihtymiseen. Asetusta pyytäessä oikea käteni tahtoi jännittyä liikaa, ja opettajan vakiofraaseja tunnin aikana olikin paitsi "ylävartalo pystympään" myös "käsi pehmeänä".
Alkuverryttelyn päätteeksi otettiin vielä laukkaa suoraa uraa pitkin. Laukassa säilyi sama rento fiilis kuin ravissa, ja varsinaiselta kaahaukselta vältyttiin tänään. Ajoittain meinasi laukassa vauhti mennä turhan kovaksi, mutta Kalle oli nyt paremmin kontrolloitavissa ja edelleen onnistuin välttämään pahimmat ohjasta kiskomiset käyttäen ennemmin istuntaa ja pienempiä pidätteitä ulko-ohjalla. Edelleenkään en saanut laukkaa varsinaisesti lyhennettyä vaan aika pitkällä askeleella Kalle eteni silloinkin kun se otti pidätteet vastaan, ja siirtymiset raviin eivät olleet niitä kaikkein tasapainoisimpia.
Käveltiin pitkin ohjin ihan pieni hetki ja jatkettiin avotaivutuksilla. Pitkän sivun alkuun ja keskelle ratsastettiin voltit, ja pitkä sivu avoa ensin käynnissä ja sitten harjoitusravissa. Kalle pysyi edelleen rauhallisena ja kuulolla jopa ravissa, joten tehtävä onnistui ihan kohtuullisesti. Tultiin ensin vasemmassa kierroksessa, johon Kalle oli toki helppo saada asettumaan ja taipumaan mutta etuosa ei alkuun ihan kunnolla siirtynyt uran sisäpuolelle. Tämä oli myös se suunta johon oma istuntani ja apujenkäyttöni jännittyi pahiten, mutta kunhan vain sain Kallelle tarpeeksi selvästi viestitettyä mitä siltä oikein haluttiin tuli sieltä pätkiä ihan kelvollistakin avoa. Oikeaan kierrokseen voltit ja avot sujuivat oikein kivasti, sain nyt Kallea paremmin taivutettua volteilla myös tähän hankalampaan suuntaan ilman että se yritti juosta alta, ja avoissakin se malttoi ravata riittävän hitaasti joten avot onnistuivat ihan kivasti. Enpä olisi vielä tiistaina uskonut että perjantaina teemme Kallen kanssa hallittuja avotaivutuksia ravissa. Ajoittain Kalle tuntui tulevan mukavasti pyöreäksi, tokihan sillä oli thiedeman-ohja avustamassa nenää alas läpi tunnin mutta ne pyöristymisen hetket kyllä erotti siitä kun poni keveni edestä ja tuli rennommalle kaulalle eikä vain roikkunut apuohjan varassa tai sitä vastaan. Selkäkin oli ehkä siinä määrin pyöreänä ja rentona että ravissa oli nyt helpompi istua. En voi väittää että missään oikeassa peräänannossa olisi kuljettu kovin suurta osaa tunnista (jos lainkaan), mutta olin tyytyväinen siihen että Kalle liikkui nyt enimmän aikaa rentona ja kuulolla eikä aivan selkä notkolla jännittyneenä. Jossain välissä vaihdettiin suuntaa nelikaarisen kiemurauran kautta ja silloin opettajalta tuli kehuja hyvästä muodosta ja ravin tahdista (mutta edelleen korjausta ylävartalon ja käsien asentoon).
Laukassa ei sentään onneksi tehty avoja, mutta ratsastettiin 10 metrin voltteja. Vasempaan kierrokseen toimi kivasti, oikealle oli taas vaikeuksia Kallen tunkiessa oikea lapa edellä sisään. Ajoittain laukka tahtoi mennä turhan vahvaksi, ja silloin rauhoittelin menoa ympyröillä istumalla tiiviimmin alas satulaan ja pienillä pidätteillä ohjasta. Volteilla olisi helposti tipahdettu raville jos en olisi ollut riittävän hereillä pohkeiden kanssa. Lopuksi tehtiin parit laukasta raviin siirtymiset poikittaishalkaisijalla kentän keskellä, ja näissä oli vielä liikaa ohjaa mukana kun ei keskivartalossa ollut ihan tarpeeksi jäntevyyttä siirtää Kalle laukasta rauhalliseen raviin.
Lopuksi kevyessä ravissa Kalle tahtoi hieman kiirehtiä laukan jälkihöyryissä, mutta se oli kuitenkin rento ja venytti kaulaa pyöreänä eteen-alas. Taivuteltiin hevosia ympyröillä, ja sain sitten pikkuhiljaa vähän menoa rauhoitettua hidastamalla kevennystä, korjaamalla etukenosta pystympään ja tekemällä pidätteitä erityisesti ulko-ohjalla. Ajoittaisen kiirehtimisen väliin mahtui siis ihan kivoja pätkiä jolloin poni oli mukavan kuulolla ja pehmeällä tuntumalla rennosti ravaten. Tähän oli hyvä päättää kurssiviikko Kallen kanssa.
Tänään siis parhaat hetket tulivat ilahduttavasti ravissa, joka edellisillä kerroilla tuntui olevan minulle se vaikein askellaji Kallen kanssa. Tämä viimeinen tunti Kallella sujui paljon paljon paremmin kuin ensimmäinen tunti tiistaina, joten vaikka meno oli vielä kaukana täydellisestä tai edes kovin hyvästä ratsastuksesta olen tyytyväinen siihen miten paljon yhteistyömme parani viikon mittaan. Tällä tunnilla ei päädytty enää oikeastaan kertaakaan varsinaiseen poni kaahaa ja kuski vetää -tilanteeseen, vaan Kalle liikkui rentona ja suunnilleen kontrollissa koko tunnin, jolloin myös ohjastuntuman saattoi pitää niin pehmeänä kuin se näillä käsillä suinkin onnistuu. Kurssiviikon suurin anti oli siis ehkä jonkinlainen oivallus siitä miten tällaisen kuumemmanpuoleisen ratsun kanssa toimitaan, ja olihan Kallen kanssa paitsi opettavaista myös mukava työskennellä. Melkein tuota hassua tupsujalkaotusta tulee ikävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti