Kamalan vaikeaa!

Keskiviikon tunnilla oli puomeja ja menin Taunolla. Tehtäviin kuului pääty-ympyrällä kaksi pientä kavalettia, pitkän sivun suuntaisesti neljän puomin sarja ja toisessa päädyssä ympyrällä yksittäinen ravipuomi. Puomeja ja kavaletteja mentiin ensin ravissa ja sitten laukassa, ja lisäksi toisella pitkällä sivulla tehtiin käynnissä pohkeenväistöä.

Ravissa Tauno oli ensin vähän uneliaan oloinen, eikä vastannut pohkeeseen. Aika rautakangeltakin se tuntui, ja puski todella voimakkaasti sisäänpäin vasenta pohjetta vastaan. Kavalettien ylitys ravissa ympyrällä menikin tämän puskemisen takia ensin aika tasapainottomasti, kun hevonen suorastaan kaatui sisäänpäin jälkimmäisen kavaletin kohdalla samalla kun astui sen yli ulkoetujalalla. Maapuomisarjalla ope käski antaa reilusti ohjaa jotta Tauno olisi lähtenyt paremmin venyttämään kaulaansa. Vasemmalle puskemisen takia en saanut oikeaan ohjaan minkäänlaista tuntumaa, ja katsoin parhaaksi heittää ohjat lähestulkoon löysiksi kun en muutakaan osannut. Olipas hankala tunnin aloitus, kun en saanut hevoseen oikein mitään keskusteluyhteyttä vaan se vain mennä hortoili pitkillä koivilla miten sattui.

Jatkoimme tehtävää vasemmassa kierroksessa laukaten. Tauno puski edelleen sisäänpäin, mutta itse asiassa vähemmän kuin ravissa ja kavalettien ylitys ympyrällä alkoi pikkuhiljaa sujua mukavammin. Kavalettien väli oli noin 9,5 metriä ja siihen haluttiin kaksi laukka-askelta. Taunon kanssa kaksi askelta osui väliin aika luontevasti eikä ollut tarvetta ratsastaa sen kummemmin eteen tai taakse. Lähestyminen ensimmäiselle kavaletille onnistui yllättävänkin hyvin ja yleensä askel sopi siihen mukavasti. Tässähän alkoi löytyä ihan rytmiä! Kavalettien välissä olisi vaan pitänyt päästä istumaan tiiviimmin satulassa eikä kenottaa edessä.

Neljän maapuomin sarja oli tarkoitus ratsastaa siten, että jokaiseen puomiväliin tuli yksi kokonainen laukka-askel. Välit olivat tarkoituksella lyhyet, joten nyt piti saada laukkaa kasaan. Taunon kanssa vaadittiin aivan erityistä lyhentämistä, sillä tämän hevosen laukka on luonnostaan todella pitkää. Tauno tikkasi itsensä puomiväleihin ihan kiitettävästi, vaikka ahdasta olikin. Ope muistutteli minua istumaan tiukasti pystyssä ja kiinni satulassa, jotta Tauno pysyisi lyhyenä koko sarjan loppuun asti. Pari kertaa homma meni höpöksi, kun tulimme ensimmäiselle puomille hieman kauempaa harpaten eikä Tauno sitten enää ehtinyt lyhentää askeltaan seuraaviin väleihin. Ope totesi, että ponnistuspaikkaratkaisu ekalle puomille oli sinänsä ihan oikea, mutta tässä tapauksessa tällaista kaukaa lähettämistä ei voinut tehdä koska Tauno ei kyennyt tulemaan tarpeeksi nopeasti takaisin. Ensimmäiselle puomille piti siis tulla niin lähelle ja lyhyellä askeleella kuin vain suinkin mahdollista. Viimeisellä kierroksella sain sitten Taunon tsempattua niin lyhyeen laukkaan että se todella tuntui tulevan takaosan päälle ja mahtui lyhyisiin väleihin oikein mallikelpoisesti. Enpä olisi uskonut että Tauno näin hienosti lyhenee, mutta niin se vain onnistui!

Vaihdoimme sitten oikeaan kierrokseen, ja laukkaa piti nyt saada vieläkin lyhyemmäksi sillä maapuomien välejä lyhennettiin lisää. Ympyrällä puolestaan piti kavalettien väliin saada mahtumaan kolme laukka-askelta. Tähän suuntaan laukan lyhentäminen oli paljon hankalampaa, sillä kun aloin tehdä pidätteitä ja kasata laukkaa tippui Tauno hyvin herkästi raville. Tunnin lopuksi ope totesikin, että Taunon oikea takajalka on paljon voimattomampi, ja siksi sen on tässä suunnassa vaikeampi koota ja ylläpitää laukkaa. Puomiväleihin lyhentäminen osoittautuikin toivottomaksi tehtäväksi, ja parhaimmillaan pääsimme laukassa vaivoin kahden ensimmäisen puomin yli ja loput rämmittiin ravissa. Välillä laukka putosi pois jo ensimmäiselle puomille kun yritin oikein tikata askeleen lähelle puomia. Ympyrällä lisäaskeleen mahduttaminen kavalettien väliin oli sikäli helpompaa tähän suuntaan että Tauno oli automaattisesti liiraamassa ulos vasemmalle. Näin ollen kaarre meni sopivasti ulkoreunaa myöten, mutta välillä kävi niinkin että Tauno liirasi liikaa ulos ja pääsi livahtamaan vasemmalta kavaletin ohi. Laukan lyhentämisyritykset aiheuttivat myös ympyrällä raviin putoamisia, mutta muutaman kerran onnistuttiin menemään kavaletit nipin napin kolmella askeleella.

Kaiken sähläämisen lomassa oli kuitenkin positiivista, että tunnin kuluessa yhteistyö Taunon kanssa parani alkutuntiin verrattuna ja lopussa se liikkui paljon notkeammin ja oli paremmin kuulolla. Loppuraveissa meno tuntui jo ihan mukavalta Taunon edetessä hyvällä energialla ja muoto oli jonkin aikaa rennon pyöreä. Eihän tämä Taunolla ratsastus taaskaan mitään helppoa ollut, vaan suurimman osan ajasta tuntui etten osaa yhtään mitään. Tauno kun ei osaa mennä automaattisesti, vaan se vaatii ratsastajalta paljon tukea tehtäviin sekä hyvin selkeät avut. Olo oli pitkälti kuin alkeistuntilaisella, mutta positiivista oli onnistunut laukan lyhennys vasemmassa kierroksessa sekä parempi ote hevoseen lopputunnista. Ope rohkaisi että tällä kertaa yhteistyö Taunon kanssa sujui jo paljon paremmin kuin edellisellä kerralla. Lisää Taunoa on minulle kuulemma luvassa. Onhan tämä varmasti opettavaista, kun on hevonen joka ei lainkaan paikkaile ratsastajan virheitä. Täytyy vaan koettaa sietää tätä osaamattomuuden tunnetta.

Ei ihan tuttuja vielä

Keskiviikon tunnille sain uudestaan Taunon, mutta tällä kertaa mentiin koulua. Koulutunnillekin Tauno oli ihan mielenkiintoinen hevonen, kun en tosiaan ole sillä juurikaan ratsastanut. Menimme tunnilla kuviota, johon kuului voltit pitkän sivun alkuun ja loppuun, pitkällä sivulla pohkeenväistöä käynnissä sekä kolmikaarinen kiemuraura. Tehtävän sisällä tuli myös siirtymisiä eri askellajien välillä.

Käynti oli Taunon kanssa helpoin askellaji. Käynnissä onnistuin istumaan melko rennosti, ja kun muistin ratsastaa pohkeella liikettä eteenpäin myötäsi Tauno myös vähän niskasta. Käynnissä onnistuin ratsastamaan kivoja voltteja asiallisella asetuksella ja taivutuksella. Ulkopohje oli volteilla hyvin keskeisessä roolissa jottei etuosa haahuillut vaivihkaa omille teilleen. Kun jatkoimme ravissa sain huomata ulkoapujen merkityksen vieläkin selvemmin, sillä jos unohduin kääntämään sisäohjalla alkoi Tauno kovastikin puskea ja liirata voltilta ulos. Sisäohjassa roikkuminen ei siis ollut yhtään sen mieleen. Ravissa en osannut istua aivan tarpeeksi rentona mukana, en keventäen enkä harjoitusravissa. Tauno on niin kapea ettei nyt ollut ongelmaa polvilla puristamisen kanssa, mutta sitä vastoin pohkeet leijailivat helposti irti kyljistä. Lonkkia auki ja rentoutta olisi joka tapauksessa tarvittu lisää. Taisin hieman jännittää kropallani kyydissä, koska kevyen ja pitkäkoipisen Taunon tapa liikkua tuntui niin kovin vieraalta.

Väistöt oikeassa kierroksessa tuntuivat ensin hieman nihkeiltä ja pidätteen osalta homma meni vänkäämiseksi. Etuosa yritti helposti "kiivetä seinälle". Kun pidäte meni läpi ja etuosa lakkasi pyrkimästä karkuun tuli mukaan parempia väistöaskeleita ja vähän pyöreyttäkin. Tunnin jälkeen ope kertoi että väistöt ovat Taunolle maailman helpoin juttu, joten luultavasti tein tässä kohtaa asian liian vaikeaksi ihan itse. Väistöt kuitenkin paranivat toistojen myötä. Vasemmassa kierroksessa väistöt sujuivat luontevammin ja helpommin, ja Tauno väisti aika mukavasti apujen välissä. Tähän suuntaan onnistuinkin ratsastamaan väistöt sopivan rennolla ja huolettomalla otteella tekemättä niistä sen suurempaa numeroa. Tässä varmaan olikin se syy miksi väistöt nyt onnistuivat paljon helpommin.

Laukannostoja tehtiin käynnistä väistöpätkän päättyessä, sekä myöhemmin myös kiemurauran viimeiselle kaarelle kääntyessä. Laukannostoissa Tauno opetti minulle hieman huolellisuutta, sillä ei se ymmärtänyt nostaa jos en tehnyt nostoa valmisteltuna ja ajatuksen kanssa vaan aloin vain vähän heilua satulassa. Heti kun uhrasin ajatuksenkaan valmistelulle ja annoin sisäpohkella selkeän avun nosti Tauno laukat napakasti ja täsmällisesti. Laukassa sain jälleen haeskella rentoutta istuntaan, sillä Taunon pitkä laukka keinutti helposti irti satulasta. Tauno kuitenkin rentoutui laukassa hyvin, kun en alkanut sitä liikaa ahdistaa vaan koetin rentouttaa käsiä ja istuntaa. Pyöreäksi se ei tullut, mutta pärski rentona kun annoin sille tilaa laukata rauhassa.

Open kysyessä loppukommentteja totesin, että olihan tässä monenlaisia haasteita. Istunta, taivuttaminen, siirtymiset, näin muutaman mainitakseni. En saanut Taunoon mitenkään erityisen hyvää otetta, lukuunottamatta pätkiä käynnissä ja vasemman kierroksen väistöjä. Monella tapaa Tauno tuntui kovin vieraalta, mutta se kuitenkin mennä puskutti ihan kiltisti ja tasaisesti. Mukavasti se sietää ratsastajan virheitä eikä ole liian herkkis. Sympaattinen pieni hevonen, vaikkei ihan omimmalta ratsulta tunnukaan.

Huh mitä hyppyjä!

Keskiviikon vakiotunnilla oli luvassa esteitä, ja odotin jännityksellä minkä hevosen uusi ope minulle oli laittanut. Hevosvalinta olikin melko yllättävä, nimittäin Tauno. Taunolla en ollut ratsastanut kuin kerran aikaisemmin, mutta oli ihan mielenkiintoista kokeilla sillä hyppäämistä sillä Taunohan on oikein järkevä ja positiivinen nuori hevonen. Ennustin kylläkin joutuvani vaikeuksiin Taunon pitkän laukan kanssa, sillä tällä koipeliinilla on laukassa aikamoista ulottuvuutta. Arvelin myös kääntämisen ja ohjaamisen mahdollisesti haastaviksi, sillä edelliskerran Taunolla ratsastaessani oli laukassa ratti vähän hukassa. Tästä oli kuitenkin jo aikaa, ja Tauno osoittautui tätä nykyä paljon helpommaksi ratsastaa. Alkuverryttelyssä totesin myös, että Taunolla ei ollut enää tapana liikkua niska linkussa kuolaimen alla ja olemattomalla tuntumalla.

Ehdin tutustella Taunoon hetken aikaa ravissa ja laukassa, ja sitten aloimmekin jo hypätä verryttelyristikkoa. Ristikko ylittyi ihan asiallisesti, kunhan vaan hoksasin ettei tällaista hevosta kannata yrittääkään ratsastaa liian lähelle estettä vaan parempi ponnistuspaikka löytyy kauempaa. Pitkäkoipinen Tauno kyllä venyttää pikkuesteen yli paljon kauempaakin kuin töppöjalkaponit. Ponnistuspaikan kanssa oli pientä hankaluutta myös seuraavalla tehtävällä, johon kuului kahden pienen pystyn kaareva linja. Piti vaan rohkeasti hakea paikkaa kauemmas esteestä, jottei Taunon tarvinnut pompata hassusti aivan juuresta. Paremmasta paikasta lähtevä hyppy tosin tuntui aika isolta, sillä Taunolla oli hypyissä voimaa paljon enemmän kuin mihin olen tottunut. Toistaiseksi meno vaikutti kuitenkin ihan toimivalta lukuunottamatta pieniä vaikeuksia hyppyyn mukautumisessa.

Hyppäsimme sitten pätkän, johon kuului lävistäjäpystyn ja okserin kaareva linja sekä yhden askeleen sarja. Lävistäjäpystyn alla oli koristeena merkkikartioita, ja liekö Tauno tällaista tötteröestettä ennen nähnytkään. Varauduin siihen, että Tauno saattaisi yrittää esteen ohi. Tällaista se ei kuitenkaan aikonut, mutta noteerasi erikoisemman esteen pomppaamalla varmuuden vuoksi oikein korkean loikan sen yli. Tässä hypyssä tuntui keskivartalon hallinta katoavan, mutta en kuitenkaan kovin pahasti keikannut alastulossa sillä sain kuin sainkin pohkeet pysymään paikoillaan isommassakin hypyssä. Taunon kapea runko varmasti auttoi pohkeiden ja sitä myötä koko istunnan vakautta. Kaareva linja okserille tultiin eteen sujuen, ja ponnistuspaikan jäädessä kauas Tauno venytti rohkeasti ja hyppäsi taas isolla kaarella. Jälleen oli sellainen olo että näin suuri hyppy oli minulle vähän liikaa, mutta olin silti mukana melko hyvässä tasapainossa. Huh sentään millaisia loikkia! Yhden askeleen sarjan Tauno selvitti hyvin, ja esteiden ollessa pieniä ristikoita eivät hypyt olleet niin suuria että tätiä olisi hirvittänyt.

Piirroksesta kiitos Annelle!

Sitten hyppäsimmekin lopuksi radan, joka oli peräti yhdeksän esteen mittainen. Taunon kanssa menin suosiolla matalammalla korkeudella, mutta esteet olivat kuitenkin 60-70-senttisiä. Jännitti vähäsen, mutta tuumin että ihan asiallisestihan me oli selvitty tähänkin asti vaikka hyppyyn mukautuminen vähän hankalaa olikin. Aloitus tötteröesteelle oli vähän kiemurteleva, mutta nyt Tauno ei tehnyt ylimitoitettua hyppyä. Päädystä kakkosesteelle tullessa ei ponnistuspaikka osunut kovin hyväksi, enkä uskaltanut lähettää Taunoa jättiloikkaan kaukaa. Toin sen virheellisesti liian juureen, ja kun este taisi vieläpä olla radan korkein keilasi Tauno puomin alas. Myös kolmosesteelle toin Taunon liian varoen, ja pomppasimme okserin juuresta. Tämän jälkeen meno vähän sujuvoitui (tai kuski rohkaistui), ja sarja meni mukavasti. Myös kaareva linja vitoselta kutoselle meni mukavan sujuvasti ja asiallisista ponnistuspaikoista. Okserin jälkeen en kuitenkaan ollut tarpeeksi skarppina varmistelemassa hyvää tietä seuraavaan tiukempaan kaarteeseen, vaan annoin Taunon ajautua liikaa oikealle. Kun olimme ajautuneet näin huonoihin asemiin en edes tosissani yrittänyt kääntää Taunoa esteen ylitykseen, vaan menimme suosiolla ohi ja otimme uuden lähestymisen.

Uudella lähestymisellä matka jatkui pystyn yli, ja kaarevalla linjalla kohti kahdeksatta estettä. Taas tie olisi voinut olla huolellisempi, ja kun emme menneet aivan viivasuoraan estettä kohti alkoi Tauno kiemurrella hieman epävarmana. Näin ponnistuspaikan kanssa ei tullut valmista, enkä uskaltanut lähettää Taunoa hyppyyn kaukaa. Vein sen esteen juureen, ja nyt oltiin niin kiinni esteessä että Tauno teki tilanteesta selvitäkseen todella suuren, ylöspäin suuntautuvan loikan. Tämä jättiloikka meni jo siihen sarjaan että kuski rämähti hypyn voimasta eteen kaulalle, ja kaulalla maaten puristin rystyset valkeana kiinni kun Tauno laukkasi päätyyn. Onneksi järkevä ja kiltti Tauno pysähtyi heti päätyyn tullessaan, ja näin ei tästä tullut putoamista. Huh!

Onneksi en ehtinyt jäädä pitkäksi aikaa hermoilemaan, vaan lähdimme saman tien jatkamaan seiskaesteestä ja tästä uudestaan hankalalle kasille. Nyt olimme molemmat vähän varovaisella asenteella liikkeellä, ja Tauno otti vähän pienemmät hypyt läheltä esteitä. Pitkässä lähestymisessä radan viimeiselle esteelle laukka sujui mukavasti eteen, ja hypystä tuli asiallinen. Hieno Tauno suoritti radan oikein nätisti, vaikka kuski keikkuikin kyydissä toistaitoisena. Ei tämä tosiaan mikään tyylinäyte ollut, kun hyppyihin mukautuminen oli mitä oli ja varmistelin liikaa tuomalla ponnistuspaikat usein turhan lähelle esteitä. Kasiesteen valtava pomppu ja siitä seurannut kaulalle keikahtaminen jäivät kyllä kovasti harmittamaan, sillä ilman tätä välikohtausta rataan olisi voinut olla taustat huomioiden ihan tyytyväinen. Melkein-putoamisesta jää aina kovin huonot ja epävarmat fiilikset.

Taunoa täytyy kehua, sillä onhan se nuori ja kokematon mutta kuitenkin ihanan järkevä ja tasainen. Ei voi ainakaan hevosen asennetta moittia, sillä Tauno yritti koko ajan hyvin ja sieti hienosti ratsastajan virheitä. Nuoren, kevyen puoliverisen hyppyvoima ja kropan käyttö hypyissä oli vaan jotain sellaista, mihin ei tämä täti ole tottunut. Niinpä hypyt tuntuivat välillä aika hurjilta, ja paljastivat kyllä sen että vartalon hallinnassa ja hyppyyn mukautumisessa on parannettavaa. Helppoahan se on hypätä pienesti ja eleettömästi ponnistavalla ponilla tai suokilla, mutta kun laitetaan alle tällainen pitkäkoipinen urheiluhevosjalostuksen tuote ja mukaan hevosen kokemattomuuden tuomaa ylihyppäämistä niin tilanne on täysin toinen. Oli suoraan sanottuna varsin haastavaa. On kyllä todella harmi, että piti sattua se jättiloikka ja kaulallaroikkumisepisodi, sillä siitä jäi niin äärimmäisen epävarma olo. Isommissakin hypyissä pitäsi oppia olemaan mukana, mutta minua kyllä jonkin verran pelottaa harjoitella sitä tällaisella hevosella jonka loikat tuntuvat kovin helposti linkoavan täysin pois tasapainosta. Nyt uskalsin mennä tunnin loppuun ja hypätä Taunon kanssa kaikki annetut tehtävät reippaalla asenteella, mutta jälkeenpäin jäi mietityttämään. Missä menee sopivan reippauden ja uhkarohkeuden raja, entä turhan nössöilyn ja terveen järjen raja?

Taidot ei riitä

Yllätyshevosten kokeilut jatkuvat, tänään nimittäin sain tunnille Taunon. Tauno on 5-vuotias tuntihommia aloitteleva sympaattinen pikkuhevonen, ikänsä vuoksi vielä hieman raaka mutta näyttää menevän tunneilla oikein kivasti. Nyt pääsin sitten itsekin ensimmäistä kertaa Taunoa kokeilemaan. Mielenkiintoista muuten on että olen lapsena ratsastanut Taunon emällä.

Minulla oli epäilykseni tunnin onnistumisen suhteen, sillä en luottanut taitoihini ratsastaa tällaista nuorukaista tarpeeksi korrektisti ja siististi. Tauno on kyllä kiltti ja fiksu, mutta ei tietenkään paikkaile ratsastuksen puutteita samalla lailla kuin kokeneemmat ratsut. Tehtävät olivat tänään onneksi aika yksinkertaisia. Aloitettiin ratsastamalla pituushalkaisijalta voltteja käynnissä ja ravissa. Tauno oli käynnissä ensin vähän nukuksissa, ja tulipa äkkiä huomattua että menosuunta piti kertoa sille hyvin selvästi tai muuten kiemurreltiin minne sattuu. Oikealle asetus ja taivutus toimi ihan hyvin, mutta vasemmalle Tauno oli jäykempi. Etenkin käynnissä Tauno tuppasi rullaamaan kaulaansa kovin linkkuun ja kuolaimen alle, ja niinpä en uskaltanut pitää aluksi oikein kunnon tuntumaa. Muutenkin ratsastin liian varovaisella asenteella ja hevosen reaktioita arastellen.

Laukkatehtävänä oli nosto käynnistä molempien pitkien sivujen alussa, voltti pitkän sivun keskelle ja paluu käyntiin ennen päätyä. Laukka vähän jännitin, koska tiesin että Tauno voi olla hankala saada nostamaan jos avut ei ole korrektit ja selkeät. Aluksi tulikin muutama täysin epäonnistunut yritys joista Tauno ryntäsi vain raville. Pidin liikaa kädellä vastaan jotta Tauno olisi uskaltanut lähteä laukkaan, ja ylipäänsä häiritsin hevosta tekemällä liikaa kaikkea ylimääräistä. Lähdin siis soutamaan ja heijaamaan istunnalla jos ei Tauno heti nostanut, ja siihen se homma tietysti kaatui. Melko pian Tauno pääsi kuitenkin jyvälle siitä että epämääräiset avut pitkän sivun alussa tarkoittavat laukannostoa, ja sitten laukat alkoivat nousta. Monesti mentiin kuitenkin parin raviaskeleen kautta ajaen eikä suoraan käynnistä, mutta Tauno oli istunnan heijauksille hämmästyttävänkin kärsivällinen. Vasemmassa laukassa oli pahoja ohjausvaikeuksia, ja Tauno harppoi pitkällä askeleella täysin ylisuuriksi venähtäneitä voltteja. Itse jännitin kyydissä liikaa, ja näin ollen en päässyt istumaan rennosti satulaan vaan kökötin etukumarassa kroppa tönkkönä. Raviinsiirtyminen meni helposti vähän pitkäksi, ja ravista käyntiin ei myöskään päästy kovin äkkiä. Siirtymisissä sorruin vetämään ohjasta aivan liian kovalla kädellä, sillä istunta ei pysynyt niin tiiviinä että olisin sen kautta saanut pidätteet tehtyä. Voi Tauno-parkaa millaista ratsastusta se joutuikaan sietämään.

Oikea laukka oli helpompi ratsastaa. Ohjattavuus oli huomattavasti parempi, ja saatiin tehtyä asiallisempia voltteja joilla hevonen taipui ja kuunteli kääntäviä apuja hyvin. Pääsin myös vähän helpommin istumaan laukassa tähän suuntaan. Nostot alkoivat olla ihan säpäköitä, välillä toki ravin kautta. Laukasta ravin kautta käyntiin siirtymiset olivat vaan edelleen samaa juoksemista ja ohjista vetämistä. Vieläkään en rentoutunut itse, vaan olin selässä kovin jännittynyt. Se hallinnan katoamisen tunne kun hevosen vauhti ja reitti eivät ole täysin omassa kontrollissa saa minut helposti tällaisiin "tiloihin", missä hermoilen ja jännitän ihan syyttä suotta. Jännitin koko ajan sitä miten Tauno reagoi seuraavaksi, ja henkinen jännittyneisyys kanavoitui tietenkin fyysiseksi jännittyneisyydeksi. Jos näin ei olisi käynyt olisin varmasti ollut Taunolle miellyttävämpi ratsastaja, mutta nyt jäi lähinnä sellainen olo että omat taidot eivät alkuunkaan riitä näin nuoren hevosen ratsastamiseen. Ei ole istunta, käsi, apujen selkeys saati oman mielen hallinta sillä tasolla.

Tänäänkin käytiin tunnin loppupuoliskolla lammella kahlaamassa. En tohtinut jättää Taunolta satulaa pois, joten välttelimme lammen syvintä kohtaa ja kahlasimme mahaa myöten niin etteivät satula tai omat kengät kastuneet. Lampi on Taunolle toki tuttu paikka, joten se meni veteen mielellään ja empimättä ja polskutteli matalassa vedessä ihan iloisen oloisena. Järkevä hevonenhan se on nuoresta iästään huolimatta.