Pallo hukassa ja lantio vinossa

Nimeni oli tänään jäänyt jonkin sekaannuksen vuoksi pois tuntilistasta, ja pääsin sitten valitsemaan jäljellä olevista ratsuista koulutunnille mieluisimman eli Roosan. Vitsihän tässä on se että tykkään Roosasta tosi paljon mutta en osaa sillä ratsastaa pätkääkään. Roosan lisäksi olen muuten aikojen saatossa ratsastanut kahdella muullakin falconilaisella ponilla, ja pakko todeta että Roosa muistuttaa sisaruksiaan Aasia ja Sandya ainakin siinä mielessä että ei ole sieltä helpoimmasta päästä ratsuja, mutta jokin näissä poneissa vaan on kovasti minun mieleeni.

Aiemmilla kerroilla Roosan kanssa olin päässyt kokemaan saman ponin kaksi eri puolta eli sekä jumi-Roosan (voi esiintyä etenkin koulutunnin alkupuolella) että raketti-Roosan (näytä ponille maapuomi niin jo mennään), mutta tänään ei jumeista ollut tietoakaan vaan vitosvaihde oli päällä heti tunnin alusta lähtien. Liekö vaikutusta sillä että sain Roosan tänään suoraan edelliseltä tunnilta hyvin verryteltynä. Tunnin aiheena olivat ensi viikonlopun kisoja silmälläpitäen voltit ja keskiaskellajit. Tunti aloitettiin kevyessä ravissa ratsastaen peilipäätyyn volttia jonka kokoa ohjaamassa olivat muovitötteröt niin että tötteröiden sisälle muodostui oikeaoppinen 10 metrin voltti ja ulkopuolelle luonnollisestikin hieman isompi voltti. Samalla aloiteltiin jo temponvaihteluiden ratsastamista ravin sisällä. Pian jatkettiin harjoitusravissa ratsastaen 10 metrin volttia hitaassa ja lyhyessä ravissa ja sen ympärille isompaa volttia tai pääty-ympyrää keskiravia ajatellen. Ravin pidennykset kyllä lähti helposti mutta niistä kiinniottaminen ja lyhentäminen eivät toimineet ainakaan kovin rennosti ja nätisti, sillä ponilla oli tosiaan se vitosvaihde päällä. Roosa oli myös välillä epätasainen edestä, vetäisi nopeasti niskan linkkuun kuolaimen alle ja saman tien taas pään ylös. En oikein tiedä mistä tämä johtuu ja miten siihen puuttua, ehkä oma käsi oli liian levoton ja/tai jännittynyt. Volteilla käänsin lantiota ihan liikaa sisäänpäin, ja ohjeistuksena olikin "jakaa kroppa kahteen osaan" niin että lantio pysyy suorassa ja vain ylävartalo kääntyy menosuuntaan. Lisäksi sain kehotuksen varoa pohkeiden työntymistä liian eteen ja ylävartalon kallistumista taakse (!!!), mikä on sinänsä mielenkiintoista että tyyppivirheenihän ovat nimenomaan etukenossa könötys ja pohkeiden lentäminen taakse. Ilmeisesti tämä kuitenkin riippuu siitä minkä hevosen kyydissä sattuu olemaan, ja tulihan tuo todettua myös ihan itse peilistä että pohkeet tuppasi olemaan turhan edessä (ihan kuin kuskille olisi jäänyt issikkavaihde päälle sunnuntailta). Tämä johtuu kyllä varmasti satulan mallista (sekä siitä että Roosaa ei tarvitse olla koko ajan punkemassa pohkeilla eteen). Korjattavaa oli tuttuun tapaan myös kyynärkulmassa ja sain myös useampaan otteeseen kehotuksen vetää lapaluita enemmän yhteen. Tunnin ainoa siedettävä paras hetki tuli ravitehtävien loppuun, kun olin ehkä vähän saanut korjattua noita istuntaseikkoja ja Roosa tuntui parin ympyräkierroksen ajan olevan harjoitusravissa mukavasti rentona, pyöreänä ja kuulolla. Tämän jälkeen kuitenkin käveltiin hetki pitkin ohjin ja paluuta siihen hyvään hetkeen ei enää ollut.

Lopputunti jatkettiin laukassa samaa voltti-temponvaihtelutehtävää (pienellä voltilla laukkaa kooten, ympyrällä keskilaukkaa). Laukkatehtävää ratsastettiin yksi kerrallaan muiden työskennellessä itsenäisesti käynnissä. Itsenäinen käyntityöskentely oli omalla kohdallani aika onnetonta ja päämäärätöntä nysväämistä, yritin ratsastaa avoja ja sulkuja mutta ne menivät enimmäkseen ponin jäkittämiseksi ja ratsastajan jännittymiseksi ja ohjista vetämiseksi ratsun karatessa alta. Laukannostot sujuivat yhtä nihkeästi kuin Roosan kanssa aikaisemminkin, ja en ole ihan varma onko Roosa nostoissa pelkästään hidas pohkeelle vai eikö se kunnolla ymmärrä epämääräisiä laukka-apujani. Roosa on kyllä toisaalta niin herkkä poni että laukannostovaikeudet johtuvat varmasti myös kaikesta siitä ylimääräisestä häsläämisestä mitä laukannoston aikana teen niin istunnalla kuin kädelläkin. Sitten kun laukkaan oli päästy niin ongelmana oli ajoittain raville tiputtaminen; edelleen, Roosa on todella herkkä ja reagoi pieniin istunnan muutoksiin tai hiemankin liian voimakkaisiin puolipidätteisiin näin. Keskilaukasta en saanut kertaakaan lyhennettyä ja koottua takaisin harjoituslaukkaan vaan joka kerta Roosa tipautti tässä kohtaa raville vaikka kuinka yritin pitää avut pieninä ja samalla pohkeet kiinni. Voltilla ja ympyrällä laukatessa tuli kuitenkin joitain ihan hyviä pätkiä kunhan sain pidettyä ylävartalon juuri oikeassa asennossa ja hipihiljaa, sekä kättä rentoutettua. Laukassa tuli edelleen muistutusta kyynärkulman säilyttämisestä ja käsien kantamisesta.

Tunnista olisi ehkä jäänyt parempi fiilis ilman noita epämääräisiä itsenäisiä käyntinysväämisiä. Olisi varmaan ollut parempi vaan kävellä pitkin ohjin. Ravissa ja laukassa homma toimii paremmin varmaankin siksi että vauhdikkaammissa askellajeissa ei ole niin paljon aikaa jäädä nysväämään ja vetämään ohjasta / kaivamaan pohkeella. Tunnilla oli tänään täydet yhdeksän ratsukkoa joten ymmärrettävästi opettajalta ei ehtinyt saada ihan niin paljon ohjeistusta kuin olisi pallon hukannut ratsastaja tarvinnut. Pitäisi varmaan joskus mennä yksityistunti Roosalla niin ehkä löytyisi parempi ote touhuun. Kaikesta huolimatta ei kuitenkaan voi sanoa muuta kuin että Roosa on aivan mainio, opettaa kyllä ratsastajaa koko rahan edestä kun sakottaa istunta- ja apujenkäyttövirheistä armottomasti.