Reippaampaa hyppäämistä mutta ongelmia suoruudessa

Sunnuntaina jatkettiin hyppyhommia Elmon kanssa. Keskiviikon nihkeän tunnin jälkeen epäilin että tästä saattaisi tulla katastrofi, mutta toisaalta oli hyvä päästä saman tien paikkailemaan edellisen kerran epäonnistumisia. Olin taas salaa vähän helpottunut kun ei tullut oksereita, vaan maneesiin kasattiin kolmen pystyn suora linja sekä "erikoisesteiksi" kasaan taitettu vesimatto ja parilla muuripalikalla koristeltu pysty. Kävelimme Elmon kanssa vesimattorullan yli heti alkukäyntien aikana, ja luonnollisestikaan Elmo ei välittänyt matosta sen enempää kuin tavallisesta maapuomista. Pari pöhköä puoliveristä piti mattoa aluksi hyvinkin epäilyttävänä ja välteltävänä, mutta Elmon kanssa vain naureskelimme moiselle. Kyllä tämä vaan on ihanan järkevä poni.

Vesimattorullaa sekä muuripalikoiden ympäröimää maapuomia ylitettiin vielä raviverryttelynkin aikana. Elmo oli mielestäni vähän viime kertaa tarmokkaampi ja vastasi paremmin pohkeesta eteen. Toki yritin varoa tarpeetonta puskemista ja huolehtia että pohje myös tehosi. Laukassa jatkettiin muutaman ratsukon ryhmissä ylittäen vesimaton ja maapuomin suoraa linjaa. Elmo olisi voinut laukata pirteämminkin, mutta kun en lähtenyt pahemmin soutamaan ja tuuppaamaan istunnalla niin laukka pysyi ihan hyvin yllä. Suora linja vesimatolta puomille onnistui ilman pahempia liirailuja, ja opelta tuli ihan kehujakin siitä miten suorassa ja edestä lyhyenä Elmo laukkasi.

Sitten tultiin muutama kerta kolmen esteen linjaa pieninä ristikkoina vasemmassa laukassa. Molemmat välit olivat 15 metriä, ja näin aluksi oli tarkoitus ottaa viisi lyhyttä laukka-askelta. Niinpä Elmoakaan ei tarvinnut tällä kertaa patistella eteenpäin, vaan laukattiin ihan kaikessa rauhassa. Hiljaa istuen laukka myös pysyi yllä vaikka askel olikin lyhyt. Elmo myös malttoi mennä ristikoille lähelle eikä lähtenyt loikkimaan kaukaa, joten suoritimme tämän lyhyen laukan tehtävän oikein näppärästi ja mallikelpoisesti.

Seuraavaksi vaihdettiin oikeaan kierrokseen ja tultiin samaa linjaa pieninä pystyinä. Nyt tavoitteena oli neljä askelta molempiin väleihin, joten laukkaa sai ratsastaa jo huomattavasti isommaksi. Elmo lähti ihan mukavan pirteästi liikkeelle, mutta välit olivat silti hieman pitkät ja sain ratsastaa koko linjan ajan eteen. Elmo valui vähän turhan pitkäksi ja etupainoiseksi, vaikka muuten meno olikin ihan asiallista ja sujuvaa. Tuumin että en oikein uskaltanut ottaa Elmoa edestä lyhyemmäksi ja ylöspäin pelätessäni ettei se tällöin venyisi väleihin. Toinen hyppykierros mentiin samaan tyyliin ihan hyvin eteen sujuen mutta aika pitkänä. Sisäänhyppy lähti nyt niin kaukaa etten aivan täysin kerinnyt mukaan ja laukka pääsi vaihtumaan vääräksi. Linja tultiin vielä kolmannen kerran yhdistäen perään maneesin toisella sivulla olevat muuripalikkapysty ja vesimattorulla. Muuripalikalle sorruin tuuppaaman vähän liikaa, mutta Elmo hyppäsi tästä huolimatta hyvin ja liikkui muuripalikka-vesimattolinjan oikein mukavasti eteen niin että pääsin jopa ottamaan laukkaa vähän edestä kasaan.

Kun Elmon energia vaikutti näinkin hyvältä oli tunnin päätteeksi mukava lähteä hyppäämään kolmen esteen linjaa vielä hieman korotettuna vasemmassa laukassa. Kun esteet nyt kasvoivat ja lisäksi tultiin vetosuuntaan niin kävivät välit ensin jopa ahtaiksi. Ensimmäinen väli oli vielä ihan ok, mutta kolmannelle pystylle ajettiin ihan pohjaan siitäkin huolimatta että Elmo haki lisätilaa pienellä kiemurtelulla. Olin näköjään ihan nukuksissa kun en älynnyt ottaa laukkaa yhtään kiinni vaan posottelin tyytyväisenä aivan pohjaan. Sen verran oli suoruusongelmaa että laukka vaihtui toisella esteellä vääräksi.

Sama ongelma kiemurtelun ja laukan vaihtumisen kanssa toistui myöhemmillä hyppykierroksilla, enkä uusintayrityksistä huolimatta saanut itseäni ja Elmoa niin suoraksi että linjalta olisi päästy ulos myötälaukassa. Oikea lapa pääsi pullahtamaan karkuun heti ensimmäiseltä esteeltä alkaen, ja viimeiseltä esteeltä kurvasimme vasemmalle aivan liian pian. Yritin siis saada Elmon myötälaukkaan kääntämällä menosuuntaan jo esteen päällä, mutta parempi ratkaisu olisi ehkä kuitenkin ollut mennä maltilla suoraan. Vasemmalle kääntyessähän minulla tuppaa paino putoamaan ulos oikealle, ja niin kävi tälläkin kertaa. Vasemmalle linkussa olin toki muutenkin joka hypyssä, eli aivan kuten Elmokin annoin oikean kylkeni valua hypystä ulos. Väärän laukan ja liian nopean kaarroksen vuoksi linjan jälkeinen kaarre vasempaan meni aina tasapainottomaksi ravissa kaahottamiseksi. Suoruuden lisäksi oli linjaa hypätessä tarkkailtavana ponnistuspaikat eli laukan säätö tarpeen mukaan eteen tai taakse, mikä söi vähän liikaa huomiotani. Viimeiseen hyppykierrokseen olin lopulta semityytyväinen kun sain laukan molempiin väleihin juuri sopivaksi ja ponnistuspaikat näin ollen optimaalisiksi. Linja tuntui nyt myös hieman suoremmalta sillä päästiin keskelle esteitä, mutta vinous oli edelleen siinä määrin ongelma että laukka vaihtui vieläkin vääräksi ja linjan jälkeisestä kaarteesta tuli sen seurauksena ravisotkua.



Elmolla oli tänään ihan oikea meininki ja olin poniin oikein tyytyväinen. Hienoa että meno oli keskiviikkoon verrattuna näin pirteää. Hyppääminen on heti paljon helpompaa ja hauskempaa kun Elmolta löytyy parempaa eteenpäinpyrkimystä. Omaan ratsastukseeni en ollut niinkään tyytyväinen, sillä vinossa keikkumiseni ja hyppyihin kantapäät nousten sukelteluni on aika turhauttavaa. Pääasia kuitenkin että Elmon kanssa oli tänään kiva hypätä, ja pieniä onnistumisiakin tunnilla koettiin. Pystyin myös hyppäämään aika varmalla ja rauhallisella mielellä ilman jännittämisiä.

Kouluratatreeni Sulolla

Torstai-illalle tarjoutui mahdollisuus mennä ylimääräiselle tunnille harjoittelemaan Sulon kanssa tulevien kisojen koulurataa. Minähän sitten menin, vaikka tämä tarkoittikin että jouduin jättämään pilatestunnin tältä viikolta väliin. Ope ehdotti että laittaisin nyt kannukset jalkaan kun Sulo oli viimeksi niin hidas siirtymisissä, joten kokeeksi otin kannukset tällä kertaa mukaan.

Verryttely aloitettiin poikkeuksellisesti suoraan laukassa. Ajattelin tämän sopivan minulle ja Sulolle, sillä laukkahan on askellajeista ehdoton bravuurimme. Sulo kuitenkin oli kannuksille vähän turhan herkkä. Tehdessäni ensimmäistä laukannostoa en edes huomannut että kannus olisi koskenut kylkiin, mutta taisi se kuitenkin hipaista sillä Sulo lähti aika sähäkästi liikkeelle ja pinkoi laukassa vähän liian vauhdikkaasti ja jännittyneenä. Keskityin pitämään pohkeet hiljaa ja irti kyljistä jotten vain vahingossakaan hipoisi kannuksilla, mutta Sulo ei oikein rauhoittunut ja rentoutunut. Lisäksi kaiken huomion keskittäminen kannusten varomiseen johti siihen että ratsastelin etukumarassa ja täysin ilman pohjetta. Totesin että ei tästä hommasta näin tule mitään, ja päädyin pian ottamaan kannukset pois. Sulo jäi vielä jännittyneeksi, mutta nyt pystyin käyttämään pohjetta rennosti ja keskittymään istunnassa tärkeimpään eli ylävartalon ja lantion asentoon. Verryttely vasemmassa laukassa meni meiltä kannussäädön takia melko lailla ohi, ja hankalammassa oikeassa laukassa en saanut Suloa ratsastettua rennoksi ja pyöreäksi. Sulo vaikutti kovin pinkeältä, enkä ole varma johtuiko tämä vain kannusten aiheuttamasta jännittymisestä vai oliko Sulolla nyt muutenkin tällainen päivä. Pidätteitä pääsi kyllä tekemään, mutta niiden seurauksena oli yleensä lähinnä jännittymistä. Laukan jälkeen ravattiin hetki keventäen, ja tässä vaiheessa Sulo alkoi onneksi vaikuttaa hieman rentoutuneemmalta ja laskea päätä alemmas.

Kukin sai vuorollaan ratsastaa oman kouluratansa samalla kun muut työskentelivät itsenäisesti maneesin toisessa päässä. Onneksi olimme Sulon kanssa suoritusvuorossa vasta toiseksi viimeisenä ratsukkona, joten vielä jäi aikaa kasata ajatuksia ja etsiä yhteistyötä ja rentoutta paremmalle tolalle kuin mihin alkuverryttelyssä jäätiin. Aluksi meno jatkui jännittyneessä hirvimoodissa, ja kun ei vasemmassa laukassakaan löytynyt yhtään parempaa fiilistä niin luovuin jo toivosta että tänään koettaisiin yhtään kunnolla pyöreää ja rentoa hetkeä. Ehkä olikin hyvä että lakkasin yliyrittämästä ja sen sijaan mentiin jonkin aikaa vähän humputellen. Aloin keskittyä istuntaan paremmin, ja yritin löytää vatsalihaksiani ja jämäkkää keskivartaloa sekä venyttää jalkoja hevosen ympärille. Vasemmassa laukassa ympyrällä työskennellessä päästiin pikkuhiljaa oikealle vaihteelle, eli pyöreään ja letkeään liikkumiseen. Häiritsevä tekijä oli oma eteenpäin kallisteluni hevosen pyöristyessä. Sulo alkoi olla jo paljon rennomman oloinen eikä ravissakaan hirveillyt ihan niin pahasti. Säpäkkyyttä oli silti vielä yllättävänkin paljon jäljellä, sillä kun testasin keskiravia uraa pitkin keventäen niin hevonenhan lähti alta melkein lentoon (harmi vaan että selkä alhaalla).

Kouluratamme eli C-merkin ohjelma sujui loppujen lopuksi ihan mukavasti. Ravissa ei tietenkään menty pyöreänä, mutta ei myöskään kohtuuttoman jännittyneenä ja pystyin tässä vaiheessa tuntia istumaan harjoitusravissa jo vähän paremmin. Alku- ja lopputervehdysten pituushalkaisijoista tuli kehuja sillä ne olivat suorat. Askeleen pidennyksessä Sulo lähti taas lentoon, mutta liike oli vähän liian kiireistä ja jännittynyttä. Ensimmäinen laukannosto oli vielä vähän epämääräisen veltto, sillä kippasin taas omaa kroppaa tyhmästi eteenpäin hidastaen näin Sulon liikettä. Toinen nostomme olikin sitten paremmin valmisteltu ja oikein napakka. Laukkaympyröillä oli hyvin aikaa työstää liikettä, ja kunhan vaan älysin pitää ulko-ohjan tasaisella tuntumalla ja istua kallistelematta niin Sulohan pyöristyi kauniisti. Kyllä tällaista laukkaa vaan kelpaisi esitellä kisaradallakin, joten siellä on syytä muistaa autuaaksitekevä ulko-ohjan tuki. Laukasta raville tultiin aina jännittyen niin ettei pyöreä muoto säilynyt. Kaikkiin siirtymisiin olisi yleisesti ottaen kaivattu vielä pientä lisäterävyyttä, mutta olivat nämä parempia kuin tiistaina. Ratsastin kuitenkin mielestäni melko täsmälliset tiet ja siirtymiset pisteisiin, ja kokonaisuutena rata ei lähtökohdat huomioon ottaen ollut ollenkaan hassumpi. Olen kyllä oikein tyytyväinen jos onnistumme kisoissa esittämään tällaisen radan melko tasaisella ja täsmällisellä raviohjelmalla sekä hienolla laukalla.

Loppuraveja keventäessä sain Sulon vielä vähän venyttämään pyöreälle kaulalle. Olin ihan kohtuullisen tyytyväinen että hankalan alun jälkeen onnistuin tunnin mittaan ratsastamaan Sulon pyöreämmäksi ja rennommaksi. Kisoissakin käy aivan varmasti niin että aluksi meno on hyvin jännittynyttä, mutta jos pystyn ratsastamaan samoin kuin tunnilla niin tilanteen pitäisi olla korjattavissa. Kannuksia ei näköjään kannata jalkaan laittaa, sillä rentous menee kyllä tärkeysjärjestyksessä terävien ja sähäköiden siirtymisten edelle. Tässä vaiheessa minun olisi myös tärkeää voida keskittyä lantion ja ylävartalon asentoon sen sijaan että panikoin pohkeen levottomuutta. Ei vaan pysty kaikkea korjaamaan kerralla.

Hiljaa istumisen käsittämätön vaikeus

Keskiviikkona oli estetunnin vuoro ja Elmo tuli ratsuksi. Tunnin aihe eli istunta ja lähestymiset kuulosti oikein hyvältä, sillä näissä ovat Elmon(kin) kanssa keskeisimmät ongelmani. Alkuverryttelyssä Elmo ei vaikuttanut kovin lupaavalta vaan oli melko tahmea ja tunki hurjasti oikealle vetäen päätä vinoon vasemmalle. Ope muistutteli kääntämään takareisiä kiinni hevoseen, mutta lyhyillä estejalustimilla tämä oli vieläkin hankalampaa kuin koulutunnilla.

Laukkaverryttely tehtiin oikeaan kierrokseen hypäten samalla pientä ristikkoa muutaman kerran. Elmo vaikutti liikkuvan laukassa kohtalaisen hyvin, ja ristikolle päästiin ihan sujuvasti sekä helposti oikeaan ponnistuspaikkaan. Ope muistutteli istumaan laukassa hiljaa ja ratsastamaan eteen pelkällä pohkeella, sillä ikuisuusongelmani eli Elmon laukassa edestakaisin soutaminen ja tuuppaaminen tuli jälleen vääjäämättä esille. Onnistuin hieman rauhoittamaan ylävartaloa silloin kun Elmo sujui laukassa eteen, mutta heti kun jouduin käyttämään pohjetta yhtään napakammin pääsi istunta leviämään.

Seuraavaksi hypättiin kolmen esteen tehtävää aloittaen ristikolla (1) ja jatkaen lävistäjäesteille laukanvaihtoineen (2 ja 5). Elmo lähti ihan kivasti liikkeelle ja onnistuin istumaankin siinä määrin asiallisesti että ristikko ylittyi näppärästi ja hidastelematta. Kaarteessa aloin taas soutaa enemmän, ja lävistäjäesteille oli ponnistuspaikat jotenkin hankalampi hahmottaa. Otettiin molemmille lävistäjäesteille pienet hypyt läheltä, ja näin laiskoissa ylityksissä ei laukan vaihtumisesta ollut oikein toivoakaan.

Seuraava hypättävä kuvio alkoi pystyillä 1 ja 2, joiden jälkeen tultiin kolmen esteen jumppasarja oikeassa laukassa (3). Jumppasarjan välit olivat lyhyehköt yhden askeleen välit. Ensimmäisellä pystyllä ponnistuspaikka jäi epäselväksi, ja Elmo loikkasi kaukaa päästen hieman yllättämään kuskin. Onneksi näin pienellä esteellä ei ollut mitään kyydissäpysymisvaikeuksia. Tässähän se ongelma on että kun en Elmon laukkaa oikein kykene säätelemään niin ponnistuspaikat vedetään arvalla. Lävistäjäpystyllä ponnistuspaikka sitten sattui (ehkä tuurilla) ihan nappiin, ja näin onnistuneesta hypystä Elmo vaihtoi laukankin ihan oma-aloitteisesti. Hyvä Elmo! Myös sarjalle päästiin tarpeeksi reippaasti, ja kun välit olivat tällä kertaa juuri sopivat Elmolle niin sarjalla oli helppo olla mukana hypyissä. Laukka vaan vaihtui vääräksi Elmon kaatuessa sisäänpäin oikea lapa edellä.

Tunnin osatehtävät yhdistettiin vielä radaksi, jonka tehtäviin siis kuuluivat yksinkertaiset lähestymiset suoralla ja lävistäjillä sekä jumppasarja. Esteitä nostettiin hieman, mutta alle 70 sentin jäätiin ja hyvä niin. Esitimme nimittäin jo näilläkin korkeuksilla aikamoista rämpimistä. Perusongelma löytyi tietenkin taas istunnasta, eli kun en saanut kroppaani rauhoitettua vaan heijasin laukan mukana edestä taakse tuli Elmon liikkeeseen heti lisää jarrua. Ope yritti kovasti tsempata vakauttamaan istunnan vatsalihasten avulla ja välttämään taaksepäin nykäisevää yläkropan liikettä. Hetkellisesti onnistuin istuntaa rauhoittamaan, ja huomasin eron kyllä selvästi. Sitten kun ei voima ja/tai keskittyminen riittänyt hiljaa istumiseen niin soutaminen ja heiluminen alkoi taas ja söi Elmolta viimeisenkin eteenpäinpyrkimyksen. Radan ensimmäiset kaksi estettä ylittyivät vähän laiskasti ja läheltä, mutta tässä vaiheessa istunta oli vielä suunnilleen hallinnassa. Jumppasarjan a-osalle Elmo hyppäsi vähän kaukaa, mutta näin matalalla sarjalla ei tästä tullut vaikeuksia. Sitten Elmo tuumasikin että eiköhän tämä tehtävä lopu tähän ja alkoi jarrutella. Samalla aloin taas tuupata ja heilua satulassa, joten tuli pieni ravishow väliin kun yritin saada ponin takaisin laukkaan. Lopulta päästiin tuupaten kohti nelosestettä, ja taas mentiin pohjaan ja laiskasti yli. Viitosesteelle tullessa Elmo tunki kovasti lapa edellä oikealle, ja taisinpa jäädä liikaa oikeaan ohjaan kiinni esteelle kurvatessa. Joka tapauksessa tultiin esteelle niin vinossa ettei Elmo halunnut lähteä tästä hyppäämään vaan väisti oikealle esteen sivuun. Hieman yllättävä kielto, mutta luulen että vinous ja tasapainottomuus yhdistettynä holtittomasti heiluvaan ratsastajaan olivat Elmolle liikaa. Uudella lähestymisellä Elmo yritti samaa liirausta, mutta nyt olin hereillä ja ohjasin sen esteen yli. Sitten laukattiin vielä heiluen ja soutaen radan päättävälle jumppasarjalle, joka loppujen lopuksi ylittyi ihan sujuvasti.

Tunnin päätteeksi saatiin ottaa vielä vapaavalintainen uusintaeste. Valintani oli lävistäjäpysty vasemmasta oikeaan laukkaan (2), ja tavoitteena oli sujuva, reipas hyppy sekä laukanvaihto. Valitettavasti tavoite ei täyttynyt, vaan heiluin ja tuuppasin edelleen liikaa ja pohjaan ajauduttiin taas. Veltosti Elmo hilasi itsensä esteen yli pudottaen alastulossa raville. Ei mikään mieltäylentävä lopetus, mutta tiivisti aika hyvin tunnin ongelmakohdat.



Olin aika synkkänä tunnin päättyessä kun meno oli tänään näin kehnoa, ja kun en onnistunut ratsastustani korjaamaan virheiden tiedostamisesta huolimatta. Todella surkea esitys omalta osaltani, ja loppukäyntien ajan mietin vain mihin maneesin nurkkaan kaivaisin itselleni kolon johon voisin piiloutua häpeämään. Kuten ope niin moneen otteeseen selitti, laukkaisi Elmo paljon paremmin jos lakkaisin häiritsemästä sitä istunnalla heiluen. Hiljaa istuminen ei vaan tästä tiedosta huolimatta onnistunut, vaan alitajuisesti aloin tuupata ja soutaa heti Elmon hidastaessa. Tuntuu kuin en osaisi käyttää pohjetta ilman että istunta levähtää samalla tuuppaamisen puolelle. Elmon laukka on toki sellainen että heiluttaa helposti edes ja taakse, mutta tämähän on pelkkä tekosyy kun vatsalihasten pito ja lantion jousto olisi saatava sille mallille että hiljaa istuminen onnistuu. Hetkittäin sain kyllä rauhallisen ja jämäkän istunnan tunteesta kiinni, mutta heti kun aloin säätää muuta eli keskittyä ponnistuspaikkaan palattiin heilumiseen. Osa ongelmaa on ehkä se, että Elmon kanssa hieman jännitän ponnistuspaikkojen suhteen, ja tällöin ei maltti riitä hiljaa istumiseen kun este lähestyy. Luulenpa että voisi olla hyödyllistä treenata Elmon kanssa laukkaamista koulu- ja etenkin puomitunneilla jolloin ei ponnistuspaikasta tarvitse panikoida.

Liian lötköt siirtymiset

Koulutunti Sulolla eli oikein kunnon lonkkienvenytysilta, pitkästä aikaa! Myös Sulon kanssa olisi tarkoitus osallistua maaliskuussa koulukisoihin, ja tähän koitokseen valmistautuminen aloitettiin siirtymisten harjoittelulla.

Tavalliseen tapaan mentiin ensin huolelliset alkuverryttelyt omaan tahtiin kaikissa askellajeissa. Lähdin kokeilemaan Sulonkin kanssa etuosan ryhdistämistä ja painon takaosalle siirtoa pienillä ulko-ohjan pidätteillä. Sulohan ei sinänsä liiku koskaan matalana ja edestä raskaana vaan pikemminkin pää taivaissa, mutta aivan kuten Lenninkin tapauksessa tämä taivaiden tuijottelu ei tarkoita sitä etteikö meno olisi kuitenkin etupainoista lavoilla röhnötystä. Hankaluus vaan tuli siitä että Sulo tuppasi lähinnä jännittymään pidätteiden vaikutuksesta. Jotain itua tässä lähestymistavassa kuitenkin oli, sillä heti aluksi käynnissä sain kuin sainkin Sulon myötäämään niskasta edes hetkeksi kunhan pidäte oli tarpeeksi pehmeä. Tästä olisi ollut hyvät eväät jatkaa ravityöskentelyyn samassa moodissa, jos vaan ei istunta olisi jälleen kerran laittanut niin pahasti vastaan. Ravissa keventäessä lonkat nykivät istuntaa väkisinkin liian etunojaan, jolloin ei oma painopiste mitenkään edesauttanut hevosen oikeaa liikkkumista. Ravissa siis mentiin suurimmaksi osaksi hirvimoodissa. Jatkoin kuitenkin "pidätteellä paino takaosalle" -idealla, ja niinpä vaan ravissakin Sulo pyöristyi muutamia kertoja silloin kun onnistuin pitämään istuntapaletin edes vähän paremmin kasassa ja tuntuman tasaisena ilman vetoa. Sulon pyöristyessä oli istunnan suhteenkin periaatteessa helpompaa, mutta silti sorruin usein kumartumaan eteenpäin sen sijaan että vain käsi olisi kevyesti seurannut ohjan mukana Sulon venyttäessä eteen ja alas.

Laukassa homma toimi tänään tosi kivasti. Ope sai laukassakin koko ajan käskyttää nojaamaan taakse, mutta erona raviin oli että laukan mukana lonkat eivät nykineet niin pahasti ettenkö olisi lantiota ja yläkroppaa pystynyt oikeaan asentoon korjaamaan. Jalat kyllä sitten nousivat ja pohkeet lepattivat, mutta ope totesi että jaloista ei tarvitse nyt välittää vaan saan mennä "polvet suussa" kunhan vaan lantio ja yläkroppa pysyy oikein. Kun sain omaa painopistettä taaemmas oli Sulokin heti paljon tyytyväisempi, ja lähti ympyröillä asettaessa pyöristymään nätisti. Tärkeää oli tällöin muistaa pitää ulko-ohja kunnolla kädessä ja välttää sisäkädellä ylimyötäämistä eli ohjan heittämistä pois. Kun vaihdettiin suuntaa ja laukattiin vasemmalle niin meno vain parani. Vasempaan kierrokseen istunta oli luontevampi kun jäykempi oikea lonkka jäi ulkopuolelle. Kun istunta ja tuntuma olivat nyt paremmalla tolalla niin Sulo liikkui laukassa oikein hienosti. Muoto oli tasaisen pyöreä ja mukavan kevyt muttei tyhjä. Ohjalla vaikuttamisen saattoi asettamista lukuunottamatta rauhoittaa kokonaan, ja ylipäänsä ei tarvinnut enää oikein muuta tehdä kuin istua mukana ja nauttia menosta. Laukka muuttui ihanan pehmeäksi Sulon kääntyessä liikkumaan selästä oikein päin, enkä kyllä muista että Sulon kanssa olisi koskaan menty näin kivasti. Ylipäänsä on pitkä aika siitä kun on minkään hevosen selässä ollut näin hieno fiilis. En ole varma minkä ansiosta homma nyt sujui, mutta haluaisin tietysti ajatella että viime aikoina tapahtuneet oivallukset liikkeen kokoamisesta ja etenkin istunnasta ovat jollain lailla osallisia.

Päätin verryttelyn jälkeen että vaikka lopputunti menisi kuinka pieleen olen ensisijaisesti vain onnellinen siitä miten hyvin laukka tänään toimi. Positiivisuutta vähän koeteltiinkin tunnin siirtymistehtävissä. Ratsastamaamme kuvioon kuului harjoitusravista neljän askeleen käyntiinsiirtyminen pitkän sivun keskellä, minkä jälkeen tuli taas uusi käyntiinsiirtyminen heti seuraavassa kirjaimessa ennen kulmaa. Lyhyelle sivulle tuli laukannosto käynnistä, ja laukassa pyöräytettiin pääty-ympyrä ennen siirtymistä raviin lyhyelle sivulle palatessa. Kierroksen päätti keskiravi keventäen seuraavalla pitkällä sivulla. Laukassa löytynyt rentous ja pyöreys ei valitettavasti siirtynyt harjoitusravityöskentelyymme, ja syytä tähän ei liene vaikea arvata eli istuntahan se laittoi kapuloita rattaisiin niin että heppa juoksi hirvimoodissa. Hyviä siirtymisiäkin oli näin ollen tietysti hankalampi tehdä, ja ongelmana olivat etenkin siirtymiset ylöspäin. Näissä Sulo oli vähän liian hidas reagoimaan, ja lähti raville sekä laukalle aika veltosti. Keskiravissakaan ei ollut ihan tarpeeksi sähäkkyyttä ja askeleen pidennystä vaan ratsastelin turhan varovaisesti. Ope huomautti että yksi selkeä syy siirtymisten hitauteen oli etupainoinen istuntani joka jarrutti ja hidasti liikettä. Pohjeapuja napakoittamalla sain siirtymisiä hiukan terävöitettyä, mutta silti ne jäivät vielä vähän liian lötköiksi. Etenkin laukannostossa oli tärkeää tarkkailla etten keikauttanut vartaloa eteen noston hetkellä. Uskoisin siirtymisten hitauteen vaikuttavan myös sen että Sulo tosiaan liikkui selkä alhaalla ja paino edessä lavoilla. Hankalampihan se on hevosen tästä asennosta tehdä napakoita ja nopeita siirtymisiä kuin painon ollessa kunnolla takaosalla.

Tunti päättyi juuri kun harjoitusravissa alkoi löytyä hieman tatsia eli Sulo alkoi mennä pyöreämpään ja rennompaan suuntaan. Loppuverryttelyssä sain sen venyttämään kaulaa rennosti eteen ja alas. Kaikesta ravityöskentelyn ja siirtymisten kammottavuudesta huolimatta tämä taisi kuitenkin olla yksi parhaita koulutunteja mitä olen Sulolla mennyt, sillä niin hyvin löytyi nappulat laukassa kohdilleen. Tämä tietysti motivoi tekemään lisää töitä etenkin istunnan suhteen, sillä olen hyvin varma että meno voisi olla ravissa aivan yhtä kivaa ja helppoa jos istuntani olisi kunnossa.

Peruspuksutus Jussilla

Sunnuntain tunnilla oli jo katseet kohti 16.3. koulukisoja, joten mentiin hieman B-merkin kouluohjelman tehtäviä. Sain ratsukseni Jussin, vaikka ihan varmaa päätöstä kisahevosesta en ollut vielä ehtinytkään tehdä. Todennäköisintä se taitaa kuitenkin olla että Jussi loppujen lopuksi tulee kisaratsuni olemaan, ellen nyt äkkiä keksi jotain jokerihevosta vaihtoehdoksi.

Tänään siis siirryttiin istuntateemasta enemmän hevoseen vaikuttamiseen, vaikka istunta toki edelleen kulkikin tärkeänä osana mukana koko ajan. Edellisiltä tunneilta tuttuun tapaan aloitettiin käyntiä kokoamalla ja hakemalla pidätteen kautta etuosaa keveämmäksi. Pitkillä sivuilla tapahtuvan käynnin kokoamisen lisäksi ravattiin pääty-ympyröillä. Käynnissä sain nyt mielestäni istuttua hyvin satulassa ilman että Jussi sai kiskottua etunojaan ja irti penkistä. Eipä se niin älyttömän raskas tänään edestä ollutkaan, vaikka toki tavanomaisen etupainoinen. Kai sitä voi pitää jonkinlaisena edistyksenä että nykyään sentään hyvin tunnistan milloin Jussi vyöryy liian etupainoisena sen sijaan että hämääntyisin kuvittelemaan asioiden olevan hyvin kun hevonen liikkuu kaula kaarella. Ope ohjeistikin pitämään Jussin alusta asti ryhdikkäänä niin käynnissä kuin ravissakin, ja välttämään pitkässä ja matalassa muodossa liikkumista missään vaiheessa. Kovasti Jussi yritti taas vältellä pidätettä sukeltamalla kuolaimen alle ja näin ollen näennäisesti kevenemällä kädelle, mutta samalla ei sitten paino siirtynyt yhtään takaosalle. Vasempaan kierrokseen en liikkeen kokoamisessa onnistunut oikein missään vaiheessa, mutta oikealle oli vähän helpompaa ja sain ajoittain hieman tunnetta etuosan ryhdistymisestä. Korrekti raami löytyi hetkittäin, mutta ennen pitkää Jussi sukelsi tästä taas liian syvään ja matalaan muotoon.

Ravissa Jussi vaikutti aluksi tosi jäykältä ja selättömältä. Yritin keventäessä ensin hieman ratsastaa askelta pidemmäksi ja sitä kautta selkää ylös, mutta tätäpä oli hankala toteuttaa antamatta muodon mennä liian pitkäksi ja matalaksi. Vinous oli varmasti yksi osatekijä Jussin jäykässä liikkumisessa, ja olisin kyllä saanut läpi tunnin puuttua tähän enemmän. Etenkin harjoitusravissa haasteena oli jälleen kerran istunta, jota en tänään saanut mielestäni niin hyvin hallintaan kuin parilla edellisellä istuntatunnilla. Ope joutui varoittelemaan alaselän pyöristymisestä, ja yrityksistä huolimatta ei vaan lonkat antaneet sen vertaa periksi että olisin saanut polvia ja etureisiä irti satulasta ja sen sijaan takareisiä kiinni hevoseen. Näin ollen en päässyt "istumaan hevosen ympäri" vaan jäin "pomppimaan hevosen päälle". Pahasti en tietenkään pomppinut, mutta sen sijaan liike kanavoitui tuttuun tapaan jalkojen heilunnaksi. Yritin pitää oman painoni riittävän takana ja näin houkutella myös Jussin ottamaan painoa edestä taakse, mutta valitettavan etupainoisena Jussi kulki edelleen. Pyöreänä toki, mutta ei ihan tarpeeksi ryhdikkäänä ja kevyenä, ja ajoittain pääsi sukeltamaan kuolaimen alle.

Ennen laukkoja otettiin kuhunkin suuntaan hieman pohkeenväistöä uraa pitkin. Hyvin Jussi poikitti, mutta myös väistöissä ongelmana oli liian matala ja syvä muoto, etuosan raskaus ja pidätteen puutteellinen läpimeno. Vasemmalle väistäessä oli tärkeää pitää vasen pohje napakasti mukana jottei liike päässyt vaivihkaa kaatumaan vasemmalle lavalle. Laukan osalta harjoituksena oli nosto ravista lyhyen sivun keskellä, sekä pari kierrosta pääty-ympyrällä ennen raviin siirtymistä. Nostoissa ei mitään isoa ongelmaa ollut, mutta kuten aina Jussi reagoi nostoapuun viiveellä eli ravasi askeleen tai kaksi laukkapohkeiden jälkeen ennen kuin teki sinänsä ihan siistin noston. Olisin kyllä voinut varmasti valmistella nostot vielä paremmin. Vasen laukka oli aika jäykän oloista, vaikkakin tänään ihan puhtaan kolmitahtista, ja muoto jäi aika pitkäksi. Ope muistutteli taas jäntevöittämään vatsalihakset niin ettei koko kroppa pääsisi soutamaan laukan mukana eteen ja taakse. Sain tsempattua istuntaa ainakin hetkellisesti jämäkämmäksi, ja samalla painettua jalkoja pidemmiksi alas kääntäen takareisiä kohti hevosta. Laukassa itse asiassa pääsinkin istumaan hevosen ympäri paljon paremmin kuin ravissa. Oikea laukka oli vasenta toimivampaa, sain siinä etuosaa hieman parempaan ryhtiin minkä myötä istuminen "takaosan päällä" ja tiiviisti satulassa helpottui. Laukkojen välissä ravatessa alkoi Jussin meno tuntua paremmalta, eli askel alkoi joustaa ja ainakin oman tulkintani mukaan pyöreys tulla läpi selän.

Vielä loppuraveja keventäessäkin kireät lonkat nykäisivät jokaisella askeleella niin että kantapäät nousivat kevennyksen mukana ylös. Ope meinasi että olin oivaltanut takareisien aktivointia, ja ehkä näin onkin (eli istunta on ollut aiemmin vielä huonommalla tolalla), mutta kyllä lonkat vaan pitäisi saada paljon, paljon joustavammiksi ja irtonaisemmiksi jotta hevosen ympärillä istuminen ja oikea liikkeeseen mukautuminen olisi mahdollista. Tänään taas tuntui istunta haraavan kovasti vastaan, ja tuntui että olisin voinut ratsastaa paljon paremminkin jos vaan olisin osannut istua. Jussi on kyllä monesti mennyt paremminkin, vaikkei tämä nyt niitä huonoimpiakaan kertoja ollut vaan kuuluu sarjaan "tasapaksu peruspuksutus Jussilla".  Ratsukon perusongelmien (istunta, etupainoisuus) suhteen ei tänään otettu varsinaisia edistysaskelia, ja jäi sellainen olo että enemmän olisi pitänyt saada irti niin itsestäni kuin hevosestakin.

Edelleen liikaa hätäilyä

Tänäkin lauantaiaamuna olimme Sulon kanssa virkeinä(?) estetunnilla heti kahdeksalta. Nora meni samalla tunnilla koulua Aapolla, ja kun olin ainoa hyppääjä laadittiin päivän esteharjoitukset toiveideni pohjalta. Niinpä jatkettiin siitä mihin tiistaina jäätiin, eli tavoitteena oli saada rentoutta ja varmuutta lähestymisiin tavanomaisissa ratatehtävissä.

Sulo oli näin aamuvarhaisella ehkä hieman nukuksissa, sillä se vaikutti aluksi vähän hitaalta avuille. Laukka jäi ikään kuin jumimaan paikalleen. Verryttelyn loppua kohti kuvittelin laukan moottorin jo käynnistyneen riittävästi, mutta tämä osoittautui virhearvioksi. Ensimmäisenä estetehtävänä olivat kahdeksikkokuviona hypättävät pienet pysty ja okseri lävistäjillä. Sulo jäi taas vähän jarruttelemaan laukassa eikä oikein vastannut pohkeeseen. Sorruin aivan liialliseen tuuppamiseen, jolloin Sulo vain jarrutteli entisestään, ja ensimmäiselle esteelle tullessa meno hyytyi täysin niin että esteen edessä oltiinkin jo pysähdyksissä. Pitikin ottaa tällainen täysin turhanpäiväinen kielto tällekin päivälle. Uuteen yritykseen sain Sulon jo paremmin hereille ja hoksaamaan että tänään on ihan oikeasti tarkoitus hypätä, ja niin kielto jäi onneksi päivän ainoaksi. Lävistäjäpystyn ja -okserin kahdeksikkoa hypättiin rytmin löytämiseksi saman tien kolme kertaa putkeen. Edelleen Sulo jarrutteli liikaa niin että tultiin okserille pari kertaa aika pohjaan. Laukanvaihtojen onnistumiset olivat 1/3 oikeasta vasempaan ja 2/3 vasemmasta oikeaan. Parannettavaa siis jäi etenkin vasemmalle johtamiseen ja yleiseen suoruuteen, ja en voi sanoa että vielä tämän tehtävän aikana olisi rento tekemisen meininki ja hyppyrytmi löytynyt.
 
Seuraavaksi tultiin jo ratatehtävää. Tähän sisältyi yhden askeleen sarja, okseri, lävistäjäokseri ja lävistäjäpysty siten, että näiden neljän esteen kuviota hypättiin kaksi kierrosta putkeen kahdeksan esteen ratana. Ensimmäisellä radalla esteet pysyivät vielä ihan matalina, ja kun sarjaväli oli selvästi yli 6 metriä niin näytti se näillä esteillä aika pitkältä. Ennen radan aloittamista työstettiin ensin laukka kuntoon. Ope muistutteli että tarmokas, iso laukka on aivan eri asia kuin kiireinen säntäily. Tarkoituksena oli siis löytää riittävän etenevä laukka ja pitkä askel mutta ilman Sulon hoputtelua kiireiseksi ja jännittyneeksi jolloin askel alkaa vain tikittää lyhyenä. Ensin haettiin laukkaan vähän rentoutta, ja sen jälkeen pohkeesta aktiivisuutta ja pituutta askeleeseen. Tässä laukassa sitten sopi lähteäkin sarjalle, joka ylittyi oikein sujuvasti ja helposti. Myös radan lopuille esteille päästiin mukavasti ja sujuvasti, sillä nyt ei menty enää jarrut päällä vaan laukka rullasi hyvin eteen ja Sulo vastasi pohkeeseen nopeasti. Näin päästiin helposti sopiviin ponnistuspaikkoihin. Ongelmaksi kuitenkin koituivat väärät laukat, sillä hyppäsin tapani mukaan niin vinossa kropastani että paino putosi oikealle ja tällöin oli vaikeuksia saada alastuloon vasen laukka. Laukkojen korjailu söi suorituksen muuten hyvää sujuvuutta.

Sama rata tultiin vielä hieman korotetuilla eli noin 70 cm tuntumassa olevilla esteillä. Tämä korkeus vaikutti olevan vielä ihan mukavuusalueella, mikä tietenkin on hyvä tulevia kisoja ja mahdollista 70 cm luokkaa ajatellen. Nyt oli sarjalla pientä ongelmaa, sillä tultiin molemmilla kerroilla pohjaan a-osalle, ja välissä piti sitten pikkuhypyn jälkeen venyttää reilummin eteen. Sulo hoiti homman näppärästi, mutta itse saisin tällaisissa tilanteissa olla luontevammin mukana hypyissä. Ensimmäiselle okserille (2 ja 6) tultiin molemmilla kerroilla oikein sujuvaa laukkaa ja hyvään ponnistuspaikkaan, mutta hyppäsin tällä esteellä itse vähän liian innokkaasti eli hevosen edellä. Ei 70 cm okserilla tarvita ihan näin isoa mukautumista. Lävistäjäokserille tuntui luontevimmalta lähestyä hieman vinottain, ja vaikka tälle esteelle tultiinkin melko rauhassa ja maltilla niin molemmat hypyt menivät vähän turhan pohjaan. Hypyt olivat ihan hyviä tästäkin paikasta, mutta ope käski ottaa radan päätteeksi lävistäjäokserille vielä sakkokierroksen. Siitä tulikin nappisuoritus, sillä päästiin okserille nyt sopivasti eteen sujuen ja oikea paikka löytyi helposti. Vääriä laukkoja ei tällä radalla otettu kuin yksi, joten suoritus oli periaatteessa ihan ok. Kuitenkin jäi sellainen olo että paremminkin olisin voinut ratsastaa, eli ennen kaikkea fiksata ponnistuspaikat paremmiksi ettei olisi tullut niin montaa hyppyä pohjasta. Selvästikin radan alussa oli itselläni vielä liikaa jännitystä ja kiirettä, mutta tehtävän edetessä alkoi hyppäämisen rytmi ja varmuus löytyä paremmin. Radan loppua kohti meno oli luontevampaa ja muistin jo vähän hengittääkin esteiden välillä. 



Ihan sellaista rentoutta ja helppoutta ei lähestymisiin vielä löytynyt kuin olin toivonut, joten olin jossain määrin tyytymätön omaan suoriutumiseeni tänään. Vielä oli liikaa kohellusta ja kiirettä matkassa. Huomasin kyllä selvän eron Sulossa verryttelytehtävän ja ratatehtävän välillä, ja on tosiaan äärimmäisen tärkeää että ratsastaa laukan ensin kuntoon eikä lähde kiireisellä ja töpöaskeleisella laukalla hyppäämään. Hätiköidysti säntäillen ei homma vaan toimi. Sitten kun Sulon laukkaan saa sen oikean vaihteen eli hyvän sujuvuuden ja imun yhdistettynä rennon letkeään askeleeseen niin säädeltävyys on ihan eri luokkaa ja esteille on sata kertaa helpompi tulla. Tässä moodissa askel todella lähtee tarvittaessa pitenemään pohkeella pyytäessä eikä käy niin että tahti vain kiihtyy. Kun tämän lisäksi muistaisin vielä itse hengittää jokaiselle esteelle tullessa niin asiat olisivat jo aika hyvin.

Sulo antoi pusun tunnin jälkeen.

Istuntapainotteinen puomitunti

Pitkästä, pitkästä aikaa sain tunnille Lennin. Olen aikaisemmin mennyt Lennillä koulua kolme kertaa ja nyt vuorossa oli puomitunti, joskin aika koulupainotteinen sellainen. Päähuomio oli edelleen istunnassa, eli jatkettiin niin perusistunnan kuin kevyenkin istunnan hiontaa.

Käynnissä ja ravissa jatkettiin aivan samoilla ohjeistuksilla kuin viime tunnilla, eli haeskeltiin tuntumaa vatsalihasten ja takareisien oikeaan käyttöön sekä tavoiteltiin ulko-ohjan pidätteillä etuosan keveyttä. Käynnissä Lenni mateli, mutta siitä huolimatta sain sen pariin kertaan pyöristymään kevyen pidätteen ja sitä seuraavan eteenratsastuksen avulla. Kevyessä ravissa ylitettiin kolmen puomin suoraa linjaa, ja nyt Lennillä oli puolestaan vähän kiire eli ravissa pidätteet tulivat tarpeeseen. Tuntuma olisi pitänyt saada vielä vakaammaksi ja pehmeämmäksi jotta Lenni olisi kunnolla rentoutunut ja myödännyt niskasta. Sen sijaan mentiin aika lailla pystypäin ja selkä notkolla. Lennin satulassa on varsin syvä ja kuppimainen istuin, ja tuntui että tässä satulassa kevensin väkisinkin aika etukumarassa. Sunnuntain istuntatunnilla oli kuitenkin ilmeisesti tapahtunut jokin alitajuinen valaistuminen, sillä pienestä etukumarasta huolimatta keskikroppa pysyi aika hyvin paketissa ja ope kehui selän asentoa. Nyt ei ollut notkoa eikä liikaa pyöreyttä, vaan alaselkä pysyi suorana ja keskivartalo kohtuullisen jäntevänä. Lonkkia olisi kuitenkin voinut avata vielä enemmän.

Laukassa mentiin ensin hetki uralla kevyessä istunnassa. Aluksi pohkeet tahtoivat mennä vähän liian taakse, mutta kun sain ne kohdilleen löytyi kevyessä istunnassa mukava tasapaino. Meno tuntui helpolta ja samassa asennossa olisi voinut laukata vaikka kuinka pitkään, eli palikat olivat kevyessä istunnassa kohdillaan. Asiaa toki auttoi Lennin miellyttävän pehmeä laukka vaikka edelleen pää pystyssä mentiinkin.

Seuraavaksi mukaan tuli tunnin puomiosuus, eli jatkettiin kevyessä istunnassa laukaten ja tultiin kolmen puomin linjaa jossa puomivälit olivat 15 metriä. Tavoitteena oli ensin viisi askelta molempiin väleihin. Aluksi oli pientä sähläystä askeleen sopimisen kanssa niin että välit jäivät ahtaiksi ja laukka putosi pois, mutta kun sain oman etäisyyssilmän sovitettua Lennin laukkaan niin saatiin pari ihan onnistunuttakin kierrosta rauhallisella ja tasaisella viidellä askeleella. Luulin jo päässeeni kärryille Lennin laukan säätelystä, mutta kun kierros vaihtui vasemmaksi tuli puomeilla taas enemmän ongelmia. Tähän suuntaan niin hevosen kuin ratsastajankin vinoudet korostuivat, ja pidätteen ja pohkeen yhteensovittaminen ei toiminut ihan kunnolla. Viidellä askeleella välit olivat vähän ahtaat, ja laukkaa kiinni ottaessa rytmi helposti kärsi niin että käytiin puolittain ravilla. Laukan rytmin hajotessa ei istuntakaan ihan pitänyt kutiaan vaan kantapäät pääsivät nousemaan ylös ja paino keikahtamaan liikaa eteenpäin. Kun tehtävänanto vaihtui neljään askeleeseen jäivät välit puolestaan liian pitkiksi, ja otettiin joko viides miniaskel puomin eteen tai harpattiin vähän kömpelösti kaukaa. En ihan tarpeeksi uskaltanut ratsastaa eteen, sillä vaikutti siltä että Lenni olisi levinnyt liikaa lapasesta jos olisi lähdetty kovin tykittämään. Viimeisellä kierroksella saatiin vihdoin molemmat välit onnistumaan neljällä askeleella ilman kompurointeja, vaikka eka väli vähän pitkäksi jäikin.

Lopuksi ehdittiin vielä työskennellä ravissa sekä perusistunnassa että keventäen. Lennillä oli aluksi vauhtivaihde päällä, ja se juoksi jännittyneenä alta pois. Kun aloin saada pidätteitä läpi ja menoa rauhoitettua niin löytyi hetkittäin pyöreyttäkin. Silloin kun Lenni malttoi ravata kaikessa rauhassa ja tuntumalle venyttäen tuntui meno ihan mukavalta, vaikka Lenni toki tapansa mukaan kovasti pureskeli kuolainta. Keventäessä istunta meni edelleen turhan etukenoiseksi, mutta harjoitusravissa onnistuin istumaan pystymmässä ja keskivartalo melko jäntevänä. Opelta tuli kannustusta että istuin tänään hyvin. En oikein tiedä mitä sunnuntaina tapahtui, mutta jokin vatsalihasten käytössä on tosiaan tainnut loksahtaa kohdalleen.

Laukansäätelyvaikeudet puomeilla olivat pieni miinus, mutta onnistumiset istunta-asioissa jättivät mukavan mielen. Toivottavasti pystyn säilyttämään tämän saman tuntuman vatsalihaksiini tulevillakin tunneilla ja kehittämään juttua tästä eteenpäin. Lennillä oli oikein kiva mennä pitkän tauon jälkeen, ja tällaiselle puomikoulutunnille se oli aivan mainio ratsu.