Keskiviikkoiltapäivän leiritunnilla vuorossa oli kouluratsastusta, ja kun olin onnistunut jo profiloitumaan poniratsastajaksi niin ope totesi laittavansa minulle oikein superponin. Kyseinen otus oli 139 cm korkea, suloinen eestinponipullero Ateena eli Alma.
Pieni ketterä poni oletettavasti helpottikin selviytymistä tunnin tehtävistä, sillä koko tunnin ajan työstämämme kuvio vaati varsin tiukkaa kääntämistä pienille volteille. Kuviossa ratsastettiin pitkät sivut arviolta noin 8 metriä uran sisäpuolella ja tästä pyöräytettiin seinälle päin voltit kolmessa pisteessä per sivu. Lisäksi vielä lyhyillä sivuilla tehtiin voltit uralta sisäänpäin. Samaa volttitehtävää mentiin sekä käynnissä että harjoitusravissa. Työläästä tehtävänannosta huolimatta Alman satulassa ei juuri hiki tullut, sillä tällä ponilla oli kenties pehmein ravi missä olen koskaan istunut. Eipähän päässyt istunta leviämään ja pohkeet heilumaan aivan niin pahasti kuin tavallisesti, tosin jotenkin vaan onnistuin Almankin kyydissä puristamaan polvea satulaan ja nostamaan pohjetta ylös. Ope huutelikin pitkiä jalkoja läpi koko tunnin.
Alma oli suhteellisen herkkä avuille ja suustaan pehmeä, pohkeelle toki hitaamman puoleinen muttei varsinaisesti laiska. Pienenpienillä volteilla ravi tahtoi kyllä sammua onnettomaksi hiippailuksi, eli aktiivisuutta syövä tehtävä olisi vaatinut minulta napakampaa pohkeenkäyttöä. Hetkellisesti Alma aina pyöristyi ja kuten ope loppupalautteessa totesi venytti välillä vähän askeltakin, harmillista vaan että nämä pätkät olivat kovin lyhyitä. Alma kyllä myötäsi niskasta varsin helposti, mutta nousi hyvin nopeasti taas ylös. Luulisin tämän johtuvan toisaalta siitä etten onnistunut tarjoamaan ponille riittävän vakaata tuntumaa jolle pyöristymisen hetkellä jäädä, ja toisaalta puutteellisesta liikkeen aktiivisuudesta. Parempi liike-energia takaa kohti tuntumaa olisi voinut ratkaista monta ongelmaa. Volteille kääntäessä ja taivuttaessa jäin tuon tuosta liikaa kiinni sisäohjaan sen sijaan että olisin kääntänyt ulkopohkeella ja antanut ponille tilaa liikkua sisäkättä rentouttamalla. Toisaalta jatkuva sisäohjasta muistuttelu johti ehkä siihen että sisäkäteni oli lopulta liian levoton ja otti ja päästi ohjasta yhtenään.
Istunnan suhteen tällä kertaa tuli sanomista etenkin kyljistä irtoavista kyynärpäistä. Oikeaa olkapäätä ope kehotti vetämään taakse ja alas useaan otteeseen (eli olin vino, yllätys yllätys) samoin kuin suoristamaan ranteen. Ranteen mutkalle meno tuntui olevan ongelma nimenomaan raippakädessä, eli en vaan osaa pitää raippaa kädessä niin että saisin pidettyä nyrkin korrektisti suorassa ja pystyssä (sekä käden pehmeänä ja herkkänä). Reittä vasten lepäävä raippa tuntuu pakostakin vääntävän ranteen väärään asentoon. Monta kertaa tuli huomautusta myös erimittaisista ohjista, tyypillisesti niin että vasen oli lyhyempi ja vasen käsi siis edempänä.
Lopuksi otettiin volttikuviolla myös hieman laukannostoja niin että pitkän sivun volteista keskimmäinen ratsastettiin laukassa ja muut harjoitusravissa. Laukannostot vaativat Alman kanssa hyvää valmistelua jottei seurauksena ollut vain ravissa karkuun kipittäminen. Voltteja en juurikaan yrittänyt tehdä, sillä itse laukan ylläpidossa oli sen verran tekemistä että näin pienet voltit tuntuivat aika haasteellisilta. Yhden onnistuneen laukkavoltin ehdimme kuitenkin tehdä. Istuntaa en oikein tuntunut saavan laukassa rennoksi, eikä laukkaa näin ollen pääsyt samalla lailla ratsastamaan kuin käyntiä ja ravia.
Alma osoittautui niin hauskaksi poniksi ratsastaa että tunnista jäi pakostakin hyvä mieli vaikkei esityksemme mitään loisteliainta menoa ollutkaan. Välillä tapahtui oikeansuuntaisia asioita, mutta keskeneräiseksi homma jäi moneltakin osin. Tästä syystä (sekä tietysti siksi että Alma oli niin mainio!) menisin tällä ponilla leirin aikana mielelläni uudestaankin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti