Ravissa ja laukassa verrytellessä Sulo vaikutti mukavan rennolta mutta ei silti nukahtaneelta vaan liikkui ihan pirteästi. Mörköjäkään ei tänään näkynyt missään. Hypyt aloitettiin lyhyen sivun suuntaisesti hypättävällä verryttelyesteellä (este numero 5) jota tultiin pari kertaa vasemmasta laukasta. Alku ei ollut kovin lupaava, sillä onnistuin tuomaan Sulon esteelle kaikin puolin luokattoman kehnosti. Ratsastelin kovin hätäillen ja huolimattomasti eteen tuupaten, ja kun paikka näkyi jäävän huonoksi en tehnyt mitään järkevää ratkaisua vaan heitin ohjan pois, kumarruin kaulalle ja jätin pohkeet irti. Siitä tuli tyylipuhdas tasajalkastoppi esteen eteen. Uudella lähestymisellä päästiin yli kun muistin pohkeella kertoa Sulolle että nyt hei tosiaan on tarkoitus hypätä. Seuraavalla kierroksella oli ratsastuksessani maltti jo paremmin mukana ja päästiin esteelle hallitummin ja järkevämmin.
Oikeassa laukassa verryttelyeste oli niin ikään lyhyen sivun suuntaisesti hypättävä pysty kentän keskellä (numero 4). Ekalla kierroksella keskityin ponnistuspaikkaan niin kovasti että suunnan näyttäminen unohtui, ja niinpä Sulo oli lähdössä esteen jälkeen vasemmalle ja vaihtoi laukan vääräksi. Toisella yrityksellä oli homma paremmin hanskassa niin ponnistuspaikan kuin yhteisen menosuunnankin suhteen. Seuraavana tehtävänä oli kääntää tältä samalta esteeltä vasemmalle laukkaa vaihtaen, ja kaartaa vasemmassa laukassa päädyssä olevalle pystylle (eli hypättiin esteet 4 ja 5 peräjälkeen). Taas epäonnistuin suunnan tiedottamisessa ensimmäisellä esteellä, joten laukka jäi vaihtumatta ja korjailtiin kaarteessa ravin kautta. Jälkimmäiselle esteelle saatiin sujuva ja rauhallinen hyppy, ja helpottuneena totesin että lahjakas sähläilyni verryttelytehtävien aikana ei tainnut onneksi pahemmin häiritä Sulon tyyntä mielialaa.
Kun lähdimme liikkeelle ensimmäiselle ratakierrokselle ei Sulo ollut täysin kuulolla vaan tuntui hieman jarruttelevan ja sivuliirailevan okserille lähestyessä. Napakalla pohkeella sain sen kuitenkin vietyä esteen yli. Okserin jälkeen tuntui edelleen siltä että Sulo vähän jarraili eikä vastannut pohkeeseen, mistä hermostuneena aloin aivan liikaa työntää ja tuupata istunnalla. Sarjalla sitten hölmöilin koko rahan edestä. A-osalla oli pientä ponnistuspaikkaepäselvyyttä, ja jäin hypyn jälkeen etukumaraan ja irti satulasta. Kun heittäydyin kaulalla makaavaksi matkustelijaksi ja heitin ohjankin kokonaan pois katsoi Sulo parhaaksi olla hyppäämättä ja tehdä viime tipan sliding stopin niin että keilattiin puomit esteestä alas. Oma moka mutta pysyinpä sentään kyydissä kun en onneksi lähtenyt sukeltamaan hyppyyn (vaikeahan sitä on sukeltaa kun kenottaa valmiiksi edessä). Ei muuta kuin reippaasti uuteen yritykseen. Nyt pidin ohjat kädessä, pohkeen kiinni ja vartalon pystyssä, ja näin sarja sitten ylittyi asiallisesti. Suunnitelma sarjan jälkeisestä tiestä ei vaan ollut ajoissa mielessä, joten ajauduttiin aivan liian laajaan kaarteeseen kolmosesteelle. Nipin napin sille kuitenkin ehdittiin. Nelosella jäi taas laukka vaihtumatta, mutta vitoselle sekä radan päättävälle sarjalle tultiin ihan hyvin. Aivan liikaa hätäilyä, kiirehtimistä ja panikointia oli tässä ensimmäisessä radassamme, ja se näkyi enemmän tai vähemmän jokaisella esteellä.
Sähläys- ja kämmäilykierros sai sen verran sisuuntumaan että toiselle radalle terästäydyin ja ratsastin fiksummin. Esteet olivat nyt vielä samassa korkeudessa eli noin 50-60 sentissä, ja kun pidin pään kylmänä ja ratsastin kaikessa rauhassa onnistuivat tehtävät jo huomattavasti paremmin. Ainoa isompi kauneusvirhe oli laukan vaihtuminen okserilla vääräksi. Muutoin tuli oikeat laukat esteiltä, tiukat kaarteet onnistuivat ja ponnistuspaikat löytyivät aika luontevasti. Sarjavälissä oli havaittavissa pientä kiihtymistä niin että laukkaa sai jopa ottaa hieman kiinni, mutta eipähän jäänyt väli ainakaan pitkäksi. Pisteet itselleni siitä että sain huonon alkutunnin jälkeen homman näinkin hyvin kasaan, ja pisteet Sulolle siitä että se ei mokailuistani ottanut hernettä nenään vaan hyppäsi edelleen nätisti.
Kolmas kierros hypättiin hieman korotetuilla esteillä, noin 70 cm korkeudessa. Esteiden noustessa ratsastukseeni tuli taas hieman hätäilyä, mutta sain kuitenkin tehtyä ihan järkeviä ratkaisuja ja suoritimme tämänkin radan suhteellisen ongelmitta. Okserilla laukka vaihtui edelleen vääräksi, ja viimeiselle sarjalle otettiin A-osan eteen miniaskel. Parille muullekin esteelle tultiin hieman lähelle, mutta kokonaisuudessaan rata oli varsin sujuva joskaan ei ihan niin luontevan ja rauhallisen oloinen kuin edellinen. Kantapääongelmia oli taas havaittavissa eli varsinkin esteeltä vasemmalle kaartaessa oikea kantapää lähti hypyissä nousemaan. Sulo meni edelleen hyvällä asenteella ja vaikutti olevan touhusta innoissaan.
Alkutunnin älyttömät sähläämiset jäivät harmittamaan, mutta onneksi kuitenkin pystyin ottamaan virheistäni opiksi ja tunnin aikana ratsastustani parantamaan. Aina on vaan näköjään pakko kokeilla olisiko hätäilystä ja kiirehtimisestä hyötyä, ja todeta kantapään kautta että maltti on sittenkin valttia. Harmillista että tuli taas pitkästä aikaa kieltoja, mutta ne olivat kyllä täysin omista virheistä johtuvia ja tapahtuivat tilanteissa joissa Sulo rokotti huonosta ratsastuksesta aivan aiheellisesti. Hyvä ettei Sulon rohkeus kuitenkaan vaikuttanut näistä tilanteista kärsivän, vaan paremmin ratsastettuna se hyppäsi edelleen luottavaisesti ja mielellään. Kahteen viimeiseen rataamme olen ihan tyytyväinen, ja jäi sellainen olo että tahtoisin hyppäämään taas mahdollisimman pian uudestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti