tiistai 10. joulukuuta 2013

Mukavaa menoa yllätyshepalla

Tällä kertaa tiistai-illan ratsuna oli Aapo. Kerran olen Aapolla viime vuonna hypännyt ja nyt oli ensimmäinen koulutunti sen kanssa. Ope totesi laittaneensa minulle nyt Aapon koska sen koulusatula on istunnalle armollisempi kuin Sulon penkki. Totesinkin satulan oikein miellyttäväksi, sillä istuin ei ollut kovin kuppimainen vaan tilaa oli siirtyä hieman taaksepäin ja näin ollen ei tarvinnut pakottautua asentoon johon ei lonkkien irtonaisuus riitä. Saatoin siis näilläkin lonkilla istua luontevasti ja silti jäi vielä ilmavaraa jalan ja polvituen väliin. Muutoinkin oloni Aapon kyydissä oli ihan kohtalaisen luonteva vaikka hevonen olikin iso ja hurjan pitkäkaulainen.

Tavalliseen tapaan verryteltiin ensin kaikki askellajit huolellisesti läpi. Oli helppo pitää tasainen tuntuma kun hevonen itse oli tasainen edestä eikä myöskään mennyt tyhjäksi. Asetuksella Aapo lähti aika helposti pyöristymään kun piti ulko-ohjan kunnolla tuntumalla. Aluksi vaikutti siltä kuin olisi menty vähän pohkeen takana hidastellen, mutta laukkaamisten jälkeen Aapo lähti jo melkeinpä juoksemaan alta. Ope neuvoi että jos Aapo käy painamaan kädelle niin heti vaan kunnon asetus ja taivutus niin kevenee. Vetokilpailun ratsastaja häviää varmasti. Voi olla että ratsastelin taas liikaa ohjalla ja pohjetta olisi saanut käyttää enemmän, mutta muistin sentään ainakin välillä ratsastaa sopivasti pohkeesta eteen siinä vaiheessa kun Aapo myötäsi asetukseen ja keveni edestä. Kevyessä ravissa opelta tuli kommenttia että Aapo on tyytyväisen ja rennon näköinen, mutta istunnan kanssa piti taas olla tarkkana etten kallistellut etukumaraan. Vatsalihakset aktiivisemmin käyttöön niin että kroppa pysyy jäntevänä ja ryhdikkäänä eikä lösähdä keventäessä kasaan. Tällä kertaa kuitenkin etukumara johtui lähinnä tottumuksesta eikä siitä että se olisi ollut ainoa fyysisesti mahdollinen asento, ja niinpä pystyin asian muistaessani ryhtiä korjaamaan.

Myös laukatessa tuli muistutusta istua paremmin satulassa istuinluiden päällä sen sijaan että irtoaa etukenoon. Aapo kuitenkin toimi laukassa mukavasti liikkuen hyvässä pyöreässä muodossa. Vasemmassa laukassa meno oli vielä vähän laiskaa ja takajalat olisi pitänyt saada paremmin töihin. Pariin kertaan pudottiin raville kun Aapo tulkitsi istunnan korjailuja pidätteeksi. Oikea laukka rullasi sujuvammin eteenpäin, ja tässä vaiheessa Aapo alkoi myös asettua ja taipua notkeasti oikealle vaikka aluksi tämä suunta oli ollut vähän jäykkä. Hevosen liikkuessa hyvin oli istuntapalikoitakin helpompi saada järjestykseen niin että löytyi tunne hevosen ympärillä istumisesta. Oli kyllä niin hyvä meininki laukassa että olisin voinut laukkailla vaikka koko illan.

Päivän teemana oli siirtymiset, ja mentiin lopputunti toistaen kuviota johon kuului harjoitusravista laukannosto pitkän sivun keskellä, päädyn läpi laukkaa ja siirtyminen raviin toisen pitkän sivun keskellä sekä ravista muutaman askeleen käyntiin siirtyminen lyhyellä sivulla. Laukannostoihin Aapo lähti helposti parin askeleen ravikiihdytyksellä, ja itse puolestani heilautin ylävartaloa laukan nostamiseksi. Ylipäänsä Aapo usein ennakoi nostoa painamalla kädelle ja yrittämällä vähän juosta alta. Takaisin raviin puolestaan tultiin vähän tasapainottomasti töksähtäen ja usein ennakoiden. Näissä hevonen pääsi kiskomaan minua eteenpäin irti satulasta, eli vatsalihaksilla olisi pitänyt saada pidettyä napakammin vastaan. Käyntiinsiirtyminen sujui välillä kohtuullisesti apuja kuunnellen kun taas toisinaan Aapo jyräsi voimakkaasti pidätettä vastaan. Näitä kontrolli- ja täsmällisyysongelmia sitten lähdettiin työstämään, ja laukannostot saatiin vähän paremmin onnistumaankin. Nostoon tullessa piti olla tarkkana pidätteen läpimenosta niin että pääsin nostamaan tilanteesta jossa hevonen ei painanut kädelle. Lisäksi tarvittiin malttia itselle niin että nostossa tosiaan vain pohje antoi merkin istunnan pysyessä hiljaa. Pari nostoa onnistui oikein nappiin kun sain pidätteen kunnolla läpi ennen laukka-apujen antamista samalla kuitenkin aktiivisuuden säilyttäen. Siirtymiset alaspäin jäivät keskeneräisemmiksi vaikka onnistuinkin hieman vähentämään satulasta irtoamista laukasta raviin tullessa. Liikaa vaan oli vielä pidätettä vastaan jyräämistä eikä paino ollut siirtymisissä todellakaan takajaloilla. Tähän olisi varmaan auttanut se että olisi pystynyt istumaan jämäkämmin pelkän räsynukkeilun sijaan.

Ehdittiin kevennellä vielä muutama kierros loppuraveja ennen kuin Aapo jatkoi seuraavalle tunnille. Yllättäen Aapo oli tässä vaiheessa taas vähän hidas ja eteenratsastettava, mutta venytti kuitenkin pyöreälle kaulalle. Tunti Aapon kyydissä hurahti nopeasti ja yllättävänkin mukavasti. Hevonen toimi kohtuullisen hyvin, ja lohdullista etteivät istuntaongelmat olleet tässä satulassa aivan niin ylitsepääsemättömiä ja kokonaisvaltaisesti kaikkea tekemistä häiritseviä vaikka luonnollisestikin korjattavaa jäi edelleen. Siirtymisiin olisi kaivattu parempaa apujen kuuntelua, mutta näin ensimmäiseksi koulutunniksi Aapolla tämä ei ollut hullumpaa menoa. Tällainen hieman onnistuneempi tunti oli kyllä tervetullutta vaihtelua viimeaikaiseen epäonnistumisten putkeen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti