Ponnistuspaikka - kenen päätös?

Toivoin taas estetunnille Peraa, mutta erinäisten vaiheiden jälkeen sainkin sitten Eetun. Eipä siinä mitään, sillä Eetulla toki hyppään aina riemusta hihkuen. Olipahan ainakin pitkästä aikaa sellainen estetunti ettei jännittänyt pätkän vertaa missään vaiheessa.

Ravissa verrytellessä kunnianhimoinen tavoitteeni oli Eetun suoristaminen, mutta yritykseksi jäi. Niinpä sitten oltiin ihan tavanomaisen vinossa aloittaessamme laukkaverryttelyn jumppakavalettitehtävällä. Oikeassa laukassa ylitettiin neljän maapuomin ja vinopuomin jumppasarjaa muutama kierros putkeen. Eetu lähti vähän kiihdyttelemään puomeja kohti eli meno oli turhan kiireistä ja ryhtiäkin olisi kaivattu lisää. Puomilinjalla oli selvästi hankala saada pidätteet kunnolla läpi. Parin toiston jälkeen kiireisyys hieman helpotti ja Eetu tuli paremmin kuulolle.

Seuraavaksi hypättiin vasemmassa laukassa 16 metrin ristikko-ristikko-linjaa. Pikkuristikoilla väliin oli tarkoitus mahtua viisi askelta. Eetu kävi taas kovin hätäiseksi ja  tuppasi rynnimään ekalle ristikolle. Välissä ei oikein saanut laukkaa tarpeeksi kiinni vaan väli jäi viidellä askeleella hiukan ahtaaksi. Lisäksi poni oli aivan mutkalla takaosa vasemmalle kääntyneenä, ja ope kehottikin huolehtimaan suoruudesta paremmin jo estelinjalle kaartaessa. Kolmannella hyppykierroksella aloin saada pidätteitä paremmin läpi, mutta vieläkin mentiin esteille aivan kierossa. Jatkettiin vielä saman linjan parissa toiseen suuntaan eli oikeassa laukassa ja esteet nousivat pystyiksi. Ohjeena oli neljä tai viisi askelta. Ajattelin että neljä olisi esteiden hieman noustua juuri sopiva askelmäärä, mutta eipä ollutkaan vaan viides pikkuaskel tuli mukaan. Seuraavalle kierrokselle päätin ottaa laukkaa kiinni ja mennä tasaisemmalla viidellä askeleella, mutta kun Eetu ei edelleenkään malttanut vastata pidätteisiin niin posoteltiin taas viidennellä pikkuaskeleella esteen juureen. Kolmannelle kierrokselle esteiden noustua korkeammiksi oli neljä askelta itsestäänselvä valinta, ja ihan pienellä eteenratsastuksella saatiin näin sujuvampi hyppy jälkimmäiselle esteelle. Joka kierroksella kuitenkin ongelmana oli se ettei ensimmäiselle esteelle päästy oikein hyvään paikkaan, enkä pystynyt ponnistuspaikan valintaan itse juuri vaikuttamaan vaan Eetu hakeutui mielensä mukaan esteen juureen. Oikeassa laukassa hypätessä ongelmana oli tuttuun tapaan myös laukan vaihtuminen vasemmaksi joka ikinen kerta vaikka takaosaa yritinkin töniä pois vasemmalta. Ajautuminen esteen juureen tietenkin vielä lisäsi Eetun taipumusta hypätä vinossa.

Seuraavana vuorossa oli lävistäjällä kahden askeleen pysty-pysty-sarja 9 metrin välillä. Ekalla kierroksella kämmäilin puskemalla Eetua hyppäämään kaukaa ja ennakoin ylävartalolla. Kun tulikin vielä viimeinen askel esteen juureen niin olinpa sitten könähtää nenälleni. Tässä kohtaa teki mieli läiskiä kämmentä otsaan kun tuli taas sählättyä näin tolkuttomasti. Sähläys jatkui vielä seuraavalla hyppykierroksella kun en muistanut sarjavälissä istua kunnolla alas vaan jäin leijailemaan kevyeeseen istuntaan. Aivan kuin olisin unohtanut että kyseessä oli kahden askeleen sarja eikä mikään innari. Eetu puolestaan pinkaisi taas sen verran eteen että väli kävi hiukan lyhyeksi, ja ope toivoikin poniin edelleen lisää ryhtiä ja lyhenemistä.

Lopuksi hypeltiin tehtävät vielä samassa paketissa lyhyenä ratana. Hyppäsimme nyt 16 metrin linjan aika mukavasti niin että pääsin tuomaan Eetun sopivaan ponnistuspaikkaan myös ekalle esteelle. Laukka toki taas vaihtui vääräksi vaikkei mielestäni enää niin vinossa hypättykään. Sarjalle sisään hypättiin yksissä tuumin ja sujuvasti kauempaa, mutta välissä Eetu taas hieman juoksi alta. Viimeisessä kaarteessa ennen jumppasarjapuomeja sain ottaa melko napakoilla pidätteillä kiinni, mutta tämän jälkeen päästiin puomilinjalle mukavan hallitusti. Ei siis onneksi enää mitään älyttömiä sähläyksiä tässä tehtävässä. Loppuhuipennuksena saatiin hypätä sarja vielä kertaalleen, tällä kertaa vähän korotettuna (70 cm) ja väliäkin aavistus pidennettiin. Nyt saatiin sarjalle vihdoin sellainen suoritus johon olin oikeasti tyytyväinen: Eetu oli kuulolla ja hyvä ponnistuspaikka löytyi yhteisymmärryksessä. Maltoin välissä istua alas ja Eetu hyppäsi esteet oikein sujuvasti. Tähän onnistumiseen oli hyvä päättää tältä erää.

Tänään siis kävi niin että Eetu otti vähän liikaa päätösvaltaa itselleen sen sijaan että olisi päästänyt ratsastajan vaikuttamaan lähestymisiin ja ponnistuspaikan valintaan. Luonnollisestikin Eetu on tuntihevosen urallaan tottunut siihen että usein se todellakin joutuu tekemään ratkaisut ratsastajan puolesta. Sinänsä on toki leppoisaa ja turvallista hypätä ponilla joka tarvittaessa tekee omat ratkaisut ja osaa hoitaa homman silloinkin kun ratsastajan arviointikyky pettää täysin. Eetun päätöksillä vaan ei suorituksesta tule välttämättä niin sujuvaa ja nättiä kun hypyt tehdään milloin läheltä vinoon kiertyen ja milloin esteelle kauempaa rynnäten. Tunnin loppua kohti Eetu kuitenkin alkoi kuunnella jo hieman paremmin niin että pääsin lähestymisiin vaikuttamaankin. Onkohan mahdollista että Eetu ei ole enää aivan niin tietäväinen vaan alkaa kuunnella ohjeita silloin kun esteet hieman kasvavat (edes siihen tämänpäiväiseen 70 cm korkeuteen)? Vai huomasiko se vaan pikkuhiljaa tunnin kuluessa että tämä kuski osaa tehdä itsekin jotain ratkaisuja eikä esteille ole syytä pinkoa täysin autopilotilla?