Muista hengittää

Tiistain treffit Sulon kanssa sisälsivät tällä kertaa esterataharjoittelua. Kuukauden kuluttua olisi luvassa vuoden ensimmäiset estekisat, ja kuuleman mukaan luokkavalikoimaan lienee tulossa meille sopiva(?) 70 cm.

Verryttelyssä Sulo vaikutti tänään aika mukavalta, energiseltä mutta suhteellisen rennolta. Ravissa Sulo lähti jopa hieman venyttämään kaulaa eteen ja alaspäin eli ei kulkenut aivan hirvimoodissa. Laukassa meno oli ehkä hieman jännittyneempää, mutta sekä pohje että pidäte toimivat hyvin. Verryttelyhyppynä tultiin pientä ristikkoa/pystyestettä ensin muutamia kertoja vasemmasta laukasta ja sitten oikeasta. Toin Sulon esteelle ehkä hieman turhankin varovaisesti niin että tyypillisesti mentiin aika pohjaan, mutta ainakin ratsastin maltilla ja sähläämättä niin että ponnistuspaikkaepäselvyyksiä ei päässyt syntymään. Vasempaan kierrokseen hypättiin jotenkin mutkalla, mutta oikealle meno oli suoremman ja luontevamman oloista. Oikeassa laukassa Sulo alkoi jo hieman innostuakin ja imeä esteelle, ja hypyt saatiin nyt lähtemään kauempaa. Verryttelyhyppyjen perusteella jäi ihan hyvä fiilis lähteä ratatehtävän pariin.

Kuuden esteen mittaista rataa ehdittiin hypätä kaksi kierrosta. Ensimmäisellä kierroksella estekorkeus oli noin 50-60 cm. Aloitimme radan ongelmitta, tosin Sulo hiukan jarrutti etenkin okseria kohti niin että ensimmäiset hypyt tulivat melko pohjasta. Kolmosesteellä laukka jäi puutteellisen ohjaamisen vuoksi vaihtumatta, ja väärässä laukassa kaarevasta linjasta nelosesteelle tuli aika epämääräinen. 17 metrin väliin otimme peräti kuusi askelta, ja nelosesteen jälkeen oltiin edelleen väärässä laukassa. Seuraavalla okserilla oli taas liikaa tunkua vasemmalle niin että laukka pääsi jälleen vaihtumaan vääräksi, mutta viimeisellä lävistäjäokserilla hyppy ja vaihto onnistuivat ihan mukavasti. Radan ongelmana oli siis pieni kiemurtelu ja liirailu minkä seurauksena tuli paljon vääriä laukkoja.

Toinen ratakierros hypättiin noin 65-70 cm korkuisilla esteillä. Viitosokseri oli hieman isompi eli arvioni mukaan lähempänä 80 senttiä. Sulo oli nyt paremmin hereillä ja imi hyvin esteille. Kaksi ensimmäistä estettä hyppäsimme oikein sujuvasti, tosin ykköselle kyllä hieman tuuppasin kun paikka oli jäämässä kauas. Kolmoselle tultiin pohjaan ja minihyppy, laukka kuitenkin vaihtui. Pienen hypyn jälkeen sai nelosta kohti ratsastaa eteen jotta päästiin väli viidellä askeleella, ja eteenratsastuksen sekä neloselle otetun pidemmän hypyn jälkeen jäi vauhti vähän liikaa päälle. Kaarre "isolle" okserille tultiin liian kovaa ja hätäillen, ja oma keskittyminen herpaantui lähestymisessä kun jäin kaivelemaan varpaalle liukunutta vasenta jalustinta paikoilleen. Askel sopi okserille huonosti, ja näin vauhdikkaasta lähestymisestä olin itse hyppäämässä kaukaa. Sulo ei fiksuna hevosena kuitenkaan hypännyt okserille näin hurjan kaukaa, vaan veti ihan pohjaan ja käytännössä pysähtyi esteen eteen. Viime tipassa Sulo päätti pompata rohkeasti esteen yli vaikka ratsastaja jo käytännössä makasikin kaulalla. Jotenkin kummallisesti onnistuin olemaan tippumatta vaikka pitelin suunnilleen korvista kiinni. Kehut Sulolle esteen ylityksestä ja uusi lähestyminen samalle okserille. Taas tultiin liian kovaa ja "paniikissa", enkä tällöin saanut paikkaa katsottua sopivaksi. Pohjaan mentiin, ja nyt Sulo sitten stoppasi edellisen hypyn toheloinneista hermostuneena. Ope komensi hetkeksi laukkaamaan ympyrälle jotta saatiin hieman rauhoituttua sekä haettua laukkaan rentoutta ja kontrollia ennen uutta yritystä. Sulo oli ottanut sen verran paineita että yritti kiihdytellä estettä kohti vievällä ympyrän sivulla. Kun homma oli paremmin lapasessa lähdettiin taas kohti okseria, tällä kertaa kaahaamatta ja kiirehtimättä mutta silti napakassa laukassa. Kun ratsastin nyt maltillisemmin ja rennommin sekä muistin hengittääkin niin pääsin tuomaan Sulon helposti hyvään paikkaan, ja pienellä pohkeilla kannustuksella okseri ylittyi sujuvasti. Heti perään otettiin vielä toinen rento ja onnistunut hyppy tälle samalle esteelle ennen kuin jatkettiin radan viimeiselle okserille. Kun vaan ratsastukseen löytyi rentous ja rauhallisuus niin okserit kyllä ylittyivät sujuvasti ja varman oloisesti.

Sainpahan taas oikein kunnon demonstraation siitä miten hevonen tuodaan esteelle ja miten ei. Huono hyppy okserille ja sen jälkeinen kielto olivat taas selvää seurausta lähestymisen virheistä, mutta onneksi pystyin selvästi tiedostamaan nämä tekemäni virheet ja niiden korjaukset. Ihan jo se hengittämisen muistaminenkin auttaa todella paljon, ja hosumallahan ei koskaan tule hyvä! Vaikka harmittaakin että piti taas se kielto ottaa, niin lohduttelen itseäni sillä että näistä sitä parhaiten oppii. Sulolla ei ihan rohkeus riitä paikkaamaan kaikkia ratsastajan virheitä, joten näitä tilanteita tulee. Ei ollut välttämättä huono asia sekään että sain huomata pysyväni kyydissä niinkin hankalassa hypyssä kuin mikä okserille tuli, sillä kai jännityksen pitäisi siitä vähentyä kun huomaa selviävänsä myös yllättävistä tilanteista. Niin hassua kuin se onkin niin pystyin huonon hypyn sekä kiellon jälkeen tulemaan oksereille jopa luottavaisemmin mielin kun olin saanut huomata että täällä sitä vaan mukana roikutaan. Panikoinnin ja hätäilyn väistyessä pystyin virheeni korjaamaan, ja kun vaan toin Sulon esteelle järkevämmin ei hypyissä ollut mitään ongelmia. Jostain syystä se panikointi- ja kaahausvaihtoehtokin pitää näköjään aina vaan kokeilla.