Pienet tärkeät istuntapalikat

Tämän viikon ensimmäiselle ratsastustunnilleni ehdin vasta sunnuntaina, sillä perjantaina oli *köh köh* tohtorinväitökseni jonka valmistelujen alta joutuivat harrastukset tältä viikolta väistymään. Tänään sitten nousin hevosen selkään viikon täydellisen liikuntatauon jälkeen, ja sanomattakin lienee selvää ettei kaiken hässäkän keskellä ollut irronnut aikaa myöskään venyttelylle. Olin siis jumissa, pahassa jumissa. Tältä kantilta päivän ratsu ei ollut ihanteellisin, sillä pääsin venyttelemään lonkkia Jussi-muhkun koulupenkkiin. Tunnin teemana olikin istunta, joten sen puoleen Jussi leveine runkoineen oli toisaalta ihan hyvä haaste. Myös Jussin taipumus vetää minua eteenpäin irti satulasta on tekijä johon istuntaan keskittyvällä tunnilla oli hyvä pureutua.

Istunnan hienosäätöä mietittiin ensin huolellisesti käynnissä ilman jalustimia. Samalla tehtiin pysähdyksiä hengitykseen keskittyen eli ajoittaen pysähdys uloshengityksen hetkelle. Huomasin jännittäväni liikaa pakaroita samalla kun yritin hakea lantiota vartalon alle ja takareisiä kiinni hevoseen, ja ope muistutteli pitämään ylävartalon hiljaa ilman mitään ylimääräistä liikettä. Pysähdykset onnistuivat vähän vaihtelevalla menestyksellä. Yleensä jouduin käyttämään turhan paljon ohjaa eli täysin istunnalla ei Jussi pysähtynyt.

Istuntaa fiksailtiin open avustuksella vielä ihan paikallaan ollessa. Testinä ope kiskoi Jussin pääpuolessa ohjista eteenpäin, ja helpostihan sieltä satulasta irtosin mukaan ilman mitään mahdollisuuksia pitää vastaan. Tämän jälkeen ope korjaili asentoani aloittaen alaselästä ja lantiosta. Ensin sain luvan kanssa kipata selän notkoon, ja tästä lähtöasennosta tuli kääntää lantio vartalon alle alavatsalihaksilla. Pointtina oli tehdä tämä nimenomaan vatsalihaksilla jännittämättä selkää tai pakaroita. Kevyt lantion kääntö oikeaan asentoon aiheutti välittömästi kiristystä lonkankoukistajissa, mutta ainakin paikallaan ollessa pystyin tässä asennossa olemaan. Seuraavaksi linjattiin yläkroppa lantion päälle, ja ylävatsalihaksista tuli rutistaa tuki niin että ylävartalo pysyi tässä asennossa jäntevänä mutta ilman yliojennusta ja niskan saattoi venyttää pitkäksi. Tuntui kuin olisin ollut hieman etunojassa, mutta open ottama kuva paljasti että istuin ihan viivasuorassa. Sitten säädettiin vielä jalat kohdilleen, eli ohjeena oli päästää lonkankoukistajat ja etureidet ihan rennoiksi ja sen sijaan aktivoida takareisiä kiinni hevoseen, edelleen kuitenkin pakaroiden jännitystä välttäen. Ope kiskoi taas testinä ohjista eteenpäin, ja kas kummaa kun en enää lähtenytkään ohjan mukana vaan korjatussa asennossa pysyin satulassa jo paljon jämäkämmin.

Mentiin vielä kevyttä ravia sekä harjoitusravia ja muutamia käyntiinsiirtymisiä istuntaan keskittyen. Ope muistutteli pitämään vatsalihakset koko ajan töissä, eli kääntämään joka askeleella lantiota hieman eteen ja ylöspäin mutta ilman selän pyöristymistä. Selän pyöristäminen on tosiaan se virhe johon olen usein sortunut silloin kun olen pyrkinyt kääntämään lantiota kunnolla vartalon alle. Harjoitusravissa pohkeet tietenkin heiluivat, mutta ohje oli että anna heilua sillä niin kauan kun lonkissa on kireyksiä on pohkeita mahdotonta vakauttaa paikoilleen ja kannattaa keskittyä sen sijaan vartalon asentoon. Omasta mielestäni sain istunnan toimimaan keskivartalosta paremmin kuin yleensä, eli luulisin hieman sisäistäneeni vatsalihasten käyttöä ja lantion asentoa alkutunnin korjailujen pohjalta. Lonkat vaan kinnasivat niin kamalasti vastaan että kyllä kaduin väliin jääneitä venyttelyjä.

Jussinkin liikkumista ehdittiin hieman säätää kohti parempaa ryhtiä ja vähäisempää etupainoisuutta. Oikeasta keskivartalon käytöstä oli tässä asiassa suuri apu, sillä pääsin tällöin tekemään pidätteitä paremmin istunnalla eikä Jussi yksinkertaisesti päässyt kiskomaan koko ratsukkoa niin kovin etupainoiseksi. Ohjeena oli ensin lyhentää ja koota ravia pyytäen pidäte kunnolla läpi ja etuosaa kevenemään, ja tämän jälkeen antaa askeleen hieman venyä eteen päästämättä kuitenkaan etuosaa romahtamaan pitkäksi ja matalaksi. Jussi oli tänäänkin kovin etupainoinen vaikkei roikkunutkaan ohjalla niin pahasti kuin viimeksi, ja sain olla tarkkana että pidäte todella meni läpi sen sijaan että Jussi vain rullasi niskasta kuolaimen alle jatkaen samaa ravia eteen kaatuen. Silloin kun sain Jussin vastaamaan rehellisesti pidätteeseen ja hieman ryhdistämään etuosaa muuttui liike selvästi paremman oloiseksi koko rungosta. Usein oli kuitenkin taipumusta mennä kuolaimen alla liian syvässä muodossa, ja ope kommentoi että tämä on välivaihe ja Jussin muoto ja liikkuminen kyllä paranevat sitten kun istunnan saa ravissa paremmin liikettä mukailevaksi.

Tunnin lopuksi istunta vaikutti jo huomattavasti paremmalta alkuun verrattuna. Lonkankoukistajat olivat pikkuhiljaa pehmenneet siinä määrin että sain jalkoja venytettyä paremmin hevosen ympäri, ja pohkeiden heilunta väheni jonkin verran. Harjoitusravissa istuminen tuntui varsin luontevalta ja Jussin ravikin jo mukavan elastiselta. Ei jäänyt sellainen olo että istunnan haasteet olisivat täysin ylitsepääsemättömiä, mikä on tietysti hyvä juttu. Open kanssa tuumailtiin lopuksi että lonkkia olisi saatava edestä rentoutettua ihan jokapäiväisessä elämässä ja alkaa sen sijaan aktivoida enemmän takareisiä. Nyt kun tilanne on se että "elän lonkankoukistajien varassa" eli suoritan virheellisesti lonkankoukistajien voimalla suuren osan kaikesta liikkumisestani aina kävelystä alkaen. Kun sama on jatkunut mahdollisesti lähemmäs 30 vuotta niin ei ihme jos ei hevosen selässäkään pysty yhtäkkiä rentouttamaan lonkkia ja aktivoimaan muita lihaksia käyttöön.