Kisoihin valmistautuminen jatkui edelleen Jussin kanssa. Aiheena olivat tänään(kin) siirtymiset, mikä tuli todella tarpeeseen viime kerran epäonnistuneiden laukannostoyritelmien jälkeen. Lähdin tunnille muistutellen itseäni notkoselän välttämisestä. Suunnitelmani oli että mieluummin istun vaikka vähän huonossa ryhdissä selkä pyöreänä kuin annan selän mennä notkoon.
Verryttely oli tänään mukavan reipashenkinen, eli ensin aivan hetki kevyttä ravia ja sitten heti laukkaa aloittaen oikeasta kierroksesta. Ravissa Jussi liikkui ihan kohtalaisen reippaasti ja ryhdikkäänä, mutta vielä vähän selkä alhaalla. Ope kehotti tekemään hieman väistöä tai avotaivutusta lapojen avaamiseksi. Väistätinkin ympyrällä takaosaa ulos, ja tämä toimi ihan hyvin sillä tokihan Jussi mielellään heittää takaosansa vasemmalle. Laukassa ohjeistuksena oli pyrkiä vuorottelemaan lyhyemmän ja kootumman laukan sekä hieman isomman laukan välillä, sekä käyttää apuna kevyttä istuntaa jotta hevonen alkaisi käyttää paremmin selkäänsä. Aloitin Jussin kanssa laukkaamalla ympyrällä kevyessä istunnassa ja pyrin saamaan laukan paremmin eteen rullaavaksi. Ope varoitteli päästämästä Jussia liian pitkäksi. Kevyessä istunnassa irrottelun tuloksena laukka alkoikin pyöriä aika mukavasti, ja pääsin istumaan takaisin perusistuntaan niin että hyvä pyöreä laukka säilyi. Hevosen muoto oli ehkä vähän pitkä ja matala mutta kuitenkin pyöreä. Ulko-ohja olisi vielä pitänyt saada pidettyä hiljempaa ja tasaisella tuella.
Takaisin raviin siirryttyämme Jussi kulki todella mukavasti. Laukkaaminen taisi avata liikettä juuri sopivasti, ja Jussi ravasi edestä kevyen ja ryhdikkään oloisena sekä selkä pyöreänä (eli helposti istuttavaa ravia). Vasempaan kierrokseen vaihdettuamme oli myös helpompi säilyttää ulko-ohja tasaisena, ja kaikin puolin meno oli varsin vaivattoman oloista. Tällaisesta olotilasta kelpasi sitten nostaa vasen laukka, jossa Jussi liikkui myöskin pyöreänä ja kevyellä tuntumalla. Näin hyviä laukkahetkiä en Jussin kanssa pääsekään ihan joka kerta kokemaan. Ope toivoi laukkaan vielä vähän lisää "muhkeutta" ja hevosen keskivartaloa töihin. Kierros kentän ympäri uraa pitkin eteenratsastaen toikin laukkaan lisää ulottuvuutta. Huomasin myös että istuntani loksahti laukassa luontevasti kohdilleen nyt kun Jussi todella laukkasi pyöreänä läpi selän.
Tämänpäiväinen verryttely oli siis meille juuri optimaalinen, ja auttoi löytämään heti alkutunnista oikean vaihteen niin hevoselle kuin ratsastajallekin. Pienen hengähdystauon jälkeen olikin sitten aika jatkaa hieman vaativampien tehtävien eli niiden siirtymisten parissa. Aloitettiin käynti-ravi-siirtymisillä, joissa ideana oli ratsastaa käynti mahdollisimman lyhyeksi ja mahdollisimman säpäkäksi ylöspäin, ja siirtää tästä lyhyeen koottuun raviin. Ravissa pyöräytettiin saman tien voltti, ja uralla palattiin takaisin käyntiin jota lähdettiin taas uudestaan aktivoimaan oikein lyhyeksi ja teräväksi. Tämä tehtävä meni aika lailla mukavuusalueen ulkopuolelle sekä kuskilla että hevosella. Käyntiin ei vaan tahtonut saada riittävää terävyyttä ja vieteriä ylöspäin, ja seurauksena oli lähinnä hevosen jännittyminen pää ylös ja selkä alas sekä ratsastajan jännittyminen vetämään ohjasta. Aika vahvaa tuntumaa tehtävän onnistuminen varmasti olisi vaatinut, mutta nyt tuntui että painetta oli ohjassa ehkä liikaakin varsinkin kun se tapahtui jännittyneellä ja levottomalla kädellä. Ehkä käynnin virittely kuitenkin sai jotain hyvääkin
aikaan, sillä ravipätkät siinä välissä toimivat oikein kivasti. Ravissa meno oli huomattavasti rennompaa ja miellyttävämpää, ja liikkessä tuntui olevan
toivottua säädeltävyyttä eli kokoaminen ja lyhentäminen onnistui helposti. Ravivolteilla saatoin jättää Jussin aika lailla rauhaan vain kevyesti ulkopohkeella kääntäen ja sisäohjalla asettaen.
Lopputunti hiottiin ilokseni laukannostoja sekä laukasta käyntiin siirtymisiä. Tarkoitus oli pysytellä etupäässä suoralla uralla ja ottaa laukkaa aina noin yhden kirjainvälin verran. Aloituskierros oli keskiviikon nostoharjoituksissa tuskaa aiheuttanut oikea, mutta tänään ei ollut eroa suuntien välillä vaan nostot onnistuivat samalla lailla niin oikealle kuin vasemmallekin. Ehkä keskiviikolta oli jotain mennyt perille, sillä onnistuin nyt mielestäni paremmin välttämään selän notkahtamista ja istunnalla tuuppaamista nostossa. Nostot onnistuivat vaihtelevalla menestyksellä, mutta kokonaisuutena ajatellen jo paremmin kuin viimeksi. Mukaan mahtui pari mönkään mennyttä yritystä jolloin Jussi ei ollut hereillä ja lähti vain raville, useampia yrityksiä joissa nosto tuli pienellä viiveellä mutta ihan siedettävästi, sekä nappinostoja joissa hevonen oli riittävästi valmisteltu (=käynnissä aktivoitu) ja istunta kasassa niin että nosto lähti kevyestä sisäpohkeesta saman tien. Etenkin viimeinen nosto oikeaan kierrokseen jäi mieleen erityisen onnistuneena. Toki nostoissa tahtoi pyöreys kadota hetkellisesti, mutta pääasia oli että laukka ylipäänsä nousi pyynnöstä ilman suurempaa viivettä. Laukasta käyntiin siirtymiset onnistuivat myös hieman vaihtelevalla menestyksellä niin että välillä Jussi siirtyi hienosti aivan suoraan käyntiin, kun taas välillä mukaan tuli pari raviaskelta. Onnistuipa siirtyminen ilman ravia tai ei, keikahdin poikkeuksetta itse satulassa eteenpäin. Ope yritti tsempata pitämään vatsalihaksilla vastaan niin ettei hevonen saa siirtymässä kiskaistua irti satulasta, mutta ei vaan onnistunut. En tiedä johtuuko tämä siitä että keskivartalon lihaksisto on yksinkertaisesti liian heikko, vaiko siitä etten vain ole oikein hahmottanut miten niitä vatsalihaksia tässä tilanteessa käytetään.
Loppuun ehdittiin työskennellä vielä pieni hetki ravissa tehden siirtymisiä ravin sisällä. Sekä askeleen lyhennys että pidennys onnistuivat pyöreänä säilyen niin kauan kun en pyytänyt kovin isoja eroja, mutta kun yritin open kehotuksesta vielä lyhentää ja koota vähän enemmän meni touhu jännittyneeksi ja pyöreys katosi. Askeleen pidennys ja eteenratsastus tuntuikin tässä vaiheessa tuntia toimivan paremmin kuin lyhentäminen. Joka tapauksessa ravi tuntui varsin letkeältä ja toimivalta silloin kun annoin Jussin ravata liikaa prässäämättä.
Yleistuntumani tunnista oli varsin positiivinen. Alkuverkassa Jussi toimi todella hyvin kunhan oli ensin vähän lämmennyt, ja muutoinkin sujui ihan kohtalaisen hyvin ottaen huomioon sen kuinka paljon käynti- ja laukkatyöskentelyä tehtäviin sisältyi. Ei mennyt koko tuntia yhtä hienosti kuin alkuverkassa, mutta olivatpa ne tehtävätkin vähän muuta kuin leppoisaa ympyrällä ravailua. Laukannostot onnistuivat jo viimekertaista paremmin ja mukaan mahtui oikein hyviäkin nostoja. Ehkäpä minun kannattaa sitten kisoissakin tehdä tuollainen "reipashenkinen" verryttely aloittaen laukassa ja miksei jopa kevyessä istunnassa kun näköjään sitä kautta laukka lähti paremmin pyörimään. Jos laukassa saa liikettä auki ja selkää ylös niin ravityöskentelyn pitäisi sen jälkeen sujua kuin vettä vaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti