sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Rentoa pikkuhyppelyä

Odotin tänään kavalettituntia mutta listassa lukikin esteitä. Ratsuksi ope oli laittanut sen kivoimman (ja helpoimman) mahdollisen eli Eetun. Loppujen lopuksi tunti menikin enemmän sinne kavalettiosastolle sillä esteet pysyivät niin pikkusina, mutta saipahan kerrankin täysin rennosti keskittyä istuntaan hypyissä ja niiden välillä kuten tunnin tarkoitus oli. Ohjelmassa oli siis pienen jumppasarjan hyppelyä.

Tunti aloitettiin ravipuomisarjan parissa. Eetu oli puomeilla ensin vähän kiireinen, ja taisinkin sitä sellaiseksi ajaa varmistelemalla pohkeella liikaa. Toistojen myötä puomeille löytyi rentous ja hyvä tahti. Tämän jälkeen päästiinkin testaamaan istuntaa ja tasapainoa ravaten puomien yli kevyessä istunnassa ilman käsiä. Ope seisoi puomilinjan päässä ja viittoi malliksi käsiä sivulle tai pään päälle. Ihan kohtuullisen hyvin tasapainoni piti niin että pysyin jalustimilla irti satulasta pahemmin keikkumatta, ja enpä voinut kiertyä ihan niin vinoonkaan joutuessani tällä lailla tasapainoilemaan.

Työskenneltiin vielä hetki oikeassa laukassa, ja sen jälkeen hypättiin jumppasarjaa vasemmassa laukassa. Sarjan alkuosa koostui maapuomeista ja kavaleteista innarivälein, ja näiden jälkeen seurasi yhden laukan väli ristikolle ja edellleen yhden laukan väli toiselle ristikolle. Viimeinen este nostettiin myöhemmin vielä pieneksi okseriksi. Eetu hyppeli sarjan aikalailla autopilotilla niin että sain keskittyä istuntaan ja myötäämiseen. Välillä meinasi tulla pientä kiirehtimistä ja ope kehotti tekemään esteväleissä kevyitä puolipidätteitä. Tärkein tarkkailtava istunnassa oli tietenkin suoruus, sillä kierroksen ollessa vasen lähdin kiertymään vartalosta vinoon vasemmalle. Kun pidin tämän koko ajan mielessä niin onnistuin olemaan koko sarjan läpi melko suora, mutta jos keskittyminen pääsi herpaantumaan muihin asioihin niin aloin taas kiertää itseäni mutkalle. Myötäsin välillä turhankin reilusti ottaen huomioon miten matalia esteet olivat, ja ope kehottikin säilyttämään tuntuman paremmin. Okserilla menin ylävartalolla aluksi aika liioitellusti ja liian nopeasti mukaan. Liioittelua karsimalla ja eleettömämpään istuntaan pyrkimällä mukautumisen ajoitus parani, ja opelta tuli kehuja pehmeästä ja hyvinajoitetusta mukanaolosta.

Hyppääminen tuntui tänään oikein helpolta ja vaivattomalta. Omasta puolestani sarjan viimeistä osaa olisi voitu hypätä aika reilusti isompanakin, mutta luonnollisestikin hevosia pitää vähän säästellä ja tällaisessa istuntaharjoituksessa pienempikin este ajoi pitkälti saman asian. Ainakin tällä tunnilla pystyi hyppäämään hyvin rennosti kun mitään ei tarvinnut jännittää. Vielä kun saman fiiliksen saisi joskus siirtymään myös korkeammille esteille ja vaikeammille tehtäville.

perjantai 27. kesäkuuta 2014

Perjantaimaasto

Vake tallissa lenkin jälkeen.
Viikonloppu alkoi mukavasti maastoreissulla Vaken kanssa. Seurueeseen kuului kuusi ratsukkoa, ja minä ja Vake olimme tuttuun tapaan peränpitäjinä. Mentiin tällä kertaa sama reitti kuin silloin kun olin Vakella ensimmäistä kertaa maastossa. Lenkkiin meni noin tunti ja matkaa tuli kymmenisen kilometriä.

Ainoa laukkapätkä sijoittui lenkin alkupuoliskolle, mutta se olikin se ihana pitkä osuus mäntykankaalla missä laukkamaasto tuntuu jatkuvan loputtomiin. Jäätiin taas Vaken kanssa muusta porukasta kunnolla jälkeen. Anne mittasi pääporukan huippunopeudeksi noin 41 km/h, mutta Vaken kanssa ei päästelty lähellekään sellaista kyytiä. Pehmeä hiekka pöllysi niin etten edes huomannut kuinka kauas muu joukko pääsi etääntymään, joten jäätiin oikeasti todella kauas taakse näin pitkällä laukkaosuudella. Vakea tämä ei tälläkään kertaa haitannut vaan se laukkasi tyytyväisen oloisena muiden perään hätäilemättä.

Myös käynnissä välimatka pääsi jatkuvasti venähtämään. Olimmekin taas monia kymmeniä metrejä jäljessä kun jouduttiin ohittamaan polun varteen kasatut betoniset siltarummut, joita en muista viime reissulla tässä kohtaa nähneeni. Vake ihmetteli rumpuja pää ja korvat pystyssä, ja niinpä jännityin tietysti itse aivan suolapatsaaksi ja sain omalla kauhistumisellani poninkin kuvittelemaan kyseessä olevan vähintäänkin betonirummuiksi naamioitunut sapelihammastiikeri. Ei meinattu päästä ohi kun poni pakitti ja väisti polulta sivuun. Lopulta päästiin jäykin jaloin rumpujen ohi, ja hetkellisen pinkeyden jälkeen Vake rentoutui taas enemmän omaksi itsekseen. Olen varma että omalla käyttäytymiselläni tilanteessa oli hyvin suuri vaikutus siihen miten Vake reagoi, ja jos olisin pysynyt rauhallisena eivät siltarummut varmasti olisi olleet Vaken mielestä läheskään näin jännittäviä. Lähellä oleva kaverin häntäkin olisi voinut auttaa asiaa, ja niinpä pyrin loppumatkasta pitämään Vaken paremmin muiden kannoilla. Laukatessakin kannattaisi varmaan jatkossa pyrkiä hoputtelemaan Vakea pysymään muiden vauhdissa, siltä varalta että se joskus sattuisikin hätääntymään jäätyään metsän keskelle vaille lajitovereiden tukea. Vaikka Vake onkin äärimmäisen järkevä maastoratsu niin kannattaa riskejä silti minimoida, varsinkin kun minulla on taipumusta omalla jännittymiselläni hermostuttaa hevonen mikäli jotain odottamatonta tapahtuu.

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Kauheaa rämpimistä

Keskiviikon tunnilla oli vuorossa puomi- ja kavalettiharjoituksia, ja sain ratsuksi Elmon. Aiheena tällä kertaa oli hypyssä johtaminen. Pienen raviverryttelyn jälkeen johtamisteemaa pohjustettiin jo laukkaverryttelyn aikana, sillä laukassa käännettin lyhyeltä sivulta hieman kaarevasti kulman sisäpuolella olevan puomin yli sisäkädellä kevyesti johtaen. Elmo laukkasi mielestäni ihan kohtuullisen hyvällä energialla, eli ei tarvinnut puskea vaikka laukkaa mentiinkin kierrostolkulla putkeen. Puomin ylitys sujui aluksi monta kertaa ihan hyvin, tosin sisäkäsi olisi voinut selkeämminkin johtaa. Sitten Elmo keksi alkaa "tuijotella" ulos lyhyellä sivulla, eikä yhtään keskittynyt tehtävään vaan kampesi sisäpohjetta vastaan voimakkaasti. Hyvä ettei mokoma kompastunut omiin jalkoihinsa tai siihen puomiin kun ei keskittynyt ollenkaan.

Seuraavaksi johtamisia harjoiteltiin ympyrän kaarella kulman kohdalla olevilla kavaleteilla sekä lävistäjäkavaleteilla. Kuvioon kuului ensin kavaletti ympyrällä oikeassa laukassa sekä ympyrän jälkeen lävistäjä ja kavaletilla laukanvaihto. Tätä tultiin pari kierrosta. Elmo lähti nyt suorastaan innokkaan pörhäkkänä laukkaan, ja ensimmäinen ympyräkavaletti hypättiin aika kaukaa minkä seurauksena ratsukon tasapaino kärsi ja Elmo pudotti raville hypyn jälkeen. Lävistäjäkavaletilla keikautin itseni aivan liian vinoon heittäytyen voimakkaasti vasemmalle eli halutun laukan puolelle. Tällaisella heittäytymisellä ei vaihto tietenkään onnistu, vaan sen sijaan Elmo pudotti väärän laukan heti pois ja kaahasimme tasapainottomassa ravissa päätyyn. Toisella kierroksella ympyräkavaletti onnistui johtamisineen hyvin, mutta lävistäjällä tein ihan saman vasemmalle heittäytymisen sen sijaan että olisin istunut paino keskellä hevosta ja yksinkertaisesti johtanut kädellä. Sekin varmaan auttaisi ettei kavaletin ylityksessä jäisi katsomaan alas ja vasemmalle, vaan pitäisi katseen ylhäällä ja suoraan eteenpäin lävistäjän loppua kohti.

Kuviota tultiin vielä pidennettynä neljän kavaletin versiona, johon kuului ympyrä oikealle, lävistäjä, ympyrä vasemmalle ja toinen lävistäjä. Elmo liikkui jälleen kivalla energialla ensimmäiselle kavaletille asti, mutta sen jälkeen se ei enää viitsinyt pitää pörhäkkää menoa yllä vaan lösähti hitaaksi. Liian lötköstä laukasta ei vaihto lävistäjäkavaletilla tietenkään onnistunut, ja sitten Elmo pääsikin vähän kiikuttamaan kiitoravissa kiskoen nenää alas ja kuskia irti satulasta. Ehdin juuri saada laukan takaisin, mutta päädystä Elmo yritti taas tunkea sisään ja melkein kompastuttiin ympyrän kavalettiin. Viimeinen lävistäjä olisi edelleen vaatinut parempaa laukan energiaa, ja vaihto jäi onnistumatta tässäkin. Lopuksi tultiin vielä kertaalleen lävistäjät ilman ympyröitä, ja vaikka kuinka yritin saada edes tähän loppuun onnistuneempaa suoritusta eivät vaihdot onnistuneet vieläkään ja Elmo tippui etupainoiselle ryysäysraville heti kavalettien jälkeen. Eipä voisi meno juuri kehnompaa olla.

Suurimmat ongelmat tänään taisivat olla se etten laittanut Elmoa laukkaamaan tarpeeksi napakasti, ja se kuinka lävistäjillä keikautin kroppaa epämääräisellä kiertoliikkeellä uuden laukan puolelle niin että koko ratsukko joutui pois tasapainosta. Elmo vaikutti lähtevän aina niin hyvällä imulla liikkeelle että hämäännyin enkä ratsastanut tarpeeksi eteen vaikka eteenpäinpyrkimys sammuikin heti ensimmäisen kavaletin jälkeen. Kyllähän näin pienistä kavaleteista pääsee yli vaikka miten hitaasti mönkien, mutta vaihdot vaatisivat napakampaa laukkaa. Ehkä se älytön vinoon heittäytyminenkin vähenisi jos hypyt olisivat sujuvampia (pahiten heittäydyin silloin kun mentiin pohjaan ja taaperrettiin kavaletin yli hitaalla minihypyllä). Elmon kanssa on toisinaan ollut tosi kivaa mennä kavalettiharjoituksia, mutta tämän kerran sähläyksissä iski lähinnä epätoivo.

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Tekemisen meininki

Viime viikolla jäi Vakella ratsastamiset kokonaan välistä arki-iltojen mennessä istuntakurssilla ja viikonlopun juhannusreissussa. Tänään onneksi pääsin Vakella Tallinmäen estetunnille kolmen ratsukon ryhmään. Luvassa oli rataharjoittelua, ja tämä olikin ensimmäinen kerta kun hyppäsin Vakella ihan "kunnolla".

Verryteltiin ensin ravissa hakien hevosiin pehmeyttä ja rentoutta. Ohjeena oli lähteä ratsastamaan askeleeseen lisää pituutta hevosen rentoutuessa. Täsmäohjeena minulle ope kehotti tekemään asetukset sitkeämmillä ohjasotteilla sen sijaan että tein epähuomiossa koko ajan turhia myötäyksiä (eli ratsastin liian levottomalla kädellä). Asettavia ohjasotteita järkevöittämällä Vake lähtikin lopulta liikkumaan ravissa mukavan pyöreänä ja tasaisena.

Verryteltiin vielä laukassa ja otettiin muutamia laukanvaihtoja lävistäjillä. Yritin epätoivoisesti saada Vaken laukassa edestä ylös ja lyhyeksi, ja niinhän siinä kävi että tuntuman pidosta tulikin vetoa. Vake veti ja vastusteli tietenkin takaisin. Sain opelta huutia aivan liian voimakkaasta kädestä joka esti ponia laukkaamasta tarpeeksi eteen. Kättä siis reilusti kevyemmäksi ja sain luvan kanssa olla miettimättä sitä missä ponin pää on ja meneekö pitkänä ja matalana. Eipä Vake yhtään sen pahemmaksi valahtanutkaan vaikka hölläsin tuntumaa ihan kunnolla. Seuraavaksi piti sitten saada laukkaan lisää virtaa, sillä etenkin vaihtoihin tullessa Vake jarrutteli ja hidasteli aivan liikaa. Noottia tuli siitä miten jäin liikaa puskemaan pohkeella ja maiskuttamaan ylenpalttisesti sen sijaan että olisin nopeammin ottanut raipan käyttöön. Vaihdoissa piti varoa kallistumasta etukenoon, ja ohje oli että vaihto tapahtuu asetusta vaihtamalla ja ulkopohkeen merkistä (ei siis sisäpohkeella niin kuin olen tähän asti yrittänyt aina tehdä). Vaihto oikeasta vasempaan onnistui lennosta joskin laukkaa jarruttaen, mutta vasemmasta oikeaan mentiin aina lopulta ravin kautta. Taitaa olla oma paino liian vinossa oikealla jotta tähän suuntaan vaihto voisi onnistua.

Seuraavaksi jatkettiin kavalettitehtävällä. Ylitettiin ympyrän kaarella yksittäistä kavalettia jolta kaarrettiin vuoroin isommalle ja vuoroin pienemmälle ympyrälle. Vake laukkasi nyt mukavan reippaasti eteen, ja hyppäsi kavaletin valintani mukaan joko lähempää tai kauempaa eli kuunteli tosi hyvin. Pienemmälle ympyrälle kääntämiseen olisi tarvittu vielä lisää napakkuutta niin etten olisi antanut ympyrän venyä soikioksi ennen ja jälkeen kavaletin.

Hypättiin sitten pari kertaa kuuden laukan pysty-okseri-väliä (metrimäärä ei jäänyt mieleen). Vake sujui edelleen hyvin eteen ja aluksi väli jäikin kuudella laukalla hieman ahtaaksi. Toisella kierroksella tultiin paremmin kun en ajanut välissä laukkaa eteen vaan jäin odottamaan. Seuraavaksi hypättiin vielä kolmen esteen pätkä aloittaen lävistäjätrippelistä (4) ja jatkaen 14 metrin suoralle pysty-pysty-linjalle (5-6). Trippeli laukanvaihtoineen oli sujuva suoritus, eikä suoralla linjallakaan ollut ongelmia lukuunottamatta laukan vaihtumista vääräksi. Linjan toinen osa oli jo lähemmäs 80 cm korkea, mutta sekin ylittyi helpon oloisesti.

Seuraavana hypättiin kuusi estettä sisältävä perusrata. Korkeus huolestutti hieman, sillä esteet olivat n. 75 cm tasolla, mutta ei muuta kuin reippaasti matkaan. Ykkösesteelle tultiin vähän pohjaan ja jatkettiin alas ristilaukassa. En ehtinyt saada kaarteeseen vaihtoa (käytin taas virheellisesti sisäpohjetta vaihtoapuna!), mutta siitä huolimatta päästiin nätisti kakkoselle ja siitä eteenpäin kolmosokserille. Trippelille Vake venytti pari viimeistä askelta hienosti eteen kun pyysin, ja olin tyytyväinen tähän omaan ratkaisuuni sekä ponin reaktioon. Laukka piti sitten vaihtaa esteen jälkeen, onnistui lennosta mutta tuli turha jarrutus. Radan päättävällä suoralla linjalla Vake reagoi edelleen nopeasti eteen ja esteet ylittyivät sujuvasti. Kokonaisuutena tämä radanpätkä oli varsin hyvä, väärät laukat vaan jäivät pieneksi miinukseksi.

Lopuksi mentiin kolmen esteen uusintatieharjoitus (esteet 1, 2 ja vastakkaiseen suuntaan 5). Esteet laskettiin vähän pienemmiksi, mutta silti en tohtinut hurjan tiukkaa kurvailua harrastaa. Vake meni edelleen reippaasti ja varmasti. Viimeiselle esteelle en vaan päässyt oikein kaarteesta suoristamaan, ja kun Vake hyppäsi kaukaa en päässyt mukaan aivan niin hyvin kuin olisin halunnut. Saatiin vielä uusia tämä viimeinen este, ja nyt pääsin vähän paremmin kädellä mukaan vaikka ponnistus tulikin taas kaukaa ja vinona.

Kylläpä olikin kivan ja suorastaan helpon oloista hyppäämistä, eikä tällä tunnilla jännittänyt tai pelottanut. Vake on ehdottomasti se hyvinhyppäävä luottoratsu jota olen esteille kaipaillut! Ponnistuspaikat löytyivät hyvin, ja esteillä Vake liikkuu mukavan reippaasti eteen sekä lähestymisissä vastaa terävästi pohkeeseen. Melko matalana edestä Vake ehkä menee, mutta sitä ei kuulemma ole tarpeen murehtia. Enemmän luottoa siihen että Vake hoitaa homman ja vähemmän turhaa säätämistä varsinkin ohjan kanssa. Alkutunnin pahat mokailut laukanvaihtojen kanssa jäivät harmittamaan, mutta itse hypyt menivät niin mukavasti että olen niihin oikein tyytyväinen. Kun jo ekassa rataharjoituksessa Vaken kanssa 75 cm meni kuin vettä vaan niin hyvältä vaikuttaa. Hyppäämisessä alkoi nyt olla jo ihan tekemisen meininki, joten eiköhän lisätreenien myötä ala kolhuja kokenut itseluottamukseni korjaantua ja todellinen hyppäämisen riemu löytyä uudestaan.

torstai 19. kesäkuuta 2014

Vatsa tiukaksi, jalat pitkiksi

Istuntakurssin viimeisenä päivänä sää salli ulkokentällä ratsastamisen, ja tuttuun tapaan ratsunani oli Lore. Tänään ei menty mitään erikoisempia temppuja, vaan keskityttiin uudestaan istunnan peruspalikoihin niin jalustimien kanssa kuin ilman.

Olin esittänyt toiveen ympyrällä tehtävistä väistöistä, sillä tämä on yleensä se liike joka tappaa suoruuden ja koko istunnan vielä tehokkaammin kuin suoralla uralla mentävät väistöt. Ympyräväistöjen parissa sitten aloitettiinkin, ihan vain käynnissä mutta siinäkin oli haastetta enemmän kuin tarpeeksi. Ensin mentiin vasempaan kierrokseen, jonka odotin olevan vaikeampi. Vaan kuinka ollakaan Lore väisti tähän kierrokseen kivasti, eikä istuntakaan päässyt kallistumaan kovin vinoksi vaan molemmat kyljet pysyi napakkana. Oikean ulkopohkeen kanssa piti kuitenkin olla varovainen, sillä liika ulkopohje sotki väistössä Loren pasmat. Oikeaan kierrokseen taas tilanne oli päinvastainen, eli Lore puski ulkoapuja vastaan lapa edellä. Yllättäen siis oikea kierros olikin ympyrällä väistäessä vaikeampi, vaikka periaatteessa istuinkin kohtalaisen suorassa. Helppoa ja rentoa fiilistä ei oikean kierroksen väistöihin saatu vaan jäi sellainen pakertamisen maku.

Ravissa mentiin ilman jalustimia ja tehtiin hieman käyntiinsiirtymisiä sekä voltteja. Lore oli nyt aika jännittyneen ja jäykän oloinen, eikä lähtenyt liikkumaan kovin rennosti ja pehmeästi. Niinpä hölskyin kyydissä aivan liikaa, ja hankalapa siinä oli hevosen rentoutua kun ei tuntumakaan tahtonut pysyä tasaisena. Oikeaan kierrokseen tuli parilla voltilla rennompia hetkiä, mutta vasemmalle ravi oli sellaista hirvijuoksua että meinasi iskeä epätoivo. Istuminen oli tietysti hankalampaa tässä tilanteessa enkä löytänyt ollenkaan niin luontevaa oloa satulassa kuin alkuviikosta. Positiivista sentään se että onnistuin välttelemään pahoja vinouksia, eli parin viime päivän suoruusharjoittelusta oli ehkä ollut apuakin. Ope kehotti oikealle ratsastaessa avaamaan oikeaa lonkkaa paremmin niin ettei sisäpohje jää volteilla liian eteen. Käyntiinsiirtymisissä ohjeena oli rutistaa sekä ala- että ylävatsalihaksia vielä enemmän jotta keskivartalo pysyisi jäntevämpänä ja paketissa.

Laukassa haettiin vielä istuntapalikoita uralla ja ympyröillä ratsastaen, nyt ihan jalustimet jalassa. Ohjeeksi sain vanhat tutut eli jalan pudottamisen pitkäksi ja alavatsan rutistamisen tiukaksi. Lantion kääntö laukan mukana vartalon alle saisi kuulemma myös tapahtua vähän rauhallisemmin niin että pääsisin ikään kuin istumaan askeleen loppuun asti ja hevonen alkaisi ottaa takaosaa alle. Vatsalihakset siis saisivat pitää hieman enemmän vastaan niin että lantio pysyisi vartalon alle käännettynä eivätkä istuinluut kääntyisi osoittamaan taaksepäin. Näillä ohjeilla sain etenkin ympyröillä otettua parempaa tuntumaa laukkaan, ja lantion ja keskivartalon toiminta alkoi tuntua paremmalta. Vasemmassa laukassa ei istuminen tuntunut itseasiassa lainkaan hassummalta, ja kädet ja hartiatkin sain nyt laukassa rennommaksi sekä tuntuman pehmeämmäksi kuin aiemmin tällä viikolla. Lore ei tänään viskonutkaan päätä juuri lainkaan. Oikea laukka oli tietysti taas vaikeampi istuttava, mutta hakien samaa tunnetta lantion toiminnasta kuin vasemmalle onnistui mielestäni myös oikeassa laukassa istuminen paljon paremmin verrattuna vaikkapa maanantaihin.

Loppuraveissa ope kehotti vielä viimeisenä yksityiskohtana kääntämään käsiä "auki" eli ikäänkuin käsivarsien sisäpuolia hieman ylöspäin (kuitenkin koko ajan nyrkit pystyyn käännettynä). Ajatuksena oli että tätäkin kautta tulee ehkä rintakehään ja ylävatsaan lisää jäntevyyttä, ja korjaantuu se virheasento mihin käteni usein pyrkivät eli hartiat eteenpäin ja kyynärpäät ulospäin rintakehä kasassa. Puhuttiin tunnin lopuksi vielä myös siitä kuinka ala- ja ylävatsan jäntevyys auttaa pysymään suorana ja symmetrisenä kun taas vatsalihasten laiskotellessa ja selän päästessä vähän notkoon tulee mukaan helposti kaikenlaisia ylimääräisiä kyljestä kiertymisiä.

Jäi vähän harmittamaan se että Loren meno oli tänään jostain syystä koko viikon huonointa, ja että ravissa oli niin kovin vaikea istua ja päästä nätisti vaikuttamaan hevoseen. Laukan osalta on kuitenkin aihetta tyytyväisyyteen, sillä istunnassa oli havaittavissa pientä kehitystä verrattuna alkuviikkoon. Kylkien symmetrisyyskin oli aavistuksen parantunut. Ei muutaman päivän kurssilla tietenkään voi kovin radikaaleja parannuksia saada istunnassa aikaan, mutta olen näiden tuntien jälkeen taas ehkä hiukan viisaampi ja tiedän mihin kiinnittää huomiota sekä millaista tunnetta istunnassa tavoitella.


keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Kehonhallintaa väistöissä ja käännöksissä

Istuntakurssin kolmannella tunnilla ratsunani oli edelleen Lore, jonka kyytiin siis vaihdoin suoraan edelliseltä tunnilta Lennin satulasta. Jatkettiin eilen aloitetulla teemalla, eli väistöissä ja käännöksissä istuminen oli myös tänään harjoittelun kohteena. Tehtävät vaikeutuivat eilisen helpohkoista väistöistä sillä mukaan otettiin takaosakäännökset.

Pienen raviverryttelyn jälkeen alettiin ratsastaa lävistäjiä käynnissä, aluksi siten että edettiin suoraan lävistäjän puoliväliin ja jatkettiin loppumatka uralle pohkeenväistöä. Vitsinä oli nimenomaan kääntää oman rintakehän suuntaa väistön alkaessa, eli aluksi lävistäjän suuntaan osoittanut rintakehä kääntyikin väistössä suoraan kohti lyhyttä sivua. Askellajina oli tosiaan vain käynti, ja sainkin aika hyvin hahmotettua rintakehän suunnan sekä istuttua keskellä hevosta väistön aikana. Jopa vaikeampi suunta eli vasemman pohkeen väistö meni ilman suurempaa istunnan jännittymistä ja vinoon linkkuuntumista. Apukeinona käytin katseen kohdistamista sopiviin kiintopisteisiin niin suoraan lävistäjällä edetessä kuin väistössäkin. Lore väisti ihan kuuliaisesti, mutta pientä jännittyneisyyttä oli mukana eli avut olisivat ehkä saaneet olla vielä pehmeämmät. Hyvästä ristiastunnasta huolimatta asetus ei ollut ihan täysin läpi, ja ope varoitteli väistämästä liian jyrkästi eli riittävästä etenemisestä piti huolehtia myös. 

Väistöjä jatkettiin seuraavaksi koko lävistäjän mitalla. Edelleen Lore väisti hyvin ja hallitsin käynnissä istuntani kylkien pysyessä molemmilta puolilta jämäkkänä. Pohjetta voisi käyttää vielä enemmän "takareiden kautta" niin että samalla takareisistä tulee tuki koko istunnalle. Päädyissä lävistäjien välillä mentiin ympyröillä harjoitusravia, ja Lore alkoi nyt toimia paremmin kuin alkuverryttelyssä. Tuntuma oli pehmeämpi ja kyllä Lore vähän pyöristyikin. Istuminen helpottui hevosen liikkuessa rentona, mutta lonkkia en vieläkään saanut tarpeeksi auki vaan polvi ja reisi puristivat.

Tehtävään otettiin mukaan vielä takaosakäännökset, joita ratsastettiin suoraan väistöstä lävistäjän puolivälin kieppeillä. Käännöksen oli tarkoitus pyörähtää 360 astetta ympäri väistön suuntaisesti, ja tämän jälkeen väistö jatkui lävistäjää pitkin. Käännös vasemmalle onnistui jopa yllättävänkin hyvin, apuja piti kuitenkin käyttää vähän voimakkaammin kuin väistössä. Käännöksemme olivat kuulemma teknisesti ihan korrekteja, pientä jännitystä vaan tuli istuntaan eikä Lorekaan ollut oikein rento. Enpäs kuitenkaan kallistellut pahemmin vinoon. Oikea pohje sai ulkopuolella vahtia tarkkana jottei takaosa luiskahtanut käännöksestä ulos. Takaisin väistöön siirtyminen onnistui hyvin, sain kohdistettua istunnan suunnan oikein sekä pidettyä omat kyljet kontrollissa.

Takaosakäännöksistä oikealle ei aluksi tullut yhtään mitään. Lore lähti poikittamaan takaosaa kovasti vasemmalle eli aivan vikasuuntaan, ja selvästi hermostui hankalan ja/tai huonosti ohjeistamani tehtävän edessä. Jossain vaiheessa ei oikein mikään apu mennyt perille vaan Lore poikitteli omia aikojaan kovin paineisen oloisena. Ei auttanut muu kuin yrittää ratsastaa mahdollisimman pehmeästi ja kevyesti takaosaa vasemmalta oikealle houkutellen. Lopulta käännös onnistui kun tultiin sisään sulkutaivutuksenomaisessa väistössä menosuuntaan asettaen. Tästä liikkeestä käännös oli luontevampi aloittaa, ja Lore teki käännöstä tosi hyvin lähes koko kierroksen. Aivan käännöksen lopussa Lore vähän hermostui ja pääsi heittämään takaosansa poikitukseen vasemmalle. Tästä ei taas meinannut enää väistökään lähteä oikealle.

Päädyissä työstettiin käännösten ja väistöjen rinnalla myös laukkaa. Takaosakäännösten ansiosta laukan laatu parani, ja etenkin vasen laukka tuntui nyt paljon paremmalta. Lore tuntui laukkaavan edes vähän ylämäkeen ja oli edestä pehmeämpi ja ryhdikkäämpi. Pääsin istumaan tähän laukkaan aika hyvin ja nyt sisäkäsikin pysyi rentona. Oikea laukka oli edelleen keikkaavampi, mutta siinäkin löysin ainakin pätkittäin hyvän otteen istuntaan niin etten heijannut aivan holtittomasti edestakaisin.

Tämän päivän tehtävät olivat huippuhyviä niin istunnan koordinaatiota ajatellen kuin myös hevosen liikkumisen parantamiseksikin. Lore tsemppasi ja polki takaosakäännöksissä hyvin, mikä sitten heijastui liikkumiseen ravissa ja laukassa. Itse sain tsempattua sen verran että istuin edes kohtuullisen suorassa vaikka kuinka olisi ollut houkutus vääntyä vinoon. TÄMÄ on se tunne mitä väistöihin pitää hakea!

Yhteinen sävel hukassa

Keskiviikkoiltana meninkin putkeen kaksi tuntia, sillä en tietenkään raskinut jäädä pois vakiotunnilta vaikka heti sen perään oli myös kurssitunti. Päivän ensimmäinen ratsuni oli Lenni, jolla en ollutkaan mennyt pitkään aikaan. Lennillä on aina hyvin mielenkiintoista ratsastaa, ja sen kanssa onnistumiset ovat todellakin palkitsevia. Tänään niitä onnistumisia ei vaan valitettavasti juurikaan koettu.

Verryttelykuvioina oli loivat kiemuraurat molemmille pitkille sivuille sekä päätyihin ympyrät. Käynnissä Lenni jumi ja hidasteli, eikä vastannut pohkeeseen. Meno oli tällöin luonnollisestikin myös todella selätöntä, ja open ohjeistus olikin että moottori käyntiin jotta hevonen alkaisi liikkua läpi selän. Kun siirryimme raviin vaihtoikin Lenni heti päinvaistaiselle vaihteelle eli juoksi alta. Edelleen toki täysin selkä alhaalla ja hirvimoodissa. Suustaan Lenni on aika hankala, ja niinpä ohjalla tekemäni pidätteet saivat sen vain jännittymään entisestään. Istunnalla en päässyt jarruttelemaan, sillä en saanut keventäessä kroppaani mitenkään ruotuun vaan kenotin hurjassa etukumarassa hervottomana kuin räsynukke. Meno muuttui vähän nätimmäksi kun istuttiin harjoitusraviin ja aloin saada pidätettä paremmin läpi. Ympyröillä Lenni alkoi jo ihan kuunnella ja rentoutua. Vähän pyöreäksikin se haki mutta oli kovin rauhaton edestä. En varmaankaan saanut pidettyä kättä tarpeeksi vakaana ja pehmeänä jotta Lenni olisi voinut siihen luottaa. Loiville kiemuroille kääntyessä Lenni kiihdytteli edelleen, mutta aloin myös näissä saada parempaa otetta hevoseen kun rupesin asettamaan vähän jämptimmin.

Verryteltiin vielä laukassa vasempaan kierrokseen. Laukassa kädet jäivät aivan liian jännittyneiksi, joten Lenni laukkasi jännittyneessä hirvimoodissa ja edestä levottomana. Laukassakin ope toivoi takajalkojen aktivointia pohkeesta. En vaan uskaltanut kovin paljon pohkeella ratsastaa ja rentouttaa kättä, sillä kaarteisiin ja kulmiin Lennin vauhti tuntui usein vähän kiihtyvän ja jännitin sitä mahdollisuutta että se kompuroisi pehmeähköllä pohjalla. Kellahdus nenälleen Peran kanssa on vielä liian tuoreessa muistissa, joten pikkaisen kouraisee mahasta jos heppa tuntuu menevän kulmaan liian kovaa ja pidätettä kuuntelematta. Laukassa en myöskään onnistunut suoristamaan itseäni ollenkaan vaan istuin vasemmasta kyljestä linkussa joka ikisellä ympyrällä, siitäkin huolimatta että juuri eilen tätä asiaa korjailtiin.

Tänään tehtiin samoja laukannostoja pituushalkaisijalla kuin sunnuntaina. Käynnistä siis nostettiin pituushalkaisijan lopulla vuoroin oikeaa ja vasenta laukkaa. Aluksi Lenni poikitti ja kiemurteli kovasti, sillä tein liian reiluja valmisteluja ja käytin liian vahvaa pohjetta nostossa. Lenni nimittäin jumi käynnissä edelleen niin pahasti pohkeen takana että kuvittelin noston vaativan hyvinkin voimakasta pohjeapua. Ohjeena oli käyttää kevyempiä nostoapuja jottei hevonen jännity niin paljon, sekä pitää vasemman laukan nostossa ulkopohje kevyempänä jottei takaosa poikittaisi vasemmalle. Oikean laukan nostossa ulkopohje sen sijaan sai olla vahvempana mukana estämässä takaosan liirausta vasemmalle. Kun luovuin liiasta valmistelusta ja säätämisestä niin päästiin nostoihin vähemmällä kiemurtelulla. Rauhallisemmalla ratsastuksella saatiin myös molempiin suuntiin ihan kelvollisia nostoja joissa hevonen lähti selvästi ylämäkeen, mutta rennoksi ja pyöreäksi en Lenniä nostoihin saanut. Ope toivoi ylälinjaan venymistä, mutta se jäi kyllä toteutumatta Lennin jännittäessä hirvimoodissa.

Laukannostojen korjaantuminen suoremmiksi oli oikeastaan ainoa valopilkku koko tunnissa. Muuten meni aika lailla metsään kaikki. Läpi koko tunnin oli hirveän hankala pitää tasaista tuntumaa, sillä Lenni oli todella levoton edestä. En tiedä johtuiko tämä kokonaan huonosta kädestä vai kiusasivatko lisäksi ötökät. Varsinkin käynnissä ja loppuverryttelyraveissa Lenni oli päänsä kanssa ihan mahdoton. Istunta on tässä parina viime päivänä ollut aivan erityistarkkailussa, mutta Lennin kyydissä kaikki virheet tulivat taas voimakkaasti esiin. Olin aika etukumarassa koko tunnin, sillä tämä satula helposti työntää sellaiseen ainakin jos on lonkista näin jumissa. Hankala siinä oli sitten vaikuttaa hevoseen kun ei oikeaan asentoon päässyt. Varsinkin laukassa olin kuin suolapatsas, joten ei ihme jos hevonen jännittyy ja juoksee alta. Lenni on aina haastava ratsastaa, mutta toisinaan senkin kanssa on yhteinen sävel jossain määrin löytynyt. Tänään ei kyllä löytynyt sitäkään vähää.

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Symmetriset kyljet

Istuntakurssi jatkui Loren satulassa. Onneksi ehdin ottaa pienen lonkkienvenytystuokion ennen tallille lähtöä, joten en ollut aivan yhtä pahassa jumissa kuin eilen. Tänään tarkkailussa oli erityisesti istunta käännöksissä sekä väistöissä. Juuri näissähän minulla tuppaa olemaan runsaasti ongelmia suorana pysymisen kanssa, joten ihanaa että kerrankin asialle omistettiin enempi tai vähempi koko tunti.

Aloitettiin tarkkailemalla istunnan käyttöä kulmissa ja radan poikki kääntämisissä. Ohjeena oli kääntää vartaloa ”ulkokyljen kautta” eli pitää ulkopuoli koko ajan napakkana samalla kun ylävartalo kiertyy käännöksessä lievästi menosuuntaan. Kylkien tulee kuitenkin koko ajan pysyä symmetrisesti yhtä pitkinä, eli sisäkylki ei saa mennä ruttuun ja hartia pudota toista alemmas. Oikeaan kierrokseen sain ohjeeksi avata enemmän oikeaa lonkkaa, pudottaa oikean jalan pitkäksi alas sekä kääntää ylävartaloa enemmän menosuuntaan.

Jatkettiin seuraavaksi väistötehtävällä ratsastaen pohkeenväistöä pituushalkaisijalta uralle molemmista päädyistä sekä lisäksi pitkiltä sivuilta voltteja. Käynnissä Lore väisti oikein nätisti molempiin suuntiin, ja kun väistöavut pystyi pitämään ihan pieninä ja rentoina niin onnistuin istumaan väistöissä varsin hyvin suorana keskellä hevosta. Tämä onkin jo ihan saavutus ottaen huomioon että yleensä väännän itseni väistöissä ties millaiselle mutkalle ja vinoon. Nyt asiaa auttoi kuuliaisesti pienillä avuilla toimiva hevonen. Pientä korjaamista oli vielä ulkopuolen avuissa niin että muistin pitää ulkopohkeen ja -ohjan riittävästi väistön tukena. Olennaista oli tosiaan myös jäntevä oma ulkokylki, sillä muutoin kroppa olisi tietenkin lähtenyt kallistumaan sisäkyljestä kasaan. Myös ravissa oikean pohkeen väistö onnistui suorana ja rentona istuen.

Ravivolteilla väistöjen välillä löytyi oikeaan kierrokseen mukavan rento fiilis ja tunne keskellä hevosta symmetrisesti istumisesta. Edelleen ope muistutteli avaamaan oikeaa lonkkaa niin etten huomaamatta puristanut sisäreidellä, ja oikean jalan rentoutus pitkäksi johtikin Loren pehmeämpään taipumiseen voltilla. Loren liikkuminen oli nyt mukavan rentoa, tahdikasta ja pyöreääkin, ja tällöin oli selässä myös helppo istua rennosti ja eleettömästi omaa suoruutta tarkkaillen. Lonkatkin olivat tänään sen verran paremmin auki että löytyi suorastaan tunnetta hevosen ympärillä istumisesta.

Vasemman pohkeen väistö ravissa olikin sitten kamalan hankalaa, ja vasempaan kierrokseen koko ravityöskentely meni kovin jännittyneeksi. Aika iso ero toiseen suuntaan verrattuna. Hevosen vastustellessa ja jännittäessä väistön aikana pääsi istunta leviämään, enkä saanut enää pidettyä itseäni suorassa vaan tutut kallistelut tulivat mukaan kuvioihin. Parhaiten raviväistö onnistui kun mentiin hyvin loivasti minimoiden niin hevosen kuin ratsastajankin jännittyminen. Väistöjen välilläkään ei tuntumaa saanut rennoksi ja pehmeäksi, ja niinpä voltit tähän suuntaan tapahtuivat hirvimoodissa lapa edellä kaatuen.

Laukassa mentiin myös tänään pääty- ja keskiympyröitä samalla kun haettiin istuntapalikoita kohdilleen. Sitä samaa vatsalihasten käytön hakemistahan se oli kuin eilenkin. Oikeassa laukassa keikuin taas aika paljon, ja kädet olivat jännittyneet ihan hartioista saakka. Ehkä laukassa istuminen onnistui kuitenkin vähän eilistä paremmin, mitä auttoi lonkkien parempi irtonaisuus. Totesinkin että Loren keinulaukassa istumisen kannalta tärkeää on paitsi vahvat vatsalihakset ja niiden oikea käyttö myös lonkkien kääntäminen auki niin että pääsee istumaan hevosen ympärille ja saa takareisistä istunnalle tukea. Vasen laukka oli toki taas helpompaa istua, mutta en tähänkään suuntaan saanut käsiä rennoiksi. Sisäohjassa roikuin ihan rystyset valkoisina, enkä edes huomannut tätä ennen kuin ope sanoi. Sisäohjaa hölläämällä Lore sitten vähän suoristui ja rentoutui.

Ope kehui tunnin lopuksi että hyvää työtä tänään istunnan suhteen. Itsekin olin sitä mieltä että istuin tavallista paremmin suorana kun asiaan oikein keskityin, enkä niin kovin paljon stressannut esimerkiksi hevosen muodosta. Toki ratsastin Lorea sen mitä pystyin pyrkien siihen ettei istunta kärsisi hevoseen vaikuttamisesta. Loren kanssa tämä aika mukavasti onnistuukin koska hevonen on niin herkkä ja toimii hyvin pienillä merkeillä. Raviväistöissä tämä ei vaan toteutunut, sillä niissä hevosen työstämistä olisi vaadittu enemmän ja sitä ei sitten istunta kestänyt.

maanantai 16. kesäkuuta 2014

Perusistunnan pulmat

Maanantai-iltana alkoi tämän vuoden ensimmäinen kesäkurssini, eli neljän päivän mittainen istuntakurssi. Olimme alustavasti puhuneet open kanssa että voisin ottaa kurssille ratsuksi Loren, ja sillä tänään meninkin. Tällä tunnilla ei tehty sen kummempia "temppuja" kuin tarkistettiin perusistuntaa kaikissa askellajeissa sekä tehtiin hieman siirtymisiä.

Työskentely alkoi käynnissä ratsastaen pääty-ympyröillä askelta pidemmäksi ja pitkillä sivuilla kooten. Open kehotuksesta menin käyntiosuuden ilman jalustimia etureisien venyttämiseksi, mutta jumiin ne jäivät silti. Lore lyhensi käyntiä todella herkästi istuntaa kuunnellen, mutta askeleen pidennys oli hankalampaa sillä käynti meni lähinnä kiireiseksi sen sijaan että olisi pidentynyt. Ohjeena oli ratsastaa vähän pidemmällä ohjalla ja pidemmässä muodossa, ja jonkin ajan kuluttua Lore alkoi rentoutua sen verran että askel venyi mielestäni hieman paremmin keskikäynnin suuntaan.

Ravissa verryteltiin aluksi keventäen ympyröillä. Istunnan haasteina oli normaalit jumit, eli lonkkakulma oli liian kiinni ja polvet ja reidet nousivat ylöspäin kevennyksen nykiessä lonkankoukistajista. Ohjeena olikin venyttää polvia mahdollisimman alas ja rentouttaa etureidet, sekä pyrkiä saamaan takareisiä lähemmäs hevosta ja kevennys niiden kautta. Lisäksi piti kääntää lapaluita hieman enemmän yhteen ylävartalon ryhdistämiseksi pois lysystä sekä vetää leukaa hieman taaksepäin. Oikeaan kierrokseen ei kevennykseen löytynyt luontevaa oloa, mutta kun suunta vaihtui vasemmalle niin fiilis muuttui heti ja istunta kevennyksessä löytyi kohdilleen paljon paremmin. Lorekin alkoi liikkua pehmeästi ja rennosti pyöreänä. Totesin opelle että tässä varmaan näkyi se miten oikea lonkka on pahemmin jumissa, eli aiheuttaa ongelmia varsinkin sisäpuolella ollessaan kun taas vasemmalle on helpompi mennä jumilonkan jäädessä ulos. Kuulemma oikea jalka onkin enemmän irti hevosesta ja helposti edempänä kuin vasen, minkä havainnon olen tehnyt usein itsekin. Lantio kun tuppaa olemaan vinossa eli vasemmalle kääntyneenä käytännössä koko ajan.

Seuraavana vuorossa oli siirtymisiä harjoitusravista käyntiin pitkän sivun alussa, pysähdys käynnistä pitkällä sivulla ja paluu käynnin kautta harjoitusraviin jota työstettiin pääty-ympyröillä. Lore oli oikein mukavasti kuulolla, joten sain tehtyä siirtymiset käyntiin sekä pysähdykset hyvin pitkälti istuntaa tiivistämällä eikä ohjalla tarvinnut pidättää. Kokeilin kertaalleen myös peruutusta pysähdyksestä ja myös tämän Lore teki kevyillä avuilla. Ravissa jatkettiin samojen istunnan ongelmapalikoiden kimpussa. Sain mielestäni istuttua kohtalaisen nätisti lukuunottamatta niitä lysähtäviä hartioita, ja tietysti lonkat saisivat olla aina paremmin auki. Yläselän ojennus lapaluita hieman yhteen tuomalla tuntui hankalalta, sillä sen myötä kädet tuntuivat jännittyvän ja tuntumalle tulevan vetoa. Sama kävi helposti myös korjatessani leukaa taaksepäin.

Laukassa mentiin lähinnä ympyröillä, ja hommaa olikin ihan tarpeeksi siinä kun yritin pitää istuntaa kasassa. Loren oikea laukka keinutti hurjasti eteenpäin, ja ope tsemppasi pitämään vatsalihaksilla vastaan niin ettei kroppa heijaisi liikkeen mukana edestakaisin ihan holtittomasti ja jotta myös pohkeet rauhoittuisivat paikoilleen. Oikeassa laukassa ei keskivartalon pito riittänyt alkuunkaan, mutta vasen laukka oli onneksi vähän helpompaa istua. Vasemmalle onnistuin hieman vähentämään ylävartalon heijausta eteen ja jäntevöittämään istuntaa pystyyn. Ope ohjeisti vähän hidastamaan alavatsalihaksilla tapahtuvaa lantion liikettä laukan mukana ja näin ikään kuin ratsastamaan pidempikestoisia laukka-askelia. Koko aikaa en tietenkään saanut istuntaa pidettyä kasassa, mutta hetkittäin löysin vähän tunnetta siitä mitä vatsalihasten kuuluisi laukassa tehdä. Loren laukka kyllä vaatisi vatsalihaksilta vielä paljon enemmän jotta saman tunteen pystyisi säilyttämään pidempään kuin muutamien askelten ajan.

Laukan jälkeen kevennettiin hetki loppuverryttelyksi. Lore oli nyt vähän kiireinen ja painoi ohjalle mikä entisestään veti yläkroppaani lysyyn. Loppuverryttelyssä keskeisimmät ohjeet olivatkin hartioiden avaaminen "leveämmiksi" sekä samalla tietenkin myös vastaava lonkkien avaus. En edelleenkään välttynyt siltä tunteelta että ohjaan tuli vetoa ja jännitystä kun avasin hartioita taakse. Keventäessä en myöskään onnistunut istunnan kautta jarruttelemaan Lorea. Kevennyksessäni on oikeasti paljon vialla kun lähes hevosella kuin hevosella tunnun pystyvän ratsastamaan harjoitusravissa kymmenen kertaa helpommin. Kevennyksessä ei kroppaan vaan tule riittävää jäntevyyttä ja jalatkin nykii hassusti kireiden lonkkien vetäessä niitä kevennyksen tahtiin.

Näin alkoi istuntakurssi, ja päätin että huomenna pitää niin vatsalihasten kuin ylävartalonkin suhteen tsempata vielä enemmän. Lore on näihin juttuihin kyllä oikein sopiva hevonen, sillä siihen pääsee hyvin vaikuttamaan istunnalla ja sen laukassa on haastetta keskikropalle oikein kunnolla. Näillä näkymin jatkankin Loren kanssa myös seuraavilla kurssitunneilla.

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Ei vain eteen vaan myös ylös

Tälläkin kertaa sain vähän harvemmin kohdalle osuvan ja ei-niin-mieluisan ratsun eli Jukan. Edellisestä ratsastuskerrasta tällä ponilla olikin jo melkein vuosi aikaa, mutta muistin silti elävästi kuinka tuskaisen vaikeaa tällä tahmakaviolla on aina ollut ratsastaa. Otin kuitenkin reippaan asenteen ja vakuuttelin itselleni että välillä on oikein hyvä mennä muillakin kuin niillä helpoimmilla hevosilla ja omilla suosikeilla. Alku ei ollut kovin lupaava kun Jukkaa ei meinannut saada tarhasta kiinni, mutta leipäpalalla lahjottuna se suostui viimein pyydystettäväksi.

Työskentely aloitettiin tänään volttien ja asetusten parissa. Volteilla mentiin myötäasetuksessa ja uralla vasta-asetuksessa. Käynnissä sain Jukkaan aluksi yllättävänkin hyvän otteen niin että volteilla asettaessa poni lähti pyöristymään, ja eteenkin se liikkui aluksi ihan kohtalaisen hyvin ennen kuin alkoi turtua pohkeella puskemiseeni. Ope ohjeisti ratsastamaan Jukan alusta asti mahdollisimman lyhyeksi ja ryhdikkääksi ja painoa takaosalle ajatellen, sillä mikäli poni pääsee kulkemaan pitkänä ja etupainoisena ei sitä ole toivoakaan saada liikkumaan kunnolla eteen. Niinpä edettiin tutulla kaavalla eli vuoroin ohjalla lyhentäen ja kohottaen ja vuoroin eteen aktivoiden. Ohjia sain tuon tuostakin olla vähän lyhentämässä, eli en ihan tarpeeksi tohtinut pitää Jukkaa edestä paketissa. Tällä reseptillä kuitenkin selvästi syntyi oikeanlaisia tuloksia, sillä hetkittäin etuosa todella keveni ja ryhdistäytyi ja liikettä pääsi kunnolla aktivoimaan eteenpäin.

Samoja hommia jatkettiin sitten ravissa. Aluksi kadotin käynnissä löytyneen idean enkä saanut Jukkaa yhtä hyvin ohjan ja pohkeen väliin. Humputeltiin pitkään menemään turpa pitkällä jäkittäen ja pohkeen takana tahmaillen. Sinnikkäästi etuosaa lyhyenä pitäen, asetuksilla niskaa rentouttaen ja pohkeella napakasti ratsastaen löytyivät oikeat nappulat viimein ravivolteillakin niin että Jukka myötäsi niskasta kunnolla ja alkoi liikkua kevyemmällä etuosalla. Tällöin pohkeella ratsastuskin tuntui tuloksekkaammalta, vaikkakin edelleen takajalkojen aktiivisuuteen ja pohkeeseen reagointiin jäi toivomisen varaa. Pidettiin lyhyt käyntitauko, ja sen jälkeen jatkettiin työskentelyä volttien parissa vasemmalle. Sain aloittaa taas alusta ja työskennellä pitkään ja sitkeästi ennen kuin Jukka pehmeni ja myötäsi niskasta myös tähän suuntaan. Taas ehdin nauttia työn tuloksista parin viimeisen voltin verran ennen seuraavaa lepohetkeä. Tämän jälkeen verryteltiin hetki laukassa oikealle. Laukassa ohjeet oli edelleen samat eli edestä ylös ja lyhyeksi ja liikkeen aktivointia tätä kautta. Takajalat jäivät turhan laiskoiksi niin että laukka oli nelitahtisen oloista, ja Jukka puksutti eteenpäin ohjalle painaen ja pitkäksi pyrkien. Varsinkin oikealla ohjalla oli painetta aika paljon. Jotain pieniä muutoksia sain aikaiseksi, vaikka kunnolla kevenemään en etuosaa saanutkaan. Olisin voinut aktivoida takajalkoja vielä rohkeammin, sillä pienellä raipan naputuksella laukan rytmi muuttui heti kolmitahtisemman oloiseksi.

Lopputunti tehtiin laukannostoja käynnistä pituushalkaisijalla. Pituushalkaisijan puolivälissä aloitettiin asetus halutun laukan puolelle ja ryhdikkäästä hetkestä sitten nosto. Jukka alkoi olla nyt sen verran "läpi" että käynnissä se tarjoili pyöreää raamia, mutta nostoon tullessa käynti oli monesti kovin hidasta ja pahasti pohkeen takana. Nostot tulivat aluksi lötkösti ja ravin kautta, mutta napakoituivat sitä mukaa kun sain Jukan tulemaan nostoon lyhyempänä ja paremmassa ryhdissä. Asettaessa Jukka vaan lähti kiemurtamaan helposti vinoon ja väistämään takaosalla, joten suorana nostoon tuleminen oli vähän hankalaa. Laukassa ei edelleenkään löytynyt tarpeeksi kevyttä etuosaa vaan posotettiin päädyn läpi pitkälle sivulle aika pitkänä. Olin kuitenkin tyytyväinen siihen kuinka ryhdikkään oloisena ja hyvässä raamissa sain Jukan välillä pituushalkaisijalla liikkumaan vaikka laukassa pakka sitten pääsikin leviämään. Nostot onnistuivat yleensä ihan napakasti, vaikka ehkä olisin niissäkin saanut pitää ohjat vähän paremmin käsissä niin ettei muoto olisi päässyt valumaan millinkään verran pidemmäksi.

Loppuraveissa työskentelin vielä hetken ympyrällä hakien pyöreyttä ja oikealle asettumista. Etuosaa ylös ratsastaen ja tästä niskaa rentouttaen sain Jukan ihan kivaan muotoon, mutta harmillisesti ravi ei vieläkään lähtenyt tarpeeksi eteen. Ope kehotti olemaan tosi tarkkana sen suhteen ettei Jukalle myötää liian paljon, sillä tällaisesta tilanteesta se "karkaa" heti ja vetää taas itsensä pitkäksi ja etupainoiseksi. Myötäyksen tulee siis olla todella pieni, sillä kuten ope selitti Jukka ei ole mikään rehellinen ja yritteliäs hevonen vaan se pyrkii lintsaamaan heti tilaisuuden tullen. Näinhän siinä monesti kävikin että myötäsin hyvällä hetkellä ohjaa liikaa pois, jolloin Jukka lösähti heti perusmoodiinsa. Lyhyt pyöreä raami kuitenkin löytyi nyt aika helposti uudestaan, eli jotain positiivista muutosta oli alkutuntiin verrattuna havaittavissa.

Vaikka suurin osa tunnista oli sitä tavanomaista vastaanjäkitystä niin olin kuitenkin ihan tyytyväinen siihen miten sain Jukkaa työstettyä oikeaan suuntaan. Kovasti sain tehdä töitä sillä tämä poni ei anna mitään ilmaiseksi, mutta yritys myös palkittiin ja väittäisin että tämä oli paras kerta mitä olen Jukalla koskaan mennyt. Vaikka oli hankalaa niin ei silti mitenkään toivotonta. Ope totesi että oikea lähestymistapa on juuri tämä edestä ylös ja kevyeksi ratsastaminen, sillä pelkkä vimmainen eteentuuppaus paino etuosalle romahtaen ei johda muuhun kuin voimien hiipumiseen niin ponilta kuin ratsastajaltakin. Tämän olenkin Jukan kanssa moneen kertaan todennut paikkansapitäväksi, sillä aiemmilla kerroilla harjoittamani eteenpuskeminen on ollut kaikkea muuta kuin toimiva ratkaisu.

lauantai 14. kesäkuuta 2014

Maasto pitkän kaavan mukaan

Lauantaina kävin ratsastamassa Vakella vielä kolmannen kerran tällä viikolla. Ohjelmassa oli maastoretki seitsemän ratsukon porukalla. Mentiin tällä kertaa täysin eri reitti kuin viime viikolla, ja oikein mukava reissu oli tämäkin. Lenkkiin meni noin puolitoista tuntia. Aluksi kuljettiin puskissa voimalinjojen alla, ja paikoitellen alusta oli todella upottavan mutainen. Pienellä kompuroinnilla uppopaikoista kuitenkin selvittiin. Suurin osa matkasta olikin kaunista metsämaastoa, jossa matka taittui välillä myös ravaten ja pari kunnon laukkapätkääkin päästiin ottamaan.

Vaken kanssa kuljimme letkan viimeisenä, ja jäimme koko ajan muista jälkeen. Vake kyllä mennä juputti ihan reippaan oloista käyntiä, mutta eipä sillä mikään matkaavoittava askel ole. Ravissa pysyttiin muiden tahdissa paljon paremmin. Laukassa välimatka taas venyi, mutta en lähtenyt Vakea suuremmin hoputtelemaan vaan annoin sen laukata omaa vauhtiaan ja katsoa rauhassa mihin jalkansa asettelee. Vakella on kyllä selvästi hyvä itseluottamus, sillä sitä ei huoleta ollenkaan vaikka kaverit katoavat edeltä laukalla horisonttiin tai vähintäänkin seuraavan mutkan taakse. Ylipäänsä Vake käyttäytyi taas koko reissun todella järkevästi. Jännin paikka oli juuri ennen kotipihaan saapumista. Olimme taas jääneet muusta joukosta kymmeniä metrejä, ja juuri kun olimme kohdalla lähtivät laitumella olevat hevoset karauttamaan täyttä laukkaa kohti tallinpihaa mihin muut ratsukot olivat jo ehtineet. Vake steppasi paikallaan sen oloisena että nyt muuten lähtee pihaa kohti aika kovaa, mutta eipä sitten lähtenytkään vaan jäi kiltisti kävelemään kun en antanut sen pinkaista liikkeelle. Niinpä se toi minut turvallisesti kotiin asti.

Lenkin jälkeen Vake sai tallissa päiväkaurat, ja pääsi sitten takaisin tarhaan/laitumelle kavereiden kanssa. Ehdinpä tällä kertaa napata ponista pari kuvaakin.

Vake siivoaa jämäkauroja maasta huolellisesti. Kavereille ei jätetä.



Vake silmäilee valtakuntaansa.

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Itsenäinen koulutreeni

Vake ei suostunut poseeraamaan kovin
innokkaan näköisenä... Annelle kiitos kuvasta.
Viikonloppu alkoi mukavasti Vaken ratsastuksella itsenäisesti. Ihan yksikseen ei kuitenkaan tarvinnut mennä, sillä Anne ja Jetti olivat seuranamme. Mentiin kentällä melko tarkalleen tunnin verran. Sää oli ratsastukseen oikeastaan ihan mukava, vaikka lämmintä oli hädin tuskin 10 astetta ja tuuli puhalteli reippaasti. Tämä tarkoitti sitä etteivät hevoset joutuneet kärsimään ötököistä, ja ainakin Vake vaikutti vähän reippaammalta tällaisella kelillä.

Tehtäviksi olin ajatellut tälle päivälle hieman pohkeenväistöjä, ja kunnianhimoisena suunnitelmana oli myöskin päästä Vaken kanssa ryhdikkäämpään ja etuosasta kevyempään liikkumiseen hyödyntäen tunneilla saamiani oppeja. Lähdin ratsastamaan sillä idealla että ensin kohottava pidäte vähän lyhentää ja ryhdistää hevosta, ja kun etuosa lyhenee ja kohoaa niin pohje ratsastaa askelta pidemmäksi eteen. Otin mukaan myös takaosan väistätystä ulos ympyrältä aloittaen käynnissä oikeaan kierrokseen. Vake oli edestä melko pehmeän oloinen heti alusta alkaen, ja kohottavilla puolipidätteillä sekä ympyrällä asettaen ja taivuttaen se vähän pyöristyikin. Väistöissä oli pieniä ongelmia, sillä Vake lähti väistämään liiankin jyrkästi ja etuosan liikkeen pysäyttäen niin ettei liike edennyt rentona vaan jäi paikalleen jäkittämään. Pientä parannusta saatiin aikaan kun kevensin väistöapuja niin pidätteen kuin sisäpohkeenkin osalta, ja otin ulkopohkeen paremmin mukaan huolehtimaan käynnin sujumisesta eteenpäin. Silti väistö jäi turhan jännittyneen ja pysähtyneen oloiseksi. Luultavasti jännityin hidastamaan liikettä istunnalla ja Vake reagoi tähän odottamattoman voimakkaasti. Vasempaan kierrokseen väistö oli vieläkin hankalampi, sillä en onnistunut istumaan suorassa ja niinpä Vake ei oikein ymmärtänyt pyyntöjä painon ollessa ihan hassusti. Havaitsen tämän mutkalle kiertymiseni erittäin selvästi, mutta en sitä mitenkään onnistu korjaamaan kun en ensinnäkään hahmota mitä tarkalleen ottaen pitäisi tehdä ja toisekseen kroppa ei tottele aivoja. Sen puoleen aloitin ehkä vähän turhan vaikealla tehtävällä, sillä väistö ympyrällä on tämän vinoon kiertymisen kannalta ehkä kaikista ongelmallisin keksittävissä oleva tehtävä.

Kun sain pari onnistuneempaa väistöpätkää ympyrällä jatkoin verryttelyä ravissa. Ravissa Vake alkoi liikkua hetkittäin oikeinkin kivasti, myötäsi niskasta ja tuntui kevyeltä ja vähän ryhdikkäältäkin. Sain kuitenkin olla tarkkana että tuntuma pysyi pehmeänä enkä alkanut epähuomiossa ottaa ohjasta liian voimakkaasti, ja että kädet pysyivät hiljaa ilman ylimääräisiä ohjasotteita. Pohkeillakin piti muistaa ratsastaa, sillä välillä Vake vähän huijasi liikkumalla näennäisen hienosti kaula kaarella mutta madellen takaosasta hyvin tehotonta ravia. Pariin kertaan sain selvästi oikeita asioita tapahtumaan ratsastamalla onnistuneesti pienen kohottavan pidätteen istunnalla ja ohjalla sekä tämän jälkeen liikettä eteen aktivoimalla. Kokeilin vielä parit väistöt ympyrällä, ja ravissa tämä onnistui ehkä hieman paremmin kun en väistön aikana ehtinyt jumiuttaa ponia ja häiritä sitä liialla yrittämisellä niin paljon kuin käynnissä. Ennen pientä hengähdystaukoa testailin vielä pätkät laukkaa molempiin suuntiin, ja totesin etten onnistunut löytämään yhtä hyvää tuntumaa kuin ravissa. Laukka jäi liikaa paikalleen sen sijaan että olisi rullannut sujuvasti eteen.

Käyntitauon jälkeen mentiin hetken aikaa keskiviikon tunnilta tuttua kuviota, eli pohkeenväistöä ravissa uran sisäpuolelta uraa kohti sekä tämän jälkeen laukannosto ja laukkavoltti pitkän sivun loppuun. Väistö onnistui paljon helpommin tällä kuviolla kuin ympyrällä, tosin edelleen Vake jarrutti vähän liikaa enkä saanut sitä väistöihin ollenkaan rennoksi ja pyöreäksi. Laukannostot olivat aluksi lötköjä, ja niinpä keskityin hiomaan niitä terävemmiksi ratsastamalla ravia energisemmäksi ja lyhyemmäksi nostoon tullessa. Parit ihan napakat nostot sieltä sitten tulikin. Laukassa Vake olisi edelleen saanut sujua paremmalla energialla eteen, ja etenkin vasempaan kierrokseen tuumin vinouden olevan mahdollinen liikettä syövä tekijä. Vake nimittäin kovasti ylitaipui vasemmalle ja takaosa liirasi sisään niin että etu- ja takaosa eivät olleet alkuunkaan samassa linjassa.

Annoin Vakelle vielä pienen lepohetken ja itselleni tuumaustauon, jonka aikana päätin ennen loppukeventelyihin siirtymistä työstää hetken aikaa suoruutta vasemmassa laukassa. Jatkoin laukassa pääty-ympyrällä, ja lähdin suoristamaan kaulaa ulko-ohjalla sekä tuomaan etuosaa hieman oikealta vasemmalle. Ensin ei haluttua lopputulosta tuntunut syntyvän, mutta kun vihdoin hoksasin mitä tehdä ja ponikin älysi homman idean niin tapahtui aivan selkeä suoristuminen ja sen myötä laukka alkoi vihdoin rullata pyöreämpänä. Ulko-ohjan ja kaulan suoruuden lisäksi tähän vaadittiin hieman edempänä oleva ulkopohje joka tönäisi ulkolapaa oikealta vasemmalle, sekä sisäpohje vähän taaempana pitämässä sisälle liiraileva takaosa ruodussa. Olin tähän onnistuneeseen suoristukseen varsin tyytyväinen, ja niinpä oli hyvä jatkaa tästä loppukeventelyihin.

Tästäkin ratsastuskerrasta Vaken kanssa jäi oikein kiva fiilis. Kieltämättä olin aika kuutamolla väistöjen suhteen, mutta muutoin onnistuin tekemään mielestäni ihan järkeviäkin korjauksia. Tunneilla on saanut hyviä työkaluja siihen kuinka hevosta suoristetaan ja ratsastetaan painoa pois etuosalta, joten ainakin teoriassa tietää suurinpiirtein mitä pitäisi tehdä. Niinpä ei tullut sellainen olo että olisi ollut aivan hukassa vaikkei kukaan ollutkaan ohjeita antamassa. Itsenäinen ratsastus voi varmaan olla ihan kehittävä lisäelementti säännöllisen tunneilla käymisen rinnalle kun joutuu oikeasti ajattelemaan ja ratkaisemaan asioita itse. Vaken suhteen voin todeta että ponilla on kiva asenne työntekoon, eli se varsin tunnollisesti suorittaa pyydetyt asiat ja yrittää parhaansa. Liian epäselvistä tai ristiriitaisista avuista Vake selvästi hämmentyy, kun se yrittää kuuliaisesti toteuttaa pyynnöt mutta ei pysty mikäli ohjeet on liian oudot. Reiluinta on siis tietenkin yrittää ratsastaa niin hyvin kuin vain pystyy eli pitää yllä yhtä hyvää työmoraalia kuin mikä ponilta löytyy.

Anne kuvasi huomaamattani pari pätkää meidän menosta:

keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Erittäin kehnoa

Pitkästä aikaa sain tunnille Potterin. Kovin suuria en tunnilta odottanut, sillä Potterilla en oikein ikinä ole osannut ratsastaa. Tällaiselle istunnan kanssa muutenkin kamppailevalle ratsastajalle Potterin pomppivat liikkeet ovat aika tuhoisat, ja kun istunta leviää kuin jokisen eväät niin vaikea on löytää hevosen kanssa kunnollista yhteistyötä. Vaikka odotinkin hankalaa ja tuskaisaa tuntia niin toisaalta oli kuitenkin mielenkiintoista kokeilla Potteria taas pitkän tauon jälkeen. Onhan se tavallaan jonkinlainen ratsastustaidon kehittymisen testi. Valitettavasti en kyllä tälläkään kertaa testiä läpäissyt.

Mentiin tänään täsmälleen samaa väistö- ja volttikuviota kuin sunnuntain tunnilla. Aloitettiin väistöt käynnissä ja volteilla ravattiin keventäen. Huumorintajuni meinasi loppua heti ensimmäisellä minuutilla, sillä Potter kulki kilometrin mittaisena ja VETI ohjan päässä. Vetokilpa oli menossa erityisesti vasemmalla ohjalla, sillä Potter olisi halunnut kulkea pää oikealle kääntyneenä. Asetus vasemmalle ei siis onnistunut, ja pidätteitä Potter ei kuunnellut lainkaan. Käynti oli hidasta mönkimistä, mutta kun yritin hevosen pysäyttää jatkoi se samaa mönkimistä kättä vastaan kiskoen. Pysähdys käynnistä ei siis onnistunut kuin erittäin voimakkaalla ohjalla ja sittenkin todella nihkeästi. Tästä lähtökohdasta oli tietysti tosi hankala tehdä väistöjä kun ei etuosaa saanut hidastettua yhtään. Potter kyllä tarjosi sivuttaisliikettä, jopa ennakoikin, mutta eteni väistöä täysin omaan tahtiinsa eikä kuunnellut sen enempää pohjetta kuin ohjaakaan. Ope olisi toivonut etuosaa kevyemmäksi, ja niin olisin tottavie toivonut minäkin sillä hyvä kun ei kädet irronneet hevosen kiskoessa vastaan. Yritin kuumeisesti miettiä keinoja tuntuman pehmentämiseksi. Lopulta kävi ilmi ettei tähän ollut oikotietä, vaan tuntuman pehmeys löytyi takaosan aktiivisuuden kautta. Potter on jo vähän iäkkäämpi hevonen, joten ihan ymmärrettävää että takaosa on alkutunnista jäykkä. Kun Potter sitten väistöjen ja ravailun myötä alkoi vertyä ja takajalat toimia paremmin alkoi suu automaattisesti pehmetä ja pidätteetkin jo toimia. Toki alkutunnin vetotilannetta pahensi varmasti myös se että vedin itse takaisin, sillä en keksinyt mitään toimivaa keinoa tilanteen ratkaisemiseen. Ratkaisu alkoi löytyä vain ajan kanssa hevosen lämmitessä.

Väistöjä mentiin vielä ravissakin, ja aluksi naureskelin tälle ajatukselle epäuskoisena kun käyntiväistöissäkin hevonen oli niin huonosti kuulolla. Raviväistöt kuitenkin onnistuivat odotettua paremmin niin että Potter jopa otti ristiaskeleita eikä jännittynyt ihan kamalasti. Näissäkin tosin esiintyi sitä ilmiötä että hevonen vyöryi väistöä ihan oman mielensä mukaan eikä vastannut väistättävään pohkeeseen tai etuosaa hidastavaan pidätteeseen. Tuntuma oli nyt kuitenkin kevyempi, ja pikkuhiljaa väistöihinkin alkoi tulla tunnetta siitä että hevonen kuunteli apuja ja oli pehmeämpi. Minkäänlaista pyöreyttä ei ravissa kyllä löytynyt, vaan Potter meni aivan liian pitkänä. Istunnan kanssa olin niin hukassa että turha oli kuvitellakaan voivani ratsastaa hevosta jäntevämmäksi ja lyhyemmäksi. Hytkyin kyydissä kuin mikäkin perunasäkki enkä pystynyt tarjomaan Potterille riittävän vakaata ja pehmeää tuntumaa.

Jatkettiin vielä uudestaan käyntiväistöjen parissa vasempaan kierrokseen, ja otettiin mukaan laukannostot sekä laukkavoltit. Tässä vaiheessa tuntia koettiin jo pieniä onnistumisiakin, sillä sain käyntiväistön toimimaan kohtuullisen mukavasti. Ope ohjeisti kohottamaan väistöissä etuosaa ylös, ja ratkaiseva korjaus oli niinkin yksinkertainen että nostin kädet paremmin kannetuiksi ja pidin kaulan tarpeeksi lyhyenä. Pidäte meni läpi ja sen seurauksena pohkeella pääsi kunnolla väistättämään, ja saman tien Potter myös myötäsi pyöreäksi edestä kevyenä. Jatkoin väistöjä samaa ideaa tavoitellen, ja niiden kautta ryhdikästä pyöreyttä ja etuosan keveyttä hetkellisesti löytyikin. Tämä ei kuitenkaan onnistunut kuin käynnissä, sillä laukassa istuntapaketti hajosi ja palattiin puksuttelemaan kaula pitkällä ja töpöaskeleella.

Lopuksi laukattiin vielä oikealle vähän pidempi pätkä ja ratsastettiin suuria laukkavoltteja. Nyt Potterilta löytyi menovaihde, ja se laukkasi oikeinkin reippaan oloisena. Pientä käsille painamista meinasi esiintyä, mutta ei ollenkaan sellaista kiskomista kuin alkutunnista. Tästä energiasta olisi ollut jo hyvä työstää, mutta eihän siitä oikein mitään tullut koska istunta ei pelittänyt. Ope toivoi vielä parempaa pyörivyyttä takajalkoihin, sillä vaikka Potter meni reippaasti oli takajalkojen liike vielä aika tönkköä. Open ohjeesta ratsastin pieniä pätkiä kevyessä istunnassa jotta Potter olisi alkanut käyttää selkäänsä paremmin, mutta en kyllä varsinaisesti onnistunut laukkaa parantamaan. Loppuraveissa Potter alkoi sitten tuntua siltä että vihdoin olisi voinut päästä mielekkäästi työskentelemään. Tuntumaan löytyi tasaisuutta ja pehmeyttä ja takajalat toimivat nyt paremmin, ja niinpä Potter alkoi viimein liikkua pyöreänä. Voi kun tämä vaihde olisi löytynyt jo vähän aikaisemmin eikä vasta viimeisellä minuutilla.

Ei jäänyt mitkään kovin onnelliset fiilikset tästä tunnista. Meno parani sentään loppua kohden, mutta tunti meni juuri niin kammottavan huonosti kuin olin pelännyt. Kun ei osaa istua eikä pitää nättiä tuntumaa niin tällaista se sitten on. Muistelisin kyllä että joskus olen saanut Potterin kulkemaan vähän paremminkin, ja ettei tällaisia veto-ongelmia ole sen kanssa aiemmin esiintynyt. Potterin vertyminen vei selvästi aikaa, mutta edes sen jälkeen en saanut hommaa toimimaan vaikka hevosen puolelta olisi edellytykset ehkä olleetkin. Olisihan se kiva jos tälläkin hevosella oppisi joskus ratsastamaan, mutta valitettavasti pappa-Potterilta taitaa loppua vuodet pahasti kesken ennen kuin minä ehdin sille tasolle kehittyä.

Alkutunnin kammottavuudet eivät (onneksi) tulleet videoiduiksi, eli alla pätkiä niistä "paremmista" osuuksista (parhaat eli loppuravit kuitenkin puuttuu).

maanantai 9. kesäkuuta 2014

Esteratsastuksen perusteita

Maanantaina oli vuorossa vakiotunti Tallinmäellä Vaken kanssa. Tunnin piti tällä kertaa sijaisope, ja luvassa oli puomi- ja esteharjoituksia. Ensimmäinen tehtävä oli kuitenkin kaivaa poni esille hurjan hiekkakuorrutuksen alta, sillä Vake oli piehtaroinut tarhassa itselleen kunnon "ötökkäsuojan" korvista kavioihin.

Tunti alkoi ravissa molempiin suuntiin ympyröillä ja volteilla taivutellen sekä tehden siirtymisiä ravin ja käynnin välillä. Herättelin taas Vakea vähän reippaampaan liikkumiseen, sillä etenkin volteilla meno tahtoi hyytyä. Pohkeella eteen ratsastaminen kuitenkin johti yleensä vähän turhan kiireiseen kipitykseen sen sijaan että takajalat olisivat oikeasti alkaneet polkea paremmin. Ope olisikin halunnut nähdä kiireisen kipityksen sijaan rauhallisempaa ja pidempää raviaskelta. Vasempaan kierrokseen piti varoa niin ponin kuin omankin kropan ylitaipumista, ja jo tässä vaiheessa tuntia ope kiinnitti erityistä huomiota vinouteeni. Ohjeena oli tarkkailla suoruutta etenkin siltä kantilta että keventäessä painoa on koko ajan yhtä paljon molemmilla jalustimilla.

Ensimmäinen puomitehtävä sisälsi kaarevalla uralla neljä maapuomia. Ensimmäinen ja kolmas puomiväli olivat kolmelle laukalle mitoitettuja kun taas keskimmäinen oli yhden laukan väli. Tutustuttiin tehtävään kuitenkin ensin vasemmassa kierroksessa puomien yli ravaten ja vaihdellen puomien ylityskohtaa sisäreunasta ulkoreunaan. Tässä vaiheessa tuntui että Vakea sai puomeilla vähän puskea eteen. Puomilinjaa jatkettiin sitten laukassa. Tultiin mielestäni ihan reippaalla laukalla, mutta silti Vake ei venynyt kolmen askeleen väleihin vaan otti neljännen miniaskeleen. Ope totesikin että voidaan tulla ihan suosiolla neljällä laukalla, ja yritin valita seuraavilla kierroksilla tien vähemmän sisäreunaan jotta väliin sopisi nätit neljä askelta. Ensimmäinen väli oli yleensä ihan ok, mutta jälkimmäiseen tuli kohellusta niin että neljäs askel oli mini tai puolikas. Ajoin ehkä laukkaa liikaa eteen ja tienkin olisi varmaan voinut tehdä fiksummin eli hieman laajempana.

Samaa kaarevaa linjaa tultiin vielä oikeassa laukassa, ja nyt viimeinen puomi nousi pieneksi esteeksi. Tähän suuntaan ensimmäiset puomivälit menivät mielestäni jotenkin sujuvammin ja luontevammin askeleen sopiessa nätisti. Ekalla kierroksella neljä askelta oli hieman ahdas viimeiseen väliin ja hyppy tuli aika läheltä. Toisella kierroksella oli käymässä samalla lailla, ja puoliksi vahingossa lähetin Vaken hyppyyn kolmella askeleella kaukaa. Yli päästiin näinkin, ja oli ihan mukava huomata että Vake mukautui ponnistuspaikkapäätöksiini olivat ne sitten lähempää tai kauempaa. Viimeisellä hyppykierroksella tein vähän isomman kaarteen ja neljä askelta mahtui esteen eteen paremmin.

Lopputunti vietettiin jumppasarjan parissa. Tätäkin tultiin ensin maapuomeina ravaten kevyessä istunnassa suoran puomilinjan yli. Vake liikkui puomeilla nyt mukavan reippaasti, ja kevyt istunta sekä jousto nilkkoihin löytyivät hyvin. Seuraavaksi tultiin puomilinjan yli ravissa ja hypättiin linjan päätteeksi ristikko laskeutuen oikeassa laukassa alas. Meno vaikutti muuten helpolta, mutta tähän kierrokseen vinoudet näkyivät siinä että ristikolta tuli herkästi väärä laukka.

Lopuksi tultiin jumppasarjaa laukassa vasempaan kierrokseen. Sarjan aloitti ponnistuspuomi ja ristikko, sitten yhden askeleen väli, innariväli ja vielä toinen yhden askeleen väli. Vake tuli sarjalle sisään ihan hyvällä imulla, mutta suoruudessa olisi ollut parantamisen varaa sillä takaosa liiraili estelinjalla vasemmalle. Ponnistuspaikka maapuomille ja ristikolle löytyi hyvin nyt kun ponilla oli ihan mukava eteenpäinpyrkimys ja se venytti helposti hieman kauempaakin jos tarve vaati. Jumppasarjan esteet pysyivät pieninä, ja Vake hyppeli linjaa rutinoituneen ja varman oloisesti. Erityissyyniin joutui oma vinouteni, sillä kiertymiseni hypyissä vasemmalle ei tietenkään jäänyt opelta huomaamatta. Sainkin ohjeen kääntää katsetta oikealle jumppasarjaa ylittäessä, minkä pystyin ongelmitta tekemään siinä vaiheessa kun ponnistuspaikka oli löytynyt ja poni lähti ensimmäiseen hyppyyn. Tällä keinolla sain oltua hypyissä hieman suorempana, mutta pulma onkin siinä kuinka saisin mentyä hyppyihin suoralla kropalla myös silloin kun katse on eteenpäin tai jopa silloin kun ollaan kääntymässä esteeltä vasemmalle.

Tänään jäi sellainen fiilis että vähän isompaakin olisi voinut hypätä, mikä on tietysti ihan hyvä merkki siitä että olo oli varma ja jännittää ei tarvinnut. Ei varmasti kuitenkaan ole ollenkaan huono juttu että aloitellaan yhteistyö tällä lailla kaikessa rauhassa ihan pienillä ja helpoilla tehtävillä eikä ahnehdita liian paljon liian pian. Tällaisilla helpommilla tehtävillä pääsee kuitenkin hyvin keskittymään niihin tuikitärkeisiin perusasioihin kuten istuntaan ja mukautumiseen, suoruuteen sekä laukan rytmiin ja energiaan. Kuten tänäänkin nähtiin on näissä peruspalikoissa vielä enemmän tai vähemmän työstettävää. Sekin on oikein mukavaa kun estetunnilla voi olla koko ajan ihan rauhallisin mielin eikä jännitys tai pelko ole ollenkaan mukana. Jospa rauhassa edeten saisi saman hyvän fiiliksen säilytettyä myös siinä vaiheessa kun esteet vähän nousevat.

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Unohtunut ulko-ohja

Jo toistamiseen lyhyen ajan sisään sain koulutunnille Loren, ja koska viime kerralla Lore oli oikein mukava niin otin sen mielelläni uudestaan. Tunnin ohjelmaan kuului tänään väistöjä kentän keskeltä uraa kohti sekä aina uralle suoristamisen jälkeen voltti pitkän sivun loppuun. Tätä kuviota ratsastettiin käytännössä koko tunti eri askellajeissa.

Käynnissä väistöt sujuivat kohtuullisen hyvin niin että Lore ei jännittynyt liikaa. Yritin pitää avut mahdollisimman kevyinä ja pehmeinä jotta Lore pysyisi rentona. Toisaalta en ehkä aina tohtinut vaatia Lorelta tarpeeksi, ja väistöissä esiintyikin jonkin verran kylkimyyryä takaosan jäädessä jälkeen. Vasenta pohjetta väistäessä tämä oli suurempi ongelma. Ulko-ohjaa olisi ehkä tarvittu enemmän, ja oma painokin taisi taas seikkailla vinossa.

Väistöä käynnissä oikealle.

Ravi tuntui alkuun aika "kulmikkaalta" ja jäykältä. Aluksi ravia mentiin volteilla käyntiväistöjen lomassa, ja keventäessä olin taas hakoteillä istunnan ja hevoseen vaikuttamisen suhteen. Niinpä meno oli vähän onnetonta könkkäilyä. Harjoitusravissa sain Lorea paremmin taivuteltua ja suoristettua, ja nimenomaan volteilla pääsin näihin asioihin käsiksi. Suoruus olikin yksi päivän avainsanoista, sillä aina kun sain kaulan ja etuosan suoristumaan myötäsi Lore heti pyöreämmäksi. Monesti vaan olin aika pihalla siitä mikä olisi oikea korjaus suoruuden parantamiseksi, sillä kaula tuntui olevan mutkalla vähän joka suuntaan ja pää vinossa. Oltiin varmaan jo tunnin puolessa välissä kun hoksasin viimein että olin unohtanut pitää ulko-ohjan riittävällä tuntumalla volteilla asettaessa. Ope siis muistutteli pitämään kaulan suorana ulko-ohjan avulla, ja kun ulko-ohja pysyi kädessä niin heti alkoi homma toimia.

Rento hetki ravissa.

Raviväistöt olivat sitten ihan oma lukunsa. En oikein kumpaankaan suuntaan saanut tehtyä kuin korkeintaan pari askelta kerrallaan kunnollista väistöä, ja loput oli sitten kylkimyyryä takaosa jäljessä. Taas olin ehkä turhan varovainen tekemään korjauksia, sillä Lore jännittyi väistöissä heti kun yritin poikitusta parantaa ja ottaa ulkolapaa kontrolliin. En vaan saanut pidettyä apuja ja istuntaa tarpeeksi rentoina niin että Lore ei olisi väistöissä alkanut vastustella. Väistöön kyllä tultiin monesti ihan pyöreänä ja rentona, mutta edes tästä tilanteesta en osannut lähteä väistättämään niin ettei koko ratsukko olisi jännittynyt saman tien.

Raviväistöt olivat jännittyneitä.

Raviväistöstä uralle tullessa nostettiin aina laukka ja pyöräytettiin pitkän sivun loppuun tuleva voltti laukassa. Oikea laukka keinutti kovasti takaa eteen, eivätkä vatsalihakset saaneet pidettyä kroppaa tarpeeksi jäntevänä. Niinpä keikuin liikeen mukana ihan liikaa edestakaisin. Samalla kädet jäykistyivät, ja Lore vastustelikin istuntaa ja tuntumaa heittelemällä päätä laukan tahdissa. Tätä pään viskelyä esiintyi eniten volteilla kun taas suoraa uraa päästiin laukkaamaan yleensä ihan tasaisesti ja jopa pyöreänäkin. Tulkintani oli että volteilla jäin liikaa kiinni sisäohjaan ja näin häiritsemään Loren liikettä. Yritin kyllä rentouttaa käsiä ja saada niitä paremmin mukailemaan laukkaa tuntuman säilyttäen, mutta helpommin sanottu kuin tehty. Videoita katsoessa tein jälkeenpäin sen huomion että kädet menivät etenkin laukassa suoriksi ja kovin alas, joten ihmekö tuo jos käsi oli tönkkö. Kyynärkulman säilyttäminen ja käsien kantaminen hieman ylempänä olisi voinut auttaa rennomman ja mukautuvamman tuntuman löytämisessä. Ope myös kehotti ratsastamaan laukkaa pyörivämmäksi eteen, ja yksi syy levottomalle etuosalle olikin ehkä liiaksi paikalleen jäävä ja huonosti pyörivä laukka.

Oikeassa laukassa ei istunta pysynyt ollenkaan kasassa, mutta olisi nuo kädet voinut silti kantaa vähän paremmin...

Laukan jälkeen Lore lähti loppuverryttelyyn kovin kiireisenä ja jännittyneenä juosten. Meni hyvä tovi ympyrällä ennen kuin meno alkoi muuttua rennommaksi. Taas unohdin aluksi ulko-ohjan, ja vasta kun ope muistutti kaulan suoristamisesta ulkoa niin aloin saada Lorea takaisin kahdelle ohjalle. Jouduin myös hakemaan tuntumaa hetken aikaa harjoitusravissa, sillä keventäessä en vaan saanut istuntaa sille mallille että olisin saanut Loren takaisin kuulolle. Siinä vaiheessa kun hevonen oli pyöreämpänä ja rauhallisempi pystyin taas keventämäänkin, ja loppujen lopuksi Lore sitten liikkuikin raviympyrällä ihan mukavan oloisesti. Varsinaiseen eteen-alas-venytykseen ei kuitenkaan päästy.

Loppuravia.

Tämäkin tunti Loren kanssa oli ihan kiva. Mukavaa kun hevonen on herkkä ja sitä pääsee ratsastamaan hyvin kevyillä avuilla, mutta istunnalta kyllä vaadittaisiin vähän enemmän jotta myös ravissa ja laukassa pääsisi apujenkäyttöä kunnolla hienosäätämään. Useina hetkinä oli homma ihan hakusessa ja hevonen juoksi hyvin etupainoisena hirvenä, mutta toisaalta tuntiin mahtui myös paljon niitä hyviä hetkiä kun suoruus ja tuntuma löytyivät ja meno tuntui oikein mukavalta. Eniten jäi harmittamaan se miten paljon laukassa esiintyi pään viskelyä, mutta positiivista olivat hyvät hetket ravissa ja käynnissä. Kyllä Lorella voisi mennä vaikka useamminkin kuin sen pari kertaa vuodessa.

lauantai 7. kesäkuuta 2014

Maastoratsastuksen hurmaa

Ensimmäinen varsinainen vuokrauskerta Vakella meni maastoilun merkeissä Annen ja Jetin sekä kahden muun ratsukon seurassa. Omistaja oli kertonut Vaken olevan maastossa leppoisa pappamopo, joten sen kanssa oli huoletonta lähteä maastoon. Kelikin sattui täydellisesti kohdilleen, eli aurinko paistoi täydeltä terältä ja kaikki oli niin kesäistä kuin olla voi. Hakiessani Vaken valtavasta tarhastaan käveli se vastaan sen näköisenä että oli mielellään lähdössä töihin (tai ehkä se vain kaipasi talliin suojaan ötököiltä).

Retkemme alkoi "puskaratsastuksella" pikkupolkuja pitkin, eikä pihasta ehditty kauaskaan kun vastaan tuli hankala oja. Kapealla polulla ei oikein mahtunut kääntymään takaisinpäin, joten tilanne ratkaistiin laskeutumalla hevosen selästä, irrottamalla ohjan toinen pää kuolaimista ja antamalla hevosen tulla pitkän ohjan päässä ojan yli. Vake hoiti tämän tehtävän tyylillä ja ammattilaisen ottein. Sitten takaisin kyytiin ja matka jatkui metsäpolkuja pitkin käynnissä sekä peltoja halkovilla teillä ravaten. Reissun ihanin osuus oli jäkälän koristama mäntykangas, jossa tasainen ja pehmeä hiekka-alusta mahdollisti kunnon laukkapätkän. Päästiinkin laukkaamaan oikein hyvän mittainen pätkä, uskoisin että toista kilometriä. Vake laukkasi tyytyväisen oloisena, mutta oli koko ajan täysin kuulolla ja kontrollissa. Edellä menevistä isommista ja nopeammista hevosista jäätiin vähän jälkeen, mutta se ei Vakea häirinnyt. Kyyti tämän ponin selässä oli tasaista ja turvallista, ja vauhdin hurma liimasi naamalle kestohymyn. Kotia kohti mennessämme otettiin vielä toinen kunnon laukkapätkä pellonreunassa kulkevalla hiekkatiellä.

Maastoreissu oli aivan huippukiva. Vake oli täydellinen maastoratsu joka ei säikkynyt eikä hötkyillyt eikä painanut käsille, vaan eteni tasaisesti ratsastajan toivomaa vauhtia. Muutkin seurueen hevoset käyttäytyivät 110-prosenttisen järkevästi, joten retki oli todella leppoisa ja rentouttava. Jatkossakin on Vaken kanssa maastoilua luvassa suhteellisen säännöllisesti, ja se kyllä passaa minulle paremmin kuin hyvin. Maastot on Tallinmäen ympäristössä todella hyvät ja kun poni on näin mainio maastokaveri niin mukavaahan se on käydä virkistäytymässä tällaisilla retkillä.

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Kokoamis- ja lyhentämisyrityksiä

Keskiviikon tunnille sain tällä kertaa Eetun. Jatkettiin edellisiltä tunneilta tutulla kokoamisteemalla. Pitkillä sivuilla oli tarkoitus lyhentää ja koota liikettä, ja päätyihin tullessa ratsastettiin siirtymisiä keskittyen edelleen etuosan ryhtiin ja muodon lyhyenä pysymiseen askellajista toiseen siirtyessä.

E: "Mie romahan kohta etupainoiseksi."  K: "No et varmana!" (vetää ohjista)

Eetun kanssa se ainainen ongelma on saada poni rentoutumaan ja myötäämään ja liikkumaan ylälinjaa venyttäen, eli päästä pois pitkänä ja jännittyneesti selkä alhaalla töpöttämisestä. Silloinkin kun kaula pyöristyy jää selkä usein ihan notkolle ja koko poni vielä jännittyneen oloiseksi. Tänään asiaa lähestyttiin hakien painon siirtoa lapojen päältä taakse ja tätä kautta ylälinjan venymistä oikeanlaiseen muotoon. Lyhentäminen ja tätä seuraava liikkeen aktivointi takajaloista osoittautui moneen kertaan oikeaksi reitiksi pyöreyteen ja etuosan kevenemiseen. Pidätettä ja pohjetta siis vuorotellen ja koko ajan mielikuvana painon siirtyminen pois etuosalta. Silloin kun onnistuin open kuvailemaa ideaa kokoamisesta toteuttamaan lähti Eetu pätkittäin kulkemaan oikein mukavasti. Valitettavan usein lyhentämisyritykseni kuitenkin johtivat vain Eetun jännittymiseen ja pieneen vastusteluun, sillä en osannut pitää käsiä läheskään tarpeeksi rentona ja pehmeänä. Edestä lyhentäminen meni siis ihan liikaa vetämiseksi tai käden jännittämiseksi. Toisaalta annoin usein ohjien sekä koko etuosan valua aivan liian pitkäksi, jolloin puksuteltiin siinä Eetun perusmoodissa eli notkoselkäisenä mäyräkoirana.


Kaikissa askellajeissa ope sai läpi tunnin patistella minua pitämään etuosan sinnikkäästi lyhyenä. Sorruin usein siihen että Eetun myödätessä ja pyöristyessä myötäsin liian reilusti eli heitin ohjan pois ja päästin ponin romahtamaan etupainoiseksi. Myötäykseksi tosiaan riittäisi hienovaraisempi käden rentoutus niin ettei hevosen raami muutu siitä mihinkään. Samaa etupainoiseksi valahtamista esiintyi myös siirtymisissä, ja sain olla tosi tarkkana etten niissä heittänyt ohjaa pois vaan säilytin koko ajan ajatuksen ryhdikkäästä ja lyhyestä etuosasta. Kovin pyöreitä ja rentoja siirtymisiä ei kyllä esitetty etenkään laukan ja ravin välillä, mutta sain sentään välillä vähennettyä siirtymisen etupainoisuutta.


Koko tunti oli vähän tuskailua sen suhteen etten saanut käsiä tarpeeksi rennoksi ja tuntumaa pehmeäksi, ja ettei Eetu oikein tasoittunut liikkumaan rennon pyöreänä ja kunnolla ylälinjaa venyttäen. Haastavaahan tämä homma Eetun kanssa aina on, ja positiivista että sentään välillä tuli askeleita oikeaan suuntaan. Kovasti piti tehdä töitä sen eteen että sai pieneksi hetkeksi palaset loksahtamaan kohdilleen, mutta yritys palkittiin sentään joitakin kertoja. Ennen pitkää Eetu kuitenkin jännittyi uudestaan tai pääsi venymään ja vanumaan taas liian pitkulaksi, ja niin homma alkoi aina alusta. Laukka etenkin oikeaan kierrokseen oli helpoin askellaji ratsastaa, ja siinä koettiin mielestäni parhaat hetket jolloin tuntumaan löytyi hyvä elastisuus ja Eetu pyöristyi ryhdikkäässä raamissa.


Tunnin jälkeen oli aluksi keljuuntunut olo kun suurin osa ajasta oli sellaista epätoivoista hakemista, mutta tarkemmin ajateltuna siellä mukana oli myös niitä onnistumisen hetkiä kun osasin korjata Eetua oikeaan suuntaan. Periaatteessa idea siitä kuinka Eetua tulisi ratsastaa ja koota on hyvin yksinkertainen, mutta toteutus on vaan niin kauhean vaikeaa kun ei omaa apujenkäyttöä saakaan toimimaan tarpeeksi pehmeästi ja napakasti ja oikea-aikaisesti. Monesti sitä ajautuu vaan hakemaan ponin niskaa pyöreämmäksi mitä epämääräisimmillä keinoilla, vaikka pitäisi vaan luottaa siihen että kyllä se pyöreä ylälinja sieltä tulee kun oikealla tavalla työstää painoa lavoilta takaosalle.

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Jännittävää mutta sujuvaa pikkuhyppelyä

Tiistaina vuorossa oli estetunti Sulolla. Koska aloitan nyt säännöllisen ratsastamisen vuokraponi-Vakella joudun ikävä kyllä karsimaan viikko-ohjelmastani pois tämän tiistaitunnin. Tämänviikkoinen tunti sattuikin olemaan kymmenen kerran korttini viimeinen. Tosi haikealta tuntuu ajatella että "projekti" Sulon kanssa päättyy nyt tähän, sillä Sulon kaltaiseen herkkään, älykkääseen ja kauniiseen hevoseen kiintyy ihan väkisinkin ja monia asioita se on minulle tämän noin vuoden aikana opettanut. Tämän kevään jatkuvat ongelmat estepuolella kuitenkin helpottivat päätöstä vaihtaa Sulo helpompaan ratsuun. Varmasti käyn kuitenkin jatkossakin satunnaisesti ratsastamassa Sulolla, sillä eihän näin ihanaa hevosta voi ihan kokonaan hylätä!

Tämä viimeinen tunti sattui tosiaan olemaan sopivasti esteitä. En ollutkaan mennyt Sulolla nyt kolmeen viikkoon, ja edellinen kerta oli se jolloin ulkokentällä jännitettiin ja säpsyiltiin niin että hyvä kun hengissä selvittiin. Taas jännitti lähteä hyppäämään, vaikka tiesinkin että tällä kertaa vastaavaa säpsyilyä tuskin olisi luvassa. Rauhoittelin itseäni päätöksellä hypätä tänään vain ihan pienillä korkeuksilla, ja tämä oli varmasti järkevä päätös ajatellen viimeaikojen vaikeuksia sekä ennen kaikkea omaa jännitystä ja sen hallintaa. Sulo oli tänään ihan leppoisalla mielellä liikeellä, ja alkukäynnit käveltiin rennosti pitkin ohjin ilman suurempia tuijotteluita. Tämähän on tietenkin se normaalitilanne. Raviverryttelyssä Sulo tuntui suorastaan tahmealta, mutta laukassa löytyi virtaa paljon paremmin. Sain jo vähän pidätelläkin ettei meno yltynyt liian pirteäksi, mutta hyvästä energiasta huolimatta ei kyllä löytynyt minkäänlaista pyöreyttä. Selvä syypää oli oma jännittyneisyyteni, sillä en tässä mielentilassa saanut itseäni rentoutettua vaan käsi jäi kovaksi. Jännittyneisyys siirtyi ohjan kautta tietysti Suloonkin, eikä näin ollen päästy verryttelyn aikana lähellekään niin rentoon menoon kuin olisin toivonut.

Verryttelytehtävänä tultiin ensin 14 metrin suoraa linjaa pikkuesteillä. Sulolla oli edelleen hyvä energia ja imua eteen, mutta pitelin sen verran että väli jäi ensin hieman pitkäksi neljällä laukalla. Sulo kuitenkin ponkaisi jälkimmäisen esteen muitta mutkitta vähän kauempaa, ja sain vaikutelman että se oli tänään menossa esteille ihan rohkeasti ja innokkaasti. Toisella kierroksella oltiin taas jäämässä vähän kauas toisesta esteestä, mutta Sulo reagoi pohkeesta nopeasti eteen. Esteen jälkeen oli sitten kontrolli pari askelta hieman hukassa, joten pohjeapuni oli ehkä turhankin voimakas.

Yksittäisenä tehtävänä ennen rataa tultiin vielä kaksi kierrosta ristikko-pysty-sarjaa 8.5 metrin välillä. Näin pikkuruisilla esteillä väli tahtoi jäädä pitkäksi kahdelle laukalle. Ensimmäisellä kierroksella tein sen perinteisen virheen että jännitin ponnistuspaikkaa a-osalle aivan liikaa, ja kun paikka jäi vähän epävarmaksi heitin ohjan pois ja unohdin myös pohkeet matkasta. Tästä tilanteesta Sulo kieltää lähestulkoon aina, ja niin se teki myös tälle pikkuristikolle. Uudella yrityksellä pidin pohkeet tosi napakasti mukana ja heti päästiin yli. Väli jäi tosiaan pitkäksi ja hetken aikaa arvuuttelin mitä mahtaa tapahtua, mutta Sulo hyppäsi b-osan kauempaa eikä ottanut miniaskelta/kieltoa. Nämä tilanteet missä esteestä jäädään kauas ja Sulo venyttää kiihdytysaskeleen sekä hyppää kauempaa on aina vähän pelottavia, sillä jos tässä tilanteesta Sulo päättääkin viime hetkessä stopata niin kyydissäpysymismahdollisuudet ovat hyvin heikot. Toisella hyppykierroksella mentiin samalla lailla b-osalle venyttäen, ja vauhdikkaan hypyn jälkeen Sulo nakkeli niskojaan siihen malliin että villiponi oli kuoriutumassa esiin.

Päivän rataa hypättiin kaksi kierrosta. Menin molemmat kierrokset ihan matalalla korkeudella (ristikko - n. 60 cm), sillä olo oli sen verran epävarma ja ekalla kierroksella tuli vähän kämmejä. Sulo lähti etenemään mukavan energistä ratalaukkaa jota oli hyvä kasata, mutta jännityin heti kun hevonen alkoi kyttäillä kentän ulkopuolisia tapahtumia. Aidan taakse ilmestyneitä katsojia piti tietenkin vähän tuijotella ja liirailla pakoon samalla kun lähestyimme ensimmäiselle esteelle. Ekat kaksi hyppyä sujuivat kuitenkin ihan hyvin. Kolmoseste oli valkea lainelankku suoraan vasta-aurinkoon, ja ratsastin tälle pohkeella voimakkaammin sekä kosketin vähän raipallakin lavalle. Lankku ylittyi tällä rohkaisulla ihan hyvin. Seuraavana vuorossa oli tuttu 14 m linja, jolle ope käski ottaa nyt laukkaa kiinni niin että mahduttaisiin neljällä askeleella. Ekalla osalla Sulo pääsi hieman yllättämään hyppäämällä kaukaa, ja kun pasmat meni tästä sekaisin tuli koko välistä aika epämääräinen ja jäätiin vitosesteestä kauas. Sulo pomppasi jollain kummallisella koikkaloikalla esteen yli, ja jarruttelin tämän jälkeen laukan pois kasatakseni itseni uudestaan. Sarjalle tultiin ihan ok:sti, mutta taas jouduttiin venyttämään b-osalle aika reilusti ja sen jälkeen oli kontrolli hieman hukassa. Tiestä viimeiselle esteelle eli okserille tuli liian epämääräinen, ja Sulo luuli meidän olevan menossa rataan kuulumattomalle esteelle joka sijaitsi okseriin nähden noin 90 asteen kulmassa. Kun viime hetkessä ohjasinkin okserille oltiin liian vinossa ja Sulo taisi vähän hämmentyä tilanteesta, ja niinpä se liirasi jo kaukaa okserilta sivuun. Uudella lähestymisellä otin järkevämmän tien, ja pieni okseri ylittyi nyt nätisti.

Ensimmäisellä ratakierroksella oma jännitys ja epävarmuus pääsivät tosiaan sotkemaan kuvioita aivan liikaa, joten toiselle kierrokselle lähdin virheitä paikkailemaan ja ratsastamaan fiksummin. Sulo laukkasi edelleen tosi hyvällä energialla eteen pyrkien mutta "kasassa", ja tällaisessa laukassa se oli helppo tuoda oikeisiin ponnistuspaikkoihin. Oma pää pysyi nyt myöskin paremmin kasassa, ja meno oli oikein sujuvaa. Hyvät ponnistuspaikat ja hypyt, hyvä tempo ja ei mitään todellista epäröintiä millään esteellä kun pidin pohkeet napakasti mukana ja olin itse menossa joka esteen yli. 14 metrin väliin en saanut laukkaa ihan tarpeeksi kiinni ja niinpä vitoselle mentiin pohjaan, kun taas sarjaväli oli edelleen aika pitkä. Kokonaisuutena rata oli kuitenkin oikein asiallinen ja tuntui hyvältä. Tällä lailla kun saisi ratsastettua niin eivät isommatkaan esteet olisi ongelma, mutta sehän tässä on että puomien noustessa alan jännittää liikaa. Näin matalat esteet Sulo kyllä hyppää kun vaan pidän pohkeen ja ohjan mukana enkä jätä sitä yksin. Itsekseen Sulo ei hyppää pienintäkään estettä, eli nukahtamisiin tai omiin epäröinteihin ei ole varaa vaan jokaisen esteen edessä täytyy olla pohje kertomassa että nyt hypätään.

Vaikka en kovin suurille esteille tänään uskaltanutkaan niin jäi ihan mukava mieli siitä miten hyvältä meno tuntui jälkimmäisellä radalla. Tämä suoritus oli ihan hyvä päätös tiistaitreeneille Sulon kanssa. Silloin kun Sulo on oikeassa mielentilassa ja hyppymoodissa niin on sillä hyppääminen kaikesta jännityksestä huolimatta ihanaa. Voi kun olisin itse rohkeampi niin meistä olisi Sulon kanssa voinut tullakin ihan esteratsukko. Nyt kuitenkin hautaan haaveet yhteisestä este- ja kisaurastamme ainakin toistaiseksi, ja käyn ehkä silloin tällöin hyppelemässä Sulolla sen mukaan miten hyvältä tuntuu ilman kiirettä ja painetta saada esteitä nostettua kovin isoiksi.

maanantai 2. kesäkuuta 2014

Uusi alku eli ensitapaaminen vuokraponin kanssa

Pari kuukautta sitten korviini kantautui tieto että Tallinmäellä olisi poni vailla vuokraajaa tavoitteellisempaan treenaamiseen ja ehkä kisaamiseenkin, ja ajatus jäi mielen perälle kutittelemaan. Lopulta asia alkoi vaivata niin paljon että pitihän sitä ponia lähteä edes kokeilemaan. Niinpä suuntasin Annen seurassa Tallinmäen maanantai-illan tunnille, ja pääsin "koeratsastamaan" tämän vuokraajaa etsivän ponin eli eestiläisruuna Valemin. "Vake" on niin aikaisemmalla kuin nykyiselläkin omistajalla ollessaan kisannut esteillä, parhaimmillaan 90 cm luokkia aluetasolla, ja ponia kuvaillaan kiltiksi, helpoksi ja turvalliseksi. Juuri tällaisilla ominaisuuksilla varustettua ratsuahan minä kipeästi kaipaankin etenkin esteharjoituksiin, sillä jos katsotaan totuutta silmiin niin Sulo ja ehkä jopa Perakin ovat minulle liian haastavia hevosia hypätä/kisata ja olen viimeaikaisten huonojen kokemusten jälkeen alkanut jännittää (joskus jopa pelätä) hyppäämistä aivan liikaa.

Vaken selkään päästyäni totesin ensimmäisenä että ainakin poni tuntuu oikein passelin kokoiselta. Tällainen noin 147-senttinen poni lieneekin juuri optimaalinen kaltaiselleni 157-senttiselle ikuiselle poniratsastajalle. Alkukäyntien jälkeen lähdettiin liikkeelle ravissa ratsastaen päädyissä ympyröitä keventäen ja pitkillä sivuilla kevyessä istunnassa. Vakella oli oikein tasaiset liikkeet, joten mukana oli helppo olla. Eteenpäin sai välillä hoputella, mutta pyydettäessä Vake kyllä lähti eteen eikä mitään puskemistilanteita päässyt syntymään. Liikkuminen oli ihan rennon oloista mutta aika pitkänä ja matalana mentiin vielä tässä vaiheessa. Ympyröillä asettaessa ja taivuttaessa tuli pientä pyöristymistäkin. Verryteltiin samaan tapaan vielä laukassa, eli kaarteissa ja ympyröillä istuttiin satulassa ja pitkillä sivuilla noustiin kevyeeseen istuntaan. En saanut laukassa tuntumaa ihan tarpeeksi rennoksi, ja Vake tuntui ajoittain turhan raskaalta edestä. Kevyessä istunnassa oli luontevaa mennä mutta perusistunnassa en laukassa saanut palikoita ihan kohdilleen.

Seuraavaksi otettiin pientä estehyppelyä kolmen esteen jumppasarjalla. Molemmat välit olivat yhdelle laukalle, ja esteet pysyivät kavalettikorkeuksissa. Vake lähti laukkaan ihan hyvällä energialla, ja vaikutti että esteille se sai vähän lisää virtaa. Ensimmäisellä hyppykierroksella poni pääsikin hieman yllättämään sillä että lähti imemään esteitä koti reippaammin, vaikka toki myös ajatuksena oli ratsastaa eteen sillä sarjavälit olivat aika pitkät. Kavalettisarja ylittyi ihan sujuvasti, mutta meno oli vähän liikaa sellaista eteenpäin kaatumista matalana ja etupainoisena. Hyvin Vake kuitenkin venytti hyppyihin vaikka välit jäivätkin vähän pitkiksi. Sarjaa hypeltiin muutama kerta molemmista suunnista. Oikeassa kierroksessa laukka tuppasi vaihtumaan vääräksi, eli jotain vinokenotuksia taisin taas onnistua tekemään. Sarjalle lähestyessä säädin kädellä liikaa yrittäessäni lyhentää ponia ja nostaa keulaa ylös, ja ope huomauttikin että käsien tulisi olla lähestymisissä rauhallisemmat. Esteen päällä myödätessä saisin myös kiinnittää huomiota siihen että ranne pysyy suorana eikä käsi taitu mutkalle.

Jumppasarjan lisäksi ei hypätty tänään muuta, vaan lopputunti mentiin sileän harjoituksia. Kuviona oli kierros pääty-ympyrällä, suunnan vaihto ympyrän leikkauksella ja vaihto toiseen päähän missä vastaava ympyrä ja suunnan vaihto ympyrän poikki. Mentiin aluksi käynnissä ja sitten harjoitusravissa. Vake oli hyppelyiden jälkeen mukavasti kuulolla, ja nyt alkoi etenkin ravissa löytyä ihan hyvä meininki. Asetusten kautta ja eteen aktivoimalla Vake pyöristyi ja liikkui aika tasaisessa muodossa. Pientä etuosan raskautta oli havaittavissa, ja parhaani mukaan yritin puolipidätteillä ja kohottavilla pidätteillä ryhdistää etuosaa kuten on viimeaikoina harjoiteltu tunneilla. Pääsääntöisesti ravityöskentely tuntui oikein mukavalta ponin ollessa rento ja avuilla. Istuminenkin oli näin pehmeässä ravissa helppoa vaikka olikin vielä estejalustimet. Vasemmalle kallisteluna ilmenevä vinouteni vaan oli alituinen riesa etenkin vasemmassa kierroksessa, ja tätä vastaan taistelin koko tunnin melko huonolla menestyksellä. Huomasin tunnin aikana myös sen että Vaken pyöreässä selässä satula tuppasi valumaan oikealle, ja tämä on toki ilmiselvä merkki siitä että oma paino on vinossa.

Lopuksi mentiin ympyrä leikkaa -kuviota vielä laukassa, eli tarkoitus oli tehdä suuntaa vaihtaessa laukanvaihto lennossa. En ole koskaan aikaisemmin harjoitellut laukanvaihtoja (edes tällaisia estevaihtoja) ilman minkäänlaisia puomeja tai kavaletteja, ja olinkin aika pihalla siitä mitä vaihdon hetkellä kuuluisi selässä tehdä. Ajattelin kuitenkin tehtävän olevan Vakelle tuttu, ja yritin vihjailla sille vaihdosta kääntämällä mahdollisimman selkeästi uuteen menosuuntaan, antamalla merkin sisäpohkeella ja siirtämällä painoa uuden suunnan puolelle. Vake tosiaan tiesi homman juonen, joten hyvin epämääräisistä avuista huolimatta se vaihtojakin teki. Välillä vaihdettiin kyllä ihan ravin kautta jos ei laukan energia ollut riittävä. Varsinkin oikeasta vasempaan vaihtaessa ilmeni turhaa jarruttelua ja "paikallaan pomppimista" vaihtoa tehdessä, mutta saatiin sentään joku vähän eleettömämpikin vaihto tehtyä. Kivaa että kerrankin pääsi tällaista juttua vähän harjoittelemaan, ja hienoa että Vake estevaihdot osaa. Esteradalla näppärästi onnistuvat vaihdot ovat ehdottomasti hyödyllinen juttu.

Vake osoittautui kaikin puolin oikein mukavaksi ja mutkattomaksi kaveriksi. Yleisvaikutelmana oli erittäin tolkku ja yhteistyöhaluinen poni. Etukäteen olin kuullut Vaken olevan turhankin rauhallinen, mutta onneksi kyseessä ei ollut mikään mahdoton tahmailu vaan Vake kyllä reagoi pohkeesta eteen ja raipan kosketuksiin hyvinkin herkästi. Moottoria siis joutuu hieman herättelemään, mutta tämä herättely vaikuttaisi onnistuvan suhteellisen helposti. Pienet esteet saivat Vaken selvästi vähän innostumaan ja reipastumaan, eli vaikutti siltä että hyppäämisestä tämä poni kyllä tykkää. Työstettävää toki tulee varmaan olemaan ainakin siinä että Vaken saa liikkumaan ryhdikkäämpänä ja lyhyempänä. Ensivaikutelman perusteella olin saman tien valmis sopimaan Vaken "vuokraamisesta". Sovittiin että alan käydä maanantaisin tällä samalla tunnilla, jolla useimmiten hypätään, ja lisäksi käyn viikonloppuisin ratsastamassa ponin yhtenä päivänä itsenäisesti. Olen vakuuttunut siitä että lunki, luotettava ja osaava Vake on minulle juuri sopiva valinta elämäni ensimmäiseksi vuokrahevoseksi, ja ajatus siitä että minulla on tällainen "oma" treenikaveri jolla pääsen säännöllisesti ratsastamaan tuntuu tosi kivalta! Toivotaan että yhteistyö lähtee sujumaan niin mukavasti kuin mitä tämän testikerran perusteella uumoilen, ja että kehitykseni ratsastajana lähtee tämän myötä aallonpohjasta uuteen nousuun.