Poni ponteva puomeilla

Koko kesän ajan toivoin saavani joku kerta tunnille Elmon, ja nyt se viimein osui hevostenjaossa kohdalle. Jihuu! Vuorossa oli tänään puomitunti, mikä olikin Elmon kanssa mukavaa ohjelmaa.

Puomikuvioon kuului neliökahdeksikko jolla ratsastettiin poikittaishalkaisijalla kolmen puomin sarjan yli ja käännettiin tästä vuoroin oikealle, vuoroin vasemmalle. Maneesipäädyssä ylitettiin isolla voltilla yksittäinen puomi ja tallin päädyssä vastaavasti kaksi puomia. Neliökuviolla tehtävänantona oli ratsastaa kulmat teräviksi ja huolellisesti ulkoavuilla kääntäen. Ensin työskenneltiin kuviolla hetki käynnissä, sitten kevyessä ravissa ja lopulta lisättiin päätyihin laukannostot sekä puomit volteilla laukassa. Käyntityöskentely meni jälleen aivan kummalliseksi ohjalla värkkäämiseksi ja pohkeella kaivamiseksi, joten taisimme molemmat huokaista helpotuksesta kun päästiin jatkamaan ravissa. Elmoa sai kyllä vähän väliä muistutella aktiivisuudesta, mutta mielestäni se ei ollut niin tahmea ja hidas pohkeelle kuin joskus aikaisemmin.

Bling!

Vasen kierros oli jostain syystä kovin hankala, asetus ei meinannut onnistua ja Elmo veti selän niin notkolle kuin mahdollista. Ponin liikkuessa täysin väärinpäin vaikeutui istunta-asiatkin, ja kevennys meni kamalaksi etukenotukseksi ja ryhdittömäksi lösötykseksi. Eteenpäinpyrkimyksessäkin oli nimenomaan vasemmalle ongelmia, ja ehkä liikkumiseen olisi pyöreyttä löytynyt jos vaan olisin malttanut ratsastaa topakasti liikettä eteen sen sijaan että keskityin ohjalla pelaamiseen. Oikealle meno sen sijaan oli miellyttävää, Elmo hakeutui pyöreäksi ja ulko-ohjalle löytyi helposti mukava tuntuma. Liikkuminen eteen kohti tuntumaa oli myös paljon parempaa tähän kierrokseen. Ope muistutteli kääntämään kulmissa ja volteilla vielä napakammin ulkoavuilla, sillä Elmo pyrki vähän liirailemaan lavoista ulos ja oikealle meinasi kaulakin ylitaipua. Sanomista tuli myös levottomasta kädestä joka huomaamattanikin värkkäsi ohjaa koko ajan ja varsinkin silloin kun Elmo jo liikkui pyörenä.

Elmolla jalka nousee! (Ja valitettavasti myös kuskilla.)

Pohje lentää puoli metriä liian taakse. Ihmekö tuo jos kroppa meinaa jatkuvasti kipata etukenoon...

Laukka oli päätyvolteilla aika tahmeaa, ja vasen laukka ei meinannut alkuun nousta lainkaan. Hutiloidut noston valmistelut taisivat olla se suurin syypää. Pienten alkukankeuksien jälkeen sopiva askel puomeille alkoi löytyä, ja laukkapuomit ylittyivät enimmäkseen ihan näpsäkästi. Oikeaan kierrokseen tosin liirailtiin edelleen ulos voltilta niin että varsinkin alkupuolikkaasta tuli liian leveä. Ulkoavut eivät siis olleet kääntämisessä aivan kunnolla mukana. Ensin taisin katsella ponnistuspaikkoja "Sulo-säädöillä", eli askeleen sopiessa huonosti yritin kannustaa Elmoa venyttämään kaukaa puomin yli. Parempi ratkaisu Elmon kanssa kuitenkin oli jäädä odottamaan ja antaa sen ottaa vielä yksi askel, mikä yleensä ponilaukalla mahtuikin puomin eteen ihan nätisti.

Lopuksi tultiin vielä laukkatehtävää johon kuului kaksi puomia kaarevasti voltilla sekä päätyneliö ylittäen suora kolmen puomin sarja poikittaishalkaisijalla. Tultiin ensin muutama kierros vasemmasta laukasta ja sitten oikeasta. Tähän tehtävään Elmo innostui liikkumaan oikein hyvällä energialla, eikä eteenpäin tarvinnut enää patistella. Reippaasta laukasta oli myös ponnistuspaikat helpompi saada kohdalleen, ja aktiivisuuden kautta löytyi puomien välillä myös hyvä pyöreä muoto. Nyt olikin mukava työstää sekä laukkaa että ravia kun Elmolta löytyi liike-energiaa ihan omasta takaa. Edelleen ulkoavut olivat voltilla vähän liian heikot, mutta ylitettiin nämä puomit joka kierroksella ihan mallikkaasti. Suoralla puomilinjalla esiintyi pariin kertaan vielä ylimääräistä eteentuuppausta paikan jäädessä kauas, kunnes lopulta upposi tajuntaan että ponilaukalla mahtuukin vielä se yksi askel eikä tarvitse usuttaa Elmoa venyttämään.

Ihana Elmo.

Loppuverryttelyksi kevenneltiin vielä tovi molempiin suuntiin. Puomitehtävän loputtua Elmolta sammui paras energia ja nyt joutui ratsastamaan taas enemmän eteen. Muoto meni levottomaksi, ja mistäpä muustakaan se johtui kuin ratsastajan käsistä jotka olivat taas alkaneet värkätä ohjia. Kun open komennosta rauhoitin kädet ja tasoitin tuntuman niin jopas alkoi Elmokin kulkea edestä tasaisena sekä pyöreänä. Käsi hiljaa ja vetämättä mutta ohja tuntumalla ja pohjetta ravin aktivoimiseksi sekä ympyröille taivuttamiseksi oli se yksinkertainen resepti jolla Elmolle löytyi tunnin lopuksi rento ja pyöreä eteen-alas-muoto. Muistisääntö: kun tuntuu siltä että haluaisi värkätä ohjalla niin se on merkki siitä että pitäisikin ratsastaa pohkeella.

Olipa mukava mennä Elmolla näin muutaman kuukauden tauon jälkeen, ja erinäisistä toheloinneista huolimatta jäi oikein kiva ja innostunut mieli. Mahtava poni, haluan mennä Elmolla lisää! Esteillä meillä saattaisi olla edelleen vähän ongelmia, sillä ponnistuspaikkojen kanssa oli sen verran arpomista, mutta vaikutti siltä että Elmo tykkäsi laukkapuomeista kun innostui yhtäkkiä niin pirteästi liikkumaan.