Leirin päätöstunti: superponi Alma jumppasarjalla

Alma ♥

Leirin viimeisenä aamuna ratsastettiin puolentoista tunnin "toivetunti", ja olin luonnollisestikin mukana esteitä toivoneessa ryhmässä. Sain jälleen Alman, ja kun kuulin tunnilla hypättävän jumppasarjaa olin etukäteen hieman huolissani kuinka pikku-Alma pystyisi suoriutumaan jumppasarjasta samoilla väleillä kuin isot puoliveriset. Alma oli viettänyt yönsä laitumella, mistä aamulla ratsastin sen pelkällä riimulla tallille.

Verryttelytehtävänä ravattiin jumppasarjalinjalla maapuomien ja minikavalettien yli kevyessä istunnassa. Välit eivät olleet Alman raviaskeleelle ehkä kaikkein sopivimmat, mutta selvisimme ihan hyvin kun open neuvosta annoin Alman kaikessa rauhassa asetella askeleensa ja tarvittaessa vähän jarruttaakin väleissä sen sijaan että lähdin ajamaan sitä kovasti eteenpäin puomeja ylittäessä.

Seuraavaksi tultiin kolmen ristikon jumppasarjaa ravilähestymisellä, ja tarkoituksena oli jatkaa sarjan jälkeen laukassa sekä ylittää vielä pienellä ympyrällä olevat kaksi pikkuestettä noin kolmen laukka-askeleen välillä. Ravissa lähestyen ei vauhtimme oikein riittänyt mennä sarjavälejä innareina, vaan otettiin laukka-askel ekaan väliin ja esitys oli kaikin puolin kömpelö. Seuraavalla kierroksella ristikot muuttuivat pieniksi pystyiksi ja tultiin sarjalle sisään laukassa, mutta edelleen lähestyimme niin hitaasti ja pienellä askeleella että Alma ei kyennyt molempiin innariväleihin venymään. Esteiden ollessa kavalettikorkuisia rämmittiin toki kaikesta yli.

Kun vaihdettiin suuntaa ja lisättiin innarisarjan perään vielä neljäs este (okseri) yhden laukka-askeleen välillä löytyi Almasta onneksi vitosvaihde ja se lähti hyvinkin innokkaasti imemään kohti sarjaa. En ole ihan varma mikä muutos tässä tapahtui verrattuna ensimmäisten kierrosten himmailuun, mutta hyvä näin. Sarjalle kaartaessa sai ponia suorastaan pidätellä jottei menty liian kovaa, ja tästä laukasta Alma venyi maapuomin ja kolmen esteen innarisarjalle aivan helposti. Yhden laukka-askeleen väliin ponin laukka ei tosin enää riittänyt vaan mentiin tämä kahdella lyhyemmällä askeleella. Ympyrällä hypättävät esteet sarjan jälkeen sujuivat myös näppärästi ja hyvällä energialla.

Lopputunti tultiinkin samaa neljän esteen jumppasarjaa. Okseria hieman korotettiin kierrosten edetessä, tosin minulle ja Almalle maksimikorkeudeksi jäi 65 cm. Alman into pysyi yllä ja joka kierroksella se pinkoi pirteästi sarjalle niin että enintä vauhtia sai jopa pidätellä pois. Aluksi yritin saada Alman venymään viimeiseen väliin yhdellä askeleella, jolloin hypyistä ja niihin mukautumisista tuli vähän huonoja kun vedettiinkin vielä pohjaan se viimeinen miniaskel. Sitten hyväksyin sen että ei Alma tuohon väliin veny eikä ehkä ole järkevääkään hypyttää sitä okserille hurjan kaukaa, ja jäin välissä vain odottamaan kaikessa rauhassa usuttamatta ponia eteen ja ennakoimatta ylävartalolla. Näin saatiin okserille ihan sujuvia hyppyjä vaikka tosiaan väli vähän huono Almalle olikin ja se joutui laukkaa jarruttelemaan toisen askeleen mahduttamiseksi mukaan. Pikkuponi pystyi näin pienen esteen kyllä hyppäämään ihan nätisti läheltäkin kunhan vaan ratsastaja ei lähtenyt heittämään painoa liioitellusti eteen. Kun tämä idea oli selvillä sekä ponille että kuskille olivat viimeiset muutama toistoa sarjalle todella helppoa tekemistä.

Puolitoista tuntia saman jumppasarjan parissa pienillä korkeuksilla oli hieman yksitoikkoista, mutta hauskaa kuitenkin oli hypellä huolettomasti näppärällä pikkuponilla. Tällainen pirteä ja korvat tötteröllä esteelle pinkova poniotus ei vaan voi olla sulattamatta ponitädin sydäntä.



Tähän hupaisaan hyppytuntiin siis päättyi kesän toinen ja viimeinen leiri. Vaikka leiriviikko jäikin omalta osaltani vähän tyngäksi ehdin kuitenkin tutustua kaikkiaan kolmeen oikein kivaan poniin ja ponihevoseen. Mukavat ratsut olivatkin tämän leirin ehdottomia plussapuolia. Opetus oli myös hyvää ja vaativaa. Puitteet tallin, maneesin ja leiritilojen osalta olivat hyvät, ja mukavaa oli että hevoset saivat tuntien ulkopuolella olla etupäässä laitumella. Teoriatunneilla oli mielenkiintoisia aiheita (hevosen hieronta ja venyttely ammatti-ihmisen demonstroimana, irtohypytys). Sen sijaan koulupuoleen painottuva tuntiohjelma tuntui omasta näkökulmasta vähän tylsältä, ja aikataulut muun ohjelman osalta olivat välillä turhan epämääräisiä. Miinusta myös siitä että iltatuntien pyöriessä leirin aikana joutui osa hevosista menemään neljäkin tuntia päivässä. Kokonaisuutena kiva leiri hyvässä seurassa - kiitoksia Anne, Nora ja Jenni sekä muut leiriläiset!

4. leiritunti: lisää kääntämistä ja taivuttamista

Poseeraus Alman kanssa. Anne kuvasi.

Torstaina ratsastettiin vielä toinenkin tunti koulua, tällä kertaa ulkokentällä. Poniputki sen kuin jatkuu eli menin nyt toistamiseen Almalla. Alma tuntuikin liikkuvan ulkona vähän reippaammin kuin maneesissa, tosin sekin varmaan auttoi ettei tällä tunnilla pyöritty jatkuvalla syötöllä minivoltteja vaan ratsastettiin etupäässä isommilla teillä.

Tunnin teemana oli hevosen taivuttaminen erikokoisilla ympyröillä/volteilla. Aluksi mentiin käynnissä ja ravissa suoraan uraa pitkin sekä 20 metrin ympyrät molempiin päätyihin. Meno oli Alman kanssa jokseenkin samanlaista kuin eilen, poni pyöristyi hetkittäin mutta nousi taas pian ylös ja itselläni oli vaikeuksia tuntuman tasaisena säilyttämisessä niin ettei ohja olisi käynyt löysänä aina kun Alma nyökkäsi päätä vähän alemmas. Ope kehottikin rauhoittamaan kättä niin että ohjasotteet tapahtuvat sormia liikuttaen muun käden pysyessä paikoillaan. Taputus sisäkädellä kaulalle ulko-ohjan pitäessä tasaisen tuntuman oli usein hyvä keino saada Alma rentoutumaan ja venyttämään kaulaa pyöreänä eteen ja alas. Pohkeella ja raipalla oli saanut vielä vähän napakoittaa menoa, ja kuten tunnin lopuksi opelle totesin oli perusongelma nyt aivan sama kuin aamulla Elmon kanssa eli liikkeen aktiivisuuden puute. Molempiin suuntiin ratsastaessa oma paino meinasi jostain syystä tippua ympyröillä ulospäin, mikä tietenkin häiritsi ponin kääntämistä ja suoraksi ratsastamista. Kyynärpäät leijuivat jälleen liikaa irti kyljistä, mistä ope joutui huomauttamaan moneen otteeseen läpi tunnin. Ei saisi päivä paistaa olkavarren ja kyljen välistä niin kuin se nyt tekee.

Perusteellisen verryttelyn jälkeen jakaannuttiin ratsastamaan käynnissä 15 metrin ympyröille, joilla yksi ratsukko vuorollaan pienensi ympyrän noin 6 metrin voltiksi. Tunnin kenties onnistunein pätkämme osui tähän pikkuvoltille, jolle kääntäminen ja taivuttaminen auttoi Almaa tulemaan paremmin kahden ohjan ja pohkeen väliin niin että pääsin hellittämään sisäohjasta ja ratsastamaan eteen kohti tuntumaa. Tässä kohtaa Alma sitten liikkuikin tasaisemmin ja rehellisemmin pyöreänä, mutta kun voltti suurennettiin takaisin 15-metriseksi ja taivutuksen aste lieveni ei sama fiilis enää oikein säilynyt.

Tällä kertaa päästiin työkentelemään ihan kunnolla myös laukassa, jota mentiin hyvä tovi uraa pitkin sekä pääty-ympyröillä. Laukkahommat olivat nyt Alman kanssa huomattavasti helpompia kuin eilen, poni liikkui ihan hyvin eteen ja laukkatyöskentelyn loppua kohti tuli opelta kommenttia että Alma alkaa olla paremmin läpi sekä oikealta että vasemmalta ja laukassa on hyvä energia.

Lopuksi mentiin vielä 15 ja 6 metrin volttitehtävää ravissa vasemmalle, mutta meno pikkuvoltilla ei ollut yhtä hyvää kuin aikaisemmin käynnissä oikealle. Jäi sellainen olo että poni kaatui liikaa sisäänpäin taipumatta kunnolla. Tässä kohtaa tuntia Alma kävi myös aika levottomaksi edestä ja nakkeli välillä päätään ylös ja alas. Ehkä tämä oli merkki siitä että säädin kädellä aivan liikaa enkä tarjonnut Almalle mukavaa tasaista tuntumaa. Lopuksi ravattiin vielä hetki loppuverryttelyksi uralla ja isoilla ympyröillä, ja eteen-alas venyminen jäi meidän kohdallamme valitettavasti haaveeksi Alman ollessa edelleen aika rauhaton edestä.

Tuntiin mahtui toki joitain ihan hyviä hetkiä, mutta jokseenkin turhautunut olo jäi kun en onnistunut pääsemään oikein mihinkään näistä samoista perusongelmista jotka vaivasivat edellisilläkin tunneilla sekä Alman että Elmon kanssa. Edelleenkään en keskittynyt varmistamaan riittävän reipasta liikkumista pohkeella ja raipalla vaan unohduin liiaksi vain ohjien pariin. Joka tapauksessa hyvä että tuli nyt testailtua Alman laukka ja todettua se ihan toimivaksi, sillä huomisaamuna olisi luvassa estetunti tämän "superponin" kanssa.

2. leiritunti: voltteja, pieniä voltteja!

Keskiviikkoiltapäivän leiritunnilla vuorossa oli kouluratsastusta, ja kun olin onnistunut jo profiloitumaan poniratsastajaksi niin ope totesi laittavansa minulle oikein superponin. Kyseinen otus oli 139 cm korkea, suloinen eestinponipullero Ateena eli Alma.

Pieni ketterä poni oletettavasti helpottikin selviytymistä tunnin tehtävistä, sillä koko tunnin ajan työstämämme kuvio vaati varsin tiukkaa kääntämistä pienille volteille. Kuviossa ratsastettiin pitkät sivut arviolta noin 8 metriä uran sisäpuolella ja tästä pyöräytettiin seinälle päin voltit kolmessa pisteessä per sivu. Lisäksi vielä lyhyillä sivuilla tehtiin voltit uralta sisäänpäin. Samaa volttitehtävää mentiin sekä käynnissä että harjoitusravissa. Työläästä tehtävänannosta huolimatta Alman satulassa ei juuri hiki tullut, sillä tällä ponilla oli kenties pehmein ravi missä olen koskaan istunut. Eipähän päässyt istunta leviämään ja pohkeet heilumaan aivan niin pahasti kuin tavallisesti, tosin jotenkin vaan onnistuin Almankin kyydissä puristamaan polvea satulaan ja nostamaan pohjetta ylös. Ope huutelikin pitkiä jalkoja läpi koko tunnin.

Alma oli suhteellisen herkkä avuille ja suustaan pehmeä, pohkeelle toki hitaamman puoleinen muttei varsinaisesti laiska. Pienenpienillä volteilla ravi tahtoi kyllä sammua onnettomaksi hiippailuksi, eli aktiivisuutta syövä tehtävä olisi vaatinut minulta napakampaa pohkeenkäyttöä. Hetkellisesti Alma aina pyöristyi ja kuten ope loppupalautteessa totesi venytti välillä vähän askeltakin, harmillista vaan että nämä pätkät olivat kovin lyhyitä. Alma kyllä myötäsi niskasta varsin helposti, mutta nousi hyvin nopeasti taas ylös. Luulisin tämän johtuvan toisaalta siitä etten onnistunut tarjoamaan ponille riittävän vakaata tuntumaa jolle pyöristymisen hetkellä jäädä, ja toisaalta puutteellisesta liikkeen aktiivisuudesta. Parempi liike-energia takaa kohti tuntumaa olisi voinut ratkaista monta ongelmaa. Volteille kääntäessä ja taivuttaessa jäin tuon tuosta liikaa kiinni sisäohjaan sen sijaan että olisin kääntänyt ulkopohkeella ja antanut ponille tilaa liikkua sisäkättä rentouttamalla. Toisaalta jatkuva sisäohjasta muistuttelu johti ehkä siihen että sisäkäteni oli lopulta liian levoton ja otti ja päästi ohjasta yhtenään.

Istunnan suhteen tällä kertaa tuli sanomista etenkin kyljistä irtoavista kyynärpäistä. Oikeaa olkapäätä ope kehotti vetämään taakse ja alas useaan otteeseen (eli olin vino, yllätys yllätys) samoin kuin suoristamaan ranteen. Ranteen mutkalle meno tuntui olevan ongelma nimenomaan raippakädessä, eli en vaan osaa pitää raippaa kädessä niin että saisin pidettyä nyrkin korrektisti suorassa ja pystyssä (sekä käden pehmeänä ja herkkänä). Reittä vasten lepäävä raippa tuntuu pakostakin vääntävän ranteen väärään asentoon. Monta kertaa tuli huomautusta myös erimittaisista ohjista, tyypillisesti niin että vasen oli lyhyempi ja vasen käsi siis edempänä.

Lopuksi otettiin volttikuviolla myös hieman laukannostoja niin että pitkän sivun volteista keskimmäinen ratsastettiin laukassa ja muut harjoitusravissa. Laukannostot vaativat Alman kanssa hyvää valmistelua jottei seurauksena ollut vain ravissa karkuun kipittäminen. Voltteja en juurikaan yrittänyt tehdä, sillä itse laukan ylläpidossa oli sen verran tekemistä että näin pienet voltit tuntuivat aika haasteellisilta. Yhden onnistuneen laukkavoltin ehdimme kuitenkin tehdä. Istuntaa en oikein tuntunut saavan laukassa rennoksi, eikä laukkaa näin ollen pääsyt samalla lailla ratsastamaan kuin käyntiä ja ravia.

Alma osoittautui niin hauskaksi poniksi ratsastaa että tunnista jäi pakostakin hyvä mieli vaikkei esityksemme mitään loisteliainta menoa ollutkaan. Välillä tapahtui oikeansuuntaisia asioita, mutta keskeneräiseksi homma jäi moneltakin osin. Tästä syystä (sekä tietysti siksi että Alma oli niin mainio!) menisin tällä ponilla leirin aikana mielelläni uudestaankin.