Arvasin aivan oikein eli myös torstaina meillä oli istuntatunti. Sehän sopi minulle oikein hyvin, ja mikä parasta ratsuni oli tällä kertaa Jussi eli istunnalle tuli nyt oikein kunnolla haastetta. Ratsastimme lähes koko tunnin ilman jalustimia ja pysyttelimme ympyröillä. Väistöjä ei tänään tehty, eli ratsastimme vain eri askellajeja sekä hieman siirtymisiä.
Jussin leveässä selässä istuntapalikoiden löytäminen oli aika lailla eri juttu kuin kapoisemmalla Lorella. Aluksi vähän harmittelinkin sitä että tänään en ehkä pystyisi toteuttamaan "takareidet kiinni hevoseen" -ideaa josta eilen sain uskoakseni ensimmäistä kertaa ikinä kunnolla kiinni käytännön tasolla. Lonkankoukistajiakin kiristi tietysti ihan eri malliin tämän hevosen selässä. Aluksi lonkat meinasivatkin vetää lantioni jatkuvasti pois oikeasta asennosta, ja etsiskelin välillä lantion asentoa nostamalla jalat eteen satulansiipien päälle. Lantio alkoi pysyä oikeassa asennossa siinä vaiheessa kun hoksasin antaa jalkojeni olla hieman edempänä ja kunnolla koulusatulan polvitukia vasten, ja samalla istunnasta tuli kaikin puolin jämäkämmän oloinen. Eiliseltä olin hoksannut sen ettei ylävartalon eteenvientiä ja ylävatsan rutistusta kannalta sentään liioitella, ja kun pidin tämän mielessä löytyi asento jossa pää ja hartiat eivät pudonneet vaan katse pysyi ylhäällä ja hartiat pois kippurasta. Tänään en siis könöttänyt enää juurikaan koppakuoriaisasennossa, mutta kädet olisi vielä saanut kantaa paremmin ja pyrkiä olkavarresta lähtien rentouttamaan tuntumaa.
Ravissa istuminen meni aluksi pomppimiseksi, mutta kohtalaisen hallituksi sellaiseksi. Sen jälkeen kun älysin viedä jalat eteen ja sain sitä kautta tukea ja napakkuutta lantion asentoon alkoi ravissa istuminen helpottua, ja osansa asiaan oli varmaan silläkin että Jussi alkoi pikkuhiljaa liikkua pyöreämpänä ja pehmeämmin. Reidet kyllä pääsivät ravissa väkisinkin nousemaan, mutta keskivartalon paketti pysyi ihan hyvin kasassa enkä edelleenkään kippuroinut pahasti lysyyn ylävartalosta. Painiskelin samojen vinouksien kanssa kuin eilen, eli vasempaan kierrokseen oman kropan suunta osoitti vasemmalta ohi hevosen etuosasta joka puolestaan pyrki liiraamaan ympyrältä ulos. Jotenkin tuntui siltä että ilman jalustimia kampeennuin vasemmassa kierroksessa tavallistakin herkemmin vinoon. Ope muistutteli suoristamaan Jussia ulkoavuilla ja tämä toki olikin tuttua hommaa.
Laukka oli ehdottomasti tunnin mielenkiintoisin ja antoisin osuus. Aloitimme ympyröillä vasemmassa laukassa, ja vaikka selkeä suunnitelmani oli säilyttää keskivartalossa sama napakkuus sekä jalat siinä mihin olin ne saanut fiksattua pääsi Jussi heti nostossa kiskaisemaan minut pois sijoiltani. Jussi veti itseään pitkäksi ja matalaksi ja sen myötä minua eteenpäin niin että jalkani hervahtivat taakse, ylävartalo eteen ja lantio kippasi eteen niin että selkä pääsi notkolle. Siinä sitten keinuin ja heijasin ylävartalolla laukan mukana juuri siten kuin ei kuulu tehdä. Yritin hakea parempaa tukea istuntaan ottamalla jalustimet jalkaan, mutta eipä siitä juuri mitään apua ollut. Huomasin kyllä mikä kaikki istunnassa oli pielessä, mutta vaikka kuinka yritin pinnistää vatsalihaksiani en saanut istuntaa vakautumaan ja jäntevöitymään. Välillä siirryin käyntiin etsimään oikean asennon ja ylävatsan tuen sekä jalat eteen polvitukia vasten, mutta laukannoston hetkellä paketti levisi välittömästi Jussin kiskaistessa minut taas räsynukeksi.
Laukkasimme pienen hengähdystauon jälkeen vielä oikealle, ja nyt nostin jalustimet jälleen kaulalle kun eipä niistä mitään apuakaan ollut ollut. Sain nyt open huomiota ja neuvoja heti laukan aluksi, ja ihme kyllä jokin loksahti hänen ohjeillaan niin hyvin paikoilleen että oikeassa laukassa oli täysin eri meininki kuin äsken vasemmassa. Sain jalat "liimattua" Jussin kylkiin satulavyön kohdalle niin että ne pysyivät nyt edessä, ja lantio pysyi vartalon alle käännettynä ja sain keskikroppani käyttöön suorastaan ennennäkemättömällä tavalla niin että myötäsin hallitusti liikkeen mukana mutta samalla jäntevyys ja tuki säilyi koko ajan. Onnettomat kireät lonkkani olivat ilman jalustimia ratsastetun tunnin aikana päässeet venymään niin että sain todellakin jalat kunnolla hevosen ympäri ja pääsin jopa aktivoimaan niitä paljon puhuttuja takareisiä. Luulenkin että takareisien tuki oli yksi merkittävä tekijä tässä paketissa, sillä sain ideasta kiinni samalla lailla kuin eilen Loren satulassa. En ole varmasti ainakaan Jussilla istunut koskaan näin hyvin kuin mitä tällä kertaa oikeassa laukassa, ja samalla sitten Jussikin alkoi kulkea paremmin eli ei enää kauhonut menemään pitkänä ja edestä raskaana vaan keveni ja siirsi painoa takaosalle.
Oikea laukka oli jotain niin mainiota että tunnin heikkoja hetkiä (joita oli kuitenkin suurempi osa ajasta) ei enää tullut murehdittua. Jopa vasemman laukan epätoivo lähinnä nauratti. Oli kyllä aika mielenkiintoista miten laukkasuunnan vaihduttua alkeistunnille kuuluva räsynukke onnistui kasaamaan itsestään ratsastajan, ja tämän muutoksen yksityiskohdat olisin halunnut ymmärtää vielä paremmin jotta voisin sen jatkossa toistaa. Joka tapauksessa oli tärkeää saada tunne siitä mitä kropassa silloin tapahtuu kun istunta yksinkertaisesti toimii. Voimaa se kyllä vaati keskivartalosta, eli enpä tuota nykyisessä kunnossa pystyisi kovin pitkiä aikoja ylläpitämään. Tunnin jälkeen kyllä tunsi urheilleensa ihan kunnolla, ja varsinkin lonkat olivat saaneet kunnon rääkkiä. Olen vähän kuvitellut että Jussin kaltaisella itselleni täysin vääränkokoisella ja -mallisella hevosella en voi koskaan kyetä istumaan asiallisesti, mutta taitaapa se sittenkin olla mahdollista ja vaatii ainoastaan paljon kovaa työtä niin satulassa kuin oheistreeninäkin. Tekosyyt saavat siis luvan väistyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti