Koulutunti Sulolla eli oikein kunnon lonkkienvenytysilta, pitkästä aikaa! Myös Sulon kanssa olisi tarkoitus osallistua maaliskuussa koulukisoihin, ja tähän koitokseen valmistautuminen aloitettiin siirtymisten harjoittelulla.
Tavalliseen tapaan mentiin ensin huolelliset alkuverryttelyt omaan tahtiin kaikissa askellajeissa. Lähdin kokeilemaan Sulonkin kanssa etuosan ryhdistämistä ja painon takaosalle siirtoa pienillä ulko-ohjan pidätteillä. Sulohan ei sinänsä liiku koskaan matalana ja edestä raskaana vaan pikemminkin pää taivaissa, mutta aivan kuten Lenninkin tapauksessa tämä taivaiden tuijottelu ei tarkoita sitä etteikö meno olisi kuitenkin etupainoista lavoilla röhnötystä. Hankaluus vaan tuli siitä että Sulo tuppasi lähinnä jännittymään pidätteiden vaikutuksesta. Jotain itua tässä lähestymistavassa kuitenkin oli, sillä heti aluksi käynnissä sain kuin sainkin Sulon myötäämään niskasta edes hetkeksi kunhan pidäte oli tarpeeksi pehmeä. Tästä olisi ollut hyvät eväät jatkaa ravityöskentelyyn samassa moodissa, jos vaan ei istunta olisi jälleen kerran laittanut niin pahasti vastaan. Ravissa keventäessä lonkat nykivät istuntaa väkisinkin liian etunojaan, jolloin ei oma painopiste mitenkään edesauttanut hevosen oikeaa liikkkumista. Ravissa siis mentiin suurimmaksi osaksi hirvimoodissa. Jatkoin kuitenkin "pidätteellä paino takaosalle" -idealla, ja niinpä vaan ravissakin Sulo pyöristyi muutamia kertoja silloin kun onnistuin pitämään istuntapaletin edes vähän paremmin kasassa ja tuntuman tasaisena ilman vetoa. Sulon pyöristyessä oli istunnan suhteenkin periaatteessa helpompaa, mutta silti sorruin usein kumartumaan eteenpäin sen sijaan että vain käsi olisi kevyesti seurannut ohjan mukana Sulon venyttäessä eteen ja alas.
Laukassa homma toimi tänään tosi kivasti. Ope sai laukassakin koko ajan käskyttää nojaamaan taakse, mutta erona raviin oli että laukan mukana lonkat eivät nykineet niin pahasti ettenkö olisi lantiota ja yläkroppaa pystynyt oikeaan asentoon korjaamaan. Jalat kyllä sitten nousivat ja pohkeet lepattivat, mutta ope totesi että jaloista ei tarvitse nyt välittää vaan saan mennä "polvet suussa" kunhan vaan lantio ja yläkroppa pysyy oikein. Kun sain omaa painopistettä taaemmas oli Sulokin heti paljon tyytyväisempi, ja lähti ympyröillä asettaessa pyöristymään nätisti. Tärkeää oli tällöin muistaa pitää ulko-ohja kunnolla kädessä ja välttää sisäkädellä ylimyötäämistä eli ohjan heittämistä pois. Kun vaihdettiin suuntaa ja laukattiin vasemmalle niin meno vain parani. Vasempaan kierrokseen istunta oli luontevampi kun jäykempi oikea lonkka jäi ulkopuolelle. Kun istunta ja tuntuma olivat nyt paremmalla tolalla niin Sulo liikkui laukassa oikein hienosti. Muoto oli tasaisen pyöreä ja mukavan kevyt muttei tyhjä. Ohjalla vaikuttamisen saattoi asettamista lukuunottamatta rauhoittaa kokonaan, ja ylipäänsä ei tarvinnut enää oikein muuta tehdä kuin istua mukana ja nauttia menosta. Laukka muuttui ihanan pehmeäksi Sulon kääntyessä liikkumaan selästä oikein päin, enkä kyllä muista että Sulon kanssa olisi koskaan menty näin kivasti. Ylipäänsä on pitkä aika siitä kun on minkään hevosen selässä ollut näin hieno fiilis. En ole varma minkä ansiosta homma nyt sujui, mutta haluaisin tietysti ajatella että viime aikoina tapahtuneet oivallukset liikkeen kokoamisesta ja etenkin istunnasta ovat jollain lailla osallisia.
Päätin verryttelyn jälkeen että vaikka lopputunti menisi kuinka pieleen olen ensisijaisesti vain onnellinen siitä miten hyvin laukka tänään toimi. Positiivisuutta vähän koeteltiinkin tunnin siirtymistehtävissä. Ratsastamaamme kuvioon kuului harjoitusravista neljän askeleen käyntiinsiirtyminen pitkän sivun keskellä, minkä jälkeen tuli taas uusi käyntiinsiirtyminen heti seuraavassa kirjaimessa ennen kulmaa. Lyhyelle sivulle tuli laukannosto käynnistä, ja laukassa pyöräytettiin pääty-ympyrä ennen siirtymistä raviin lyhyelle sivulle palatessa. Kierroksen päätti keskiravi keventäen seuraavalla pitkällä sivulla. Laukassa löytynyt rentous ja pyöreys ei valitettavasti siirtynyt harjoitusravityöskentelyymme, ja syytä tähän ei liene vaikea arvata eli istuntahan se laittoi kapuloita rattaisiin niin että heppa juoksi hirvimoodissa. Hyviä siirtymisiäkin oli näin ollen tietysti hankalampi tehdä, ja ongelmana olivat etenkin siirtymiset ylöspäin. Näissä Sulo oli vähän liian hidas reagoimaan, ja lähti raville sekä laukalle aika veltosti. Keskiravissakaan ei ollut ihan tarpeeksi sähäkkyyttä ja askeleen pidennystä vaan ratsastelin turhan varovaisesti. Ope huomautti että yksi selkeä syy siirtymisten hitauteen oli etupainoinen istuntani joka jarrutti ja hidasti liikettä. Pohjeapuja napakoittamalla sain siirtymisiä hiukan terävöitettyä, mutta silti ne jäivät vielä vähän liian lötköiksi. Etenkin laukannostossa oli tärkeää tarkkailla etten keikauttanut vartaloa eteen noston hetkellä. Uskoisin siirtymisten hitauteen vaikuttavan myös sen että Sulo tosiaan liikkui selkä alhaalla ja paino edessä lavoilla. Hankalampihan se on hevosen tästä asennosta tehdä napakoita ja nopeita siirtymisiä kuin painon ollessa kunnolla takaosalla.
Tunti päättyi juuri kun harjoitusravissa alkoi löytyä hieman tatsia eli Sulo alkoi mennä pyöreämpään ja rennompaan suuntaan. Loppuverryttelyssä sain sen venyttämään kaulaa rennosti eteen ja alas. Kaikesta ravityöskentelyn ja siirtymisten kammottavuudesta huolimatta tämä taisi kuitenkin olla yksi parhaita koulutunteja mitä olen Sulolla mennyt, sillä niin hyvin löytyi nappulat laukassa kohdilleen. Tämä tietysti motivoi tekemään lisää töitä etenkin istunnan suhteen, sillä olen hyvin varma että meno voisi olla ravissa aivan yhtä kivaa ja helppoa jos istuntani olisi kunnossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti