K.N.Special ja ei niin ansaittu ruusuke

Kevään toisissa ja samalla viimeisissä koulukisoissa osallistuin Jussin kanssa peräti helppo B -tason ohjelmaan eli K.N.Specialiin. Luokka oli jaettu a- ja b-osioihin siten että junnut ja sennut kisasivat omina ryhminään. Jussilla meni yksi junnukuski ennen minua, ja sain siis hevosen alleni jo hyvin verryteltynä. Omassa verkassani keskityin suunnitelmani mukaisesti ratsastamaan siirtymiä eri askellajien välillä sekä keventämään hevosta ravissa rennoksi ja irtonaisesti. Kovasti yritin saada esiin hieman energisempää ja lennokkaampaa liikkumista, kun aiemmilla radoillamme pääongelma on ollut liian vaisu ja tahmea eteneminen. Jussi ei nyt toiminut verkassa yhtä hienosti kuin viime kisoissa, mutta oli se vähintään yhtä hyvä kuin eilisellä tunnilla. Alkuun meno oli hieman jännittyneen oloista, mutta verryttelyn mittaan hevonen rentoutui jolloin alkoi olla vähän helpompi istua siellä harjoitusravissakin. Hetkittäin liikuttiin mukavasti pyöreänä, välillä taas hevonen jännittyi ja nosti pään ylös. Itseäni ei tuntunut tällä kertaa juurikaan jännittävän.

Rataa aloittaessa Jussi tuntui liikkuvan ihan mukavan ryhdikkäänä ja rentona ja itsellänikin oli ihan hyvä fiilis. Pituushalkaisijalle tullessa tuntui takaosa olevan vasemmalle ja siltä se oli tuomarin silmiinkin näyttänyt. Tämän saman takaosa vasemmalla kulkemisen olen kyllä huomannut aina tunneillakin Jussilla mennessäni joten sinänsä ei mitään uutta auringon alla, olisi vaan pitänyt vasemmalla pohkeella nyt töniä hevosta suorempaan alkutervehdykseen tullessa. Ensimmäinen loiva kiemura sujui ihan nätisti, tosin oikealle taivuttaminen taisi jäädä vajavaiseksi. Keskiravi tuntui tänään irtoavan ainakin jotenkuten, selkään huomasin kyllä selkeän eron mutta ei se vielä riittävä ollut kuitenkaan. Voltilla oikealle oli taas vähän nihkeää taipumisen kanssa. Tässä kohtaa taisin huomata että hiippaillaan turhan ponnetonta ravia. Seuraavan loivan kiemuran taisinkin sitten ratsastaa tien puolesta huolimattomasti kun keskityin hevosen liikkumiseen. Lyhyelle sivulle päästessä yritin edelleen saada lisää aktiivisuutta raviin, mutta Jussi taisi reagoida tähän lähinnä hännällä huiskimalla. Kolmen askeleen käyntiin siirtyminen lävistäjällä osui hyvin kohdilleen kentän keskelle, ja Jussi siirtyi ravista käyntiin oikein mielellään. Osasin ennakoida sen hitauden pohkeelle joten aloin kehottaa saman tien pohkeilla takaisin raviin, ja näin taisi niitä asekeleita tulla sitten oikea määräkin. Käyntiin siirtyminen H:ssa tuli mielestäni ihan kivasti, mutta tuomari oli toivonut vielä "sujuvampaa" siirtymistä enkä ole ihan varma mitä tämä nyt sitten tarkoitti. Käynnissä Jussi säilyi pyöreällä kaulalla pysähdykseen asti  mutta onnettoman tahmeaa se eteneminen oli. Pysähdys I:ssä tuli kohdilleen mutta liikkeelle lähtö oli taas vähän tahmaista samoin kuin raviin siirtyminen B:ssä. Laukka nousi mielestäni ihan hyvin, mutta sen jälkeen tulikin kuskille pieni nukahdus ja Jussi pääsi oikaisemaan pääty-ympyrän turhan pieneksi, eikä laukkakaan oikein lähtenyt rullaamaan kun melkeinpä unohdin pohkeeni kokonaan. Ympyrän jälkeen heräsin taas horroksestani ja yritin herätellä hevostakin reippaampaan laukkaan. Lävistäjällä laukka taisikin sitten sujua vähän paremmin eteen. Siirtyminen raviin tuli hyvin uralle saapuessa eikä etuajassa, mutta meni hieman epätasapainoiseksi ja Jussi kipitti kulman läpi taipumatta ja pää ylhäällä. Ratsuni selvästikin arveli seuraavan laukannoston tulevan jo lyhyeltä sivulta joten se juoksi koko lyhyen sivun läpi jännittyneenä ja pää ylhäällä yrittäen vähän ennakoida. Kulman jälkeen se taas rentoutui ja nostoon kentän keskelle tultiin ihan hyvässä tasapainossa. Nosto vaan olisi saanut olla terävämpi vaikka se oikeaan pisteeseen tulikin. Laukkaympyrä vasemmalle oli mielestäni onnistunut, ympyrä oli nyt oikean kokoinen ja laukka tuntui etenevän jo energisemmin (tuomarin mielestä ei kuitenkaan vielä tarpeeksi energisesti). Ympyrän jälkeen kulmassa hevonen taisi hieman kaatua sisään mutta lävistäjä oli ihan tasapainoinen. Käyntiinsiirtyminen ei kuitenkaan onnistunut toivotunlaisesti vaan se tuli kättä vasten ja pari raviaskelta mahtui väliin. Lopputervehdykseen tultiin taas turhan hidasta ja nukahtanutta käyntiä madellen mutta pysähdyksessä Jussi malttoi seistä hyvin paikoillaan. 

Tuomarin arvostelu suorituksestamme.

Päälimmäisenä tunteena radalta poistuessa oli että tämähän meni ihan hyvin, ja taputtelinkin Jussia tyytyväisenä. Olin oikeastaan odottanut huonompaa suoritusta. Toki tiedostin että liikkeen energisyyteen jäi edelleen paljon toivomisen varaa. Kokonaisuudessaan rata meni arvioni mukaan lähestulkoon yhtä hyvin kuin viimeksi helpossa C:ssä kisatessamme, mutta luonnolisestikin helpossa B:ssä on arvostelu jo vähän tiukempi ja sitä myöten prosentit alhaisempia. Arvostelupaperissa oli pisteitä väliltä 5.5-6.5 höystettynä yhdellä seiskalla sekä neljäpuolosella siitä laukka-käyntisiirtymisestä. Lopputulos oli 144.5 pistettä eli 57.8%, ja näin ollen pistetavoitteeni (55% ylitys) täyttyi. Lennokkuudesta ja kuuliaisuudesta tuli ymmärrettävästi vitoset, istunnasta armeliaasti kutonen. Käsien kantamisesta tuli sanomista ja olinkin hieman kauhuissani kun tajusin että en koko radan aikana ajatellut käsiäni ollenkaan joten ne olivat varmaan ihan levällään ja levottomasti värkkäämässä hevosen nenää alas kuten ne tahtovat aina omia aikojaan tehdä. Jälkeenpäin ajateltuna minusta myös tuntuu että Jussi olisi hyvinkin saattanut liikkua reippaammin kunhan vain olisin radalla muistanut sitä tomerammin eteen ratsastaa; nyt ei tilanne ollut se että olisin koko ajan punkenut hiki hatussa jumittavaa hevosta eteenpäin, vaan ennemminkin jäin vain tyytyväisenä matkustelemaan ja humputtelemaan sitä pientä nössöravia.

Pisteeni oikeuttivat tänään neljän lähtijän sennuluokassa toiseen sijaan. Olin ollut siinä käsityksessä että neljän lähtijän luokasa vain voittaja palkitaan, mutta kun hengailin juuri kansliassa tuloslistan printtauksen aikana huomasin että katkoviiva olikin vedetty tuloslistassa minun nimeni alta. Olin hetken aikaa ihan pöllämystynyt ja yritin kivenkovaan väittää kansliahenkilökunnalle että ei neljästä ratsukosta voi kaksi sijoittua, mutta minulle vakuutettiin että niin se sääntöjen mukaan menee. Piti  vielä jälkikäteen kotona tarkistaa asia kilpailusäännöistä omin silmin, ja näinhän se tosiaan menee että kaksi neljästä palkitaan. Sainpa siis taas sinisen ruusukkeen vaikka tuntuikin että en ruusuketta tänään ollut ansainnut koska a) ratsastin rumasti (case in point: kädet), b) se nyt vaan on hölmöä että puolet lähtijöistä sijoittuu, ja c) samassa ohjelmassa junnujen osiossa ratsukoita jäi palkintosijojen ulkopuolelle korkeammilla pisteillä kuin mitä minä sain (esimerkiksi Jussin toinen kuski sai yhden pisteen enemmän kuin minä mutta ei sijoittunut). Pakko kuitenkin myöntää että kyllä se ruusuke kaikesta huolimatta aina vähän kirkastaa mieltä, joten iloinen yllätyshän se oli päästä palkintojenjakoon. Jussia en tosin enää kiusannut palkintojenjaolla vaan kävin siellä ihan vain jalkaisin. Video palkintojenjaosta.

Kuvamateriaalia ei kisoista tällä kertaa taida olla ellei osoittaudu että joku tietämättäni minuakin kuvasi. Omalla halpiskökkökamerallani ei maneesissa saa tolkullisia kuvia, mutta alla pari otosta Jussista kilpailusuoritukseen jälkeen sen vaihdettua jo vapaalle. Jussille paras palkinto olikin varmasti päästä jatkamaan sunnuntaipäivää leppoisasti kavereiden kanssa tarhassa (ja hemmottelinhan minä toki sen tänään piloille makupaloilla).