Edelleen jatkoin kurssilla Kallen kanssa työskentelyä. Ope oli nyt eri kuin edellisinä päivinä.
Kalle oli juuri ennen tuntiani noin vartin verran läpiratsastettavana, joten sain sen alleni hyvin "viriteltynä". Kyllähän sen eron huomasi hyvin selvästi kun sai ponin suoraan taitavamman ratsastajan käsistä, Kalle nimittäin oli huomattavasti rauhallisempi ja kuuliaisempi pidätteille kuin aikaisempia päivinä. Tunti aloitettiin kevyessä ravissa loivaa kiemurauraa ja voltteja ratsastaen, ja Kalle ravasi oikein tyynen oloisena kiirehtimättä. Enpä oikein uskaltanut tehdä muuta kuin istua kyydissä mahdollisimman hiljaa ja häiritsemättä jottei Kalle taas ottaisi kierroksia, joten hieman matkusteluksi meni mutta ehkä parempi niin. Kallen liikkuessa sopivan rauhallisesti ja kuulolla oli helppo pitää ohjastuntuma kevyenä inlman vetoa, ja näin ponikin säilyi rauhallisena. Jälleen tuli huomautusta ylävartalon ryhdistä, ja vähän helpompi siihen oli nyt keskittyäkin kun ei tarvinnut vahtia milloin poni karkaa alta. Mukavahan tällaisella Kallella oli ratsastella, harmi vaan että en itse sitä tällaiseksi osaa ratsastaa vaan pikemminkin oli täysi työ saada poni säilytettyä siinä hyvässä vastaanottavaisessa tilassa johon minua osaavampi ratsastaja oli sen saanut.
Verryttelyn lopuksi otettiin laukkaa keskiympyrällä. Kallen rauhallisuus säilyi myös laukassa, toki se liikkui energisesti ja reippaasti mutta ratsastajaa kuunnellen ja rennon oloisena. Ei ollut kaahotusta nyt, ja opettaja kehuikin kauniista laukasta. Vaihdettiin suuntaa lävistäjän kautta ja Kalle laukkasi nätisti uralle asti mutta tipahti sitten kiitoraville. Ongelmana siis tahtoi olla se ettei laukkaa oikein päässyt lyhentämään. Kuitenkin vielä toiseen suuntaan ympyrälle saatiin hyvää rentoa laukkaa. Oikeaan kierrokseen tosin oli ongelmia asetuksen kanssa, Kallella tahtoi olla pää kääntyneenä enempi vähempi vasemmalle koko ajan. Huomasin nyt myös erittäin selvästi sen mistä ensimmäisten kurssipäivien ope huomautteli, eli vasen käsi tahtoi koko ajan mennä paljon edemmäs kuin oikea. En tiedä korostuuko tämä virhe nimenomaan Kallella ratsastaessa, mutta täytyypä kiinnittää asiaan huomiota jatkossakin.
Pienen käyntitauon jälkeen jatkettiin pohkeenväistöillä. Tultiin ensin käynnissä väistöä uralta pituushalkaisijalle, aloittaen oikean pohkeen väistätyksellä. Kalle ei nyt ryysinyt väistöistä karkuun yhtä pahasti kuin tiistaina, mutta edelleen oli vaikeuksia pidätteen läpimenossa jolloin ei kunnon ristiaskeleita ehditty ottaa. Toki ydinongelmana oli oma jännittymiseni ja ohjasta vetämään jäämiseni, mikä puolestaan oli tietysti omiaan hermostuttamaan Kallen. Sitten kun Kalle vihdoin ymmärsi mitä kaikella häsläämiselläni oikein siltä pyysin löytyi sieltä ihan mukavia ristiaskeleitakin. Yleensä väistön alku meni säätäessä ja loppuun saatiin pari askelta onnistuneempaa väistöä. Kovakätiset pidätteet väistöissä taisivat kuitenkin taas saada Kallen hermostumaan siinä määrin että se alkoi kipittää ja kaahottaa ravissa. Raviväistöt ei sitten kovin kummoisesti onnistuneetkaan.
Vaihdettiin ravissa suuntaa lävistäjällä tehden 4 askeleen käyntiinsiirtyminen, ja eipä se siirtymä kovin pehmeästi tullut vaan suoraan sanottuna kiskomiseksi meni taas. Homma alkoi siis pahemman kerran levitä käsistä. Kalle olisi pitänyt saada rauhoitettua istumalla tiiviisti syvälle satulaan ja pidättäen liikettä vastaan istumalla, mutta eipä siinä jännittyneessä kipitysravissa tämä täti taas onnistunut istumaan ollenkaan. Tuhannen taalan kysymys tässä kohtaa onkin puuttuuko minulta edelleen riittävä keskivartalon lihaksisto (kun nyt kuitenkin vasta vajaan vuoden verran olen taas näitä ratsastuslihaksia harjoittanut) vai ainoastaan kyky käyttää näitä lihaksia oikein.
Otettiin samat väistöt vielä oikeaan kierrokseen eli vasenta pohjetta väistättäen. Käynnissä sain Kallea taas vähän hallintaan ja rauhallisemmaksi, ja itse asiassa onnistuttiin jopa tekemään ihan siedettävää käyntiväistöä. Jäin taas liikaa vetämään ohjasta, mutta Kalle sieti sen nyt hyvin ja väisti kiltisti ja pahemmin kiirehtimättä. Saatiin jopa ravissa ainakin joku hyvä väistöaskel, vaikka muutoin ravi olikin taas kiireistä kipitystä josta tuntui rentous kadonneen.
Lopuksi tehtiin vielä laukka-ravi-siirtymisiä suoraa uraa ratsastaen niin että laukka nostettiin lyhyen sivun keskeltä, laukattiin neljänneskierros pitkän sivun keskelle missä harjoitusraviin ja uusi nosto taas lyhyen sivun keskeltä. Laukat nousi pääsääntöisesti ihan hyvin, tosin pari yritystä tuli jolloin en ollut tarpeeksi valmistellut ja epämääräisillä laukka-avuilla yllätetty Kalle lähtikin vain kiitämään ravissa. Ihme kyllä laukka sujui edelleen suhteellisen hyvässä tempossa vaikka ravissa mentiinkin nyt ihan liian kovaa. Ongelmallisia olivat laukasta raviin siirtymiset, jotka helposti vähän venähtivät ja kovin tasapainoiseen raviin ei laukasta päästy vaan kiitämistä se oli. Ope kehotti tekemään siirtymisen istunnalla jarruttaen ja käden aivan kevyenä säilyttäen, ja tulihan sieltä loppuun joku siirtyminen jossa ei tarvinnut juuri ohjasta ottaa mutta kiitämistä ravi oli edelleen. Pakko myöntää että ravipätkillä turvauduin taas voimakkaaseen ohjalla pidättämiseen kun en istumallakaan osannut ponia hidastaa. Pyrin tosin välttämään tasaista molemmilla ohjilla vetoa ja tekemään pidätteen enemmän ulko-ohjalla, ja tämä ehkä toimikin vähän paremmin. Jossain kohti oli joku kiva lyhyt pätkä missä sain hieman juonen päästä kiinni istunnan kanssa ja onnistuin hetkeksi saamaan Kallen kuulolle istumalla sitä hitaammaksi sekä pienillä ulko-ohjan pidätteillä, mutta harmittavan lyhyt hetki se oli ja sitten taas kaahattiin.
Kevennettiin vielä hetki loppuun ja ei siitä sen enempää kuin että valitettavan kiireinen Kalle oli edelleen. Se kyllä venytti kaulaa hieman eteen-alas jos annoin sille tilaa ja oli ehkä jokseenkin rento, mutta vauhtia oli liikaa ja pidätteet ei edelleenkään menneet läpi. Opettaja ohjeisti rauhoittamaan kevennystä ja keventämään hevosen liikettä hitaammin, ja tästä oli ehkä pientä apua.
Tämmöistä tänään. Olin hieman pettynyt kun en onnistunut yhteistyötä Kallen kanssa nyt viemään oikein eteenpäin. Toki alkutunti sujui ihan kivasti, mutta se ei ollut omaa ansiotani vaan Kallen läpiratsastajan. Tietysti voin vähän kehua itseäni siitä että onnistuin sentään säilyttämään Kallen rennossa ja rauhallisessa mielentilassa ainakin vartin ajan, mutta enpä kuitenkaan onnistunut säilyttämään lopputuntia vaan sitten kun ruvettiin enemmän jotain tekemään pilasin koko homman. Positiivista oli että laukka oli tänään rauhallisempaa kuin aiemmilla kerroilla eikä laukassa kaahattu juuri ollenkaan. Ongelmat siis tulivat enimmäkseen ravissa ja eritoten harjoitusravissa. Juttu taitaa olla vähän niin että käynnissä ja laukassa minun on helppo istua hiljaa ja pitää kädet pehmeinä, kun taas harjoitusravissa Kallen vähänkään kipittäessä ei rento ja tiivis istuminen enää onnistu vaan jännittämiseksi ja hölskymiseksi menee jolloin Kalle jännittyy ja alkaa juosta karkuun. Keventäminenkään ei auta enää siinä vaiheessa kun kaahotusvaihde on jo naksahtanut päälle ja ohjasta joutunut ottamaan kovempaa. Kallen kanssa tuntuisi homma olevan koko ajan vähän veitsenterällä jonka toisella puolella on positiivinen kierre (rento ja pieniin pidätteisiin vastaava poni - rennosti hiljaa istuva ja kevyitä ohjasotteita sekä istuntaa käyttävä ratsastaja) ja toisella negatiivinen kierre (jännittynyt ja kipittävä/kaahaava poni - jännittynyt ja kovalla kädellä ohjasta vetävä ratsastaja).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti