Keskiviikon tunnilla mentiin tällä kertaa neljän ratsukon "tehoryhmässä" ja ratsunani oli Jussi. Jussille oli vaihdettu Aten koulusatula, joka näytti aika pelottavalta kuppi-istuimen ja reilujen polvitukien vuoksi. Satula taisi kuitenkin olla sen verran iso että pystyin istumaan siinä yllättäen ihan ongelmitta.
Jussi ei valitettavasti ollut tänään mitenkään parhaimmillaan. Sain sen suoraan edelliseltä tunnilta, ja enpä muista sen olleen koskaan näin hurjan raskas edestä. Jussi roikkui ohjalla niin että hyvä kun ei kädet irronneet, enkä mitenkään päässyt istumaan satulaan kunnolla istuinluiden päälle kun hevonen veti eteenpäin ja irti penkistä. Sanomattakin lienee selvää että muoto oli hyvin etupainoinen ja matala. Kommentoinkin opelle että ohjan päässä tuntui olevan ainakin 50 kg painoa. Siinäpä sitä oli työmaata josta lähteä hakemaan etuosaan ryhtiä ja keveyttä.
Aloitimme vasemmassa kierroksessa käyntiväistöillä uralta keskihalkaisijalle, ja hetken kuluttua väistöön lisättiin siirtyminen raviin. Jussi poikitti kyllä ihan hyvin, mutta jyräsi matalalla kaulalla pidätteitä vastaan. Raviinsiirtymisissä hevonen pääsi vähän häviämään alta niin että ristiastunta ei pysynyt yllä. Ravi oli aika jäykän oloista. Yritin hakea kevenemistä myötä- ja vasta-asetuksilla sekä lisäämällä ravin aktiivisuutta eteen. Yritin myös parhaani mukaan vältellä vetokilpailua ja päästä myötäämään mahdollisimman usein, mutta eipä siinä tilanteessa kovin pehmeään tuntumaan päästy. Ope kehotti ottamaan muutamia pysähdyksiä ja peruutuksia painon saamiseksi takaosalle. Näppärästihän Jussi peruutteli ja vieläpä aika kevyellä ohjalla ilman vetoa, mutta kun palattiin raviin niin etupainoinen vyöryminen jatkui.
Samoja väistöjä käynnissä sekä raviinsiirtymisen kanssa mentiin vielä oikeaan kierrokseen. Ope ohjeisti ratsastamaan aluksi ihan hidasta käyntiä, sillä Jussi meinasi kiirehtiä askeleitaan ja sitä myötä vyöryä etuosan päälle niin ettei liike päässyt tulemaan läpi selän. Reseptinä oli pidätteitä ulko-ohjalla sekä jämäkkä istuminen "takaosan päällä". Ohjeena oli odottaa että pidäte menee läpi ja etuosa kevenee, ja vasta tämän jälkeen ratsastaa eteen askelta pidentäen. Sain ideasta kiinni, ja pikkuhiljaa Jussillekin valkeni homman juoni. Pidätteet alkoivat mennä läpi ja sitä myötä tuntuma keventyä sekä etupainoisuus lievittyä. Väistöissäkin Jussi keveni mukavasti, joskin taisi painua usein liian syvään muotoon kuolaimen alle. Saatiin pari ihan onnistunutta raviinsiirtymistä väistön aikana, ja Jussi ei enää lähtenyt jyräilemään vaan malttoi jäädä väistämään myös ravissa. Ope muistutteli vielä varomaan väistättävän pohkeen liiallista taaksevientiä. Tällöin nimittäin takaosa lähti hieman edelle.
Väistötehtävän jälkeen jatkettiin hetki ravityötä uralla ja ympyröillä. Jussi oli aika vino (banaaniksi taipuneena vasemmalle), ja vieläkin oli jonkin verran ohjalla roikkumista ja etupainoisuutta. Tuntumalta oli kuitenkin lähtenyt 20 kg pois eli oikeaan suuntaan oltiin menossa. Vaikutti siltä että Jussi yritti vieläkin vältellä pidätettä painumalla vain niska linkussa syvempään muotoon sen sijaan että olisi vastannut hidastamalla ja ryhdistäytymällä. Ope käski hetkeksi ympyrälle, missä fiksailtiin istuntaa kevyessä ravissa samalla kun Jussia pyydettiin pidentämään askelta. Ohjeena oli ylävartalo pystyyn, oma paino hevosen takaosan päälle ja kevennys takareisistä. Käänsin lonkkia auki sen mitä pystyin niin että sain etureisiä pidemmäksi ja takareisiä hevoseen kiiini, ja näin löytyi tunnetta hevosen ympärillä istumisesta. Lonkat vaan huusi hoosiannaa kun joutuivat venymään ihan äärimmilleen. Jussi kulki vieläkin liian matalana ja pitkänä, mutta ravi alkoi tuntua jo hiukan notkeammalta ja letkeämmältä.
Laukkaa työstettiin ensin hetki uralla ja ympyröillä vasempaan kierrokseen. Vasen laukka oli aluksi ihan outoa, mukana oli jokin ylimääräinen nytkähdys joka askeleella niin että meno tuntui jotenkin kerivältä. Muoto oli pitkä ja matala, ja pieni vetokilpa oli taas aluillaan. Ope muistutteli istumaan laukassakin tiiviisti satulassa sen sijaan että annoin hevosen kiskoa itsenikin aivan etupainoiseksi. Laukan laatu paranikin hieman silloin kun sain keskikroppaa jämäköitettyä ja istahdettua tukevasti satulaan tavoitellen samaa ideaa pidätteestä ja painon siirrosta takaosalle kuin aiemmin käynnissä. Sitten vuorossa olikin suunnan vaihto lyhyellä lävistäjällä, ja muutama kierros vastalaukkaa uraa pitkin. Jussi piti vastalaukan hyvin ja tasapainoisesti, ja itse asiassa laukan laatu tuntui paranevan ja etuosa kevenevän nyt kun Jussi ei voinut enää liikkua vasemmalle ylitaipuneena. Laukka lyheni ja samalla pyörivyys parani (ylimääräinen kerimisliike jäi pois), eli oletettavasti paino toden totta tuli paremmin takaosalle.
Oikeassa laukassa mentiin samat kuviot eli ensin myötälaukkaa ja sitten vastalaukkaa muutama kierros uraa pitkin. Tuntuma olisi edelleen saanut olla rennompi ja pehmeämpi sekä muoto korkeampi. Ope neuvoi lyhentämään ja ryhdistämään Jussia aina muutaman askeleen ajaksi ja tämän jälkeen antamaan sille vapauden venyä takaisin hieman pidemmäksi sen sijaan että turhaan yritin juntata hevosen kerrasta pakettiin. Oikeakin vastalaukka sujui meiltä suhteellisen helposti, vaikkei ollutkaan aivan niin tasapainoisen ja luontevan oloista kuin vasen vastalaukka. Yksi raville tippuminen tuli kun lyhyen sivun aikana koko ratsukko pääsi liikaa mutkalle. Tärkeää pyöristetyillä lyhyillä sivuilla oli pitää laukka lyhyenä ja hallittuna eli estellä Jussia valumasta pitkäksi. Vastalaukkatehtävä taisikin saada Jussin sen verran paremmin kuulolle että lopuksi mentiin kohtuullisen hyvässä raamissa edestä ja laukan laatukin oli ihan kelvollinen.
Loppuraveissa saavutettiin tunnin tavoite, eli tuntuma oli vihdoin viimein sopivan kevyt ja pehmeä ja Jussi kuunteli pidätettä. Ravi alkoi myös olla elastisempaa ja istuttavampaa eli liike tuli paremmin läpi selän. Otettiin keventäen muutama keskiravilävistäjä, mutta en saanut raviin ihan riittävää vieteriä viritettyä ja askel olisi saanut pidentyä enemmänkin. Sitten haettiin vielä eteen-alas-venytystä, ja nyt Jussin pystyi jo päästämään pidempäänkin muotoon ilman että se alkoi vyöryä. Tuntuma pysyi tässäkin muodossa kevyenä ja pidätteet toimivat kevyillä avuilla.
Ei tosiaan mitään parasta Jussia, ja en tällä kertaa ota syytä täysin itselleni sillä niin poikkeuksellinen ohjalla roikkuminen ja etupainoinen vyöryminen oli Jussilla päällä aivan alusta alkaen. Sainpahan sitten harjoitella miten tällaista tilannetta lähdetään korjaamaan. Aluksi tosiaan ajattelin että aktiivisuuden lisäämisellä etuosa kevenee, mutta sainpa huomata ettei se ihan niin menekään vaan ensin on pidätteillä saatava painoa pois etuosan päältä jotta vyörymisen kierre katkeaa. Tätä kautta onnistuin pikkuhiljaa Jussin liikkumista korjaamaan niin että tunnin päättyessä meno oli jo sellaista kuin pitääkin (ei sillä etteikö taitavammalta ratsastajalta olisi sama korjaus onnistunut parissa minuutissakin). Vaikkei meno kokonaisuutena ollutkaan niin hienoa kuin Jussin kanssa parhaina päivinä, niin olin kuitenkin ihan tyytyväinen että osasin ratsastaa Jussin tämänkertaisesta lähtötilanteesta paremmaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti