Ihan onnistunut kisapäivä

Vuoden ensimmäiset seurakisat kisailtiin aurinkoisen sunnuntaipäivän päätteeksi, mikä laiskalle hiihtolomalaiselle sopi hyvin kun ei tarvinnut raahautua tallille aamuvarhaisellla. Jussi oli kuuleman mukaan mennyt aiemmin päivällä yhden kevyemmänpuoleisen tunnin, joten sen puoleen virtaa riitti vielä kolmeen kisarataan. Minä olin Jussin kuskeista ensimmäisenä vuorossa, sillä olin ainoa joka nynnyili osallistumalla helppoon C:hen.

Alkukäynnit kävelimme ulkokentällä ennen kuin pääsimme maneesiin varsinaiselle verryttelyalueelle. Jussi oli oikeastaan koko verryttelyn ajan ihan SUPERhyvä, ei tarvinnut kuin kerätä ohjat käteen niin naps hevonen oli kaula kaarella ja valmiina tekemään mitä vaan. Pientä jännittyneisyyttä oli havaittavissa sekä satulan alla että päällä, mutta Jussi kyllä rentoutui verryttelyn mittaan hyvin ja tosiaan tuntui tosi pehmeältä ja letkeältä ratsastaa, joten mikäs siellä oli istuskellessa kyydissä. Yritin siinä pienessä ja ahtaassa verryttelypläntissä viritellä Jussia askeleenpidennyksiä varten, ja kyllä sieltä tuntui vähän venymistäkin löytyvän. Näin jälkiviisaasti voi todeta että vähän hidas se oli pohkeelle ja olisin saanut ratsastaa sen paremmin pohkeen eteen. Tämä ehkä hieman kostautui radalla.

Ennen oman suorituksen alkua pääsimme radalle hetkeksi ravailemaan. Jussi hieman tuijotti tuomaripöytää aluksi, mutta tuntui rauhoittuvan kun oli päässyt sen läheltä kerran tarkistamaan. Otin vielä herätykseksi yhden lävistäjän ravia lisäten (kuvassa vasemmalla - mitähän vaan mahtaa oikea pohkeeni oikein hommata...), ja sitten tulikin jo lähtömerkki. Alkutervehdys sujui ihan mallikkaasti, Jussi tosin ihmetteli vielä korvat hörössä tuomaripöytää mutta ravasi keskihalkaisijaa suoraan ja seisoi pysähdyksessä paikoillaan. Ensimmäinen askeleenpidennys lävistäjällä tuntui lähtevän ihan kivasti, vaikka enemmänkin tarmoa siinä olisi saanut olla. Kolmikaarinen kiemuraura ok, tiet näyttivät osuvan kohdilleen, hevonen ravasi pyöreänä (joskin edelleen turhan ponnettomasti) ja taipui hyvin molempiin suuntiin, eikä kuskikaan tainnut pahasti hölskyä kyydissä. Askeleenpidennys harjoitusravissa pitkällä sivulla ei oikein tahtonut irrota, mutta hölskymiseksi meni silti. Pysähdys tuli jähmeästi kättä vastaan ja peruutuskin oli vähän vastahakoinen. Tässä kohtaa rupesi nousemaan tuskanhiki. Seuraava askeleenpidennys lävistäjällä meni sekin aika läskiksi, hevonen oli nyt jo pahasti pohkeen takana. Jotain eroa "pidennyksen" ja harjoitusravin välille taisi kuitenkin tulla sillä Jussi reagoi pidätteeseen turhankin hyvin lävistäjän jälkeen. Edelleen kuitenkin liikuttiin nätisti pyöreällä kaulalla ja ei kai se Jussin selkäkään ihan notkolla ollut kun kerran siellä oli niin helppo istua.

Jussi ei muuten ole mikään jättiläinen vaikka tässä siltä näyttääkin - se on tuskin edes 160 cm korkea,  kuski vaan on onnettoman lyhytjalkainen. Ja kuski ei muuten ole niin paksu kuin tässä näyttää, se on vaan tuo fleecepusakka...

Laukannosto oikealle lähti ihan nätisti, ja laukka tuntui etenevän suhteellisen rullaavasti ilman että kamalasti tarvitsi hikoilla. Keskiympyrällä osasin nyt pitää varani, sillä viimeksi kisoissa Jussi puski oikeassa laukassa pahasti ulkopohjetta vastaan niin että ympyrästä tuli aivan ylileveä ja epämääräinen. Kuvassahan meno näyttää ihan mukavalta, mitä nyt kuskilla pohje meinaa lentää liian taakse ja kädet leviää kuin ne kuuluisat jokisen eväät.

Laukkalävistäjä oli ihan ok, hevonen tipahti raville ehkä hitusen aikaisin mutta ilmeisesti se ei ulospäin siltä näyttänyt kun ei noottia tullut. Seuraavaan nostoon tultiin ihan hyvässä ravissa mutta nosto lähti turhan hitaasti - valmistelu olisi saanut olla parempi ja nostoavut terävämmät. Laukkaympyrä sujui taas mallikkaasti, ja tässä kohtaa muistin vihdoin myödätä sisäohjalla - tosin ilmeisesti tämä sitten johti hevosen asettumiseen ulospäin (tämän tajusin vasta tuomarin kommenteista). Viimeinen laukkalävistäjä meni aika nappiin ja siirtyminen oli kohdillaan ja tasapainoinen. Tässä kohtaa aloin jo itse rentotua ja hengittää syvemmin, kun rata alkoi olla loppumetreillä ja kaikki tuntui sujuvan kohtuullisen hyvin. Keskittymisen herpaantuminen meinasi kostautua viimeisellä ravivoltilla, jossa Jussi tunki ja liirasi ulospäin, mutta tuomarin silmiin tämä ei tainnut näkyä kun numeroksi tuli peräti seiska ja voltti oli kuulemma ollut "tarkka". Lopputervehdykseen tultiin taas ihan mukavan suoraan ja nätisti pysähtyen.

Kokonaisuudessaan olin rataan varsin tyytyväinen, ja fiilis omasta suorituksesta oli paljon parempi kuin edelliskerralla. Toki sitä kaivattua energisyyttä hevosen liikkumiseen ei ihan täysin saavutettu, mutta paremmin Jussi mielestäni tällä kertaa kulki. Viimeksi sain koko radan pungertaa ja kaivaa pohkeilla hiki otsalla, nyt taas sai välillä melkeinpä vain nauttia menosta. Ehkä Jussi olisikin liikkunut reippaammin ja tehnyt ne lisäykset paremmin jos vain olisin rohjennut pyytää sen sijaan että jäin itse hissuttelemaan? Verryttelyssä liikkuminen oli kyllä lennokkaampaa ja johonkin se sitten hävisi valkoisten aitojen sisäpuolelle mentäessä. Voisikohan kyse olla siitä että a) radalla Jussi vähän jännittyy tuijottelemaan tuomaripöytää ja "lamaantuu", tai todennäköisemmin b) ratsastaja vähän jännittyy ja lamaantuu radalla mikä sitten saa hevosen jarruttelemaan (tai toisentyyppisen hevosen juoksemaan alta pois). Jussi kuitenkin liikkui koko radan läpi varsin tasaisessa muodossa pyöreällä kaulalla, ja kuvittelin istuneenikin ihan suhteellisen siististi, mitä nyt välillä polvet ja kantapäät nousivat pohkeita käyttäessä. Kuvat kylläkin paljastavat istuntavirheet armottomasti, huomattavasti paremmin saisin kyllä kädet kantaa ja varoa pohkeen lentämistä taakse. Toisinaan sitä pikkaisen ihmettelee miten minä voin olla lähtöisin SILTÄ tallilta jonka tavaramerkki on aina ollut oppilaiden erinomaisen siisti istunta. No, minähän olinkin aina se erilainen nuori...

Pisteiden suhteen saavutin asettamani tavoitteen eli 62% - edelliskertaan tuli parannusta kolmen pisteen verran mikä nosti prosentit 62.5:een. Ne kolme lisäpistettä tulivat itse asiassa yleisvaikutelmasta kun taas varsinaiset ohjelmapisteet olivat täsmälleen samat kuin viimeksi. Viimeksihän yleisvaikutelma oli täynnä kutosia, mutta nyt oli ratsastajan vaikutus hevoseen arvioitu seiskan arvoiseksi (jee!) ja teiden seuraaminen 6.5:een. Se "tärkein" eli istunta jäi vielä kutoseen (höh), mutta nyt kuvia nähneenä ymmärrän miksi...

Tuloksemme oikeutti tänään kuuden ratsukon luokassa kakkossijaan, Annen ja Peran viedessä tälläkin kertaa ansaitusti luokkavoiton (onnittelut vielä kertaalleen Annelle!). Kolmanneksi ja neljänneksi tulleisiin ratsukoihin eroa jäi vain yhden sekä yhden ja puolen pisteen verran, joten tasainen oli kilpailu siltä osin! Palkintojenjakoon marssimme yhdessä Annen sekä tsemppipalkinnon saajan kanssa ihan vaan jalkaisin ratsujemme ollessa jo verryttelemässä seuraavien kuskien kanssa, mutta kyllähän me kunniakierros laukattiin ruusukkeinemme kuten asiaan kuuluu. Jussi muuten ottikin helposta B:stä vielä luokkavoiton, joten sehän oli varsinainen ruusukehai tänään. Ilmeisesti sitä pitäisi tämänkin tädin osallistua ensi kerralla siihen B:hen, joten ei tässä voi jäädä laakereillaan lepäämään. Kisoista jäi kyllä nyt niin hyvä mieli ja motivaatio päälle että onneksi seuraavat seurakoulukarkelot onkin jo kuukauden kuluttua. Nyt vaan peukut pystyyn että B-tason ohjelmaksi valittaisiin sillä kertaa suosikkiohjelmani K.N.Special, ja vähäsen lisää treeniä vielä alle (ja istunta kuntoon niin kuin olis jo).

Kuvista iso kiitos Noora-Marialle!