Yksi kevyempi etuosa, kiitos

Keskiviikon ratsu koulutunnille oli Jussi. Tällä kertaa ratsastimme pitkästä aikaa tallin toisen open ohjauksessa, ja aiheena oli voltteja ja siirtymisiä. Kummallekin pitkälle sivulle tehtiin kolme volttia, joiden koko oli rajattu keskilinjalla olevilla maapuomeilla. Keskimmäinen voltti oli halkaisijaltaan tavanomaiset noin 10 metriä, mutta reunavoltit oli mitoitettu siten että toisella sivulla ne olivat huomattavasti suurempia ja toisella sivulla pienempiä. Ensin työskenneltiin hetki käynnissä, ja sitten jatkettiin ratsastaen kunkin sivun isommat voltit ravissa ja pienemmät käynnissä. Lopuksi otettiin mukaan laukannostot, eli laukattiin toisella sivulla ensimmäinen iso voltti, siirryttiin raviin ja ravattiin pienempi voltti, sekä nostettiin laukka vielä jälkimmäiselle isolle voltille.

Käynnissä Jussi jäi pitkän ja jähmeän oloiseksi, mutta ravissa se alkoi pikkuhiljaa vertyä paremmin. Tämä vaati eteenratsastusta sekä etuosan nostamista ryhdikkäämmäksi. Oikeassa kierroksessa asetus ei tullut aivan itsestään, mutta tämä oli kuitenkin se suunta missä Jussi tuli paremmin kahdelle ohjalle ja alkoi ravata letkeämmin ja ryhdikkäämmin. Vasemmassa kierroksessa Jussi oli kammottavan vino, enkä saanut tätä korjattua tarpeeksi. Oikea lapa puski ulos tosi paljon niin että volteille oli suorastaan hankala kääntää. Kun lavat olivat vinossa ei liikkuminen myöskään ollut niin sujuvaa, vaan Jussi ravasi vasemmassa kierroksessa pidempänä ja etupainoisempana. Myös oikealle olisi tosin ollut toivottavaa saada keveyttä tuntumaan ja etuosaan, eli ohjan päässä oli koko ajan vähän liikaa painoa. Tilannetta pahensi se, että oikeasta ohjasta puuttui pari "nystyä" juuri kriittisestä kohdasta. Niinpä oikea ohja ei ollut millään pysyä kädessä, vaan valui koko ajan liian pitkäksi ja jouduin puristamaan sitä aivan liikaa pitääkseni sopivan ohjaspituuden.

Oikea laukka rullasi isoilla volteilla mukavan energisesti ja tahdikkaasti, kun vaan rohkenin ratsastaa tarpeeksi eteen. Toki laukassakin kevyempi tuntuma olisi ollut suotavaa. Laukannostot ravista alkoivat sujua kivasti, kun ope kehotti ratsastamaan niihin riittävän isossa ravissa. Aluksi koetin himmailla liikaa ja ottaa ravia kasaan nostoon tullessa, mutta tällöin nosto oli hiukan ponneton ja nenä nousi ylös. Kun taas ratsastin nostoa kohti reilumpaa ravia ottamatta turhaan kiinni nousi laukka näyttävämmin ja pyöreän niskan säilyttäen. Laukasta raviin siirtyessä koetin parhaani mukaan pitää etuosaa ylhäällä ja saada painoa edestä taakse, mikä onnistui vaihtelevalla menestyksellä. Opelta tuli kehujakin parista siirtymisestä, mutta pehmeän vaivattomilta ne eivät kuitenkaan tuntuneet.

Vasen laukka puolestaan oli aika kökköä. Yritin houkutella parempaa liikettä esiin laukkaamalla pari kierrosta pääty-ympyrällä eteen ja antamalla pidempää ohjaa. Tässä askel parani hieman, mutta oikeaa laukkaa vastaavaa elastisuutta ja ryhtiä ei kuitenkaan löytynyt. Myös nostot olivat huonompia tähän suuntaan, vaikka kuinka koetin ratsastaa niihin riittävällä energialla. Nostot kuitenkin paranivat hieman, kun aloin istua sitkeämmin pystyssä enkä heilauttanut ylävartaloa eteen. Raviinsiirtymiset ope kehotti tekemään lakkavoltin lopulla juuri ennen uralle palaamista, ja näin onnistuttiin välttämään kaikkein pahin etuosalle valahtaminen.

Loppuraveissa Jussi tuntui ihan ok:lta ja oli tuntumalla kevyempi kuin suurimman osan tunnista tähän asti. Ope laittoi meidät menemään pari pitkää sivua keskiravissa, ja nyt askeleeseen irtosi jo jonkinlaista pidennystä ja sain etuosan pidettyä samalla aika hyvässä ryhdissä. Sitten annettiin vielä muodon venyä vähän pidemmäksi eteen ja alas. Huomasin kyllä tunnin aikana selkeästi sen, että askel pääsi venymään pidemmäksi ja letkeämmäksi silloin kun Jussin sai vähän parempaan ryhtiin ja pois etuosalta. Vielä pitäisi kuitenkin saada hevonen kannattelemaan itsensä paremmin, jotta tuntuma olisi vähän kevyempi. Myös Jussia olisi kivempi päästä ratsastamaan pehmeämmin ja kevyemmin, vaikka se itse niin mielellään ohjaan nojaileekin.

Lisää laukanvaihtoyritelmiä

Keskiviikon vakiotunnilla oli syysloman vuoksi tavallista väljempää, eli meitä oli ryhmässä poikkeuksellisesti vain neljä. Sain ratsuksi Jussin, ja ope lupasi että jos menisimme kiltisti ja hyvin niin lopuksi harjoiteltaisiin laukanvaihtoja puomeilla. Tämäpä oli hassu sattuma, kun olin aiemmin tänään yrittänyt jo yhdellä tunnilla ähertää vaihtoja puomeilla. Jussin kanssa en laukanvaihtoja ole koskaan aikaisemmin kokeillutkaan.

Aloitimme tunnin kuitenkin pohkeenväistöillä. Väistöjä mentiin käynnissä pituushalkaisijalta uralle, ja lisäksi aina väistön jälkeen käännettiin pitkän sivun keskeltä radan poikki ja ylitettiin kaksi maapuomia ravissa. Käyntiväistöissä Jussi toimi aika mukavasti ja lähti sivulle vaivattomasti tahdin säilyttäen. Ope kuitenkin muistutti ottamaan väistön paremmin kiinni ulkopohkeella, jotta takaosa ehti kunnolla mukaan eikä etuosa vahingossa johtanut liikaa. Kättä sen sijaan sai väistöissä rauhoittaa.

Väistöjä jatkettiin kohta ravissa, ja ne tehtiin nyt pitkän sivun alussa uraa pitkin. Ravipuomien yli mentiin edelleen, ja päädyissä laukattiin ympyröillä. Minun oli koko alkutunnin ajan hyvin vaikea ratsastaa ravia sekä keventäen että satulassa istuen, sillä lonkat kiristivät vastaan aivan uskomattoman paljon siitäkin huolimatta että olin jo aiemmin tänään ratsastaut yhden tunnin. En siis päässyt ravissa istumaan ja vaikuttamaan nätisti, ja Jussikin mennä jolkotteli vähän jäykästi ja kaatui kulmien läpi. Ope kehotti ottamaan kulmiin hyvät puolipidätteet, sekä etenkin valmistelemaan pohkeenväistön kunnolla. Valmisteluihin ja puolipidätteisiin panostaminen kannatti, sillä niin sain Jussin parantamaan raviväistöä todella paljon. Sehän jopa odotti ja meni sivulle eikä vain jyrännyt!

Laukkaympyröillä ope käski istua hiljaa ja takaosan päällä, rauhoittaa käsistä ylimääräisen värkkäämisen sekä päästää sisäohjaa. Käsien tuli jälleen "ratsastaa eteenpäin" eikä vetää taaksepäin. Näitä ohjeita noudattaen Jussi rentoutuikin heti, ja sitä myötä myös pyöristyi nätisti. Laukassa minun oli myös huomattavasti helpompi istua kuin ravissa, ja laukkaympyröillä tulikin ihan mukavia, toimivia hetkiä. Ulkoavut ja pehmeä ratsastus olivat ne pääpointit. Jussin rentouduttua pyöreäksi sai alkaa ratsastaa vähän eteenkin askelta kasvattaen, mutta tätä en saanut tehtyä aivan tarpeeksi rennosti ja pehmeästi.

Lopuksi saimme hetken mennä niitä laukanvaihtoja. Pitkän sivun keskeltä käännettiin suoraan radan poikki, ja ylitettiin kaksi puomia yhden laukan välillä jatkaen linjalta uuteen suuntaan. Jommalla kummalla puomilla olisi vaihto pitänyt saada tehtyä, ja ohjeena oli käyttää pohjeapujen tukena asetusta, ei johtavaa ohjaa. Minulta meni kyllä ihan liikaa huomiota jo siihen että sain ensimmäiselle puomille askeleen sopimaan. Ajoin ja villitsin Jussin vähän liiankin isoon laukkaan, ja puomin yli harpattiin usein liian kaukaa. Tällaisessa harppauksessa Jussi kiskaisi minut eteen irti satulasta, ja tällöin ei tietysti vaihdon onnistumisesta ollut mitään toivoa. Myös askeleen sopiessa ja päästessäni antamaan jonkinlaiset vaihtoavut Jussi kiskaisi minua aina enemmän tai vähemmän etukumaraan, ja kulmaan kaarrettiin huonossa tasapainossa. Parhaimmillaan Jussi vaihtoi etujalat, mutta jäi ristilaukkaan. Oma diagnoosini oli liian huono vartalon hallinta ja istunnan pito Jussi kiskaistessa puomeilla etupainoiseksi. Laukan lyhentäminen ja kasaaminen niin että puomeille ei tultu liian lujaa ja pitkällä askeleella auttoi hieman, mutta nyt Jussi alkoi fiksuna hevosena tehdä vaihtoja ravin kautta. Se siis tiesi suunnan vaihtuvan, ja pudotti ensimmäisellä puomilla nopeasti raviin jatkaen tästä uudella laukalla eteenpäin. Laukka sinänsä oli nyt aika mukavaa ja jopa takajalkojen päällä kontrollissa, mutta aina puomeille tullessa Jussi kiskaisi minut pois tasapainosta ja suoritti tehtävän oman päänsä mukaan.

Vaihdot jäivät siis yritykseksi, mutta ei puomien ratsastus silti hukkaan mennyt. Puomeja laukatessa tuli sopivaa irrottelua, ja Jussi myös "kuumeni" laukkapuomeista niin että liikeessä oli sekä laukassa että loppuraveissa mukavaa sähköä. Täytyy myötää, että Jussi jopa vähän vei minua ajoittain ja puksutti menemään pidätteistä välittämättä kuin juna, mutta kylläpä loppukeventelyissä oli ilmavaa ja energistä ravia! Jussia on vaan niin paljon mukavampi ratsastaa silloin kun se on tällä lailla letkeä ja energinen. Loppujen lopuksi oli siis ihan hauska tunti, siitäkin huolimatta että laukanvaihdot menivät jo toista kertaa saman päivän aikana puihin.

Siirtymisiä ilman vetoa

Keskiviikon tunnilla oli jälleen koulua, ja ratsuksi tuli vanha tuttu Jussi. Tunnin aiheena olivat pysähdykset ja siirtymiset, mitkä ovat minulle olleet Jussin kanssa perinteisesti niitä hankalimpia tehtäviä. Siirtymisiin haluttiin kevyttä kättä ja vatsalihasten käyttöä, joten siinä tälle illalle haastetta.

Siirtymisiä ratsastettiin pituushalkaisijalla, ja lisäksi pitkille sivuille tehtiin 10 metrin voltteja. Aloitimme pysähdyksillä käynnistä ja sitten ravista pituushalkaisijan keskipisteessä. Aluksi turvauduin ohjiin aivan liikaa, eli kun Jussi tuntui hitaalta pysähtymään sorruin vetämään ohjista. Tämä ei nyt käynyt päinsä. Ilman ohjilla kiskomista jarrutusmatka oli ensin pidempi, mutta kun aloimme molemmat saada juonesta paremmin kiinni sujui pysähdys käynnistä pian oikein asiallisesti istunnalla pidättäen ja kevyellä ohjalla. Jussi liikkui kyllä käynnissä pitkänä puikulana ja huonosti selkäänsä käyttäen, mutta edistystä sekin ettei se pysähdyksissä vain vyörynyt vaan pääsin vaikuttamaan pienemmillä avuilla.

Ravista pysähtymisessä oli aluksi samat ongelmat, eli jarrutusmatka oli pitkä ja en keksinyt muuta keinoa kuin vetää ohjasta hevosen seis. Ope kuitenkin totesi, ettei pari käyntiaskelta väliin haittaa vaan ne ovat vain Jussin keino asetella jalkansa pysähdykseen tasan. Kun aloin olla jarrutuksessa kärsivällisempi ja pyrin vain istumaan vetämättä ohjasta Jussi paransi pysähdyksiä koko ajan. Pysähtyminen oli vähän etupainoisen oloista, mutta ohjastuntuma pysyi kuitenkin kohtuullisen kevyenä, eli kun en vetänyt hevosta ei sekään vetänyt takaisin. Muutoinkin koetin ratsastaa kevyellä kädellä ilman vetokilpaa. Jussi olisi saanut olla lyhyemmässä ja pyöreämmässä raamissa, mutta kun ei sinne ilman vahvaa ohjaa nyt päästy niin menin sitten ihan tyytyväisenä vähän pidemmällä hevosella enkä alkanut yrittää Jussin paketoimista edestä. Ravityöskentelyn lopulla liikkuminen alkoi tuntua jo mukavammalta ja selästä pyöreämmältä, niin että pääsin vähän paremmin istumaan harjoitusravissakin. Tällöin myös pysähdyksistä tuli pehmempiä ja täsmällisempiä.

Lopuksi mukaan tuli vielä laukka. Pituushalkaisijalla siirryttiin ensin ravista käyntiin, käynnistä laukannosto ja laukkavoltti pitkälle sivulle, pitkän sivun keskelle siirtyminen laukasta käyntiin ja uudestaan laukkaan. Myös pituushalkasijalle otettiin muutama siirtyminen laukasta käyntiin siinä vaiheessa kun homma alkoi olla paremmin hanskassa. Jussi nosti laukat hyvin, mutta siirtyminen käyntiin jäi ongelmalliseksi. Laukka ei ollut tarpeeksi takaosalla ja lyhyenä niin että siirtyminen olisi tullut pehmeästi ja luontevasti. Raviaskeleita tuppasi aina tulemaan mukaan enemmän tai vähemmän. Olisin myös halunnut laukan pyörimään vähän ilmavammalla askeleella. Oikea laukka rullasi paremmin, mutta vasemmassa laukassa ongelmana tuntui olevan vinous ja ulkokyljelle puskeminen. Molempiin suuntiin ope käski kääntää volteilla paremmin ulkopohkeella ja hellittää sisäohjasta. Oikeassa laukassa sain mielestäni tehtyä ihan asiallisia voltteja joilla muotokin jo vähän lyheni, mutta vasemmassa kierroksessa ulkolapa jäi auttamatta karkuteille.

Siirtymisten parissa tuli tänään pieniä onnistumisia, mutta muutoin tuntui etten saanut Jussiin tällä kertaa ihan kunnolla otetta. Enimmäkseen se jäi liikkumaan aika pitkänä puikulana, ja läpi tunnin vaivasi vinous jota en saanut korjattua. Paremminkin on Jussi kulkenut, mutta hyvää oli sentään se että maltoin ratsastaa tänään kevyellä kädellä myös siirtymiset enkä alkanut kiskoa ohjista. Vetoon ja vahvaan käteen on Jussin kanssa niin helppo sortua, kun se sellaista sietää ja saattaa vieläpä palkita vetämällä kaulaa kaarelle. Mennään mielummin vähän pitkänä kuin lähdetään vahvan käden tielle.

Hieno verryttely ja hyytyvä rataharjoitus

Kouluratakurssin viimeisenä päivänä mentiin tietenkin varsinainen rata eli A-merkin kouluohjelma. Ennen radan ratsastusta verryttelimme maneesissa noin puoli tuntia omatoimisesti, ja sen jälkeen menimme radat kentällä. Olimme sopineet lähtöjärjestyksen niin että minä ja Jussi olimme vuorossa ensimmäisenä. Tämä oli hyvä, sillä pidemmässä verryttelyssä Jussi olisi ehtinyt vain nuukahtaa. Nyt se oli jo valmiiksi lämmitelty, sillä se jatkoi suoraan edeltävältä tunnilta.

Open ohjeistus minulle verryttelyä varten oli ratsastaa paljon siirtymisiä ja hevonen oikein herkäksi ja energiseksi niin että se olisi pienestäkin pohkeen merkistä lähdössä eteen. Sainkin verryttelyn ratsastettua aika mukavasti eteen-ajatuksella, eli en jäänyt nyhräämään ja hienosäätämään muotoa tai muuta vastaavaa, vaan tavoitteeni oli ratsastaa Jussi liikkumaan isosti ja pohkeen edessä. Ravia menin lähinnä keventäen, ja tein jonkin verran siirtymisiä sekä temponvaihteluita ravin ja laukan sisällä. Onnistuin "villitsemään" Jussin aika hyvin sellaiseen mielentilaan jossa sitä sai ennemminkin pidätellä. Kun liikkeessä oli energiaa tuli muodostakin mukavan ryhdikäs. Minulla oli verryttelyssä itse asiassa tosi hauskaa, sillä Jussi oli niin mainio. Tuntui siltä että liikkeissä oli suorastaan lennokkuutta ja ilmaa, ja eteen todellakin mentiin. Sain kuitenkin ratsastettua myös järkeviä siirtymisiä alaspäin, eli meno ei ollut liian etupainoista vyörymistä. Minun subjektiivisessa mittakaavassani Jussi on jo ihan isosti liikkuva hevonen (vaikka oikeastihan se on varsin pieniliikkeinen), joten oli mukavaa posotella menemään oikein kunnon ravia ja laukkaa jossa askel venyi ja irtosi maasta. Yritin kuitenkin varoa väsyttämättä Jussia liikaa, ja annoin sen välillä kävellä ja venyttää tuntumalla kaulaa.

Kun tuli aika lähteä ulos radalle olin enemmän kuin valmis. Jussi oli tuntunut niin hyvältä verryttelyssä, että olin täynnä itseluottamusta. Kentällä Jussin huomio taisi hieman herpaantua maahan ilmestyneisiin koulukirjaimiin, mutta jatkoimme edelleen aktiivisella liikkeellä eteen. Raippa sai rata-alueella olla kädessä ennen suorituksen aloittamista, ja toki koko radankin olisi saanut mennä raipan kanssa. Viime vuonna menin kurssin päätösradan raippa kädessä, joten nyt päätin jättää sen pois. Tiputin raipan ja ravasin pitkän sivun ennen alkutervehdykseen kääntämistä. Tässä vaiheessa Jussi liikkui vielä hyvällä energialla ja ryhdikkäänä, ja kaikki vaikutti oikein hyvältä. Pituushalkaisijalle pääsimme sujuvaa hyvää ravia ja suorassa, joten alku meni ihan nappiin.

Kun lähdimme alkutervehdyksestä liikkeelle oli liikkeestä kuitenkin paras terä poissa, eli verryttelyn lennokkuus ei sitten säilynyt tätä pidemmälle. Nyt sain alkaa ratsastaa taas eteen. Volttikahdeksikko meni ihan asiallisesti, tosin Jussi pilkki edestä ajoittain liian matalaan ja syvään muotoon. Ensimmäinen pohkeenväistö jäi liian loivaksi, ja ravi pääsi tehtävässä hyytymään. Pientä tuskanhikeä alkoi pukata, kun ohjelma oli vasta alkupuolella ja Jussi alkoi käydä nihkeäksi. Keskiravi uralla lähti maltillisesti eteen, mutta siirtymiset olisi pitänyt saada ratsastettua selkeämmin. Takaisin harjoitusraviin jarruttaessa Jussi hieman vyöryi ja turpa painui taas liian alas. Tämän jälkeen esitimme hetken aikaa heikompaa menoa. Pohkeenväistö oikealle oli kovin nihkeä, ja kaula jäi liikaa vasemmalle taipuneeksi. Koska Jussi pääsi "karkaamaan" oikealle oli se myös uralle palatessa vino, ja näin ravi pääsi sammumaan ja muoto valahtamaan pitkäksi. Onneksi seuraava tehtävä eli pysähdys ja peruutus kentän keskellä tarjosi pienen nollausmahdollisuuden. Pysähdys ja peruutus onnistuivatkin yllättävän hyvin, ja niistä tuli numeroksi 6,5. Tämä oli positiivinen yllätys, sillä aikaisemmin pysähdys ja peruutus ovat olleet heikoimpia osuuksiamme kouluradoilla.

Matka jatkui pienen ravipätkän jälkeen keskikäyntiin, joka oli asiallisen aktiivista. Yliastuntaa olisi kuitenkin kaivattu lisää. Stressasin hieman tulevaa vastalaukannostoa, koska Jussi oli selvästi päässyt hyytymään pohkeen taakse ohjelman edetessä. Noston valmistelussa ajauduttiin vähän uran sisäpuolelle, mutta Jussi nosti laukan melko täsmällisesti ja näin ensimmäinen vastalaukka suoritettiin kunnialla. Myös myötälaukannosto lyhyellä sivulla oli täsmällinen. Laukkaan olisi kuitenkin tarvittu enemmän energiaa, ja kun ei sitä ollut pääsi Jussi valumaan laukkavoltilla liian pitkäksi. Kommenttina paperissa olikin "enemmän ylämäkeen". Keskilaukkaa ei Jussista ympyrälle irronnut, vaan se oli aivan liikaa pohkeen takana. Samalla aloin tuupata istunnalla ja kipata lantiota taaksepäin, mikä varmasti pahensi tilannetta ja söi liikettä entisestään.

Uralla laukka oli vähän ryhdikkäämpää, ja valopilkkuna raviinsiirtymisessä ei valahdettu etupainoiseksi. Jussi oli kuitenkin jo kuuroutunut pohkeelle siinä määrin, ettei seuraavalla keskiravilävistäjällä esitetty kyllä minkään sortin askeleen venymistä. Kaulakin meni ihan mutkalle vasemmalle, mitä tyhmänä en edes korjannut. Kun Jussi pääsi liikkumaan kierossa se valahti saman tien pitkäksi. Käyntipätkällä nenä pilkki tosi alhaalla, ja olin huolissani lähtisikö Jussi enää kunnolla laukkaan. Vastalaukka nousi vähän viiveellä, mutta nousi kuitenkin. Vasen laukka nousi lyhyellä sivulla tahmeasti, ja rullasi aika laiskasti ja pitkässä muodossa. Puksuttelimme voltin ja ympyrän samaa ryhditöntä laukkaa, ja istunta pääsi tässä vaiheessa leviämään aika pahasti eli en onnistunut enää istumaan napakasti pystyssä vaan keinuin ja tuuppasin laukan mukana. Lyhyen sivun päättävässä kulmassa lävistäjälle kääntyessä Jussi pääsi putoamaan raviin. Tuuppasin sen uudestaan laukkaan, ja loppulävistäjä meni hyvin. Uralle raviin palatessa jostain löytyi vielä viimeiset energian riippeet, ja lopputervehdykseen ravattiin taas sujuvammin, joskin liian matalalle niskalle pilkkien. Lopputervehdyksessä Jussi pääsi kiskaisemaan minut hieman etukumaraan, ja kun lantio osoitti taaksepäin yritti Jussi hieman lähteä peruuttamaan. Note to self: ei etunojaa pysähdyksissä, jos et halua peruuttaa!

Eipä tässä muuta voinut kuin todeta että pääsi se Jussi sitten kuitenkin hyytymään. Ei mitään uutta sen suhteen, mutta harmillista kun verryttelyssä se oli ollut aivan eri hevonen. Pienten volttien ja väistöjen nyhertäminen radalla kuitenkin tappaa Jussin eteenpäinpyrkimyksen aina, ja takuuvarmasti osuutta asiaan on myös kuskilla joka alkaa istunnalla jarruttaa. Aktiivisuuden hiipuessa Jussi painuu etupainoisemmaksi ja vetää minuakin enemmän eteenpäin, ja näiden seurauksena liikkuminen tyssää entisestään. Aina vaan ajaudun lopulta siihen etunojaiseen tuuppaamiseen, mikä on viimeinen niitti ja laittaa Jussin jumittamaan. Oli tässä radassa hyvätkin hetkensä ohjelman alkupuolella, ja suoritimme toki tasaisesti kaikki tehtävät. Ei läheskään meidän huonoin ratamme, eli paljon pahemminkin on hyydytty, mutta paremminkin on menty. Viime kesänä sama rata raippa kädessä ratsastettuna oli mielestäni jossain määrin parempi.

Ope arvosteli radan melko kiltillä skaalalla ja saimme 61,85% tuloksen. Puhuin open kanssa vielä lyhyesti sen jälkeen kun kaikki olivat ratsastaneet ratansa. Ajatuksia herättävin vinkki jonka sain oli että voisin kokeilla jatkossa toista koulukisahevosta, tarkemmin sanottuna Peraa. Pera olisi minulle mittasuhteiltaan niin paljon sopivampi ja helpompi. Jussilla en vaan pääse kunnolla istumaan ja ratsastamaan pohkeella hevosta ylös ja eteen silloin kun se jää pohkeen taakse. Olen toki pohtinut ennenkin samaa asiaa, eli että Jussilla ratsastamisen ja kisaamisen mielekkyyttä syö se etten ehkä koskaan kykene istumaan ja vaikuttamaan sen selässä oikein. Toki vahvempi keskivartalo ja liikkuvammat lonkat auttaisivat, ja nämä ovat asioita joihin pystyisin vaikuttamaan. Toisaalta olen vain 157-senttinen pikkuihminen jolla on lyhyet jalat ja kapea lantio, ja nämä seikat eivät ole muutettavissa. Rungostaan hyvin massiivisen Jussin kanssa yhtälö ei siis ole aivan toimiva. Kyllähän sen selvästi näkee ja tuntee että istuntani tynnyri-Jussin selässä leviää ja pohjekin yltää vain puoliväliin kylkeä. Istuntavaikeuksien seurauksena en pääse avuilla vaikuttamaan tarpeeksi selkeästi, täsmällisesti ja pehmeästi. Jussin kanssa on uutterasti paukutettu kouluratoja välillä paremmalla ja välillä huonommalla menestyksellä pian neljä vuotta. Ehkä olisi jo aika kokeilla välillä erityyppistä hevosta?

Suoruudesta ja energiasta se lähtee

Kouluratakurssin toisella tunnilla jatkoimme Jussin kanssa A-merkin ohjelman tehtävien harjoittelua. Treenissä olivat volttikahdeksikko ravissa, laukannostot ja vastalaukkapätkät pitkällä sivulla, laukkavoltit sekä pohkeenväistöt ravissa. Parit keskiravitkin ehdittiin ottaa.

Pienen raviverryttelyn jälkeen hioimme ensin volttikahdeksikkoa harjoitusravissa. Jussi oli tänään alusta asti paremmin hereillä kuin eilen, mutta volteilla ravi meni ensin liian varovaiseksi hiippailuksi. Ravissa istuminen tuntui tavanomaisen hankalalta, ja kuvittelin etten pystyisi pyytämään Jussilta yhtään suurempaa liikettä ilman että istunta leviäisi aivan täysin. Tämä oli kuitenkin osittain harhaluulo, sillä kun rohkaistuin ratsastamaan voltit aktiivisemmassa ja lennokkaammassa ravissa muuttui Jussin liikkuminen jonkin verran joustavammaksi ja pehmeämmäksi. Eteen ratsastaminen johti siis tässä tapauksessa siihen että Jussi alkoi käyttää selkäänsä vähän paremmin ja ravin töksähtelevyys väheni. Voltti oikealle onnistui täsmällisesti, mutta voltilla vasemmalle Jussi pääsi liiraamaan ulospäin. Samalla ope käski varoa kaulan ylitaipumista vasemmalle.

Jatkoimme seuraavaksi laukkatehtävien parissa. Pitkän sivun alussa nostettiin käynnistä vastalaukka, jota jatkettiin pitkän sivun viimeiseen kirjaimeen saakka. Kulman läpi mentiin ravissa, ja lyhyellä sivulla tuli myötälaukannosto. Seuraavalle pitkälle sivulle tehtiin vielä 10 metrin voltti. Aloitimme vasemmassa kierroksessa, joka oli tämänkin tehtävän osalta selvästi hankalampi. Jussi oli molemmissa laukannostoissa hidas avuille, mikä johti siihen että aloin tuupata ja heilua istunnalla. Jälkeenpäin ajateltuna varsinkin myötälaukannostossa oli ongelmana vinous. Jussi oli koko ajan vaivihkaa karkaamassa oikealle, eli kaula oli vähän mutkalla vasemmalle ja oikea kylki ulos pullahtaneena. Ei ihme, jos nosto oli hidas kun hevonen liikkui banaanina. Vastalaukassa sinänsä ei ollut ongelmaa, mutta terävyyttä olisi kaivattu lisää. Myötälaukkakin oli vähän ponnettoman oloista, vaikka koetin ratsastaa siihen sitä paljon puhuttua muhkeutta.

Oikeassa kierroksessa sama laukkatehtävä sujui paljon paremmin. Jussi oli paljon paremmin hereillä ja kuulolla, ja vastalaukka nousi oikein napakasti. Raviinsiirtymisen jälkeen sain huolella keskittyä istumaan kiinni satulassa, sillä Jussi eteni kohti seuraavaa nostoa oikein hyvällä energialla. Oikea laukka nousi lyhyeltä sivulta täsmällisesti ja terävästi hyvässä muodossa, ja ero vasempaan kierrokseen oli tosiaan kuin yöllä ja päivällä. Luulen tämän johtuvan nimenomaan siitä, että nyt pääsimme nostoihin suorana eikä hevonen ollut karkaamassa ulkokyljelle. Oikea laukka rullasi myös volteilla näyttävämmin.

Lopuksi teimme ohjelman mukaisia raviväistöjä pituushalkaisijalta kohti pitkää sivua. Lisäksi toisella pitkällä sivulla venytettiin askelta keskiraviin. Jussi oli nyt karistanut kaikki unihiekat silmistään, ja liikkui eteenpäin melkein liiankin kovalla höyryllä. Tällaisesta tilanteesta sitä pääsi tietenkin paremmin kasaamaan ryhdikkääksi, ja muoto vaikutti oikein hyvältä. Keskiraviin Jussi lähti innokkaasti. Väistöissä oli ongelmaa pidätteen läpimenon kanssa, eli Jussi yritti jyrätä eteenpäin kunnolla väistämättä. Tarvittiin aika vahvaa pidätettä ulko-ohjalla ennen kuin väistö alkoi onnistua kunnolla, mutta tällä korjauksella poikitus parani heti. Tuntuma olisi saanut olla vähän kevyempi, mutta muutoin meno tuntui nyt aika mukavalta kun hevonen liikkui eteen ihan omalla moottorilla.

Tänään päällimmäiseksi mieleen jäi se, että Jussia pitäisi päästä suoristamaan paremmin. Oikeassa kierroksessa vinous ei niinkään ole ongelma, mutta vasemmassa kierroksessa hevonen pääsee sen verran kieroon ja katoamaan ulospäin että kaikkien tehtävien ratsastus vaikeutuu. Minun olisi pitänyt puuttua asiaan enemmän sen sijaan että vain totesin tilanteen ja annoin Jussin puksuttaa vinossa. Energia sentään parani alkutunnista loppua kohti huomattavasti, ja sen myötä koko hevosesta tuli ryhdikkäämpi. Tämäkin on asia, jota on muistettava Jussilta pyytää ja vaatia, eli pieneen hiippailuun ei saa tyytyä vaan liikkeseen pitää ratsastaa vähän lisää näyttävyyttä. Tasaisuus on ihan kiva, mutta pienellä ripauksella energiaa ja näyttävyyttä tulee kouluradallakin lisää pisteitä.

Kouluratakurssin avaus

Ei kesää ilman kouluratakurssia. Onneksi päätin jatkaa perinnettä myös tänä kesänä, sillä kurssiviikosta tulikin viimeinen viikko jolloin saamme nauttia meidän ihanan "kouluopen" tunneista ennen kuin puikoissa jatkaa uusi ope. Kolmipäiväisellä kurssilla treenataan A-merkin kouluohjelman tehtäviä ja viimeisenä päivänä on rataharjoitus. Toivoin kurssihevoseksi tietenkin Jussia, eli senkin puolesta pysyttelin vahvasti perinteissä. En ole Jussilla lähiaikoina mennyt, ja olihan se taas pitkästä aikaa iso möhkäle ja valtamerilaiva. Muuten nauratti, mutta lonkkiin kyllä sattui koko tunnin ja eihän se istuminen helppoa ollut. En päässyt koko tunnin aikana yli siitä tuntemuksesta, että ratsuni on aivan valtava jättiläinen (onhan se Jussi varmaan jopa 160-senttinen!).

Aloitimme ratsastaen pituushalkaisijaa ja siinä pysähdyksiä, sekä pitkälle sivulle voltteja. Aluksi tehtävää mentiin käynnissä, missä Jussi oli kovin unelias. Ei se paljon pohjetta tai pidätettä kuunnellut, ja korvatkin osoittivat ihan muualle kuin kohti ratsastajaa. Ope käski herätellä ja herkistää Jussia naputtelemalla sen raipalla pari kertaa käynnistä raviin. Näin saatiin Jussi älyämään että tätäkin kuskia pitää kuunnella, vaikka pohkeet vähän tavallista ylempänä ovatkin. Kun jatkoimme tehtävää ravissa oli Jussi paljon paremmin kuulolla pohkeelle, mutta pysähdyksissä se vähän vyöryi ja oli etupainoinen ja raskas. Toistojen myötä pysähdykset paranivat jonkin verran.

Harjoittelimme tänään myös muutamat keskiravipätkät pitkää sivua pitkin. Nämä otin suosiolla keventäen, sillä Jussin ravi pomputti muutenkin aika paljon. Jussi lähti keskiraveihin aika mukavasti ja tahdikkaasti. Hankalinta keskiraveissa oli saada etuosa pysymään ryhdikkäänä, etenkin siirtymisissä alaspäin. Askeleen pidentäminen tuntui kuitenkin yleisesti parantavan Jussin ravia letkeämpään suuntaan. Jussi olisi kyllä saanut työskennellä ravissa vielä pyöreämpänä selästä, minkä huomasi siitä että ravi ei ollut kovin helppoa istua. Mielestäni olen päässyt istumaan Jussilla joustavammassa ja pehmeämmässäkin ravissa, jolloin istunnan kanssa ei ole ollut näin kauhean työlästä.

Laukassa ratsastimme ensin voltteja harjoituslaukkatempossa, ja erikseen keskiympyröitä keskilaukassa. Laukka oli ainakin istumisen puolesta helpompaa ratsastaa kuin ravi, ja laukassa Jussi liikkui ehkä myös selästä pyöreämpänä. Ope käski tavoitella laukkaan "muhkeutta", ja ohjeisti pitämään sisäkäden volteilla ja ympyröillä kevyenä jotta Jussi saattoi laukata irtonaisesti. Keskilaukkaa piti hieman avustaa raipalla, jotta Jussi lähti kunnolla kasvattamaan askelta. Emme esittäneet mitään hurjan lennokasta keskilaukkaa, mutta oli siinä kuitenkin selvä ero harjoituslaukkaan ja samalla hyvä tahti ja pyöreys.

Loppuraveissa sain ohjeeksi vaihdella muotoa lyhyemmän ja pidemmän välillä, ja näin voimistella myös hevosen selkää paremmin pyöreäksi. Tässä tunnin lopuksi Jussi taisikin työskennellä selästä paremmin, sillä ravi muuttui vähän joustavamman oloiseksi ja harjoitusravissa istuminen olisi ollut jo mukavampaa. Lisää pehmeyttä ja keveyttä olisi liikkumiseen kaivattu koko tunnin ajan. Voi toki olla, että Jussi tuntuu raskaalta ja vähän jähmeältäkin siksi kun olen viime kuukaudet ratsastanut lähes yksinomaan pienillä ketterillä poneilla. Se on kyllä turhauttavaa, kun tuntuu että tätä hevosta olisi niin helppo ratsastaa paljon paremmaksikin jos vaan kykenisin istumaan sen selässä järkevästi. Rungon leveys ja vähän isompi, pomputtavampi askel kuitenkin tekevät hommasta haastavampaa, kun kiristää ja sattuu ja pohje ei pysy vakaana saati veny hevosen ympärille kylkien puoliväliä pidemmälle. Näillä rajoitteilla nyt kuitenkin mennään.

Mukavaa vastalaukkaa

Keskiviikon tunnilla sain mennä toistamiseen Jussilla. Jussi olikin mukava hevonen tämän tunnin tehtäviin, sillä tänään mentiin vastalaukkaa. Aiheeseen liittyen ohjelmassa oli myös vasta-asetuksia ja vastasulkutaivutuksia.

Aloitimme käynnissä ratsastaen ympyröillä vasta- ja myötäasetusta vaihdellen. Pian vasta-asetuksiin lisättiin myös takaosan väistätys ulos ympyrältä siten että liike muuttui vastataivutukseksi. Koin vastataivutuksissa samoja ongelmia kuin viimeksi avotaivutuksissa, eli Jussi pyrki vastustamaan pidätettä aika voimakkaastikin ja jyräämällä välttelemään tehtävää. Täytyy myöntää että en siinä tilanteessa päätynyt kovin rakentaviin ratkaisuihin, vaan ryhdyin hevosen kanssa vetokilpailuun. Ohjassa roikkuen sain väännettyä vastataivutusta muistuttavaa sivuttaisliikettä, mutta ei tässä kyllä etuosan kevenemisestä voitu puhua. Vasemmassa kierroksessa liike oli hankalampi, sillä tässä päädyin myös vääntämään kroppaani vinoon niin että paino putosi vasemmalle puolelle. Oikeassa kierroksessa vastataivutus onnistui hieman paremmin ja keskellä hevosta istuen. Tähän suuntaan oli kuitenkin tärkeää korjata oikeaa lapaa paremmin mukaan liikkeeseen niin ettei vasemmalle taivuttaessa ulkolapa pullahtanut pois kontrollista. Korjaus tapahtui tietenkin oikealla ohjalla ja pohkeella.

Huokaisin helpotuksesta kun hankalasta käyntityöstä siirryttiin kevyeeseen raviin. Myös ravissa ratsastettiin ympyröillä asetuksia vuoroin sisään ja ulos. Ope ohjeisti hakemaan tuntumaan ja etuosaan nyt keveyttä ja ryhtiä, ja myötäämään ohjasta oikein reilusti aina kun Jussi vähänkään keveni ohjan päässä ja kohotti niskaa ylemmäs. Tässä oli ideana estää ohjalla roikkuminen ylipyöreänä sekä palkita Jussi selkeästi aina kun etupainoisuus väheni. Tämä toimikin aika mukavasti. Tarkkailin niskaa ja pyrin kohottamaan sitä ylös jos Jussi alkoi painua liian syvään muotoon, ja palkitsin niskan kohottamisesta ja etuosan kevenemisestä kulloisenkin asettavan ohjan myötäyksellä ihan löysäksi asti. Samalla ratsastin pohkeella ravia aktiiviseksi ylös ja eteen. Jussi hoksasi jutun juonen hyvin pian, ja ohjalla makailu väheni huomattavasti. Ravi tuntui oikein mukavan ryhdikkäältä ja energiseltä ja tuntuma sopivassa määrin kevyeltä muttei tyhjältä. Jussin kanssa pitäisi aina muistaa ettei pidä tyytyä näennäisen pyöreään mutta raskaaseen ja etupainoiseen liikkumiseen, vaan pyrkiä pois molemminpuolisesta ohjalla roikkumisesta. Jos ratsastaja muistaa välillä myödätä ja keventää kättä alkaa ehkä ohjan toisessakin päässä tapahtua kevenemistä.

Laukkasimme ensin hieman myötälaukkaa oikeassa kierroksessa. Laukassa pyrin toteuttamaan samoja myötäämisiä kuin ravissa. Etuosa tuli hieman raskaamman oloiseksi kuin ravissa, mutta raami säilyi mukavan ryhdikkäänä ja laukassa oli hyvä energia. Sitten jatkoimmekin vastalaukkaharjoitusten parissa. Vastalaukkaa mentiin uraa pitkin muutama kierros kerrallaan, ja lyhyet sivut ratsastettiin hieman kaarevasti kentän poikki. Jussi nosti vastalaukat ongelmitta, ja pysyi myös kaarevilla urilla ihan hyvässä tasapainossa. Oikeassa laukassa ope toivoi vielä lisää pyöreyttä niskaan sekä laukkaa lyhyemmäksi ja kootummaksi. Nyt Jussi nimittäin pääsi harppomaan vastalaukkakaaret turhan pitkällä askeleella. Ohjeena oli myös antaa hieman enemmän tilaa oikeasta ohjasta niin etten jäänyt liian vahvasti asettamaan ulos ja näin estämään oikean etujalan liikettä. Vastalaukassa en tosiaan saanut painoa ihan niin hyvin takaosalle ja laukkaa ”pakettiin” kuin myötälaukassa, mutta Jussin hyvän tasapainon ansiosta ei vastalaukka tuottanut kuitenkaan ongelmia.

Vasemman laukan sain vastalaukkana työstettyä oikeaa paremmaksi niin että Jussi hieman lyhensi askelta ja jäi kaarteissa paremmin odottamaan, ja puolipidätteillä myös muoto parani. Istunta oli tärkeässä roolissa puolipidätteiden ratsastamisessa. Mukavaa mennä vastalaukkaa näin että homma tuntuu hyvinkin vaivattomalta, ja kummasti myös istunnan saa vastalaukkakaarteissa paremmin tasapainoon ja kallistelematta keskelle hevosta kun hevonen on tasapainossa. Lopuksi ope kehotti vielä asettamaan vastalaukassa kaarteen suuntaisesti, eli menimme oikealle kaartaen vasemmassa laukassa ja oikealle asettaen. Aika vinhaa, että näinkin pystyi tekemään ja Jussi suoritti myös tämän tehtävän hienosti! Vasen kylki on Jussilla lyhyempi, joten tässä tehtävässä se sai jo ihan laittaa itseään likoon ja venyttää jäykempää puoltaan. Tämän haastavamman työskentelyn jälkeen haettiinkin sitten loppuraveissa oikein rentoa eteen-alas-muotoa pidemmällä ohjalla.

Vastasulkutaivutusten ongelma jäi tällä tunnilla ratkaisematta, mutta olin toki tyytyväinen siihen tuntuman keveyteen ja etuosan ryhtiin mitä muutoin sain alkutunnista Jussiin ratsastettua. Samanlainen keveys pitäisi saada jotenkin siirrettyä myös niihin haastavampiin liikkeisiin kuten taivutusväistöihin. Vastalaukkaharjoituksista jäi kivat fiilikset, sillä siitä on jo jonkin aikaa kun olen päässyt vastalaukkoja menemään niin että hommassa on ollut jokin tolkku. Onhan se niin paljon hevosesta kiinni miten helppo vastalaukkaa on ratsastaa, mutta haastavampien tapausten välissä on kivaa ja varmasti hyödyllistäkin päästä kokeilemaan Jussin kaltaisella hevosella millaista vastalaukka on silloin kun siinä on palikat kohdillaan ja tehtävä onnistuu suhteellisen vaivattomasti. Tällöin pääsee myös harjoittelemaan enemmän hienosäätöä muun muassa muodon, kokoamisen ja tahdin kanssa.

Pitkästä aikaa pitkäkorvalla

Keskiviikon tunnille sain pitkästä aikaa Jussin. Muuten mukavaa, mutta kauhistelin etukäteen sitä miten osaisin taas Jussin selässä istua ratsastettuani viime aikoina lähinnä vain poneilla. Jussi tuntui tietysti pitkästä aikaa tosi isolta (ja selästä käsin nauratti sen pitkät korvat), mutta yllättäen sen satulassa ei lonkkia pakottanut ollenkaan niin pahasti kuin olin odottanut.

Aluksi sain vähän palautella mieleen miten tällä hevosella ratsastettiinkaan. Verryttelyravissa jäin aluksi hissuttelemaan, ja ope käski pyytää ravia aktiivisemmaksi eteenpäin. Ei siihen tarvittu kuin kehotus Jussille liikkua vähän isommin, ja se alkoi kulkea oikein mukavasti. Ravissa tuntui olevan kivasti energiaa ja ilmaa, ja Jussin muotokin parani sen myötä kun alettiin liikkua oikeaa ravia. Ison hevosen täytyy siis muistaa antaa liikkua tarpeeksi isosti, ei tässä sen kummemmasta ollut kyse.

Laukat mentiin tällä kertaa jo alkutunnista. Jussin laukka oli kenties tunnin parasta antia, sillä jotenkin laukka nyt vain rullasi mukavan aktiivisena ja ryhdikkäänä. Alkutunnista viisastuneena en jäänyt ratsastamaan liikaa taaksepäin, vaan annoin Jussin laukata eteen mutta samalla kuitenkin tarkkailin etuosan ryhtiä ja lyhyyttä. Sain myös istunnan mukaan laukkaan aika kivasti. Vasemmassa laukassa huomaamattani hieman tuuppasin, mutta oikeassa laukassa sain keskikropan rauhoitettua ja tuntui helpolta istua eleettömän rauhallisesti liikettä mukaillen. Pohkeetkin sain mielestäni aika hyvin rauhoitettua kylkiin satulavyön kohdalle. Koko laukassa oli tasapainoinen ja helppo fiilis niin hevosen liikkumisen kuin oman istunnankin osalta, ja se oli oikein hieno tunne.

Tunnin varsinaisena aiheena olivat avotaivutukset, joita tehtiin käynnissä ja ravissa pitkillä sivuilla. Lisäksi sivujen alkuun ratsastettiin voltit. Aloitimme vasemmassa kierroksessa, joka osoittautui hankalammaksi suunnaksi. En saanut avotaivutuksiin pidätettä kunnolla läpi, ja Jussi vähän jyräili pullauttaen oikeaa lapaa ulos liikkeestä. Ope kehotti tekemään lisää pidätteitä ulko-ohjalla eli oikealla ohjalla, mutta en saanut tätä tehtyä tarpeeksi pehmeällä kädellä vaan Jussi muuttui epätasaiseksi edestä. Voi olla, että samalla myös vasen käsi lukittui liikaa kiinni ohjaan. Istuntakin meni tähän suuntaan helposti vasemmalle kenottamiseksi. Pientä parannusta sain aikaan jämäköittämällä oikeaa kylkeäni sekä suuntaamalla katsetta ja ylävartaloa eteenpäin uraa pitkin. Ravissa avotaivutus onnistui oikeastaan paremmin, sillä en ehtinyt jäädä niin paljon askartelemaan ohjan kanssa vaan käteen tuli ehkä enemmän rentoutta. Ainakin Jussi vähän tasoittui ravissa, mutta edelleenkään en saanut ulkolapaa ihan kunnolla kontrolliin.

Oikeassa kierroksessa avoitaivutus oli vähän helpompaa, mutta ei se aivan itsestään mennyt tähänkään suuntaan. Periaatteessa liikkessä oli ihan oikea idea, mutta avotaivutus jäi vielä turhan loivaksi niin että oli siinä ja siinä mentiinkö kolmella uralla. Ope rohkaisikin tuomaan etuosaa vielä selkeämmin sisään sekä taivuttamaan paremmin. Jussi pyrki vastaamaan asettavaan ohjaan nyökkäämällä niskaa linkkuun, mutta en saanut tyytyä tähän vaan sekä volteilla että avotaivutuksissa ope ohjeisti nostamaan niskaa ylös ulko-ohjalla sekä pyytämään asetuksen kunnolla läpi sisäohjalla. Näillä ohjeilla sain tehtyä ravissa parit hyvät avotaivutuspätkät reilummalla ja rehellisemmällä asetuksella ja taivutuksella, ja näissä myös Jussin raami tuli kuulemma aika kivaksi. Ehkä avotaivutuksissa päällimmäiseksi ongelmaksi jäi nimenomaan se että nyhersin liian varovaisesti ja epämääräisesti sen sijaan että olisin selkeästi hahmottanut mitä halusin hevosen tekevän ja napakasti pyytänyt sitä.

Tunti Jussin kanssa pitkästä aikaa oli oikein mukava kokemus, vaikka avotaivutuksiin jäikin vielä hiottavaa. Pääsääntöisesti meno oli kuitenkin ihan kelpoa, ja en kokenut istunnan kanssa läheskään sellaisia ongelmia kuin olin odottanut. Totesin että pohkeeni heiluvat Jussin ravissa tätä nykyä paljon vähemmän kuin pahimpina aikoina, eli olen saanut istuntaan jonkinlaista jämäkkyyttä ja jäntevyyttä. Ehkä myös lonkat ovat runsaan ratsastamisen ansioista saaneet pientä irtonaisuutta niin että tosiaan pystyn siellä Jussinkin leveässä selässä siedettävästi ja polvilla puristamatta istumaan. Toki tämä tunti kävi aikamoisesta venytysharjoituksesta lonkille, mutta ei kuitenkaan tarvinnut tuskastua oman kropan rajoitteisiin. Ope kannusti tunnin lopuksi toteamalla menon näyttäneen siltä että helppo A -ratoja voisin hyvinkin kuvitella Jussilla meneväni. Siinä olisikin hyvä tavoite syksyn koulukisoihin.

Lisää istuntarääkkiä

Torstain tunnilla jatkettiin istuntateemalla, ja ratsukin oli sama kuin viikko sitten eli Jussi. Lisää siis kunnon rääkkiä vatsalihaksille ja lonkille, jee ja auh! Menin koko tunnin ilman jalustimia lukuunottamatta lyhyttä pätkää kevyttä ravia alkuverryttelynä, joten lonkat saivatkin venyä koko rahan edestä.

Tänään ratsastimme erityisesti siirtymisiä. Pitkillä sivuilla mentiin käynnissä, ja ennen lyhyttä sivua siirryttiin raviin sekä pyöräytettiin ravivoltti lyhyelle sivulle. Huomion kohteena istunnassani olivat luonnollisestikin samat asiat kuin edelliskerroilla. Ope muistutteli etenkin hartioiden ja olkavarsien rentona pitämisestä ja etureisien venyttämisestä. Näin alkutunnista en vielä saanut jalkoja venymään kovin pitkiksi vaan lonkat kiristivät liikaa. Harjoitusravi oli kuitenkin lastenleikkiä verrattuna jalustimet jalassa keventämiseen, sillä keventäessä lonkankoukistajiin sattui joka askeleella. Harjoitusravissa lantio oli mielestäni aika korrektissa asennossa, ja istuin ravissa varsin vakaasti. Vatsalihaksia en kyllä tuntenut läheskään tarpeeksi, eli hartioita ja olkavarsia rentouttaessa ylävatsan ote pääsi hieman herpaantumaan. Ope tuumasi Jussin liikkuvan tänään epätavanomaisen suorana, ja huomasin tämän itsekin. Asetus ja taivutus oikealle onnistuivat pehmeästi ja luontevasti, ja vasemmassa kierroksessa ei juurikaan tullut ylitaipumista ja ulkolavan pullahtamista. Itsekin onnistuin kuulemma nyt pysymään vasemmassa kierroksessa keskellä hevosta niin ettei paino tipahtanut ulos, mikä on kyllä jo aika poikkeuksellista. Sen sijaan oikeassa kierroksessa paino pääsi voltilla vähän valahtamaan ulkopuolelle, eli kumma kyllä tänään omien vinouksieni hallinta onnistui paremmin vasemmalle ratsastaessa.

Laukkaa työstettiin vain lyhyitä pätkiä, eli tilanteen mukaan pitkän sivun lopulla tai lyhyellä sivulla nostettiin käynnistä laukka ja jatkettiin puolikas pääty-ympyrä ennen raviin siirtymistä. Välillä tosin haeskelin tuntumaa vatsalihaksiini ja takareisiini parin yhtäjaksoisen laukkaympyrän verran. En löytänyt aivan niin täydellistä oivallusta kropan käytöstä kuin viime kerralla, mutta silti oikea laukka oli aika mukavaa menoa. Jalat pääsivät vielä vähän nousemaan, eli en saanut niitä hevosen ympäri ja takareisiä aktiiviseksi yhtä hyvin kuin viimeksi. Keskivartalo oli silti mukavan jämäkän oloinen eikä vasemmassakaan laukassa tullut mitään holtitonta heijaamista. Vasen laukka oli kuitenkin taas vähän vaikeampi, sillä siinä Jussi kiskoi minua enemmän eteen. Oikeassa laukassa puolestaan löytyi ajoittain varsin kivakin raami ja etuosan keveys. Ope muistutteli vielä että lantiota ei pidä viedä liikaa eteen vaan sen sijaan sitä tulee "kääntää" vatsalihaksilla ylöspäin liikkeen mukana.

Parhaat hetket koettiin tällä kertaa tunnin lopuksi kun laukan jälkeen ravattiin vielä ilman jalustimia. Tämä oli se palkitseva hetki kun noin 50 minuutin tuskan jälkeen lonkat alkoivat vihdoin venyä kunnolla ja pääsin todella istumaan hevosen ympäri. Jussikin liikkui tässä vaiheessa mukavan joustavaa ravia ja hyvässä muodossa olematta kovin raskas. Nyt alkoi harjoitusravi tuntua jo aika helpolta ja sujuvalta. Ope muistutti vielä kertaalleen olkavarsien rentoutuksesta, ja kun sain olkavarret luontevasti kylkien viereen piteni kuulemma koko ylävartalo ja istunta alkoi tuntua siltä kuin pitääkin. Ehkä niihin vatsalihaksiin olisi pitänyt saada vielä lisää rutistusta, mutta kyllä siellä vatsassa jonkinlainen tuki oli koko ajan päällä enkä päästänyt itseäni lötköön yliojennukseen.

Muutaman perättäisen tunnin istuntajakso on kyllä tehnyt todella hyvää, ja väitän että niiden seurauksena olen saanut istunnasta parempaa ideaa käytännön tasolla. Joulukuun pilateskurssilla tuli kunnon "alkusysäys" ja siitä on ollut hyvä jatkaa kun oma ope ohjaa samojen periaatteiden pohjalta. Ei tämä istuminen kyllä helppoa ole, mutta muu ei varmaan auta kuin etsiä ne samat palikat paikoilleen tunti toisensa jälkeen ja toivoa että oikeasta istunnasta tulisi jonakin päivänä automaatio jonka ylläpitäminen ei vie kaikkea huomiota ja energiaa. 

Räsynukesta ratsastajaksi

Arvasin aivan oikein eli myös torstaina meillä oli istuntatunti. Sehän sopi minulle oikein hyvin, ja mikä parasta ratsuni oli tällä kertaa Jussi eli istunnalle tuli nyt oikein kunnolla haastetta. Ratsastimme lähes koko tunnin ilman jalustimia ja pysyttelimme ympyröillä. Väistöjä ei tänään tehty, eli ratsastimme vain eri askellajeja sekä hieman siirtymisiä.

Jussin leveässä selässä istuntapalikoiden löytäminen oli aika lailla eri juttu kuin kapoisemmalla Lorella. Aluksi vähän harmittelinkin sitä että tänään en ehkä pystyisi toteuttamaan "takareidet kiinni hevoseen" -ideaa josta eilen sain uskoakseni ensimmäistä kertaa ikinä kunnolla kiinni käytännön tasolla. Lonkankoukistajiakin kiristi tietysti ihan eri malliin tämän hevosen selässä. Aluksi lonkat meinasivatkin vetää lantioni jatkuvasti pois oikeasta asennosta, ja etsiskelin välillä lantion asentoa nostamalla jalat eteen satulansiipien päälle. Lantio alkoi pysyä oikeassa asennossa siinä vaiheessa kun hoksasin antaa jalkojeni olla hieman edempänä ja kunnolla koulusatulan polvitukia vasten, ja samalla istunnasta tuli kaikin puolin jämäkämmän oloinen. Eiliseltä olin hoksannut sen ettei ylävartalon eteenvientiä ja ylävatsan rutistusta kannalta sentään liioitella, ja kun pidin tämän mielessä löytyi asento jossa pää ja hartiat eivät pudonneet vaan katse pysyi ylhäällä ja hartiat pois kippurasta. Tänään en siis könöttänyt enää juurikaan koppakuoriaisasennossa, mutta kädet olisi vielä saanut kantaa paremmin ja pyrkiä olkavarresta lähtien rentouttamaan tuntumaa.

Ravissa istuminen meni aluksi pomppimiseksi, mutta kohtalaisen hallituksi sellaiseksi. Sen jälkeen kun älysin viedä jalat eteen ja sain sitä kautta tukea ja napakkuutta lantion asentoon alkoi ravissa istuminen helpottua, ja osansa asiaan oli varmaan silläkin että Jussi alkoi pikkuhiljaa liikkua pyöreämpänä ja pehmeämmin. Reidet kyllä pääsivät ravissa väkisinkin nousemaan, mutta keskivartalon paketti pysyi ihan hyvin kasassa enkä edelleenkään kippuroinut pahasti lysyyn ylävartalosta. Painiskelin samojen vinouksien kanssa kuin eilen, eli vasempaan kierrokseen oman kropan suunta osoitti vasemmalta ohi hevosen etuosasta joka puolestaan pyrki liiraamaan ympyrältä ulos. Jotenkin tuntui siltä että ilman jalustimia kampeennuin vasemmassa kierroksessa tavallistakin herkemmin vinoon. Ope muistutteli suoristamaan Jussia ulkoavuilla ja tämä toki olikin tuttua hommaa.

Laukka oli ehdottomasti tunnin mielenkiintoisin ja antoisin osuus. Aloitimme ympyröillä vasemmassa laukassa, ja vaikka selkeä suunnitelmani oli säilyttää keskivartalossa sama napakkuus sekä jalat siinä mihin olin ne saanut fiksattua pääsi Jussi heti nostossa kiskaisemaan minut pois sijoiltani. Jussi veti itseään pitkäksi ja matalaksi ja sen myötä minua eteenpäin niin että jalkani hervahtivat taakse, ylävartalo eteen ja lantio kippasi eteen niin että selkä pääsi notkolle. Siinä sitten keinuin ja heijasin ylävartalolla laukan mukana juuri siten kuin ei kuulu tehdä. Yritin hakea parempaa tukea istuntaan ottamalla jalustimet jalkaan, mutta eipä siitä juuri mitään apua ollut. Huomasin kyllä mikä kaikki istunnassa oli pielessä, mutta vaikka kuinka yritin pinnistää vatsalihaksiani en saanut istuntaa vakautumaan ja jäntevöitymään. Välillä siirryin käyntiin etsimään oikean asennon ja ylävatsan tuen sekä jalat eteen polvitukia vasten, mutta laukannoston hetkellä paketti levisi välittömästi Jussin kiskaistessa minut taas räsynukeksi.

Laukkasimme pienen hengähdystauon jälkeen vielä oikealle, ja nyt nostin jalustimet jälleen kaulalle kun eipä niistä mitään apuakaan ollut ollut. Sain nyt open huomiota ja neuvoja heti laukan aluksi, ja ihme kyllä jokin loksahti hänen ohjeillaan niin hyvin paikoilleen että oikeassa laukassa oli täysin eri meininki kuin äsken vasemmassa. Sain jalat "liimattua" Jussin kylkiin satulavyön kohdalle niin että ne pysyivät nyt edessä, ja lantio pysyi vartalon alle käännettynä ja sain keskikroppani käyttöön suorastaan ennennäkemättömällä tavalla niin että myötäsin hallitusti liikkeen mukana mutta samalla jäntevyys ja tuki säilyi koko ajan. Onnettomat kireät lonkkani olivat ilman jalustimia ratsastetun tunnin aikana päässeet venymään niin että sain todellakin jalat kunnolla hevosen ympäri ja pääsin jopa aktivoimaan niitä paljon puhuttuja takareisiä. Luulenkin että takareisien tuki oli yksi merkittävä tekijä tässä paketissa, sillä sain ideasta kiinni samalla lailla kuin eilen Loren satulassa. En ole varmasti ainakaan Jussilla istunut koskaan näin hyvin kuin mitä tällä kertaa oikeassa laukassa, ja samalla sitten Jussikin alkoi kulkea paremmin eli ei enää kauhonut menemään pitkänä ja edestä raskaana vaan keveni ja siirsi painoa takaosalle.

Oikea laukka oli jotain niin mainiota että tunnin heikkoja hetkiä (joita oli kuitenkin suurempi osa ajasta) ei enää tullut murehdittua. Jopa vasemman laukan epätoivo lähinnä nauratti. Oli kyllä aika mielenkiintoista miten laukkasuunnan vaihduttua alkeistunnille kuuluva räsynukke onnistui kasaamaan itsestään ratsastajan, ja tämän muutoksen yksityiskohdat olisin halunnut ymmärtää vielä paremmin jotta voisin sen jatkossa toistaa. Joka tapauksessa oli tärkeää saada tunne siitä mitä kropassa silloin tapahtuu kun istunta yksinkertaisesti toimii. Voimaa se kyllä vaati keskivartalosta, eli enpä tuota nykyisessä kunnossa pystyisi kovin pitkiä aikoja ylläpitämään. Tunnin jälkeen kyllä tunsi urheilleensa ihan kunnolla, ja varsinkin lonkat olivat saaneet kunnon rääkkiä. Olen vähän kuvitellut että Jussin kaltaisella itselleni täysin vääränkokoisella ja -mallisella hevosella en voi koskaan kyetä istumaan asiallisesti, mutta taitaapa se sittenkin olla mahdollista ja vaatii ainoastaan paljon kovaa työtä niin satulassa kuin oheistreeninäkin. Tekosyyt saavat siis luvan väistyä.

Ensimmäinen Helppo A

Jussi. On se vaan hieno hevonen.

Seuramme vuoden viimeiset koulukisat käytiin harjoitustason kilpailuna, ja kun tarjolla oli A-merkin kouluohjelma niin tässäpä oli hyvä tilaisuus mennä kaikkien aikojen ensimmäinen helppo A -tason kisaratani. Saman A-merkin radan olen toki ratsastanut Jussilla pari kertaa kouluratakurssin yhteydessä, mutta "oikeat" kisat on tietysti vähän eri juttu. Ajattelin kyllä että A-merkin radan ei pitäisi mitenkään hurjasti erota helppo B -radan ratsastamisesta, varsinkin kun itsestäänselvä valintani oli mennä nivelsuitsituksella. Niinpä olin huolissani vain niistä samoista jutuista kuin kisojen yhteydessä yleensäkin: jumittuisiko Jussi radalle ja onnistuisinko istumaan kyydissä edes suunnilleen rentona. Kisajännitys jäi tällä kertaa oikeastaan kokonaan pois, eli toisin kuin edellisissä koulukisoissa en ottanut nyt oikein mitään paineita kisatilanteesta.

Olin tänään Jussin ensimmäinen ratsastaja, joten aloitin verryttelyn rennosti kevyessä ravissa ja annoin ohjaakin vähän pidemmäksi. Verryttely ratsastettiin maneesin päädyssä, joten tilaa ei valtavasti ollut mutta sain kuitenkin mielestäni ratsastettua ihan hyvin eteenkin. En tehnyt verryttelyssä mitään kovin erikoista, vaan lähinnä ratsastin askellajit läpi molempiin suuntiin tavoitteena notkeasti ja rennosti liikkuva hevonen. Sen verran monet kisat on jo Jussilla tullut mentyä että olen oppinut ettei verkassa kannata ruveta liikaa nyhräämään. Jussi vaikutti ihan hyvältä, liikkui eteen puskematta eikä ollut ohjalla kovin raskas. Pääasia kuitenkin että oma pää pysyi aika hyvin kasassa, eli sain ratsastettua verryttelyn rennosti ja järkevästi.

Aitojen sisällä ravailin ennen lähtömerkkiä keventäen, ja Jussi liikkui oikein hienosti. Vihdoin oli tilaa kokeilla kunnolla myös askeleen venytystä, ja Jussi esitti oikein energisen keskiravilävistäjän. Kun istuin lähtömerkin jälkeen alas harjoitusraviin hävisi liikkeestä se paras energia, mutta tämä oli odotettavissa. Tällä kertaa en kuitenkaan jännittänyt ja puristanut istunnalla niin että liike olisi hyytynyt kokonaan. Ohjelman alku ravissa sujuikin varsin mukavasti, ja ensimmäisistä neljästä arvostelukohdasta eli alkutervehdyksestä, volteista ja S-kiemurasta tuli numeroiksi pelkästään 6,5:ttä ja seiskaa. Pohkeenväistöt sen sijaan eivät kumpaankaan suuntaan onnistuneet kuin hyvin loivasti ja takaosan jäädessä jälkeen. Keskiravi pitkällä sivulla väistöjen välissä oli sekin kovin vaisu, ja ihmekö tuo jos ei askel veny kun ratsastaja pomppii ja puristaa satulassa kuin viimeistä päivää heti kun hevonen alkaa kasvattaa ravia. Keskiraviyritys kuitenkin sai Jussin nostamaan niskaa vähän ylemmäs, mikä oli vain hyvä juttu sillä hetkittäin se tahtoi pilkkiä liian syvään muotoon.

Väistöjen jälkeen seurasi vielä yksi niistä ohjelman hankalimmista kohdista, eli pysähdys ja peruutus. Tämä meni päin honkia, sillä jo pysähdykseen tullessa Jussi jyräsi eteen ja yritti ennakoida liikkeellelähtöä. Peruutus tapahtui kovasti vastustellen ja jouduin tekemään sen aika voimakkaalla kädellä. Ehdottomasti ratamme pahin notkahdus, ja tästä tulikin matalin numeromme (5,5). Sitten seurasi pätkä hieman uneliasta käyntiä, mutta olin luottavainen tulevan laukannoston suhteen. Vastalaukka uralla nousikin hyvin, mutta kurkin silti alas varmistaakseni että laukka oli tosiaankin vasen. Pitkän sivun lopussa Jussi pääsi tippumaan raville askeleen verran ennenaikaisesti, joten siirtymisestä tuli hiukan töksähtävä ja etupainoinen. Myös seuraavaa myötälaukannostoa Jussi hiukan ennakoi. Laukassa oli hyvä energia ja sujuvuus, mutta 10 metrin voltti meinasi mennä vähän käsijarrukäännökseksi. Hyvä siitä kuitenkin tuli, ja positiivista että uskalsin ratsastaa laukkaa ihan reilusti enkä jäänyt hissuttelemaan. Keskilaukka ympyrällä olisi saanut venyä enemmänkin, ja eteenratsastaessa muutoin niin hyvä raami pääsi valumaan matalammaksi. Kovin selkeää siirtymää lyhyempään laukkaan en uskaltanut ympyrän jälkeen tehdä, sillä laukka olisi saattanut pudota kokonaan pois.

Laukan jälkeen keskiravilävistäjällä Jussi lähti jo paremmin eteen, muttei vieläkään oikein tarpeeksi. Toinen vastalaukannosto viivästyi hieman Jussin jäädessä käynnissä torkkumaan. Käytin tämän seurauksena nostossa ulkopohjetta niin voimakkaasti että ajauduttiin jonkin verran uran sisäpuolelle. Vasemmassa laukassa ratsastettavalla voltilla ja keskilaukkaympyrällä minulla oli hyvä ja varma fiilis, siitäkin huolimatta että Jussi ei kovin terävästi lähtenyt venyttämään keskilaukkaa. Viimeisellä laukkalävistäjällä pyrin pitämään Jussin niskaa ylhäällä sillä kokemuksesta tiesin sen sukeltavan laukkalävistäjällä liian linkkuun. Vähän linkkuun se meni silti. Lopputervehdykseen kääntyessä tuntui siltä että harjoitusravissa pystyi jo ihan istumaankin, eli taisin olla rennompi kuin alkuradasta.

Kokonaisuutena rata oli ihan jees. Ei jumituttu (jee!) ja ei mitään pahoja kämmejä. Raviohjelman alku ja myötälaukkaosuudet olivat sujuvia ja niihin voi olla tyytyväinen. Vaikka ihan mukavasti menikin niin silti jäi pieni alisuoriutumisen fiilis kun vertaa tätä siihen miten hyvin tunneilla parhaimmillaan menee. Toisaalta verrattuna aikaisempiin kisaratoihimme ja niistä etenkin niihin jumituskertoihin tämä oli oikein kelpo suoritus. Isoin miinus on se että vaikken varsinaisesti jännittänytkään niin nopeasti toisiaan seuraaviin tehtäviin keskittyessäni istunta meni jälleen kaameaksi etunojakönötykseksi ja jalat pääsivät jännittymään ylös. Tunneilla onnistun jo istumaan Jussin selässä vähän nätimminkin, mutta kisaradalla puskee vanha könötys väistämättä esiin. Nyt en kuitenkaan onneksi puristanut ja jännittänyt istunnalla niin pahasti että se olisi jarruttanut hevoselta kaiken liikkeen pois.

Tasaisesta ja ihan kivasta suorituksesta saimme tasaiset ja ihan kivat pisteet: enimmäkseen kuutta ja kuutta puolta ja kokonaistulos oli 62,59%. Palaute tuomarilta oli että vielä lisää energiaa ja terävyyttä. Sitä ennen pitäisi varmaan oppia jotenkin istumaan kun jo tässä mummoravissakin pakka leviää. Joka tapauksessa tämä tasaisen varma suoritus riitti johtopaikkaan, ja johto piti loppuun asti eli bonuksena tuli luokan voitto. Enpä osannut etukäteen odottaa sinivalkoista ruusuketta ensimmäisestä helpon A:n startista! Jussilla olen ehtinyt mennä sen verran monta kisastarttia että niiden pohjalta on hyvä tarkastella kehitystä: marraskuussa 2011 alkoi tämä kisataival helppo C -luokassa 61% tuloksella, ja nyt tasan kolme vuotta myöhemmin mentiin menestyksekkäästi A:ta. Kai tämä kertoo siitä että tällainen lahjatonkin ratsastelija voi ahkeralla harjoittelulla (ja hyvässä opetuksessa) hiljalleen edistyä?

Lisää asetuksia ja taivutuksia

Olin myös tänä torstaina pienryhmätunnilla, joka toimi viimeisenä ratsastuskertanani Jussilla ennen sunnuntain kisoja. Jussi olikin tällä kertaa ihan omilta jäljiltäni, sillä eilen ratsastin sillä päivän viimeisenä ja tänään taas ensimmäisenä. Sain muuten nyt käsiini videomateriaalia minun ja Jussin menosta kahden viikon takaisella tunnilla, ja lisäsin videon kyseisen postauksen yhteyteen.

Tänään aloitettiin tunti hieman erilaisella alkuverryttelyllä, eli ravaten reilusti pidemmällä ohjalla ja aivan kevyellä tuntumalla tavoitellen rentoa eteen-alas venytystä. Tällainen rento aloitus oli mukava, vaikka huomasinkin että pitkällä ohjalla ratsastaen en osannut mm. asettaa yhtä helposti kuin "normaalilla" tuntumalla. Nyt siis joutui pakostakin ottamaan pohkeita ja istuntaa enemmän käyttöön kun ei voinut turvautua ohjaan siinä määrin kuin tavallisesti. Kun sain asettamiseen ideaa ja ratsastin samalla pohkeesta eteen lähti Jussi ihan mukavasti pyöristymään ja venyttämään kaulaa alas, ja rentona se ainakin liikkui vaikka kaikista irtonaisinta ei sen liike vielä näin alkutunnista ollut.

Rennon keventelyn jälkeen otettiin ohjat lyhyemmäksi normaalille tuntumalle ja jatkettiin käynnissä. Ratsastimme nyt pituushalkaisijaa, jonka alkuun tuli voltti ja tästä jatkettiin sulkutaivutuksessa etuosa pituushalkaisijan suuntaisesti. Puolenvälin jälkeen tuli suoristus ja voltti toiseen suuntaan sekä sulkutaivutusta toiselle puolelle. Sulkutaivutus vasemmalle sujui ihanan vaivattomasti, parhaimmillaan lähes ajatuksen voimalla. Ope kehotti tekemään vielä pieniä kohottavia ja etuosaa hidastavia pidätteitä, ja tätä kautta löytyi liikkeen aikana todella hieno ryhdikäs raamikin. Sulkutaivutus oikealle oli huomattavasti vaivalloisempaa, enkä saanut Jussia aivan rehellisesti taipumaan oikeasta kyljestään. Kuuliaisesti se kyllä kulki sivuttaisliikettä etuosa pituushalkaisijalla, mutta tämä jäi liikaa pohkeenväistöä muistuttavaksi sen sijaan että vasen kylki olisi venynyt kunnolla ja oikea lapa lakannut puskemasta liikkeen suuntaan. Koin tässä tilanteessa vaikeuksia istua keskellä hevosta ja oman painoni avulla ohjata sitä haluttuun poikitukseen ja taivutukseen, sillä väkisinkin paino tuntui roikkuvan vasemmalla kyljellä hankaloittamassa tilannetta entisestään.

Laukkaa työstettiin ympyröillä, ja tehtävänä oli edellistuntien tapaan vaihdella myötä- ja vasta-asetuksen välillä. Vasemmassa laukassa vasta-asetuksesta olikin huomattavaa apua, ja sain samalla suoristettua etuosaa oikealta vasemmalle. Tätä kautta koko laukan laatu ja pyöreys parani, mutta muoto painui helposti liian matalaksi ja etupainoiseksi. Ope myös vinkkasi että mikäli Jussi tuntuu laukkaavan kovasti takaosa vasemmalla kannattaa tarkistaa istunta, eli korjata oikealla roikkuva oma paino ja vasemmalle kallistuva ylävartalo. Jussilla kun on taipumusta tuoda takaosa vasemmalle niin se voi olla tällaisille jutuille hyvinkin herkkä. Oikeassa laukassa Jussi oli tälläkin kertaa parempi, eli suorempi, ryhdikkäämpi ja kevyempikin. Opelta tuli kehuja siitä että meno näytti pehmeältä, mutta itse olisin vielä toivonut tuntumaa rennommaksi.

Tältä pohjalta sitten starttaamme sunnuntaina A-merkin kouluohjelman. Jos Jussi toimii kisoissa läheskään yhtä hyvin kuin tunnilla (tai siis jos itse pystyn ratsastamaan läheskään samalla lailla) niin hyvin sen pitäisi mennä.

Kisavalmistautumista siirtymisten parissa

Keskiviikon tunnilla olin jälleen Jussin satulassa. Tällä kertaa jopa ehdin ja sain aikaiseksi venytellä kotona vartin verran ennen tallille lähtöä, ja pienet viimehetken venytykset tein vielä selästä käsin alkukäyntien aikana. Ainakin tuntui että tämä pieni panostus auttoi istunnan suhteen jonkin verran. Jussikin oli valmiiksi verrytelty sillä se jatkoi suoraan edelliseltä tunnilta. Harjoitusravissa istuminen onnistui tänään mielestäni yllättävän hyvin, mihin saattoi vaikuttaa venyttelyn ansiosta hieman irtonaisemmat lonkat sekä se että hevonen oli vetristynyt jo edellisellä tunnilla.

Tänään ratsastimme voltteja ja siirtymisiä. Voltteja tehtiin pari-kolme kummallekin pitkälle sivulle, ensin käynnissä ja sitten kevyessä sekä harjoitusravissa. Lisäksi ratsastettiin uralla siirtymisiä käyntiin sekä siirtymisiä ravin sisällä eli askeleen pidennystä ja lyhentämistä. Jussi ei ollut mahdottoman raskas ohjalla, mutta silti tuntui että se mennä puksutti ravissa aivan liian etupainoisena. Ope kysyikin tuntuuko siltä kuin hevonen juoksisi koko ajan lavoilleen, ja totesin että juuri siltä tämä tuntuu. Ainakin onnistuin siis huomaamaan sen mikä touhussa mätti enkä hämääntynyt kaarella olevasta kaulasta. Open neuvo oli että muodon voi antaa vähän vaihdella ja ratsastaa volteilla hevosta avoimempaankin muotoon jotta etuosaa saisi kohoamaan ylös. Volteilla pääsi sitten monesti käymään niin että unohduin tuijottelemaan hevosen niskaa ja tarkkailemaan painuiko muoto liian matalaksi ja syväksi, ja tällöin volttien muoto saattoi lipsahtaa hassuksi ylileveäksi soikioksi.

Laukassa mentiin samaa tehtävää, eli voltit ja siirtymisiä laukan ja ravin välillä. Jussi laukkasi ihan mukavassa raamissa molempiin suuntiin, ja voltit pääsin kääntämään aika hyvässä tasapainossa. Ope kuitenkin varoitti menemästä volteilla hevosen edelle, eli istunta meinasi hieman työntää hevosta kiireiseksi. Sain keskittyä hakemaan luontevaa istuntaa liikkeen mukana, ja hetkittäin se kyllä löytyikin kunhan muistin että eteen ratsastaa vain pohje eikä istunta lähde yhtään tuuppimaan. Siirtymisiä laukasta raviin oli tarkoitus ajoittaa myös volteille, ja voltilla tehtynä siirtymisistä tulikin parempia ja vähemmän etupainoisia kuin uralla tehtynä. Sain onnistumaan ainakin muutaman siirtymisen joissa raviin päästiin kuskin pysyessä vakaasti pystyssä ja hevosen säilyessä melko kevyenä ja "kasassa". Ei siis yhtään hassumpaa kun ottaa huomioon millaisia etupainoisuusongelmia näissä alaspäin siirtymisissä minulla Jussin kanssa usein on. Itse asiassa tänään kinkkisemmältä vaikuttivat laukannostot, sillä niissä en malttanut istua pystyssä ja hiljaa vaan lähdin aina keikauttamaan ylävartaloani noston hetkellä eteenpäin.

Loppuraveissa taivuteltiin isommilla ympyröillä ja keskiravipätkiäkin sai kokeilla. Jussi liikkui laukan jälkeen hyvinkin elastisen oloisena, eli ravissa alkoi olla sellaista tuntua kuin parhaimmillaan Jussilta löytyy. Tällaisesta ravista askel lähti mukavasti pidentymään, ja niillä parilla keskiravipätkällä mitä ehdin tehdä oli ihanan lennokas olo.

Ei varsinaisesti mitään uutta auringon alla tänään, mutta ihan kelpo menoa. Alkutunnin lavoille jyräävän ja lopputunnin kevyempänä ja elastisempana ravaavan hevosen välillä oli ainakin selkeä ero, ja laukka toimi tänään aika mukavasti. Nykyään melkeinpä koen laukan Jussilla mukavammaksi askellajiksi ratsastaa kuin tämän hevosen ehdottomasti parhaan askellajin eli ravin, suurelta osin varmaankin siksi että laukassa minun on niin paljon helpompaa istua. Kisojen kannalta suurimpana haasteena näenkin sen riskin että en saa ravissa istuntaa rennoksi vaan istunta pääsee jarruttamaan Jussilta kaiken eteenpäinpyrkimyksen pois. Venyttelyt on siis syytä muistaa tulevinakin päivinä.

Myötäistä ja vastaista asetusta ja taivutusta

Mahduin tälläkin viikolla mukaan torstain pienryhmätunnille, ja sain näin kisojen alla mennä jälleen Jussilla. Etukäteen lupasin itselleni että tänään en muuten lähde Jussin kanssa minkäänlaiseen vetokilpaan, enkä yksinkertaisesti suostu ratsastamaan vahvalla kädellä vaan pidän tuntuman kevyenä vaikka mikä olisi. Kuinka ollakaan tunnin aiheena olikin juuri sopivasti asetus ja tuntuma.

Aloitimme käynnissä ja sen jälkeen ravissa vaihdellen myötä- ja vasta-asetuksen välillä niin suoralla uralla kuin ympyröilläkin. Asetukseen odotettiin ensin myötäys yhdelle puolelle, minkä jälkeen vaihdettiin asetuksen puolta ja jälleen pyydettiin hevonen myötäämään. Sain tehtyä asetukset mielestäni aika hyvin, ja Jussin kanssa ne olivat toimiva tapa löytää myös käynnissä pyöreyttä ja keveyttä. Kun hevonen vastasi asetuksiin melko helposti myödäten niin oli helppoa pitää tuntuma ja asetukset pehmeinä. Käynnissä Jussi myötäsi ehkä vähän ylipyöreäksi ja liian matalaan muotoon, mutta ravissa löytyi todella kiva muoto tasaisella kevyellä tuntumalla. Ope vinkkasi vielä että siinä vaiheessa kun hevonen toimii ja vastaa asetuksiin näin hyvin niin siltä voi alkaa pyytää sitten vähän enemmänkin, eli muotoa korkeammaksi ja etuosaa ylös ja ravia isommaksi samalla kun jatkaa rauhallista työskentelyä asetusten kanssa.

Seuraavaksi jäimme ympyrälle, missä jumpattiin ensin käynnissä vasta- ja sulkutaivutuksia. Tehtävänantona oli ratsastaa ensin pätkissä vastataivutusta ympyrällä, eli asetus ulos ja takaosan väistätys ulos ympyrältä samalla kun etuosa ja otsa seuraavat ympyrän uraa. Näin saatiin hevosen sisäkylkeä venymään hevosen taipuessa ympyrään nähden päinvastaiseen suuntaan. Varsinkin vasempaan kierrokseen vastataivutus oli älyttömän hyvä liike Jussin suoristamiseen ja notkistamiseen. Hyvin kuuliaisesti se tehtävän suoritti, ja liikkeen myötä raami parani huomattavasti. Enemmänkin tosin olisi etuosa voinut vielä keventyä ja kohota ylöspäin. Tärkein muistettava juttu vastataivutuksessa oli pitää oma rintakehä ja katse ympyrän kaaren suuntaan, jolloin menosuunta pysyi selkeänä ja istunta keskellä hevosta.

Vastataivutuksen jälkeen vaihdettiin sulkutaivutukseen, eli hevonen taipui nyt menosuuntaan ja takaosa tuli ympyrän kaaren sisäpuolelle. Sulkutaivutuksessa piti varoa ratsastamasta poikitusta liian jyrkästi, sillä Jussi tällaista helposti tarjosi, ja vasemmassa kierroksessa ulkoavuilla piti tuoda oikea lapa riittävästi mukaan liikkeeseen. Sulkutaivutus toimi sekin erinomaisena suoruutta parantavana liikkeenä, ja hetkittäin sain Jussin nousemaan mielestäni jo vähän korkeampaankin muotoon.

Ympyrällä myös laukattiin molempiin suuntiin sen jälkeen kun kyseiseen suuntaan oli ensin notkisteltu vasta- ja sulkutaivutusten parissa. Taivutusväistöt olivat varmasti tehneet tehtävänsä, sillä laukassakin Jussi toimi oikein kivasti ja tuntumakin säilyi kohtalaisen kevyenä. Verrattuna viikko sitten laukassa käymäämme kovaan veto- ja ohjassaroikkumiskisaan meininki oli nyt täysin toinen, eli tänään onnistui jopa laukassa pehmeän tuntuman säilyttäminen!

Tästä kerrasta jäi kyllä hyvä mieli etenkin siksi että kerrankin onnistuin ratsastamaan Jussin näin kevyellä kädellä. En tiedä johtuiko tämä siitä että olin vain päättänyt ratsastavani tänään kevyellä kädellä, vai siitä että Jussi tuli asetusten sekä taivutusväistöjen kautta niin hyväksi ettei vetokilpailuun vaan yksinkertaisesti ajauduttu missään vaiheessa. Ainakin myötä- ja vasta-asetus sekä taivutusväistöt ympyrällä olivat todella hyödyllisiä tehtäviä, jotka todellakin toimivat suoruutta ja muotoa parantavina työkaluina sen sijaan että olisivat olleet vain tehtävän itsensä vuoksi tehtäviä "temppuja".

Testissä etuosan hallinta

Tämän viikon toisen tuntini Saaran tallilla pääsin menemään torstaina neljän ratsukon ryhmässä. Ratsunani oli tänäänkin Jussi, joten menin sillä kahtena päivänä peräkkäin. Tunnin tehtävätkin olivat hieman samansuuntaisia kuin eilen. Käynnissä ja ravissa ratsastettiin kummallekin pitkälle sivulle kaksi volttia, ja näiden väli mentiin uralla avotaivutusta.

Avotaivutus käynnissä oikealle sujui melko hyvin, ja löysin tähän suuntaan hyvän tuntuman istuntaan eli onnistuin istumaan keskellä hevosta ja pitämään oman kropan sopivasti menosuuntaan käännettynä. Aluksi ratsastin avotaivutuksen turhan loivasti ja varovaisesti. Kun ope rohkaisi tuomaan etuosaa vielä enemmän uran sisäpuolelle sekä tekemään riittävät pidätteet ulko-ohjalla tapahtui Jussin muodossa ja liikkumisessa hyvää parannusta. Ravissakin tehtävä onnistui oikeaan kierrokseen ihan asiallisesti, tosin en saanut etuosaa aivan yhtä paljon uran sisäpuolelle vaan liike jäi loivemmaksi. Usein ensimmäiset askeleet uralla voltin jälkeen olivat niitä parhaita avotaivutuksen hetkiä.

Vasen kierros olikin sitten aivan eri juttu. Huomasin heti käynnissä liikkeen olevan tähän suuntaan paljon vaikeampi, mutta tarkalla ulkoapujen käytöllä sain kuin sainkin oikean lavan hallintaan ja avotaivutuksen kautta Jussin suoristumaan. Ope vinkkasi pitämään oikean ohjan mahdollisimman lähellä hevosen kaulaa, ja tästä olikin apua oikean puolen kontrolloinnissa. Lopputuloksena oli siis korrektisti kolmella uralla kulkeva hevonen joka poikkeuksellisesti ei tunkenut oikeaa lapaansa karkuun. Harmi vaan, että ravissa en saanut avotaivutusta onnistumaan ollenkaan samaan malliin. Jussi tuntui vähän juoksevan karkuun koko liikkeestä, enkä ehtinyt kunnolla kääntää etuosaa vaan jäin ainoastaan kiskomaan sisäohjasta kaulaa entistä pahemmin mutkalle. Istuntakin kippasi vinoon eli olin vasemmasta kyljestäni aivan yhtä linkussa kuin ratsunikin. Tässä siis paljastui armottomalla tavalla niin hevosen kuin ratsastajankin vinous.

Laukassa työskentelimme tänään suurella ympyrällä. Oikeassa laukassa havaitsin Jussin olevan vielä jonkin verran vino, mutta se liikkui kuitenkin kohtuullisen hyvässä raamissa olematta älyttömän raskas kädelle. Ope kehotti vuoroin hieman lyhentämään ja kokoamaan laukkaa etuosaa kohottaen, ja vuoroin ratsastamaan kokoamisesta eteen askelta pidemmäksi. Näin saatiin laukka-askeleeseen hieman lisää lennokkuutta ja letkeyttä. Vasen kierros oli laukankin puolesta hankalampi. Alkuun Jussi tuntui ihan hyvältä, mutta parin ympyräkierroksen jälkeen se valui aivan järkyttävän raskaaksi ohjalle. Tuntui kuin se olisi yrittänyt kiskoa minulta kädet irti. Samalla ei tietysti ollut tietoakaan mistään takajalkojen alle tulemisesta, vaikka hevonen muka kaula kaarella olikin. Oikein tunsin miten takaosa kippasi koko ratsukkoa eteen ja alaspäin. Sorruin tietysti mukaan vetokilpaan kun en muutakaan osannut. Ope ohjeisti tuomaan istunnan avulla hevosen painoa taakse ja ylös, eli jämäkällä vartalon käytöllä ratsastamaan pidätteitä, mutta ei onnistunut. Vyörymiseksi jäi vasen laukka eikä siitä muuksi muuttunut.

Jälleen kerran kävi niin että siinä missä oikeaan kierrokseen homma toimii eivät samat asiat alkuunkaan onnistu vasemmalle. Luulisin että vasemman laukan hurjan etupainoisuuden voi senkin osaksi laittaa vinouden piikkiin. Ope totesi avotaivutuksen olevan hyvä liike paitsi hevosen suoristamiseen myös etuosan hallittavuuden tarkastamiseen. Täytyy siis todeta että eipä se Jussin etuosa ole ainakaan kaikissa askellajeissa ihan täydellisesti hallinnassa, joten ihmekö tuo jos ei hevonen ihan suoranakaan kulje.



Videoista kiitos Matille!

Tuttuja juttuja

Keskiviikon koulutunnilla menin jälleen Jussilla. Tunnin tehtäviin kuului tänään erityisesti voltteja, ja alkutunnista mukana olivat myös pohkeenväistöt. Väistöt ratsastettiin käynnissä uralta pituushalkaisijalle, ja pituushalkaisijalle suoristamisen jälkeen käännettiin 10 metrin voltille ensin käynnissä ja sitten ravissa. Myöhemmin ratsastimme ravivoltteja kaksi kappaletta kummallekin pitkälle sivulle. Laukassa kuviona oli nosto käynnistä lyhyeltä sivulta sekä kaksi laukkavolttia toisella pitkällä sivulla.

Käyntiväistöjen myötä tunti lähti oikein mukavasti liikkeelle. Jussi väisti oikein asiallisesti molempiin suuntiin, ja oli väistöissä mukavan suorana "kahden ohjan välissä". Kun väistö sujui näin vaivattomasti niin onnistuin itsekin olemaan satulassa suorana ja rentona. Väistöjen kautta löytyi myös hyvä pyöreä raami. Ope vinkkasi vielä että väistön aikana sisäohjasta myödätessä kannattaa varoa viemästä kättä liikaa eteen niin että tuntuma katoaa, sillä tämän seurauksena saattaa hevonen hetkellisesti loiventaa ristiastuntaa jolloin väistön tasaisuus hieman kärsii. Ravissakin Jussi liikkui ihan mukavasti ja oli aika kevyt edestä. Voltit oikealle alkoivat usein hieman sisälapa edellä, ja ope kehottikin valmistelemaan voltin paremmin asettamalla kunnolla sisäänpäin ennen kääntymistä. Istuntaan korjauksena oli tavanomaiset ylävartalo pystyyn ja istunta enemmän takareisien päälle.

Laukannostot Jussi teki mukavan napakasti, mutta ei tällä kertaa kuitenkaan ennakoinut eli nostoihin päästiin rauhallisesti ja tasaisesti. Laukka tuntui varsinkin aluksi aika pieneltä ja lyhyeltä, ja en rohjennut ihan kunnolla ratsastaa eteen kun piti kuitenkin saada käännettyä ne kymmenen metrin voltit. Ope varoitti menemästä istunnalla liian nopeaa laukkaa, eli piti vähän rauhoittaa lantion liikettä laukan mukana ja näin saada hevonen ottamaan isompia ja rauhallisempia askeleita. Laukkaan sitten tulikin jonkin verran lisää volyymiä, eikä meno ollut näin ollen lainkaan hassumpaa laukassakaan.

Tänään oli sellainen tunti että kaikki tuntui toimivan varsin mutkattomasti ja sujuvasti. Aika vähän jäi tästä kerrasta muistiinkirjattavaa, sillä korjattavat asiat olivat samat kuin Jussin kanssa aina ennenkin eikä niihin löytynyt mitään mullistavaa uutta kikkakolmosta. Meno ei ollut niin superhienoa kuin Jussin kanssa parhaimmillaan on joskus ollut, mutta hevonen oli kuitenkin aika pehmeä, kevyt ja tasainen, ja tehtävät onnistuivat vaivattomasti. Se mikä tästä kokonaisuudesta selvästi puuttuu on että painoa saisi vielä koottua edestä taakse ja hevonen olisi vähän ryhdikkäämpi ja lennokkaampi. Mietin tunnin aikana myös että avuilla vaikuttamista voisi yrittää karsia vähäisemmäksi silloin kun hevonen menee näinkin hyvin. Jussin kanssa sitä jää usein aivan tarpeettomasti varmistelemaan jatkuvilla pienillä ohja- ja pohjeavuilla, sillä Jussi jos kuka sietää tällaista liiankin hyvin eikä siitä yleensä kovin selkeästi kuskia rokota. Se että hevonen asian sietää ei kuitenkaan tarkoita etteikö "ylivaikuttamisesta" pitäisi pyrkiä eroon.

Suorempi hevonen, parempi mieli

Koulutunnille sain jälleen Jussin. Eihän tässä ole pitkä aika seuraaviin koulukisoihinkaan, ja open ei varmaankaan ollut vaikea arvata että Jussi se lienee toiveratsuni näihinkin kisoihin. Kuten tiistain tunnilla myös tänään aiheena oli hevosen kääntäminen.

Päivän tehtävään tutustuttiin heti alkajaisiksi käynnissä. Ensin hevonen pysäytettiin uralla, ja pysähdyksessä käännettiin asetus sisälle eli tässä tapauksessa oikealle. Tämän jälkeen lähdettiin pysähdyksestä kääntämään etuosa edellä suoraan radan poikki, ja ennen uralle tuloa toistettiin sama pysähdys ja liikkeellelähtö etuosaa kääntäen. Tavoitteena oli saada hevonen seuraamaan käännöksen suuntaan kevyesti kiertyvää ylävartaloa siten että liikkeellelähtö tapahtuisi vastauksena kääntäviin apuihin. Sain ideasta mielestäni ihan hyvin kiinni niin että Jussi kääntyi ja taipui sisäpohkeen ympäri ulkoapujen vaikutuksesta. Asetus pysähdyksessä käännöksen suuntaan oli ehkä haastavin osuus, sillä helposti Jussi käänsi päätä liikaakin muttei kuitenkaan kunnolla myödännyt niskasta. Liikkeelle lähdettyämme asetus löytyi paremmin ja kulmissa Jussi pyöristyi ihan mukavasti.

Seuraavaksi verryttelimme hetken aikaa kevyessä ravissa ympyröitä ratsastaen. Ravissa ope kehotti minua erityisesti ojentamaan alaselkää niin ettei selkä pääsisi pyöreäksi vaan olisin paremmin ryhdissä ja "takareisien päällä". Yritin mutta en tainnut ihan päästä tavoiteltuun lopputulokseen istunnan osalta, eli totesin olevani jälleen kerran turhan jumissa. Ahkeran venyttelyn tarve tulee kyllä aina korostuneesti esiin nimenomaan Jussilla ratsastaessa.

Palasimme vielä takaisin käännöstehtävän pariin. Ratsastimme nyt neliöillä, joilla jokaiseen kulmaan tullessa tehtiin pysähdys ja huolellinen käännös etuosa edellä. Tavoitteena oli saada hevonen lähtemään pysähdyksestä liikkeelle ulkoetujalka edellä. Kierros oli nyt vasen, mihin suuntaan tämä olikin erityisen hyödyllinen harjoitus ajatellen Jussin suoristamista eli etuosan tuomista oikealta vasemmalle. Ulkopohje oli minulla käännöksissä aika vahvana mukana jotta tosiaankin sain oikean lavan kunnolla mukaan käännökseen. Jussi taisi ihan tosissaan suoristua, sillä kun kohta siirryttiin työskentelemään ympyrällä harjoitusravissa ja laukassa liikkui se tosiaan suorempana. Ravissa esiintyi kummallista etuosan levottomuutta, mutta laukassa meno tasoittui. Ope kehotti taas ratsastamaan etuosaa ylös ja painoa taakse, ja kun tein tätä kokoavaa työtä niin laukka kyllä alkoi toimia varsin kivasti. Jussi jäi vielä vähän liian raskaaksi edestä, eli etuosa olisi saanut keventyä vielä paremmin, mutta joka tapauksessa laukassa mentiin jopa harvinaisen suorana. Hevosen ollessa suora helpottuu kaikki muukin tietysti heti, ja tuntuman jonkinasteista raskautta lukuunottamatta vasemmassa laukassa oli todella hyvä meininki.

Jatkoimme vielä käynnissä oikeaan kierrokseen tekemään neliöllä pysähdyksiä ja käännöksiä, ja tämän jälkeen laukattiin ympyrällä oikealle. Käännöksissä en jostain syystä saanut nyt aikaan samanlaisia "loksahduksia" eli asetukseen myötäämisiä kuin alkutunnista samassa tehtävässä, mutta laukassa Jussi oli tähänkin suuntaan varsin hyvä. Hetkellisesti sieltä irtosi todella hieno laukka-askel tai pari kun etuosaa sai oikeasti vähän kohoamaan ja kevenemään. Harmi vaan että en saanut tätä ylläpidettyä yhtäjaksoisemmin vaan hienojen hetkien jälkeen Jussi pääsi valumaan uudestaan etupainoisemmaksi.

Laukan osalta oli tänään niin sujuvaa että on pakko olla tyytyväinen, etenkin kun Jussin heikompi eli vasen laukka toimi näin hyvin. Suoristava työ taisi siis todellakin tehdä tehtävänsä. Ravissa sen sijaan oli epämääräisempää, eli aika mielenkiintoista että tänään nimenomaan laukka oli selvästi toimivin askellaji. Luullakseni tämä johtui ainakin osaksi siitä että laukassa pystyin istummaan paljon paremmin ja luontevammin, kun taas Jussin ravissa olin tuttuun tapaan ongelmissa.

Ulkoavut, siirtymiset ja etupainoisuus

Tiistai-iltana olin rästitunnilla, ja tilaa olikin näin syyslomaviikolla hyvin. Lisäkseni tunnilla oli vain neljä ratsukkoa, ja ope oli jakanut minulle Jussin. Tunnin aiheena oli ulkoapujen käyttö kääntäessä sekä siirtymiset. Ratsastettavaan kuvioon kuuluivat kaarrot radan poikki molemmissa päädyissä tarkasti kirjaimesta kirjaimeen sekä keskiympyrät. Tiet pysyivät samana koko tunnin eri askellajeissa, ja kentän poikki kaarrettaessa ratsastettiin ensin siirtymisiä ravista käyntiin ja takaisin sekä myöhemmin laukannostot ravista.

Varsinkin vasempaan kierrokseen sain olla tarkkana ulkoapujen kanssa jotta radan poikki kääntäessä ei ulkolapa päässyt pullahtamaan karkuun ja käännös näin ollen luisumaan hieman pitkäksi. Ope muistuttelikin pitämään oman ulkokyljen jämäkkänä niin etten päästäisi vartaloa kiertymään liioitellusti vasemmalle. Jussia puolestaan suoristettiin tuttuun tapaan korjaten lapoja oikealta vasemmalle, ja keskiympyrällä ohjeena oli ratsastaa välillä vasta-asettaen. Oikeaan kierrokseen oli taas helpompaa työskennellä ja pitää niin hevonen kuin omakin kroppa suorana. Siirtymiset ravista käyntiin ja takaisin Jussi suoritti mielestäni melko letkeästi, mutta valui liian etupainoiseksi. Ylipäänsä Jussi ei ollut tänään kovin ryhdikäs ja kevyt, vaan tuntui suurimman osan ajasta vähän raskaalta edestä. Tästä saan kyllä syyttää myös itseäni, sillä Jussihan kyllä vetää vastaan siinä vaiheessa jos ratsastaja vetää. Hoksasin oikeastaan vasta tunnin jälkeen että en tänään oikein edes yrittäyt ratsastaa Jussia kunnolla ylöspäin vaan lähinnä taaksepäin.

Laukannostoissa Jussi pyrki kovasti ennakoimaan. Kun se näki muiden hevosten laukkaavan kävi se ravissa levottomaksi jo kymmeniä metrejä ennen noston paikkaa, ja tämä näkyi ravin jarruttamisena sekä etuosan nyökkäilynä voimakkaasti ylös ja alas hevosen pyrkiessä tulkitsemaan jokaisen avun laukannostoksi. Näin ollen nostoa ei oikeastaan päässyt yhtään valmistelemaan. Open ohjeena oli ratsastaa ravia reilusti eteen niin että Jussi ei ehtisi jäädä jarruttelemaan ja nyökkimään. Tästä olikin apua tilanteeseen ja ennakointi väheni, mutta samalla sitten käännöksestä radan poikki tuli turhan etupainoista eteenpäin kaatumista ja nostot tapahtuivat tuuppaamalla eteen vyöryvä hevonen valmistelematta laukalle.

Laukassakin Jussi oli melko raskas ja etupainoinen, ja vasen laukka oli aluksi myös aika jäykkää ja kulmikasta. Ope ohjeisti kohottamaan etuosaa reilusti ulko-ohjalla, ja samalla ratsastamaan laukka-askelta pidemmäksi eteen. Parilla raipan napautuksella laukka käynnistyikin niin että liike alkoi rullata huomattavasti isompana ja energisempänä, ja tuli sinne väliin ainakin joku askel jolloin hevonen vähän kohotti etuosaansakin. Pyörivyyttä ja lennokkuutta laukkaan siis löytyi ihan mukavasti lisää kunhan vaan kehtasin vaatia, mutta vieläkin tuntumalta puuttui keveys ja pehmeys. Oikea laukka tuntui alusta asti paremmalta ja Jussilla oli hyvä eteenpäinpyrkimys, mutta sama etupainoisuus ja tuntuman raskaus vaivasi jonkin verran tähänkin suuntaan. Ope kiinnitti kovasti huomiota myös laukasta raviin siirtymisiin, ja kehotti ratsastamaan nämä tarkasti ja hevosta etupainoiseksi päästämättä. Ohjeena oli valmistella siirtyminen ratsastamalla Jussi laukassa avoimempaan muotoon, eli nenää ja niskaa vähän ylöspäin jotta siirtymiseen ei tultu liian syvässä muodossa kyntäen. Tällä reseptillä sain tehtyä parit ihan asialliset siirtymiset.

Tämän päivän meno ei ollut ehkä ihan parasta Jussia, ja ennen kaikkea ei parasta minua. Etuosan ja tuntuman keveyden idea on Jussin kanssa löytynyt viime aikoina paremminkin, kun taas nyt kynnettiin etupainoisuuden suossa aivan liikaa. Kuten sanottua, en mielestäni edes yrittänyt ratsastaa Jussia tarpeeksi ylöspäin vaan tyydyin sen perusmoodiin. Vasemmassa laukassa oli kuitenkin kiva huomata että silloinkin kun alkutilanteena on kulmikas pikkulaukka pystyy liikkeen laatua silti korjaamaan ja laukan ratsastamaan sellaiseksi kuin se parempina päivinä on itsestään. Monesti nimittäin Jussin huono laukka on jäänyt ongelmaksi jolle en ole tunnin aikana pystynyt tekemään mitään. Tällä kertaa jopa sain tämän suhteen jonkinlaisen positiivisen muutoksen aikaan.

Henkimaailman kisajuttuja

Oman seuran koulukisat ja Jussin kanssa jälleen helppo B -startti, tällä kertaa luokkana B-merkin kouluohjelma. Yleensä ei koulukisat jännitä ollenkaan mutta nyt vähän jännitti, sillä olin onnistunut kasaamaan itselleni liikaa paineita. Tunneilla Jussi on mennyt viime viikkoina tosi hyvin, ja tiesin että mikäli lähellekään samalle tasolle pääsisimme kisoissa niin tultaisiin kyllä pärjäämään hienosti. Toisaalta mielessä kummitteli se mahdollisuus että Jussi jälleen kerran hyytyisi radalle pahemman kerran, kuten on niin monesti käynyt ja viimeksi juuri edellisissä kisoissamme keväällä. "Pakko ratsastaa sunnuntaina hyvin" takoi mielessä monta päivää etukäteen, joten ei kai ihme jos ei olotila kisa-aamuna ollut kaikkein rennoin ja leppoisin. Päivän saavutuksiin lukeutui kuitenkin se että onnistuin väkertämään Jussin harjaan oikein siistin ja nätin ranskanletin, vaikka yleensä olen ihan tumpelo ranskanletin teossa.

Lähdimme Jussin kanssa kentälle verryttelemään hyvissä ajoin mutta ei liian aikaisin. Huomasin että jännitys ei oikein helpottanut satulassakaan, eli en saanut itseäni rennoksi. Jussi kuitenkin liikkui aika mukavasti, eteenpäinpyrkimystä oli sopivasti ja tuntuma pysyi kevyenä. Pientä kuolaimen alle painumista välillä mutta ei sitäkään pahasti. Vaikka Jussi ei ollut tänään vielä aiemmin liikkunut niin liike tuli aika pian irtonaisen ja letkeän oloiseksi. Laukassa varsinkin oli mainio energia. Koska en ollut kropastani tarpeeksi rento niin en edes yrittänyt istua alas harjoitusraviin, vaan keventelin ja pyysin askelta pidemmäksi ja lennokkaammaksi. Verkan perusteella Jussi oli tänään oikein hyvä, mutta tiesin vallan mainiosti että radalla saattaisi jumittuminen silti iskeä.

Edellisen ratsukon suorituksen ajan olimme maneesissa valmistautumisalueella, jossa sai ainoastaan kävellä. Olin vähän huolissani siitä jumittuisiko Jussi näin pitkän käyntipätkän aikana kokonaan kun raippakin piti jättää ovelle. Tein vähän väistöjä ja pysähdyksiä. Käynnissä Jussi oli vähän hidas, mutta kun päästiin aitojen sisälle vastasi se edelleen pohkeeseen ja ravissa oi ihan hyvä aktiivisuus. Ratsastin vielä vähän kohottavia pidätteitä ja sitten ravia eteen, ja lähtömerkkiä odottaessa Jussi liikkui oikein hyvin. Kun lähtömerkin jälkeen istuin alas harjoitusraviin en valitettavasti vieläkään onnistunut olemaan rento, joten reidet jännittyivät ylös ja istunta meni kippuroinniksi. Tällainen istunta tietenkin söi Jussin liikkeestä hienoimman terän. Alkutervehdyslinja (6, pys. vinossa) sekä ensimmäinen voltti (6,5) sujuivat kuitenkin vielä ihan hyvässä ravissa ja ryhdikkäässä raamissa. Tämän jälkeen pääsi ratsukko lösähtämään etupainoisemmaksi ja liike alkoi hyytyä. Toisella voltilla (5,5) koin kauhunhetkiä kun tuntui että nyt todellakin hyydytään. Onneksi tämän jälkeen Jussi lähti taas vähän paremmin eteen, ja muistin ratsastaa voltin jälkeen selkeän suoristuksen pituushalkaisijalle (7). Temponlisäys jäi vaisuksi, mutta tasaisesta tahdista irtosi sentään kuutonen. Tämän jälkeen päästiinkin käyntiin eli pahin istunnalla puristaminen loppui. Siirtyminen oli aika pehmeä ja saatiin seiska.

Pohkeenväistö vasemmassa kierroksessa ei ollut hassumpi (6,5), mutta käynti oli kuitenkin vähän ponnetonta ja muoto valui matalaksi. Raviinsiirtymisessä ja suunnanvaihdossa radan poikki (5,5) oli taas energiasta puutetta, vaikka ravipätkän loppua kohti sainkin mielestäni takajalkoja aktivoitua. Toinen väistö oli ehkä vähän tahmeampi (5,5). Käynnissä oli kuitenkin sellainen tunne että tästä päästään kyllä helposti laukkaan, ja nosto onnistuikin hyvin ja ilman puskemista (6,5). Oikea laukka oli kaikin puolin radan paras osuus. En puristanut istunnalla laukassa niin paljon kuin ravissa, joten liike sujui paremmalla energialla eteen ja muoto pysyi mukavan ryhdikkäänä. Olin tyytyväinen niin laukkaympyrään kuin lävistäjäänkin, ja seiskat niistä tulikin paperiin. Vasemman laukan noston sitten munin pahasti. En tiedä mikä nukahdus tässä kohtaa tapahtui, mutta en alkuunkaan vamistellut nostoa vaan nyhjäisin jotain epämääräistä pohkeilla. Jussi ei tietysti tästä lähtenyt mihinkään, joten nosto onnistui vasta toisella yrityksellä pisteestä myöhässä (5). Tämä kämmäys olikin pistesaldoa ja sijoitusta ajatellen lopulta aika ratkaiseva. Miten tyhmä virhe! Sisuuntuneena ratsastin kuitenkin topakasti keskilaukkalävistäjän (6,5), mutta raviinsiirtymisen jälkeen Jussi hidasti yllättäen käyntiin asti. Pamautin sen takaisin raviin vähemmän kauniilla pohjeavulla. En tiedä jäikö tämä käyntiaskel tuomarilta kokonaan huomaamatta, sillä siitä ei tullut mitään huomautusta eikä pisteissäkään rike näkynyt. Lopputervehdyksestä tuli vielä seiska.

En ollut rataan supertyytyväinen, sillä eihän tämä ollut lainkaan sellaista menoa kuin mihin periaatteessa pystyisimme. En siis saanut itsestäni parasta osaamista irti, vaan turhalla jännityksellä sabotoin omaa suoritusta. Toisaalta kukapa sitä kisoissa yhtä hyvin menee kuin treeneissä, ja tämä oli kuitenkin ihan ok rata sillä nyt ei hyydytty kovinkaan pahasti. Ainakin edellisten kisojen esitykseemme verrattuna parannus oli huima. Jussi oli tänään hyvässä iskussa, ja se olin sitten minä joka homman vähän sössi. Huomasin kyllä erityisen selkeästi kuinka hevosen liike hiipui sillä hetkellä kun istuin harjoitusraviin ja aloin puristaa istunnalla. Kaikki hyytyminen tänään menee täysin istunnalla jännittämisen piikkiin, sillä niin selkeä syy-seuraussuhde oli havaittavissa. Harmillista, kun parilla edellisellä tunnilla olen juuri päässyt istumaan Jussin ravissa vaivattoman oloisesti. Kisapaine teki kuitenkin tepposet niin että istunta meni taas samaksi vanhaksi kippuraksi ja hytkymiseksi rennon jäntevyyden sijaan. Onneksi laukassa tämä ongelma ei ollut niin suuri, ja raviohjelmassakin oli niitä parempia osuuksia. Menee tämä kuitenkin minun ja Jussin kisaratojen top 3:een vaikka tässä huonosta ratsastuksesta nurisenkin.

Pistesaldo oli ihan kohtuullinen, 62,6%. Tuomari kehui tasaisuudesta ja tasaisesta muodosta, mutta toivoi lisää energisyyttä ja ryhtiä ratsukon molempiin osapuoliin (heh). Siirtymiset olivat kuulemma ajoittain kättä vasten, ja niissähän meillä on tunnillakin ollut sitä etupainoisuusongelmaa. Näillä pisteillä olimme luokassa viidensiä eli ensimmäisiä ei-sijoittuneita vain puolikkaan pisteen erolla neljänteen sijaan. Niin pienestä kiinni! Tämä tietysti vähän harmitti. Tosin ehkä tällaisella istunnalla ja laukannoston hutiloinnilla ei olisi oikein sijoitusta ansainnutkaan, eli jos niitä ruusukkeita haluaa saada niin pitää vaan opetella ratsastamaan paremmin - myös siellä kisaradalla.

Onni löytyy oikeasta kierroksesta

Keskiviikkona mentiin viimeiset kisatreenit Jussin kanssa, maneesissa tälläkin kertaa. Nyt kun olen mennyt Jussilla monta kertaa peräkkäin niin olen kiinnittänyt huomiota siihen että tämä hevonenhan on eri päivinä aivan erilainen ratsastaa, vaikka se onkin periaatteessa niin kovin "tasainen" tyyppi. Tänään olikin jälleen erilainen päivä verrattuna edelliskertoihin.

Teemana olivat edelleen tuntuma ja siirtymiset, mutta nyt mukaan otettiin myös kisaohjelman pätkiä. Tunnin alussa tehtiin myös toiveestani pysähdyksiä ravista. Parissa edellisissä kisoissa pysähdykset ovat olleet Jussin kanssa vähän hankalia, sillä se ei ole oikein tahtonut seisoa paikoillaan vaan on joko lähtenyt ottamaan askeleen taakse tai yrittänyt hötkyillä liikkeelle ennen aikojaan. Nyt pysähdyksissä ilmeni jonkin verran näitä samoja ongelmia. Open ehdotus oli että kannattaa olla oikein huolellinen sen suhteen että istuinluut pysyvät pystyssä eikä istunta pääse pysähdyksessä kippaamaan hieman etukenoiseksi. Istuinluiden kääntyminen taaksepäin kuin viestittää Jussille peruutusta. Pohdin myös sitä että koska pysähdyksiin tullaan yleensä enemmän tai vähemmän etupainoisena ja "valuen" jää ohjaan ehkä veto päälle liian pitkäksi aikaa enkä ehdi myödätä niin nopeasti ettei Jussi ottaisi askelta taakse heti pysähdyttyään.

Ravissa mentiin ensin vasempaan kierrokseen ympyröitä ratsastaen. Jussi liikkui aika pitkässä raamissa ja oli kammottavan vino. Ope ohjeisti suoristamaan ulko-ohjalla ja ulkopohkeella koko etuosaa oikealta vasemmalle ja kaulaa symmetriseksi kahden ohjan väliin. Tämä tosiaan vaati aika lailla korjaamista ulkoavuista ja riittävää sisäohjan hellittämistä. En tiedä oliko suoristamisen ansiota, mutta kun suuntaa vaihdettiin oikeaan kierrokseen muuttui Jussin liikkuminen hurjan paljon paremmaksi. Etuosa keveni ja raami lyheni, ja koko hevosen ryhti parani huomattavasti. Ravi alkoi myös olla todella hyvää istua.

Sitten vuorossa oli taas ikävämpi vasen kierros, jossa edettiin uralla ravissa ja tehtiin ympyröillä laukannostoja. Jussi oli nyt vasemmalle ravatessa kummallisen epätasainen edestä, ja varsinkin jos tein vasemmalla ohjalla jotain vetäisi se usein pään ylös ja sukelsi samantien alas. Sama toistui myös yrittäessäni valmistella laukannostoja puolipidätteellä - hidastus ja reilu pään nyökkäys ylös ja alas. Tästä oli aika hankala saada nättejä nostoja tehtyä. Laukasta raviin siirtyessä oli valmistelujen ja siirtymisen ajoituksen kanssa ongelmia, sillä siirtyminen tapahtui aina vähän töksähtäen askeleen ennen kuin olin suunnitellut. Laukkaa ei siis saanut oikein lyhennettyä ja koottua kunnolla kun Jussi oli heti pudottamassa raville. Pohkeiden olisi varmaan pitänyt olla vielä paremmin mukana ja mielellään tietysti hevosen suora. Lisäksi siirtymisissä kävi aina niin että Jussi pääsi valumaan etupainoiseksi ottamatta takaosaa siirtymiseen alle, ja sai vedettyä minut mukanaan. Ope tsemppasi pitämään vatsalihaksilla oikein jämäkästi vastaan, mutta ei vaan mitenkään saatu aikaiseksi hienoa siirtymistä takaosan päälle.

Jatkettiin vielä vasemmalle ja mentiin kisaohjelman mukaista kuviota sisältäen laukannoston pääty-ympyrällä ravista, lävistäjän keskilaukkaa sekä siirtymisen harjoituslaukan kautta raviin. Samat ajoitusongelmat siirtymisissä ja etuosan levottomuus jatkuivat, ja keskilaukasta en lävistäjän lopussa saanut lyhennettyä harjoituslaukkaan kun Jussi jo pudotti raville. Ylipäänsä laukassa sai olla aika varovainen puolipidätteiden kanssa, sillä Jussi tosiaan reagoi niihin liikaa jarruttaen ja helposti raville pudottaen. 

Suunta vaihtui sitten oikeaan kierrokseen, ja ai että olikin taas ihanaa! Jussi ravasi hyvällä energialla ja tasaisessa hyvässä muodossa, ja oli oikein letkeän ja notkean oloinen. Harjoitusravissa oli suorastaan nautinto istua, ja se on jo aikamoinen saavutus ottaen huomion millaista tuskaa Jussin ravissa istuminen on minulle aina ollut. Väittäisin että istunnassa on jokin palanen loksahtanut kohdilleen, ja toki Jussi nyt liikkuikin niin elastisesti ja oikeinpäin että ravi oli helpompaa. Oikealle mentiin kuviota johon kuuluivat laukannosto käynnistä, keskiympyrä laukassa ja lävistäjä harjoituslaukassa. Omaa vuoroa odotellessa ravattiin ja tehtiin siirtymisiä, ja kuten sanottua nyt ratsastaminen oli todella miellyttävää. Myös oikeassa laukassa Jussi liikkui oikein hyvin, ja laukassa oli energiaa jota saattoi vähän koota ja ratsastaa "ylöspäin". Myös laukkalävistäjä oli tähän suuntaan luontevampi ratsastaa hevosen ollessa suorempi, mutta siirtyminen raviin tuli edelleen askeleen verran liian aikaisin. Sain kuitenkin vähän paremmin istuttua siirtymisen läpi vatsalihaksilla vastaan pitäen, joten nyt saatiin tehtyä tunnin parhaat laukasta raviin siirtymiset.

Onpa kyllä outoa miten suuri puoliero vasemmassa ja oikeassa kierroksessa tänään ilmeni. Oikealle liikkuminen oli todella hyvän oloista, irtonaista ja vaivatonta, kun taas vasemmalle vinous pääsi esiin ja oli epätasaisuutta ja töksähtelyä puolipidätteiden seurauksena. En tiedä voisiko olla kyse siitä että Jussi ei oikein pystynyt ottamaan vasenta takajalkaa kunnolla alle? Vai olenko vain itse niin tolkuttoman vino? Nähtäväksi jää millainen Jussi ratsastettavakseni sattuu kisapäivänä, ja ennen kaikkea miten osaan sitä siinä tilanteessa ratsastaa - jos saisin tästä päivästä ne parhaat hetket mukaan kisaradalle niin olisi asiat jo aika hyvin.