lauantai 22. helmikuuta 2014

Edelleen liikaa hätäilyä


Tänäkin lauantaiaamuna olimme Sulon kanssa virkeinä(?) estetunnilla heti kahdeksalta. Nora meni samalla tunnilla koulua Aapolla, ja kun olin ainoa hyppääjä laadittiin päivän esteharjoitukset toiveideni pohjalta. Niinpä jatkettiin siitä mihin tiistaina jäätiin, eli tavoitteena oli saada rentoutta ja varmuutta lähestymisiin tavanomaisissa ratatehtävissä.

Sulo oli näin aamuvarhaisella ehkä hieman nukuksissa, sillä se vaikutti aluksi vähän hitaalta avuille. Laukka jäi ikään kuin jumimaan paikalleen. Verryttelyn loppua kohti kuvittelin laukan moottorin jo käynnistyneen riittävästi, mutta tämä osoittautui virhearvioksi. Ensimmäisenä estetehtävänä olivat kahdeksikkokuviona hypättävät pienet pysty ja okseri lävistäjillä. Sulo jäi taas vähän jarruttelemaan laukassa eikä oikein vastannut pohkeeseen. Sorruin aivan liialliseen tuuppamiseen, jolloin Sulo vain jarrutteli entisestään, ja ensimmäiselle esteelle tullessa meno hyytyi täysin niin että esteen edessä oltiinkin jo pysähdyksissä. Pitikin ottaa tällainen täysin turhanpäiväinen kielto tällekin päivälle. Uuteen yritykseen sain Sulon jo paremmin hereille ja hoksaamaan että tänään on ihan oikeasti tarkoitus hypätä, ja niin kielto jäi onneksi päivän ainoaksi. Lävistäjäpystyn ja -okserin kahdeksikkoa hypättiin rytmin löytämiseksi saman tien kolme kertaa putkeen. Edelleen Sulo jarrutteli liikaa niin että tultiin okserille pari kertaa aika pohjaan. Laukanvaihtojen onnistumiset olivat 1/3 oikeasta vasempaan ja 2/3 vasemmasta oikeaan. Parannettavaa siis jäi etenkin vasemmalle johtamiseen ja yleiseen suoruuteen, ja en voi sanoa että vielä tämän tehtävän aikana olisi rento tekemisen meininki ja hyppyrytmi löytynyt.
 
Seuraavaksi tultiin jo ratatehtävää. Tähän sisältyi yhden askeleen sarja, okseri, lävistäjäokseri ja lävistäjäpysty siten, että näiden neljän esteen kuviota hypättiin kaksi kierrosta putkeen kahdeksan esteen ratana. Ensimmäisellä radalla esteet pysyivät vielä ihan matalina, ja kun sarjaväli oli selvästi yli 6 metriä niin näytti se näillä esteillä aika pitkältä. Ennen radan aloittamista työstettiin ensin laukka kuntoon. Ope muistutteli että tarmokas, iso laukka on aivan eri asia kuin kiireinen säntäily. Tarkoituksena oli siis löytää riittävän etenevä laukka ja pitkä askel mutta ilman Sulon hoputtelua kiireiseksi ja jännittyneeksi jolloin askel alkaa vain tikittää lyhyenä. Ensin haettiin laukkaan vähän rentoutta, ja sen jälkeen pohkeesta aktiivisuutta ja pituutta askeleeseen. Tässä laukassa sitten sopi lähteäkin sarjalle, joka ylittyi oikein sujuvasti ja helposti. Myös radan lopuille esteille päästiin mukavasti ja sujuvasti, sillä nyt ei menty enää jarrut päällä vaan laukka rullasi hyvin eteen ja Sulo vastasi pohkeeseen nopeasti. Näin päästiin helposti sopiviin ponnistuspaikkoihin. Ongelmaksi kuitenkin koituivat väärät laukat, sillä hyppäsin tapani mukaan niin vinossa kropastani että paino putosi oikealle ja tällöin oli vaikeuksia saada alastuloon vasen laukka. Laukkojen korjailu söi suorituksen muuten hyvää sujuvuutta.

Sama rata tultiin vielä hieman korotetuilla eli noin 70 cm tuntumassa olevilla esteillä. Tämä korkeus vaikutti olevan vielä ihan mukavuusalueella, mikä tietenkin on hyvä tulevia kisoja ja mahdollista 70 cm luokkaa ajatellen. Nyt oli sarjalla pientä ongelmaa, sillä tultiin molemmilla kerroilla pohjaan a-osalle, ja välissä piti sitten pikkuhypyn jälkeen venyttää reilummin eteen. Sulo hoiti homman näppärästi, mutta itse saisin tällaisissa tilanteissa olla luontevammin mukana hypyissä. Ensimmäiselle okserille (2 ja 6) tultiin molemmilla kerroilla oikein sujuvaa laukkaa ja hyvään ponnistuspaikkaan, mutta hyppäsin tällä esteellä itse vähän liian innokkaasti eli hevosen edellä. Ei 70 cm okserilla tarvita ihan näin isoa mukautumista. Lävistäjäokserille tuntui luontevimmalta lähestyä hieman vinottain, ja vaikka tälle esteelle tultiinkin melko rauhassa ja maltilla niin molemmat hypyt menivät vähän turhan pohjaan. Hypyt olivat ihan hyviä tästäkin paikasta, mutta ope käski ottaa radan päätteeksi lävistäjäokserille vielä sakkokierroksen. Siitä tulikin nappisuoritus, sillä päästiin okserille nyt sopivasti eteen sujuen ja oikea paikka löytyi helposti. Vääriä laukkoja ei tällä radalla otettu kuin yksi, joten suoritus oli periaatteessa ihan ok. Kuitenkin jäi sellainen olo että paremminkin olisin voinut ratsastaa, eli ennen kaikkea fiksata ponnistuspaikat paremmiksi ettei olisi tullut niin montaa hyppyä pohjasta. Selvästikin radan alussa oli itselläni vielä liikaa jännitystä ja kiirettä, mutta tehtävän edetessä alkoi hyppäämisen rytmi ja varmuus löytyä paremmin. Radan loppua kohti meno oli luontevampaa ja muistin jo vähän hengittääkin esteiden välillä. 



Ihan sellaista rentoutta ja helppoutta ei lähestymisiin vielä löytynyt kuin olin toivonut, joten olin jossain määrin tyytymätön omaan suoriutumiseeni tänään. Vielä oli liikaa kohellusta ja kiirettä matkassa. Huomasin kyllä selvän eron Sulossa verryttelytehtävän ja ratatehtävän välillä, ja on tosiaan äärimmäisen tärkeää että ratsastaa laukan ensin kuntoon eikä lähde kiireisellä ja töpöaskeleisella laukalla hyppäämään. Hätiköidysti säntäillen ei homma vaan toimi. Sitten kun Sulon laukkaan saa sen oikean vaihteen eli hyvän sujuvuuden ja imun yhdistettynä rennon letkeään askeleeseen niin säädeltävyys on ihan eri luokkaa ja esteille on sata kertaa helpompi tulla. Tässä moodissa askel todella lähtee tarvittaessa pitenemään pohkeella pyytäessä eikä käy niin että tahti vain kiihtyy. Kun tämän lisäksi muistaisin vielä itse hengittää jokaiselle esteelle tullessa niin asiat olisivat jo aika hyvin.

Sulo antoi pusun tunnin jälkeen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti